Lue keskustelun säännöt.
5 -vuotiaalla 4-5 harrastusta. Onko liikaa?
18.08.2019 |
Eräs tuttavani kertoi taas, että on ilmoittanut lapsensa taas kerran uuteen harrastukseen. Tämä on nyt 4 vai 5 harrastus jossa lapsi käy päiväkodin jälkeen ja viikonloppuisin. Minusta tuo on noin pienelle lapselle liikaa vaikka onkin hyvä, että harrastaa eikä tuijota vain telkkaria, mutta rajansa kaikella.
Lapsi on usein kiukkuinen ja väsynyt kun juoksee päivästä toiseen eri harrastuksissa eikä ole ikinä ns vapaa aikaa kotona.
Mitä mieltä te olette? Onko tuo harrastus määrä liikaa?
Olen yrittänyt vihjata tälle äidille, että eikö vähempi määrä harrastuksia riittäisi ja lopettaisi ensin yhden ennen kuin ilmoittaisi lapsen taas uuteen harrastukseen, mutta kuuroille korville on puheeni menneet.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Uinti, ratsastus, pesäpallo, rytminen voimistelu, jazz-tanssi, kuoro, partio, runokerho, soittoharrastus 4-5 krt. viikossa.
Välillä olin stressaantunut, ja jotain kävin vain muutaman kerran kokeilemassa.
Nykyään tuntuu olevan vallalla se, että viisi vuotiaana pitäisi tietää, mikä urheilulaji tai instrumentti pitäisi valita.
Lapsen pitäisi valita itse oman mielenkiintonsa mukaan.
Niin tietenkin pitää, mutta mistä se lapsi tietää, mikä on mukavaa, jos ei ikinä kokeile? Esim. tuo mainitsemasi pesäpallo: täällä meidän kaupungissa vain yksi taho järjestää ja nuorimmat harrastajat on 8-vuotiaita. Kysyin, eikö pääsisi kokeilemaan aiemmin ja minulle täysi asiallisesti kerrottiin, että ei pääse, kun eivät sitä nuoremmat lapset jaksa heittää palloa.
Samahan se on tiettyjen instrumenttien soittamisessa: ei ole opetusta hyvin pienille lapsille, joiden fysiikka ei vielä mahdollista soittamista. Sitten pitää vain tyytyä harjoittelemaan niitä, mihin fysiikka sillä hetkellä riittää, jos haluaa soittaa. Itse olin lapsena kovin kiinnostunut puhallinsoittimista, joissa on juuri näitä fyysisiä vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on liikaa. Jos lapsi on päiväkodissa päivät, niin vain jotain satunnaista, johon osallistuu koko perhe.
Kyllä meillä oli lapsilla päiväkotiaikanakin harrastuksia joissa kävivät viikottain. Kaksi urheiluharrastusta yhtenä päivänä viikossa. Vapaa-aikaa oli silti riittämiin ja lapset jaksoivat hyvin. Katsoisin kuitenkin ennen kaikkea sitä lapsen jaksamista yksilönä, enkä että päiväkoti-ikäinen ei jaksaisi automaattisesti harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtui aloituksesta mainita, että kaikki harrastukset ovat urheilu/liikunta painotteisia esim. Sähly, Koripallo jne
Olen myös koittanut mainita siitä, että lapsi ei kehity missään hyväksi kun ei voi panostaa yhteen lajiin.
Olen myös saanut käsityksen, että tämä äiti vain ilmoittaa lapsen näihin harrastuksiin kysymättä lapselta tämän mielipidettä
ApOlen tuo kolmen lapsen äiti, joka aiemmin kirjoitti ettei 5-vuotias tarvitse välttämättä ohjattuja harrastuksia.
Tämä menee jo vähän ohi aiheesta, mutta jos lapsi on oikeasti liikunnallisesti huippuainesta, se yhteen lajiin keskittyminen tulee ajankohtaiseksi noin 15-vuotiaana. Siihen saakka parasta on, että liikuntaharrastuksia on monia.
