Lue keskustelun säännöt.
Työkaverin kateus ja katkeruus, kun minä sain ylennyksen.
18.08.2019 |
Hän on ollut talossa pidempään kuin minä, mutta itse olen korkeammin koulutettu. Tein alkuun samoja työtehtäviä kuin tämä työkaveri. Sain sellaisen kuvan, että saamani ylennys olisi ollut alkuun tälle työkaverille pedattu, mutta minun rekrytointi muutti asian.
Nyt sitten olen saanut ko. henkilöltä kyräilyä, jäätäviä katseita ja piilovittuilua osakseni. Toistaiseksi olen antanut asian olla, enkä ole lähtenyt tuohon mukaan. Muun työyhteisön kanssa ei ole minkäänlaisia ongelmia.
Vaan kohta katkeaa mullakin se kuuluisa kamelin selkä, jos työkaveri ei pääse yli pettynyksestään, kohdistaen sen suoraan minuun. Mitä tekisit asemassani?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kukaanko ei olisi pahoillaan, jos oma ylennys menisikin toiselle? Varmasti tuo tyyppi on pettynyt, eikä osaa käsitellä asiaa muulla tavoin. Ota se puheeksi kahden kesken, pahoittele ja sano, ettet sinä kuitenkaan tehnyt päätöstä. Ehkä hän "kaipaa" suoraa puhetta, jotta voi "antaa sinulle anteeksi". Syy ei ole sinun, mutta myös tuo työkaveri tuntee tulleensa petetyksi.
Itse sanoisin, että älä missään tapauksessa ryhdy tämmöiseen ”suoraan puheeseen”. Se ylennyksettä jäänyt tyyppi kokee tämän väistämättä alentuvana ja alentavana ja tekopyhänä, ja tilanne vain pahenee.
Mitä alentuvaa on siinä, jos sanoo, että "olen pahoillani, että valinta kohdistui minuun"? Tietysti jos sitä ei aidosti tarkoita, niin voi tuntuakin tekopyhältä.
No sinäkö olisit aidosti pahoillallasi siitä, että valinta kohdistui sinuun? Miksi sittn otit ylennyksen vastaan, jos olit siitä niin pahoillasi?
Camoon, jos olet itse epälooginen hölmö, älä silti oleta, että muutkin ovat.
Etkä sä oikeasti voi sanoa myödkään olevasi pahoillasi siitä, että valinta ei kohdistunut siihen toiseen ihmiseen, tai edes että hänen tilaisuutensa ei ollut vielä. Sitä kun ei millään keinolla saa kuulostamaan muulta kuin kettuilulta.
Mikäli ap ei olisi ottanut tehtävää vastaan, ei tämä toinenkaan henkilö sitä välttämättä olisi saanut. On ihmisiä, jotka ovat hyviä osaajia työtehtävissään, mutta eivät sovellu esimiesasemaan.
Tämä ontoki totta, mutta se ei millään lailla muuta sitä, että ylennyksen saanut ja vastaanottanut (ja sitä todennäköisesti hakenut) henkilö ei voi uskottavasti sanoa olevansa pahoillaan siitä, että tuli valituksi. Ja jos vähänkään kuvittelet tilannetta, jossa uusi pomo sanoo tulevalle alaiselleen että ”olen pahoillani siitä, ettei sinua valittu tähän”, niin tajuat, ettei sekään voi olla totta (koska ei hän voi olla siitä pahoillaan etenkään silloin kun toinen ei olisi siihen edes sopiva) ja että se äärimmäisen helposti kuulostaa vttuilulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kukaanko ei olisi pahoillaan, jos oma ylennys menisikin toiselle? Varmasti tuo tyyppi on pettynyt, eikä osaa käsitellä asiaa muulla tavoin. Ota se puheeksi kahden kesken, pahoittele ja sano, ettet sinä kuitenkaan tehnyt päätöstä. Ehkä hän "kaipaa" suoraa puhetta, jotta voi "antaa sinulle anteeksi". Syy ei ole sinun, mutta myös tuo työkaveri tuntee tulleensa petetyksi.
Pettyneeksi itsensä tunteva kohdistaa pettymyksensä väärään henkilöön, valinnan ovat tehneet ihan joku muu.
Siitä huolimatta tilanteen voi purkaa vain nämä kaksi.
Se purkaminen on vain kovin yksipuolista. Toisella on vaitiolovelvollisuus siihen mitä on keskusteltu työhaastattelutilanteessa. Ei se valittu voi mennä kertomaan ettei sinua olisi otettu, vaikka hän ei olisi paikkaa siihen erikseen kutsuttuna ottanut.
