Lue keskustelun säännöt.
Antavatko äidit itsensä plösöytyä lasten takia?
18.08.2019 |
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/4923a5d8-0958-4c11-9dbc-9acd50924…
Aika järkkyä jos joku kokee että on tärkeintä olla lastenhoitomasiina ja laittaa omat tarpeet hyllylle. Minusta lapsille pitää näyttää nimenomaan omalla esimerkillä että itsestä saa ja pitää huolehtia ja ulkonäkö on osa sitä. Treeni ja oikea ruokavalio auttaa voimaan hyvin joka tavalla eikä lapsille jää hyvä kuva plösöydestä. Varsinkaan kun moni valittaa tilaansa marttyyrina uhrautujana eikä tee mitään muuttuakseen. Mulla on vuoden ikäiset kaksoset ja oon kotitreenillä saanut kropan jopa timminmäksi kuin ennen raskautta.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokainen itsestään ja puolisostaan välittävä pitää jollain tavalla huoli ulkoisesta ja sisäisestä kauneudestaan.ei tarvitse olla mikään treenattu.
Ollaanko me kaikki sun mielestä jotenkin rumia ja hirveitä jos ollaan oma itsemme?
Hanki apua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen antanut itseni plösöytyä. Lapset ovat tärkein asia maailmassa minulle, oma ulkonäkö on toisarvoista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 lasta mutta silti olen halunnut pitää itsestäni huolta.
3. lapsen jälkeen olin edelleen laiha ja 4. lapsen jälkeen olen ollut normaalipainoinen. Nyt kuopus alkaa olemaan täysi-ikäinen ja minä edelleen samassa painossa.
Jo työnkin takia on aina pitänyt huolehtia siististä ulkonäöstä joten en ole koskaan ajatellut sen olevan turhamaisuutta tai lapsilta pois. Puhtaat, aina laitetut hiukset, siistit kauniit vaatteet ja meikkiä hieman töiden ulkopuolellakin. Lapset ovat nukkuneet aamulla kun olen laittautunut töihin, eivät siis ole menettäneet mitään. Hiusten laittoon menee kyllä 30 min mutta meikkiin vain 5. Vaatteiden silitys 5 min.
Eikä mua harmita se ihaileva ja ylpeä katse miehenkään silmissä:) Ei ole haluttomuutta eikä muitakaan ongelmia ollut koskaan.
Olisinko parempi äiti 40kg lihavampana pieruverkkareissa tukka paskaisena??
Miksi joku ihminen kysyy tällaista? Oikeasti. Ei pitäis tulla tänne palstalla, kun ihmisten tyhmyys lyö kasvoihin ja lamauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokainen itsestään ja puolisostaan välittävä pitää jollain tavalla huoli ulkoisesta ja sisäisestä kauneudestaan.ei tarvitse olla mikään treenattu.
Ollaanko me kaikki sun mielestä jotenkin rumia ja hirveitä jos ollaan oma itsemme?
Hanki apua :)
On pelkkää itsepetosta väittää että on tyytyväinen oma itsensä plösönä tonnikeijuna :D
Hanki apua!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 lasta mutta silti olen halunnut pitää itsestäni huolta.
3. lapsen jälkeen olin edelleen laiha ja 4. lapsen jälkeen olen ollut normaalipainoinen. Nyt kuopus alkaa olemaan täysi-ikäinen ja minä edelleen samassa painossa.
Jo työnkin takia on aina pitänyt huolehtia siististä ulkonäöstä joten en ole koskaan ajatellut sen olevan turhamaisuutta tai lapsilta pois. Puhtaat, aina laitetut hiukset, siistit kauniit vaatteet ja meikkiä hieman töiden ulkopuolellakin. Lapset ovat nukkuneet aamulla kun olen laittautunut töihin, eivät siis ole menettäneet mitään. Hiusten laittoon menee kyllä 30 min mutta meikkiin vain 5. Vaatteiden silitys 5 min.