Tässä onkin oikein asiantuntija puhumassa... Joo 15-vuotias on jo todella vanha aloittamaan huippumielessä yhtään mitään. Vissiin jossain omassa päänsisäisessä äidin satukirjassa se menee näin eikä kosketa todellisuutta millään tavalla.
Kuulostaa paljolta, mutta toisaalta riippuu niin monesta asiasta esim. lapsen omasta mielipiteestä ja niiden päiväkotipäivien pituudesta. Mikään lastensuojeluasia tämä ei kuitenkaan ole...
Vierailija kirjoitti:
Unohtui aloituksesta mainita, että kaikki harrastukset ovat urheilu/liikunta painotteisia esim. Sähly, Koripallo jne
Olen myös koittanut mainita siitä, että lapsi ei kehity missään hyväksi kun ei voi panostaa yhteen lajiin.
Olen myös saanut käsityksen, että tämä äiti vain ilmoittaa lapsen näihin harrastuksiin kysymättä lapselta tämän mielipidettä
Ap
Ei lapsia voi ilmoittaa mukaan mihinkään, jos ei kysy mielipidettä. Sen sijaan olet väärässä siinä, että pitäisi valita yksi liikuntalaji ja yrittää kehittyä siinä hyväksi. Asia on päin vastoin. Lapselle on hyväksi liikunnan monipuolisuus. Esim. koripallossa on vain eduksi, jos on taustaa sellaisista lajeista kuten yleisurheilu, salibandy, jalkapallo tai tennis. Kaikki lajit, joissa on nopeaa juoksua ja käännöksiä auttavat oppimaan koripallon pelaamista myöhemmin. Itse olen työskennellyt harrastajavalmentajana koripallojunnuille nuorempana 5 vuoden ajan. Peruskuntopohja ja hyvä kehon hallinta auttavat oppimaan nopeasti koripallonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtui aloituksesta mainita, että kaikki harrastukset ovat urheilu/liikunta painotteisia esim. Sähly, Koripallo jne
Olen myös koittanut mainita siitä, että lapsi ei kehity missään hyväksi kun ei voi panostaa yhteen lajiin.
Olen myös saanut käsityksen, että tämä äiti vain ilmoittaa lapsen näihin harrastuksiin kysymättä lapselta tämän mielipidettä
ApOlen tuo kolmen lapsen äiti, joka aiemmin kirjoitti ettei 5-vuotias tarvitse välttämättä ohjattuja harrastuksia.
Tämä menee jo vähän ohi aiheesta, mutta jos lapsi on oikeasti liikunnallisesti huippuainesta, se yhteen lajiin keskittyminen tulee ajankohtaiseksi noin 15-vuotiaana. Siihen saakka parasta on, että liikuntaharrastuksia on monia.
Mielestäni lapsen pitäisi päättää, mitä haluaa harrastaa. ”Liikunnallisesti huippuainesta” kuulostaa vanhemman unelmalta. Mitä jos lapsi olisikin tosi kätevä käsistään ja haluaisi harrastaa esim. kuviskoulua. Mutta ei, meidän lapsesta pitää tulla ammattiurheilija vaikka väkisin.
Ymmärsitköhän nyt mitä luit? Lapsi ei tietenkään ole liikunnallisesti huippuainesta, jos häntä ei kiinnosta liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtui aloituksesta mainita, että kaikki harrastukset ovat urheilu/liikunta painotteisia esim. Sähly, Koripallo jne
Olen myös koittanut mainita siitä, että lapsi ei kehity missään hyväksi kun ei voi panostaa yhteen lajiin.
Olen myös saanut käsityksen, että tämä äiti vain ilmoittaa lapsen näihin harrastuksiin kysymättä lapselta tämän mielipidettä
ApOlen tuo kolmen lapsen äiti, joka aiemmin kirjoitti ettei 5-vuotias tarvitse välttämättä ohjattuja harrastuksia.
Tämä menee jo vähän ohi aiheesta, mutta jos lapsi on oikeasti liikunnallisesti huippuainesta, se yhteen lajiin keskittyminen tulee ajankohtaiseksi noin 15-vuotiaana. Siihen saakka parasta on, että liikuntaharrastuksia on monia.