Hän toki voi kertoa, että henkilö voi kohdentaa valituksensa suoraan valitsijalle, mutta eihän tälläinen loukattu nyt siihen lähde, vaan kiusaa sitä valittua... kunnes vaihtaa tai vaihdetaan toisiin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset.. tämä on niin nähty kuvio. En myöskään voi olla nauramatta kun mietin teitä kiukusta puhisevia mammoja. Tämä on yleistä naisvaltaisilla aloilla, ja tuon kieltäminen on karhunpalvelus teille itselle.
Oletko työskennellyt miesvaltaisella alalla. Siellä on ihan samanlaista, mielensä pahoittanut käy jopa valittamassa paikan saaneelle, että veit hänen paikkansa. Paikan saanut ei voi kertoa, että valinnan tehneet olivat sanoneet että tätä valittajaa ei tehtävään valita.
Useimmiten nämä rutkuttajat vaihtavat itse muihin tehtäviin.Olen monessakin paikassa. Nämä ovat enimmäkseen naisvaltaisten alojen ongelmia.
Niinkö? Lähiympäristön tiimeissä on esimiestehtävän "hävinyt" vaihtanut lähes aina työtehtviä.
Teillä niin. Ei tuo poista naisvaltaisten alojen ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset 😂
Mulla vittuileva työkaveri oli mies. En usko, että käytöksen takana oli mitään sen kummempaa. Se oli vain hänen tyylinsä. Välttelin häntä mahdollisimman paljon. Lopulta siirryin muualle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kukaanko ei olisi pahoillaan, jos oma ylennys menisikin toiselle? Varmasti tuo tyyppi on pettynyt, eikä osaa käsitellä asiaa muulla tavoin. Ota se puheeksi kahden kesken, pahoittele ja sano, ettet sinä kuitenkaan tehnyt päätöstä. Ehkä hän "kaipaa" suoraa puhetta, jotta voi "antaa sinulle anteeksi". Syy ei ole sinun, mutta myös tuo työkaveri tuntee tulleensa petetyksi.
Itse sanoisin, että älä missään tapauksessa ryhdy tämmöiseen ”suoraan puheeseen”. Se ylennyksettä jäänyt tyyppi kokee tämän väistämättä alentuvana ja alentavana ja tekopyhänä, ja tilanne vain pahenee.
Mitä alentuvaa on siinä, jos sanoo, että "olen pahoillani, että valinta kohdistui minuun"? Tietysti jos sitä ei aidosti tarkoita, niin voi tuntuakin tekopyhältä.
No sinäkö olisit aidosti pahoillallasi siitä, että valinta kohdistui sinuun? Miksi sittn otit ylennyksen vastaan, jos olit siitä niin pahoillasi?
Camoon, jos olet itse epälooginen hölmö, älä silti oleta, että muutkin ovat.
Etkä sä oikeasti voi sanoa myödkään olevasi pahoillasi siitä, että valinta ei kohdistunut siihen toiseen ihmiseen, tai edes että hänen tilaisuutensa ei ollut vielä. Sitä kun ei millään keinolla saa kuulostamaan muulta kuin kettuilulta.
Mikäli ap ei olisi ottanut tehtävää vastaan, ei tämä toinenkaan henkilö sitä välttämättä olisi saanut. On ihmisiä, jotka ovat hyviä osaajia työtehtävissään, mutta eivät sovellu esimiesasemaan.
Tämä ontoki totta, mutta se ei millään lailla muuta sitä, että ylennyksen saanut ja vastaanottanut (ja sitä todennäköisesti hakenut) henkilö ei voi uskottavasti sanoa olevansa pahoillaan siitä, että tuli valituksi. Ja jos vähänkään kuvittelet tilannetta, jossa uusi pomo sanoo tulevalle alaiselleen että ”olen pahoillani siitä, ettei sinua valittu tähän”, niin tajuat, ettei sekään voi olla totta (koska ei hän voi olla siitä pahoillaan etenkään silloin kun toinen ei olisi siihen edes sopiva) ja että se äärimmäisen helposti kuulostaa vttuilulta.
Olen pahoillani, että joudun kuuntelemaan sinun vittuiluasi päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset.. tämä on niin nähty kuvio. En myöskään voi olla nauramatta kun mietin teitä kiukusta puhisevia mammoja. Tämä on yleistä naisvaltaisilla aloilla, ja tuon kieltäminen on karhunpalvelus teille itselle.
