Lue keskustelun säännöt.
Miten nopeuttaa lähtötilanteita yksivuotiaan kanssa?
19.08.2019 |
Lapsemme täytti äsken vuoden ja kaikki lähdöt ovat muuttuneet todella vaikeiksi. Vauva-aikana oli helppoa, senkun vain imetti vauvan, vaihtoi vaipan ja puki ja ulkona oltiin hetkessä.
Nyt tämä yksivuotias ei halua lähteä, hän inhoaa kaikkia lähtötilanteita ja tekee kaikkensa, että ne ei sujuisi. Kieltäytyy syömästä, jos jotenkin aistii, että kohta ollaan lähdössä jonnekin. Muuten syö hyvin, mutta ennen lähtöä kieltäytyy täysin syömästä ja juomasta. Tai sekunnissa hieroo ruoan hiuksiinsa ennen kuin ehdin estää vaikka istun vieressä (ja sen jälkeen hiukset pitää mennä tietenkin pesemään). Tai ottaa suun täyteen maitoa ja puhaltaa sen päälleen ja ympäri keittiötä (jonka jälkeen on pakko vaihtaa vaatteet ja pyyhkiä kaikki pinnat ja ovet ym joihin maitoa on roiskunut. Tai yhtäkkiä kun on juovinaan heittääkin juomapullon päin tiskikonetta, jolloin taas roiskuu maitoa joka paikkaan. Muuten pukemiset sujuu hyvin, mutta jos on lähtö käsillä, niin alkaa sätkiä ja rimpuilla niin paljon, että pukeminen on lähes mahdotonta (väkisin ei voi tietenkään pukea, sillä siinä sattuisi). Kun itse puen itselleni vaatteita, niin lapsi tekee kaiken mahdollisen kielletyn mitä pystyy ja ehtii, jos ei muuta pysty niin vaikka puree itseään tahallaan käteen, joka tietenkin sattuu ja siitä tulee kova itku, jonka lohduttamisessa kestää. Kun vihdoin saan hänet rattaisiin, niin alkaa tekemään kakkaa, jolloin vaippa on tietenkin vaihdettava ja sama show alkaa taas melkein alusta. En jaksa edes listata tähän mitä kaikkea tekee hidastaakseen lähtöä.
Muuten meillä sujuu arki oikein sujuvasti ja hyvin, ja asiat hoituu nopeasti.Vain nämä lähdöt on muuttuneet todella vaikeiksi. Hän on niin pieni, että hän ei vielä ymmärrä jos selittää mihin kivaan paikkaan ollaan lähdössä. Joten se ei auta. Kun vihdoin päästään jonnekin niin tykkää olla siellä kyllä. Antakaa vinkkejä noihin lähtöihin, omat vinkit on jo käytetty.
Kommentit (63)
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et puhu mitään lähdöistä ennenkuin just ennen. Miksi pitää puhua ruokaillessa siitä jos muuten syö nätisti. Hieman ruokaa hiuksissa ei liene ketään tappanut, pyyhit suurimmat jätökset paperilla ja hoidat esim illalla rauhassa tarkemmat pesemiset.
Ja puet sen kakaran sitten pakolla, kyllä 1v voi pukea väkisin herranjestas. Käden pureminen on huomion hakua ja sitähän se nyt on saanut kun äiti tulee lohduttelemaan - tuskin jatkaisi toimintaa jos ei saisi sitä huomiota..
Mulla myös juuri 1v ja kovasti tykkää lähdöistä, yrittää itse pukea jne mutta kyllä minä päätän tahdin ja puen lopulta lapsenkin, halusi tai ei. Eihän siitä mitään tule jos kaikki tapahtuu pikkulapsen tahtiin ja tahtoon!?
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata kertoa, että ollaan menossa jonnekin, jos se aiheuttaa noin paljon etukäteisvastustelua. Sitten vasta lähdön hetken koittaessa puet vaatteet jämäkästi, köytät rattaisiin ja heität omat vaatteet niskaan.
Pidä hoitolaukku aina valmiina, niin ettei tarvitse pakkailla mitään ennen lähtöä.
En kerrokaan. Ja hoitolaukku on aina pakattuna, omat vaatteet laitan esille valmiiksi jo illalla ja muutenkin yritän kaikki sellaiset laittaa jo illalla lapsen nukkuessa valmiiksi. Mutta lapsi jotenkin vaistoaa minusta lähtemisen. Vaikka yritän olla ihan kuin ei oltaisi lähdössä.
Ja lasken sen syömisen lähtötilanteeseen, koska ennen lähtöä on syötävä, jotta jaksaa olla sen reissun edes muutaman tunnin verran, koska useinkaan ei pääse heti ulkona syömään. Ap
Siinä olet oikeassa ap, että pakottaa ei kannata, koska siinä altistuu lasulle ja pahimmillaan voi menettää lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et puhu mitään lähdöistä ennenkuin just ennen. Miksi pitää puhua ruokaillessa siitä jos muuten syö nätisti. Hieman ruokaa hiuksissa ei liene ketään tappanut, pyyhit suurimmat jätökset paperilla ja hoidat esim illalla rauhassa tarkemmat pesemiset.