Tässä onkin oikein asiantuntija puhumassa... Joo 15-vuotias on jo todella vanha aloittamaan huippumielessä yhtään mitään. Vissiin jossain omassa päänsisäisessä äidin satukirjassa se menee näin eikä kosketa todellisuutta millään tavalla.
Sinunlaistesi vuoksi Suomi ei pärjää urheilussa. Iskät ja äiskät vievät kullannuppunsa viisivuotiaina lajiin x, ja sitten treenataan monta kertaa viikossa yksipuolisesti näiden lasten kanssa, kunnes paikat alkavat prakata. Mustasukkaisesti taistellaan alakoululaisten ajankäytöstä.
Alisa Vainion päälaji vielä 15-vuotiaana oli muuten jääkiekko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohtui aloituksesta mainita, että kaikki harrastukset ovat urheilu/liikunta painotteisia esim. Sähly, Koripallo jne
Olen myös koittanut mainita siitä, että lapsi ei kehity missään hyväksi kun ei voi panostaa yhteen lajiin.
Olen myös saanut käsityksen, että tämä äiti vain ilmoittaa lapsen näihin harrastuksiin kysymättä lapselta tämän mielipidettä
Ap
Höpöä tuo on, että pitäisi tuon ikäisenä erittyä johonkin lajiin. Naurettavaa. Monipuolista liikkumista tuon ikäinen tarvitsee.
Oletko käynyt niissä ”treeneissä?...ihan samoja asioita siellä tehdään. Monipuolista. Ehkä vähän voi olla se lajiväline mukana.
Jos vanhemmat eijaksa olla lapsen kanssa pihalla itse, niin kuskaavat harrastuksiin.
Turhaahan moinen rasittaminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uinti, ratsastus, pesäpallo, rytminen voimistelu, jazz-tanssi, kuoro, partio, runokerho, soittoharrastus 4-5 krt. viikossa.
Välillä olin stressaantunut, ja jotain kävin vain muutaman kerran kokeilemassa.
Nykyään tuntuu olevan vallalla se, että viisi vuotiaana pitäisi tietää, mikä urheilulaji tai instrumentti pitäisi valita.
Lapsen pitäisi valita itse oman mielenkiintonsa mukaan.Niin tietenkin pitää, mutta mistä se lapsi tietää, mikä on mukavaa, jos ei ikinä kokeile? Esim. tuo mainitsemasi pesäpallo: täällä meidän kaupungissa vain yksi taho järjestää ja nuorimmat harrastajat on 8-vuotiaita. Kysyin, eikö pääsisi kokeilemaan aiemmin ja minulle täysi asiallisesti kerrottiin, että ei pääse, kun eivät sitä nuoremmat lapset jaksa heittää palloa.
Samahan se on tiettyjen instrumenttien soittamisessa: ei ole opetusta hyvin pienille lapsille, joiden fysiikka ei vielä mahdollista soittamista. Sitten pitää vain tyytyä harjoittelemaan niitä, mihin fysiikka sillä hetkellä riittää, jos haluaa soittaa. Itse olin lapsena kovin kiinnostunut puhallinsoittimista, joissa on juuri näitä fyysisiä vaatimuksia.
Sitten voi mennä harrastamaan, kun ikä on sopiva. Nuorena soitin puhallinsoitinta. Tämän harrastuksen myötä, minulla oli tosi vahvat keuhkot. Sukelsin mm. 11-vuotiaana primus maisteri-merkissä 25 metriä, eli ison altaan päästä toiseen päähän.
Eilen kokeilin uimahallissa, jaksoin sukeltaa ehkä 8 metriä. Eli tästä musiikkiharrastuksesta oli hyötyä uinnissa nuorempana.
Sanoin esim. piirtämisestä jossain urheilulajeissa, joissa vaaditaan käden ja silmän hyvää yhteistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtui aloituksesta mainita, että kaikki harrastukset ovat urheilu/liikunta painotteisia esim. Sähly, Koripallo jne
Olen myös koittanut mainita siitä, että lapsi ei kehity missään hyväksi kun ei voi panostaa yhteen lajiin.