Oletko työskennellyt miesvaltaisella alalla. Siellä on ihan samanlaista, mielensä pahoittanut käy jopa valittamassa paikan saaneelle, että veit hänen paikkansa. Paikan saanut ei voi kertoa, että valinnan tehneet olivat sanoneet että tätä valittajaa ei tehtävään valita.
Useimmiten nämä rutkuttajat vaihtavat itse muihin tehtäviin.Olen monessakin paikassa. Nämä ovat enimmäkseen naisvaltaisten alojen ongelmia.
Niinkö? Lähiympäristön tiimeissä on esimiestehtävän "hävinyt" vaihtanut lähes aina työtehtviä.
Totta kai kunnianhimoinen tekee niin. Tiehän on nyt vuosiksi tukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset.. tämä on niin nähty kuvio. En myöskään voi olla nauramatta kun mietin teitä kiukusta puhisevia mammoja. Tämä on yleistä naisvaltaisilla aloilla, ja tuon kieltäminen on karhunpalvelus teille itselle.
Oletko työskennellyt miesvaltaisella alalla. Siellä on ihan samanlaista, mielensä pahoittanut käy jopa valittamassa paikan saaneelle, että veit hänen paikkansa. Paikan saanut ei voi kertoa, että valinnan tehneet olivat sanoneet että tätä valittajaa ei tehtävään valita.
Useimmiten nämä rutkuttajat vaihtavat itse muihin tehtäviin.Olen monessakin paikassa. Nämä ovat enimmäkseen naisvaltaisten alojen ongelmia.
Niinkö? Lähiympäristön tiimeissä on esimiestehtävän "hävinyt" vaihtanut lähes aina työtehtviä.
Teillä niin. Ei tuo poista naisvaltaisten alojen ongelmaa.
Ongelma on molempien alojen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin miltä työkaveristasi tuntuu, kiehuu raivosta. Minulle tehtiin tuo sama temppu neljä kertaa samassa työpaikassa. Aina pomo lupaili että tehdään sinusta vakituinen, silti joka kerta meni joku toinen ohitseni. Itse olin ollut pitempään talossa kuin valitut. Palkkasi sukulaisensakin ilman haastatteluja ohitseni. Koskaan ei kukaan sanonut että olisin työni tehnyt huonosti, päinvastoin kiiteltiin ahkeruutta ja auttamishalua. Nyt olen kuulostellut ja tuntuu olevan aika yleistä tuo että esimiehet lupailee paikkoja alaisilleen vähän miten sattuu huvittamaan ja aina sen paikan saa joku ulkopuolelta tullut uusi. (Samalla menettävät sen vanhan työntekijänsä, jonka perään itkevät.) MIKSI? Eivätkö tampiot ymmärrä että tuollainen syö työpaikan ilmapiiriä ihan valtavasti? Huonoa johtamista jälleen kerran tai kuten minun tapauksessani, suoranaista työpaikkakiusaamista. No sillä oli seurauksensa pomolle ja olen tyytyväinen. Oma asenteesi vaikuttaa paljon siihen miten työilmapiiri kehittyy, älä ylpeile äläkä komentele toista unohtamaan. Itsellesi voi käydä jonain päivänä samalla tavalla, varsinkin kun ikää karttuu. Elämällä on tapana opettaa jokaiselle kantapään kautta. Keskity omaan työhösi ja kohtele toista asiallisesti. Kyllä hän siitä rauhoittuu tai etsii itselleen toisen työpaikan. Älä kuitenkaan kuvittele että teistä mitään ystäviä tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset.. tämä on niin nähty kuvio. En myöskään voi olla nauramatta kun mietin teitä kiukusta puhisevia mammoja. Tämä on yleistä naisvaltaisilla aloilla, ja tuon kieltäminen on karhunpalvelus teille itselle.
Oletko työskennellyt miesvaltaisella alalla. Siellä on ihan samanlaista, mielensä pahoittanut käy jopa valittamassa paikan saaneelle, että veit hänen paikkansa. Paikan saanut ei voi kertoa, että valinnan tehneet olivat sanoneet että tätä valittajaa ei tehtävään valita.
Useimmiten nämä rutkuttajat vaihtavat itse muihin tehtäviin.Olen monessakin paikassa. Nämä ovat enimmäkseen naisvaltaisten alojen ongelmia.
Niinkö? Lähiympäristön tiimeissä on esimiestehtävän "hävinyt" vaihtanut lähes aina työtehtviä.