Eikä mua harmita se ihaileva ja ylpeä katse miehenkään silmissä:) Ei ole haluttomuutta eikä muitakaan ongelmia ollut koskaan.
Olisinko parempi äiti 40kg lihavampana pieruverkkareissa tukka paskaisena??
Fear not, ei sun tarvitse muuttua. Mielenkiinto noihin juttuihin on ihan ihmisistä kiinni ja saattaa samallakin ihmisellä vaihdella. Mä olin joskus tuon tyylinen, paraikaa rymyän telttaroadtripillä miehen kanssa tukka aamutakussa ja näköjään reikä kalsareissa, ja tämä leirielämä on parasta mitä tiedän. Mies katsoo hellästi ja rakastaen. Meidän lapsi on jo aikuinen, ei tunneta haluttomuutta täälläkään vaikka vuodet eivät totisesti ole olleet helliä kummallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen kommenttiin, että olen asiaa miettinyt ja todennut, että kaikista helpointa on antaa aikaa lapselle silloin kun hän sitä kaipaa ja tarvitsee. Asiat kertaantuvat ja kiireisten vanhempien kanssa lapsena kasvanut on pian terapiaa vaativa teini. ” Kun vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa olla.” Tai koko elämä on ollut pelkkää suorittamista.”
Olen aika laiska ja miettinyt asiaa, miten pääsisin helpoimmalla tässä lastenkasvatuksessa. Helpointa on olla läsnä ja antaa aikaa silloin, kun sitä tarvitaan.
Niinpä oma paino tai ulkonäkö menee toisarvoiseksi.Niinpä. Kyllä syömishäiriön tai kehokuvan häiriön saa muutenkin nykyään aika helposti, ilman vanhemman esimerkkiä.
”Äiti ei syönyt koskaan mitään”, tai ”Äiti kävi joka ilta salilla, ei me sitten koskaan tehty mitään yhdessä.”[/quoteEi niitä lapsia auta valaan kanssa puuhailu. Pyöristyvät itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 lasta mutta silti olen halunnut pitää itsestäni huolta.
3. lapsen jälkeen olin edelleen laiha ja 4. lapsen jälkeen olen ollut normaalipainoinen. Nyt kuopus alkaa olemaan täysi-ikäinen ja minä edelleen samassa painossa.
Jo työnkin takia on aina pitänyt huolehtia siististä ulkonäöstä joten en ole koskaan ajatellut sen olevan turhamaisuutta tai lapsilta pois. Puhtaat, aina laitetut hiukset, siistit kauniit vaatteet ja meikkiä hieman töiden ulkopuolellakin. Lapset ovat nukkuneet aamulla kun olen laittautunut töihin, eivät siis ole menettäneet mitään. Hiusten laittoon menee kyllä 30 min mutta meikkiin vain 5. Vaatteiden silitys 5 min.
Eikä mua harmita se ihaileva ja ylpeä katse miehenkään silmissä:) Ei ole haluttomuutta eikä muitakaan ongelmia ollut koskaan.
Olisinko parempi äiti 40kg lihavampana pieruverkkareissa tukka paskaisena??
Ehkä olisit parempi äiti. Tunnissa ehdit askartelemaan, pelaamaan ja olemaan lastesi kanssa enemmän. Tunti päivässä on seitsemän tuntia viikossa ja 28 tuntia kuussa. Tämä aika voi olla ratkaisevaa lapsiesi myöhemmän kehityksen kannalta.
Laittautumalla annat viestin tyttölapsillesi, että heidän olemisensa on kiinni muiden mieliteistä.
Kaikista vahvimpia ja itsenäisempiä (nimenomaan tyttölapsista) tulee näistä pieruverkkari äideistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntilanteet muuttuu. Mulla tuli kiloja vasta kolmannen lapsen jälkeen. Vieläkään ei paha tilanne, mutta muutos aiempiin kiloihin. En tiedä vielä saanko näitä kiloja pois vai haluankokaan niitä pois. Miehelleni kelpaan yhtä hyvin nyt kuin hoikkanakin.