Olen myös saanut käsityksen, että tämä äiti vain ilmoittaa lapsen näihin harrastuksiin kysymättä lapselta tämän mielipidettä
ApOlen tuo kolmen lapsen äiti, joka aiemmin kirjoitti ettei 5-vuotias tarvitse välttämättä ohjattuja harrastuksia.
Tämä menee jo vähän ohi aiheesta, mutta jos lapsi on oikeasti liikunnallisesti huippuainesta, se yhteen lajiin keskittyminen tulee ajankohtaiseksi noin 15-vuotiaana. Siihen saakka parasta on, että liikuntaharrastuksia on monia.
Mielestäni lapsen pitäisi päättää, mitä haluaa harrastaa. ”Liikunnallisesti huippuainesta” kuulostaa vanhemman unelmalta. Mitä jos lapsi olisikin tosi kätevä käsistään ja haluaisi harrastaa esim. kuviskoulua. Mutta ei, meidän lapsesta pitää tulla ammattiurheilija vaikka väkisin.
Ymmärsitköhän nyt mitä luit? Lapsi ei tietenkään ole liikunnallisesti huippuainesta, jos häntä ei kiinnosta liikunta.
Ymmärsin. Kiinnostus ja taidot ovat eri asia. Olen nähnyt jonkin verran näitä vanhempia, joiden märkä uni on kasvattaa lapsesta huippu-jotain. Huippuliikkuja, huippumuusikko, huippututkija. Minä harrastin lapsena kaikkea, kun halusin olla tosi hyvä jossain. No en ollut, mutta olen nykyään huippuaktiivinen ja tavallaan ei ole mitään kynnystä mennä mukaan moniin asioihin. Olen keskinkertaisesti vahva monissa asioissa.
Ei se kannettu vesi kaivossa kuitenkaan pysy. Lapsen pitäisi harrastaa sitä, mikä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tyttö, joka halusi harrastuksiin. Aina kun kuuli jonkun harrastavan jotain, niin mukaan oli päästävä.
Toki tälle piti laittaa rajoja, mutta jo viisivuotiaana oli vaihtelevasti viitisen harrastusta: tanssi, voimistelukerho, pianonsoitto, kokkikerho ja taidekerho (maalausta, piirtämistä, savitöitä).
Nämä olivat kaikki kävelyetäisyydellä päiväkodista ja päiväkoti puolestaan sadan metrin päästä kotoa. Kyllä tämä sujui ja lapsi ei vaikuttanut ollenkaan rasittuneelta vaan oli innostunut kaikesta.
Mutta vanhemmathan tämän arvioivat. Tytöllämme ei juuri ollut ns. ruutuaikaa. Kotona sitten leikittiin, luettiin ja tehtiin arkisia askareita.
Ei tietenkään ollut ruutuaikaa, koska se on huonomman perheen merkki. Ei sovi tulevalle menestyjälle, joka pintapuolisen reippaana jaksaa miellyttää vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uinti, ratsastus, pesäpallo, rytminen voimistelu, jazz-tanssi, kuoro, partio, runokerho, soittoharrastus 4-5 krt. viikossa.
Välillä olin stressaantunut, ja jotain kävin vain muutaman kerran kokeilemassa.
Nykyään tuntuu olevan vallalla se, että viisi vuotiaana pitäisi tietää, mikä urheilulaji tai instrumentti pitäisi valita.
Lapsen pitäisi valita itse oman mielenkiintonsa mukaan.Niin tietenkin pitää, mutta mistä se lapsi tietää, mikä on mukavaa, jos ei ikinä kokeile? Esim. tuo mainitsemasi pesäpallo: täällä meidän kaupungissa vain yksi taho järjestää ja nuorimmat harrastajat on 8-vuotiaita. Kysyin, eikö pääsisi kokeilemaan aiemmin ja minulle täysi asiallisesti kerrottiin, että ei pääse, kun eivät sitä nuoremmat lapset jaksa heittää palloa.