Totta kai kunnianhimoinen tekee niin. Tiehän on nyt vuosiksi tukossa.
Yhdellä "kunnianhimoisella" oli eläkeikään 5 vuotta jäljellä, hänen esimiehekseen tuli hänen nuorempi kolleegansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset.. tämä on niin nähty kuvio. En myöskään voi olla nauramatta kun mietin teitä kiukusta puhisevia mammoja. Tämä on yleistä naisvaltaisilla aloilla, ja tuon kieltäminen on karhunpalvelus teille itselle.
Oletko työskennellyt miesvaltaisella alalla. Siellä on ihan samanlaista, mielensä pahoittanut käy jopa valittamassa paikan saaneelle, että veit hänen paikkansa. Paikan saanut ei voi kertoa, että valinnan tehneet olivat sanoneet että tätä valittajaa ei tehtävään valita.
Useimmiten nämä rutkuttajat vaihtavat itse muihin tehtäviin.Olen monessakin paikassa. Nämä ovat enimmäkseen naisvaltaisten alojen ongelmia.
Niinkö? Lähiympäristön tiimeissä on esimiestehtävän "hävinyt" vaihtanut lähes aina työtehtviä.
Teillä niin. Ei tuo poista naisvaltaisten alojen ongelmaa.
Ongelma on molempien alojen ongelma.
On, mutta naisvaltaisilla aloilla ongelma on monin verroin suurempi, eikä sen kieltäminen tai miesvaltaisten alojen ongelmien paisuttelu auta asiaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, että tämä ongelma ei katso sukupuolta. Olen työurani aikana nähnyt niin mies- kuin naisvaltaisilla aloilla ja myös niissä missä 50-50 jako, täysin vastaavia tapauksia. On vaan olemassa ihmisiä jotka kuvittelevat omat vahvuutensa erilaisiksi mitä ne ovat ja myöskin tulkitsevat puheita niin kuin haluavat. Yleensä nämä eivät kovin hyvin urallaan etene ja sitä sitten ihmetellään kahvihuoneessa kovaan ääneen.
Olen kokenut tuon saman. Kaksi firmaa yhdistettiin ja tehtiin yksi osasto lisää, johon tarvittiin esimies. Käytännössä minä olin johtanut hommaa toisessa firmassa ja toisessa tietysti vastaavanlainen henkilö, kumpikaan ei kuitenkaan ollut virallisesti esimies. Oli varsin selvää, että toinen tähän tehtävään valitaan. Valinta osui minuun ja päällikköni (alunperin sieltä toisesta firmasta) kertoi, että he olivat olleet jo pitkään pulassa tuon toisen kanssa, koska hän ei nähnyt kokonaisuuksia vaan pyöritteli lillukanvarsia ja teki asioista monimutkaisempia kuin olivatkaan.
Ja aikaa myöden huomasin itse ihan saman. Mutta ei tätä voi käydä tälle henkilölle sanomaan, joka oli kovasti pettynyt ettei hänen asiantuntemustaan ja pitkää työuraa arvostettu. Siinä vaiheessa kun vttuilu oli pahimmillaan totesin, että hänelle etten minä tehnyt päätöstä, ikävää että ettet voi sitä hyväksyä. Ehkä se hiukan auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että tämä ongelma ei katso sukupuolta. Olen työurani aikana nähnyt niin mies- kuin naisvaltaisilla aloilla ja myös niissä missä 50-50 jako, täysin vastaavia tapauksia. On vaan olemassa ihmisiä jotka kuvittelevat omat vahvuutensa erilaisiksi mitä ne ovat ja myöskin tulkitsevat puheita niin kuin haluavat. Yleensä nämä eivät kovin hyvin urallaan etene ja sitä sitten ihmetellään kahvihuoneessa kovaan ääneen.
Olen kokenut tuon saman. Kaksi firmaa yhdistettiin ja tehtiin yksi osasto lisää, johon tarvittiin esimies. Käytännössä minä olin johtanut hommaa toisessa firmassa ja toisessa tietysti vastaavanlainen henkilö, kumpikaan ei kuitenkaan ollut virallisesti esimies. Oli varsin selvää, että toinen tähän tehtävään valitaan. Valinta osui minuun ja päällikköni (alunperin sieltä toisesta firmasta) kertoi, että he olivat olleet jo pitkään pulassa tuon toisen kanssa, koska hän ei nähnyt kokonaisuuksia vaan pyöritteli lillukanvarsia ja teki asioista monimutkaisempia kuin olivatkaan.