Ihmisillä on erilaiset arvot ja mieltymykset. Ulkonäkö ei ollut mulle ykkönen ennen lapsiakaan. Lasten saamisen jälkeen käytin oman ajan aina mieluummin vaikka lukemiseen tai ystävien tapaamiseen. Nyt viisikymppisenä olen edelleen terve ja tyytyväinen itseeni. Avioliittoa on takana 24 vuotta. Luulen että parisuhdekin pysyy hyvänä kun kumpikin on oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiverkko tai sen puute vaikuttaa asiaan. Meillä ei ole lainkaan tukiverkkoa, kummatkaan isovanhemmat ei hoida, eivätkä muitenkaan viitsi pitää yhteyttä (ei kyläilyö, soittelua tms koskaan).
Kun mies on kotona pääsen liikkumaan mutta kun on työmatkalla (usein) en pääse.
Kuka mies on vielä tänä päivänä niin uuno ettei tajua sitä faktaa, että kun nainen saa lapsen, niin mikään ei ole enää koskaan niin kuin ennen ja että miehen merkitys naiselle putoaa ainakin sen 50%....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka mies on vielä tänä päivänä niin uuno ettei tajua sitä faktaa, että kun nainen saa lapsen, niin mikään ei ole enää koskaan niin kuin ennen ja että miehen merkitys naiselle putoaa ainakin sen 50%....
Kyllä ne mies ja nainen saavat sen lapsen yhdessä, ei se nainen pelkästään saa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen kommenttiin, että olen asiaa miettinyt ja todennut, että kaikista helpointa on antaa aikaa lapselle silloin kun hän sitä kaipaa ja tarvitsee. Asiat kertaantuvat ja kiireisten vanhempien kanssa lapsena kasvanut on pian terapiaa vaativa teini. ” Kun vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa olla.” Tai koko elämä on ollut pelkkää suorittamista.”
Olen aika laiska ja miettinyt asiaa, miten pääsisin helpoimmalla tässä lastenkasvatuksessa. Helpointa on olla läsnä ja antaa aikaa silloin, kun sitä tarvitaan.
Niinpä oma paino tai ulkonäkö menee toisarvoiseksi.Niinpä. Kyllä syömishäiriön tai kehokuvan häiriön saa muutenkin nykyään aika helposti, ilman vanhemman esimerkkiä.
”Äiti ei syönyt koskaan mitään”, tai ”Äiti kävi joka ilta salilla, ei me sitten koskaan tehty mitään yhdessä.”[/quoteEi niitä lapsia auta valaan kanssa puuhailu. Pyöristyvät itsekin.
Ei lapset mieti kenen kanssa puuhastelevat. Ei mikään näivettynyt orava jaksa edes puuhastella lapsien kanssa. Kyllä välillä pitää tankata pullaa.
Juuri äskenkin lapsi kävi leipomossa taikinaa mun vatsamakkaroista. Tätä ei voisi tehdä, jos niitä ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen kommenttiin, että olen asiaa miettinyt ja todennut, että kaikista helpointa on antaa aikaa lapselle silloin kun hän sitä kaipaa ja tarvitsee. Asiat kertaantuvat ja kiireisten vanhempien kanssa lapsena kasvanut on pian terapiaa vaativa teini. ” Kun vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa olla.” Tai koko elämä on ollut pelkkää suorittamista.”
Olen aika laiska ja miettinyt asiaa, miten pääsisin helpoimmalla tässä lastenkasvatuksessa. Helpointa on olla läsnä ja antaa aikaa silloin, kun sitä tarvitaan.
Niinpä oma paino tai ulkonäkö menee toisarvoiseksi.Niinpä. Kyllä syömishäiriön tai kehokuvan häiriön saa muutenkin nykyään aika helposti, ilman vanhemman esimerkkiä.
”Äiti ei syönyt koskaan mitään”, tai ”Äiti kävi joka ilta salilla, ei me sitten koskaan tehty mitään yhdessä.”[/quoteEi niitä lapsia auta valaan kanssa puuhailu. Pyöristyvät itsekin.