Samahan se on tiettyjen instrumenttien soittamisessa: ei ole opetusta hyvin pienille lapsille, joiden fysiikka ei vielä mahdollista soittamista. Sitten pitää vain tyytyä harjoittelemaan niitä, mihin fysiikka sillä hetkellä riittää, jos haluaa soittaa. Itse olin lapsena kovin kiinnostunut puhallinsoittimista, joissa on juuri näitä fyysisiä vaatimuksia.
Sitten voi mennä harrastamaan, kun ikä on sopiva. Nuorena soitin puhallinsoitinta. Tämän harrastuksen myötä, minulla oli tosi vahvat keuhkot. Sukelsin mm. 11-vuotiaana primus maisteri-merkissä 25 metriä, eli ison altaan päästä toiseen päähän.
Eilen kokeilin uimahallissa, jaksoin sukeltaa ehkä 8 metriä. Eli tästä musiikkiharrastuksesta oli hyötyä uinnissa nuorempana.
Sanoin esim. piirtämisestä jossain urheilulajeissa, joissa vaaditaan käden ja silmän hyvää yhteistyötä.
Liikunnanopettajakin oli ihan että oho. Miten sä nyt noin sukellat.
On liikaa.
Vanhempien tulisi viettää aikaa pienten lasten kanssa iltaisin. Jos harrastus on yhteinen, niin asia on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No todellakin on!!korkeintaan yksi jos sitäkään!pienelle tärkeintä olla vanhempien ja perheen parissa.
Isompana ehtii harrastaa.sitä mistä pitää ja minkä itse valitsee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tyttö, joka halusi harrastuksiin. Aina kun kuuli jonkun harrastavan jotain, niin mukaan oli päästävä.
Toki tälle piti laittaa rajoja, mutta jo viisivuotiaana oli vaihtelevasti viitisen harrastusta: tanssi, voimistelukerho, pianonsoitto, kokkikerho ja taidekerho (maalausta, piirtämistä, savitöitä).
Nämä olivat kaikki kävelyetäisyydellä päiväkodista ja päiväkoti puolestaan sadan metrin päästä kotoa. Kyllä tämä sujui ja lapsi ei vaikuttanut ollenkaan rasittuneelta vaan oli innostunut kaikesta.
Mutta vanhemmathan tämän arvioivat. Tytöllämme ei juuri ollut ns. ruutuaikaa. Kotona sitten leikittiin, luettiin ja tehtiin arkisia askareita.
Ei tietenkään ollut ruutuaikaa, koska se on huonomman perheen merkki. Ei sovi tulevalle menestyjälle, joka pintapuolisen reippaana jaksaa miellyttää vanhempiaan.
Juupa juu... mitä sä meidän perheestä tiedät?
Ruutuaika on tarpeellista monessa perheessä ja ne ovat nimenomaan vastuullisia vanhempia, jotka rajoittavat lapsen netin käyttöä, telkkaria, pelaamista.
Niissä "huonoissa" perheissä hakataan konsoleita ym. vuorokauden ympäri.
No huhhuh. Meillä on yksi harrastus ja lisäksi käydään uimassa kerran viikossa. En keksi yhtään syytä, miksi pitäisi olla noin paljon harrastuksia.
Tuossa on vaara, että lapsi väsyy eikä osaa keskittyä mihinkään kunnolla. Miksi lapsi ei saa istua vanhemman sylissä ja olla vain, yhdessä lueskellen ja musiikkiakin kuunnellen. Myös lapset voi ottaa mukaan aika pienestä lähtien ruoanlaittoon, kattamiseen jne.
Toisaalta, jos ajattelee vielä laajemmin, niin lapsesta voidaan vahingossakin kasvattaa ns. suorittaja, joka katsoo oman arvonsa ja minuutensa muodostuvan - omien tulkintojensa tai todellisuuden mukaan - harrastusten tulosten (nykyään kaikki tavoitteellista) tai kouluarvosanojen perusteella Nämä SUORITTAJAT ovat niitä, jotka tekevät itsemurhan, kun paikka ison pörssiyrityksen johtajana yhtäkkiä katkeaakin, eikä muuta elämää ole.
Pari harrastusta voi olla, mutta ei liian vaativia pienelle. Liikunta on varmaan aina hyväksi, mutta leikki mielessä.