Ja aikaa myöden huomasin itse ihan saman. Mutta ei tätä voi käydä tälle henkilölle sanomaan, joka oli kovasti pettynyt ettei hänen asiantuntemustaan ja pitkää työuraa arvostettu. Siinä vaiheessa kun vttuilu oli pahimmillaan totesin, että hänelle etten minä tehnyt päätöstä, ikävää että ettet voi sitä hyväksyä. Ehkä se hiukan auttoi.
Mitä hemmettiä? Ei voi sanoa? Miksi ei? Nyt tämä ihminen on koko ajan luullut tehneensä hyvää työtä ja jatkanut samalla tavalla kun on oltu "tyytyväisiä" ja hiljaa hänen panokseensa. Eikö teillä käydä kehityskeskusteluja ollenkaan? Todella törkeää toimintaa ettei kerrota virheistä tai puutteista että voisi korjata virheensä tai opetella toimimaan toisin. Tietysti hän oli pettynyt ja on varmasti paljon vielä pettyneempi kun kuulee nyt jälkikäteen että on vuosia toiminut väärin ja selän takana on nuristu mutta kukaan ei ole hänelle sanonut. Todella törkeää toimintaa työyhteisöltä!!!!! Tuotakin voisi jo melkein kiusaamiseksi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset.. tämä on niin nähty kuvio. En myöskään voi olla nauramatta kun mietin teitä kiukusta puhisevia mammoja. Tämä on yleistä naisvaltaisilla aloilla, ja tuon kieltäminen on karhunpalvelus teille itselle.
Oletko työskennellyt miesvaltaisella alalla. Siellä on ihan samanlaista, mielensä pahoittanut käy jopa valittamassa paikan saaneelle, että veit hänen paikkansa. Paikan saanut ei voi kertoa, että valinnan tehneet olivat sanoneet että tätä valittajaa ei tehtävään valita.
Useimmiten nämä rutkuttajat vaihtavat itse muihin tehtäviin.Olen monessakin paikassa. Nämä ovat enimmäkseen naisvaltaisten alojen ongelmia.
Niinkö? Lähiympäristön tiimeissä on esimiestehtävän "hävinyt" vaihtanut lähes aina työtehtviä.
Teillä niin. Ei tuo poista naisvaltaisten alojen ongelmaa.
Ongelma on molempien alojen ongelma.
On, mutta naisvaltaisilla aloilla ongelma on monin verroin suurempi, eikä sen kieltäminen tai miesvaltaisten alojen ongelmien paisuttelu auta asiaa mitenkään.
Niinkö on :D
Jotenkin nyt tuntuu siltä, että sinulla on ongelmai myöntää myös miehillä esiintyviä heikkouksia... osa miehistä juoruilee pahemmin kuin naiset, mutta vain osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että tämä ongelma ei katso sukupuolta. Olen työurani aikana nähnyt niin mies- kuin naisvaltaisilla aloilla ja myös niissä missä 50-50 jako, täysin vastaavia tapauksia. On vaan olemassa ihmisiä jotka kuvittelevat omat vahvuutensa erilaisiksi mitä ne ovat ja myöskin tulkitsevat puheita niin kuin haluavat. Yleensä nämä eivät kovin hyvin urallaan etene ja sitä sitten ihmetellään kahvihuoneessa kovaan ääneen.
Olen kokenut tuon saman. Kaksi firmaa yhdistettiin ja tehtiin yksi osasto lisää, johon tarvittiin esimies. Käytännössä minä olin johtanut hommaa toisessa firmassa ja toisessa tietysti vastaavanlainen henkilö, kumpikaan ei kuitenkaan ollut virallisesti esimies. Oli varsin selvää, että toinen tähän tehtävään valitaan. Valinta osui minuun ja päällikköni (alunperin sieltä toisesta firmasta) kertoi, että he olivat olleet jo pitkään pulassa tuon toisen kanssa, koska hän ei nähnyt kokonaisuuksia vaan pyöritteli lillukanvarsia ja teki asioista monimutkaisempia kuin olivatkaan.
Ja aikaa myöden huomasin itse ihan saman. Mutta ei tätä voi käydä tälle henkilölle sanomaan, joka oli kovasti pettynyt ettei hänen asiantuntemustaan ja pitkää työuraa arvostettu. Siinä vaiheessa kun vttuilu oli pahimmillaan totesin, että hänelle etten minä tehnyt päätöstä, ikävää että ettet voi sitä hyväksyä. Ehkä se hiukan auttoi.