Ja puet sen kakaran sitten pakolla, kyllä 1v voi pukea väkisin herranjestas. Käden pureminen on huomion hakua ja sitähän se nyt on saanut kun äiti tulee lohduttelemaan - tuskin jatkaisi toimintaa jos ei saisi sitä huomiota..
Mulla myös juuri 1v ja kovasti tykkää lähdöistä, yrittää itse pukea jne mutta kyllä minä päätän tahdin ja puen lopulta lapsenkin, halusi tai ei. Eihän siitä mitään tule jos kaikki tapahtuu pikkulapsen tahtiin ja tahtoon!?
En tosiaan puhu lähdöstä lapselle, hän jotenkin vaistoaa minusta lähdöt. Vaikka olen yrittänyt tehdä niin, että joka päivä lähdetään eri aikaan jne (joskus heti aamupalan jälkeen, joskus vasta lounaan jälkeen jne).
Ja kyllä meillä puetaan ns. pakolla, eli kun päätän että lähdetään niin kyllä silloin puetaan. Mutta ihan väkisin en voi pukea, koska siinä sattuu sitten vain. Mutta puetaan, vaikka siinä kestäisi. Pointtini on se, että miten nopeuttaa lähtöjä. Lähdöt onnistuu kyllä, mutta ne on liian hitaita, koska koko tämä show. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata kertoa, että ollaan menossa jonnekin, jos se aiheuttaa noin paljon etukäteisvastustelua. Sitten vasta lähdön hetken koittaessa puet vaatteet jämäkästi, köytät rattaisiin ja heität omat vaatteet niskaan.
Pidä hoitolaukku aina valmiina, niin ettei tarvitse pakkailla mitään ennen lähtöä.En kerrokaan. Ja hoitolaukku on aina pakattuna, omat vaatteet laitan esille valmiiksi jo illalla ja muutenkin yritän kaikki sellaiset laittaa jo illalla lapsen nukkuessa valmiiksi. Mutta lapsi jotenkin vaistoaa minusta lähtemisen. Vaikka yritän olla ihan kuin ei oltaisi lähdössä.
Ja lasken sen syömisen lähtötilanteeseen, koska ennen lähtöä on syötävä, jotta jaksaa olla sen reissun edes muutaman tunnin verran, koska useinkaan ei pääse heti ulkona syömään. Ap
Ota rattaisiin välipala, niin ei tarvitse hoputtaa syömään juuri ennen lähtöä, ellet pysty pitämään itseäsi rauhallisena ruokailun ajan.
Voit kokeilla vaikka joskus lähteä ihan suunnittelematta, sen kun vain menette ovesta ulos vaikka lähikauppaan ostamaan maitopurkin. Auttaa sinuakin erottamaan lähtemisen normaalista arjesta.
Kuulostaa, että olet ihan lapsesi vietävissä. Kumpi teistä onkaan se vanhempi? Lapsiko teillä määrää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne te lähdette kun lähdette? Onko lähtöjä liikaa, onko ne ajoitettu huonosti (lapsi väsynyt tms.?)? Onko matkanteko lapselle epämukavaa.
En kannusta että jäät 1-vuotiaan kanssa neuvottelemaan siitä että huvittaako vai eikö huvita lähteä, mutta jos keksii miksi se on niin epämukavaa niin voihan sitä helpottaa. Epämukavat rattaat, kuuma odotus eteisessä, suuntautuuko sinun huomiosi kodin ulkopuolella muualle kun taas kotona lapseen?
Sitten jos huomaa ajattelevansa että lapsi kakkaa kiusatakseen niin kannattaa vetää syvään henkeä, yrittää järjestää itselleen vähän omaa aikaa, ja varata jokaiseen lähtöön vartti ylimääräistä, jonka voi sitten käyttää matkalla maisemien ihasteluun ja jutteluun jos pääsikin liikkeelle ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olet ihan lapsesi vietävissä. Kumpi teistä onkaan se vanhempi? Lapsiko teillä määrää?
En ole lapseni vietävissä. Älä jaksa edes yrittää provosoida minua tuohon juttuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
No huh huh. Mulla on kolme lasta, joista yksi yksivuotias. Välillä on myöhästytty, mutta ei mun ole sentään tarvinnut ketään kakat housussa istuttaa tai muutenkaan lapsistani vihollisia tehdä.
Kannattaa keksiä mieluummin jotain houkuttelevaa. Oma kuopukseni tykkää pallon potkimisesta, joten aina ulos mennessä otetaan pieni pallopeli ennen kuin lapsi pistetään rattaisiin.