Mä lopetin jossain vaiheessa laihdutuspuheen kun huomasin tyttäreni niitä kuuntelevan ja jopa toistelevan "äiti on laihtunut kilon" tms. Lapset on jo aikuisia, kumpikin on enempi hoikanpuoleisia. Tuntuu olevan terveempi suhtautuminen ruokaan heillä kuin minulla. Minä kasvoinkin painonvartijaäidin kanssa, ja erilaiset dieetit ja paino oli kotona jatkuva puheenaihe.
Vierailija kirjoitti:
Joo, onhan sitä sellaisiakin, jouden mielestä raskaudessa tai synnytyksessä tulleita vaurioita ei voi korjata. Kun ne muistuttavat rakkaista lapsista. Älytöntä.
Missä? En ole ikinä nähnyt saati kuullut moista.
Olin aivan järkyttävässä univelassa ekan lapsen ekan vuoden, muistan kuvailleeni tilaa "kuin olisi palavaa metallia pää täynnä" (joo, metalli ei pala, that's the point :S). Silti tein pari-kolme 20min kotijumppaa viikossa, lenkitin koiraa, laittauduin ihmisten ilmoille ja söin normaalisti, herkkuja kohtuudella - kuten ennenkin lasta. Siis nuo ovat samanlainen automaatio kuin vessassa käyminen, eihän sitäkään jätä välistä vaikka lapsi huutaisi ja väsyttää. Aikaa ei noihin mennyt kuin vähän, ei ollut esim päikkäreistä pois. Sitä paitsi KAIKKI tuntui silloin kuvottavan hirveältä, ihan sama mitä teki...
Mutta en missään tapauksessa olisi kyennyt puunaamaan itseäni joka ikinen päivä täyteen tällinkiin tai lähtemään jonnekin salille tai ryhmäliikuntaan treenaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 lasta mutta silti olen halunnut pitää itsestäni huolta.
3. lapsen jälkeen olin edelleen laiha ja 4. lapsen jälkeen olen ollut normaalipainoinen. Nyt kuopus alkaa olemaan täysi-ikäinen ja minä edelleen samassa painossa.
Jo työnkin takia on aina pitänyt huolehtia siististä ulkonäöstä joten en ole koskaan ajatellut sen olevan turhamaisuutta tai lapsilta pois. Puhtaat, aina laitetut hiukset, siistit kauniit vaatteet ja meikkiä hieman töiden ulkopuolellakin. Lapset ovat nukkuneet aamulla kun olen laittautunut töihin, eivät siis ole menettäneet mitään. Hiusten laittoon menee kyllä 30 min mutta meikkiin vain 5. Vaatteiden silitys 5 min.
Eikä mua harmita se ihaileva ja ylpeä katse miehenkään silmissä:) Ei ole haluttomuutta eikä muitakaan ongelmia ollut koskaan.
Olisinko parempi äiti 40kg lihavampana pieruverkkareissa tukka paskaisena??
Ehkä olisit parempi äiti. Tunnissa ehdit askartelemaan, pelaamaan ja olemaan lastesi kanssa enemmän. Tunti päivässä on seitsemän tuntia viikossa ja 28 tuntia kuussa. Tämä aika voi olla ratkaisevaa lapsiesi myöhemmän kehityksen kannalta.
Laittautumalla annat viestin tyttölapsillesi, että heidän olemisensa on kiinni muiden mieliteistä.
Kaikista vahvimpia ja itsenäisempiä (nimenomaan tyttölapsista) tulee näistä pieruverkkari äideistä.
Kuka nyt haluaa kasvattaa lapsestaan jotain ronjaryövärintytärtä tai homssuista peppipitkätossua?
Parempi sellainen kympin tyttö, jolla on letit suorassa.