Mitä hemmettiä? Ei voi sanoa? Miksi ei? Nyt tämä ihminen on koko ajan luullut tehneensä hyvää työtä ja jatkanut samalla tavalla kun on oltu "tyytyväisiä" ja hiljaa hänen panokseensa. Eikö teillä käydä kehityskeskusteluja ollenkaan? Todella törkeää toimintaa ettei kerrota virheistä tai puutteista että voisi korjata virheensä tai opetella toimimaan toisin. Tietysti hän oli pettynyt ja on varmasti paljon vielä pettyneempi kun kuulee nyt jälkikäteen että on vuosia toiminut väärin ja selän takana on nuristu mutta kukaan ei ole hänelle sanonut. Todella törkeää toimintaa työyhteisöltä!!!!! Tuotakin voisi jo melkein kiusaamiseksi sanoa.
Tällaista ominaisuutta on valtavana vaikea jopa mahdoton muuttaa...
"hän ei nähnyt kokonaisuuksia vaan pyöritteli lillukanvarsia ja teki asioista monimutkaisempia kuin olivatkaan"
Tällaiset työntekijät ovat raskaita työkavereita, koska perustyötehtävät muuttuvat helposti kovin monimutkaisiksi ja raskaiksi ratkaista, tämä henkilö itse ja pahimillaan hänen lähityöympäristönsä uupuu.
Asiaan yritetään usein puuttua muuttamalla työtehtäviä ja/tai tiimien rakennetta.
Mielestäni tuo kertoo lähinnä huonosta johtamisesta ja muista ongelmista työpaikalla. On tietysti väärin, että sinä olet pettymyksen kohteena. Olen itsekin seurannut sivusta, miten työpaikoilla lupaillaan jotain paikkaa, ylennystä, vakituista paikkaa tai vaikka ihan määräaikaisuuden jatkoa jollekin työntekijälle, mutta sitten tuleekin yhtäkkiä sivusta joku toinen ja vie paikan. En ymmärrä tuollaista toimintatapaa. Miksi alun perinkään pitää lupailla mitään kenellekään, jos paikkaan sitten otetaankin joku muu. Yleensä valitsematta jäänyt ei saa edes mitään kunnon perusteluita ja kysyttäessä ainoa vastaus on jotain välttelevää tyyliin "no se nyt vaan meni näin".
Tuo on todella huonoa johtamista. Sitten ihmetellään, miksi työpaikalla on pahoinvoivia työntekijöitä ja riitoja ja kyräilyä työntekijöiden välillä tai miksi porukkaa lähtee pois ovet paukkuen. Ei se noin saisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset.. tämä on niin nähty kuvio. En myöskään voi olla nauramatta kun mietin teitä kiukusta puhisevia mammoja. Tämä on yleistä naisvaltaisilla aloilla, ja tuon kieltäminen on karhunpalvelus teille itselle.
Tämä on jopa yleisempää miehillä. Miehet ottavat lähtökohtaisesti elämän kilpailuna ja heikko itsetunto romahduttaa maailman.
Eipä tuolle mitään voi. Koeta kestää, se on ylennyksesi hinta.
Sanoitpa sille toiselle mitä tahansa, tilanne ei muutu. Ainoa, joka voi tehdä jotakin on teidän pomo. Jos pomo tarjoaa tuolle toiselle jotakin hyvitykseksi niin asia on ehkä sitten ok.
Muuten kestä ja kärsi. Ja toivo, että se työkaveri etsii toisen työpaikan ... tai etsit itse.
Hyviä kommentteja tullut. Taitaa todellakin olla parasta, etten lähde työkaveria kohtelemaan paskasti. Samassa tiimissä työskennellään ja yleisesti ottaen työt sujuvat tämän pettyneen työkaverin kanssa. Ainoa vaan, että ilmaisee pettymyksensä minuun. Tietenkin ymmärrän, että varmasti ottaa päähän, jos on olettanut itse saavan ylennyksen. Ja sama ylennys kelpasi tottakai minulle, kun kerran esimieskin minua ko. työtehtävään ehdotti. Rehellisesti sanottuna olen tähän työtehtävään tiimissä pätevin ja tämä myös siis esimieheni kertomana.
Ja ei, kyse ei ole mistään toimitusjohtajan paikasta, kaukana siitä.
Ap
Niinkö? Lähiympäristön tiimeissä on esimiestehtävän "hävinyt" vaihtanut lähes aina työtehtviä.