Voisiko löhtöön keksiä jotain todella kivaa eli positiivista palkitsemista? Tilanteesta, joka on molemmille ahdistava, tehdäänkin mukava? Rusinapurkki tms. Entä kuvat käyttöön? Näyttää, että.ensin puetaan esim.kuva vaatteista ja sitten pääsee kivaan paikkaa esim.puiston kuva? Onko lapsella autismiin liittyviä piirteitä, kun siirtymät näyttävät olevan vaikeita? Entä aistiyliherkkyyttä, tuntuvatko ulkovaatteet pahoilta, onko villavaatetta, kiristäviä hihoja yms Tsemppiä! Olen kyllä itse rimpuilevan lapsen pukenut vaikka todella vaikeaa se on, jämäkät otteet käyttöön, sellaiset, jotka eivät kuitenkaan satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olet ihan lapsesi vietävissä. Kumpi teistä onkaan se vanhempi? Lapsiko teillä määrää?
Minusta taas kuulostaa siltä, että lapsi on pieni, ja kun ymmärrys lisääntyy, tämä vaihe jää pois.
Tosin mä oon kyllä aina ollut sitä mieltä, että lapselle kannattaa aina kertoa ja selittää asioita niin paljon kuin mahdollista. Olen aina kertonut ihan vauvallekin, että nyt lähdetään, sitä ennen puetaan jen., ja esim. neuvolassa olen rokotusten yhteydessä kertonut, että kohta rokotetaan ja se sattuu vähän, mutta sitten helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Eihän sitä niveliä vasten väännettä, vaan taivutetaan rauhassa sinne hihaan tai lahkeeseen. Vaikka yksivuotias olisi kuinka vahva, ei hän jaksa aikuista siirtää.
Jos mahdollista, tee muinakin aikoina sellaista, mitä tehdään tavallisesti (vain) lähdettäessä, jotta lapsi ei voi mistään päätellä lähtöä, siis muinakin aikoina laitat eväitä/hoitolaukkua, pyörit eteisessä ulkovaatteiden kanssa, käsittelet kärryjä - toimii tai ei, kuka tietää? Tai sitten et vaan syötä lasta ennen lähtöä, niin ei pääse sotkimaan, puet sen verran kuin väkivaltaa käyttämättä onnistuu ja lähdette.
Tämä on lapsella varmaan joku vaihe, joka kestää aikansa. Voimia.
Vie se päiväkotiin niin oppii liikkumaan rivakasti paikasta toiseen. Suosittelen myös aloittajalle tekemään pienen työharjoittelun niin tulee rutiinia lähtöihin ja pukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olet ihan lapsesi vietävissä. Kumpi teistä onkaan se vanhempi? Lapsiko teillä määrää?
Taidat olla lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Minne te lähdette kun lähdette? Onko lähtöjä liikaa, onko ne ajoitettu huonosti (lapsi väsynyt tms.?)? Onko matkanteko lapselle epämukavaa.
En kannusta että jäät 1-vuotiaan kanssa neuvottelemaan siitä että huvittaako vai eikö huvita lähteä, mutta jos keksii miksi se on niin epämukavaa niin voihan sitä helpottaa. Epämukavat rattaat, kuuma odotus eteisessä, suuntautuuko sinun huomiosi kodin ulkopuolella muualle kun taas kotona lapseen?
Sitten jos huomaa ajattelevansa että lapsi kakkaa kiusatakseen niin kannattaa vetää syvään henkeä, yrittää järjestää itselleen vähän omaa aikaa, ja varata jokaiseen lähtöön vartti ylimääräistä, jonka voi sitten käyttää matkalla maisemien ihasteluun ja jutteluun jos pääsikin liikkeelle ajoissa.
En minä neuvottele lapsen kanssa että lähdetäänkö vai ei, vaan kyllä meillä lähdetään. Se vain on muuttunut liian hitaaksi ja tuntuu olevan liian rankkaa lapselle. Haluaisin nopeammat ja sujuvammat lähdöt. Lähdemme eri paikkoihin, esim. ruokakauppaan (jonne on pakko mennä bussilla koska se on kaukana), kavereille (jonne myös bussimatka), leikkipuistoihin, ihan vain kävelylle ja minne nyt ihmiset yleensä menee.
On totta että kotona lapsi saa minulta paljon huomiota (tietenkin, pitääkin saada), mutta jos olemme vaikka kaupoilla, niin ei huomioni ole koko ajan lapsessa. Esim. leikkipuistossa en pidä kännykkää esillä, mutta sielläkin saatan vaihtaa pari sanaa muiden äitien kanssa tai katsella ohi kulkevia ihmisiä ym.
Ap
Ei varmaan kannata kertoa, että ollaan menossa jonnekin, jos se aiheuttaa noin paljon etukäteisvastustelua. Sitten vasta lähdön hetken koittaessa puet vaatteet jämäkästi, köytät rattaisiin ja heität omat vaatteet niskaan.
Pidä hoitolaukku aina valmiina, niin ettei tarvitse pakkailla mitään ennen lähtöä.