Vierailija kirjoitti:
Olin aivan järkyttävässä univelassa ekan lapsen ekan vuoden, muistan kuvailleeni tilaa "kuin olisi palavaa metallia pää täynnä" (joo, metalli ei pala, that's the point :S). Silti tein pari-kolme 20min kotijumppaa viikossa, lenkitin koiraa, laittauduin ihmisten ilmoille ja söin normaalisti, herkkuja kohtuudella - kuten ennenkin lasta. Siis nuo ovat samanlainen automaatio kuin vessassa käyminen, eihän sitäkään jätä välistä vaikka lapsi huutaisi ja väsyttää. Aikaa ei noihin mennyt kuin vähän, ei ollut esim päikkäreistä pois. Sitä paitsi KAIKKI tuntui silloin kuvottavan hirveältä, ihan sama mitä teki...
Mutta en missään tapauksessa olisi kyennyt puunaamaan itseäni joka ikinen päivä täyteen tällinkiin tai lähtemään jonnekin salille tai ryhmäliikuntaan treenaamaan.
Mä en kovassa univelassa vaan jaksa mitään ylimääräistä. Elimistö muutenkin niin uupunut valvomisesta että liikunta saa vain sykkeen hakkaamaan vaikken tekisi juuri mitään. Tämän jälkeen myös tulee korkea leposyke,rytmihäiriöt ym. Siinä vaiheessa liikunta vain jää kun yrittää vain selviytyä. Samoin unihäiriö muuttaa hormonitoimintaa epäedulliseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen kommenttiin, että olen asiaa miettinyt ja todennut, että kaikista helpointa on antaa aikaa lapselle silloin kun hän sitä kaipaa ja tarvitsee. Asiat kertaantuvat ja kiireisten vanhempien kanssa lapsena kasvanut on pian terapiaa vaativa teini. ” Kun vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa olla.” Tai koko elämä on ollut pelkkää suorittamista.”
Olen aika laiska ja miettinyt asiaa, miten pääsisin helpoimmalla tässä lastenkasvatuksessa. Helpointa on olla läsnä ja antaa aikaa silloin, kun sitä tarvitaan.
Niinpä oma paino tai ulkonäkö menee toisarvoiseksi.Niinpä. Kyllä syömishäiriön tai kehokuvan häiriön saa muutenkin nykyään aika helposti, ilman vanhemman esimerkkiä.
”Äiti ei syönyt koskaan mitään”, tai ”Äiti kävi joka ilta salilla, ei me sitten koskaan tehty mitään yhdessä.”[/quoteEi niitä lapsia auta valaan kanssa puuhailu. Pyöristyvät itsekin.
Mä lopetin jossain vaiheessa laihdutuspuheen kun huomasin tyttäreni niitä kuuntelevan ja jopa toistelevan "äiti on laihtunut kilon" tms. Lapset on jo aikuisia, kumpikin on enempi hoikanpuoleisia. Tuntuu olevan terveempi suhtautuminen ruokaan heillä kuin minulla. Minä kasvoinkin painonvartijaäidin kanssa, ja erilaiset dieetit ja paino oli kotona jatkuva puheenaihe.
Olen ollut huomaavinani samaa. Aika nopeasti lapset ottavat mallia äidin käytöksestä. Jos painonhallinta on iso osa elämää, siitäkin tulee lapselle asia, eikä positiivisessa mielessä.
Samoin jos äiti laittautuu aina, tyttölapset muuttuvat aika varhain joko itsekin sellaiseksi tai sitten ryhtyvät kapinaan. Kumpikaan ei ole se kultainen keskitie.
En tunne oikeastaan ketään naista, joka laittautuisi vainitseään varten. Se on joko miestä varten tai sitten töissä asiakkaita varten. Eli aina jotain toista varten, ei itseään varten.
Tai sitten taustalla on sairas narsismi. Mikään näistä ei ole tervein vaihtoehto.
Niinpä. Kyllä syömishäiriön tai kehokuvan häiriön saa muutenkin nykyään aika helposti, ilman vanhemman esimerkkiä.
”Äiti ei syönyt koskaan mitään”, tai ”Äiti kävi joka ilta salilla, ei me sitten koskaan tehty mitään yhdessä.”