Antavatko äidit itsensä plösöytyä lasten takia?

Joo, onhan sitä sellaisiakin, jouden mielestä raskaudessa tai synnytyksessä tulleita vaurioita ei voi korjata. Kun ne muistuttavat rakkaista lapsista. Älytöntä.

Ei se ulkonäkö ole pääosa, vaan terveet syömiset ja iloinen mieli.

Ei univajeesta kärsivä pysty treenaamaan. Hyvä, että selviää edes päivästä toiseen.

Miehet ottaa eron kun nainen plösöytyy ja keskittyy ainoastaan lapsiinsa. Sitten ihmetellään.

Mulla on kolmoset ja puolen vuoden päästä olin jo missikissojen finaalissa. Kovin vaatimattomalta kuulostaa treenisi, jos kaksoset, etkä tehnyt kauneutesi eteen mitään. Kroppa on vain pieni osa ihmistä.

Riippuu vauvasta, puolisosta ja tukiverkostosta, miten itsestä jaksaa ja ehtii pitää huolta.

Hoh hoijaa, kyllä ne ihmiset voi ns.plösöytyä siitä huolimatta onko muksuja vai ei ! Ja mua ei ainakaan ikinä ole häirinny toisten ihmisten kilot ja ulkomuodot. Ei tod.ole minun onnesta pois. Tämä palsta on siinä mielessä todella outo kun on varmaan miljoona aloitusta toisten ihmisten kiloista/ulkonäöstä/syömisistä. 

Kai se liittyy siihen, että lastenhoitoapua on vaikea saada. Isähän kun usein yrittää luistella lastenhoidosta: miten lähdet lenkille, jos miestä ei näy.

Kotijumppa on hyvä, ilmeisesti teillä nukutaan yöllä hyvin, jos pystyt lasten päiväuniajan käyttämään jumppaan. Moni aliarvioi kotijumppaa, itse teen sitä pahimmilla pakkasilla.

Ilmeisesti ylipaino tulee toisille niin helposti, että sen estäminen ja poistaminen on todella vaikeaa. Toki jos ruokailutavat on pielessä ja sohvailuindeksi korkea, niin juurisyytä saa silloin hakea peilistä.

terv. Kolmen äiti

Muksut on tekosyy levitä. Niiden jämät pitää syödä, niiden takia valvoo eikä jaksa liikkua, raskaus pilasi kropan jne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolmoset ja puolen vuoden päästä olin jo missikissojen finaalissa. Kovin vaatimattomalta kuulostaa treenisi, jos kaksoset, etkä tehnyt kauneutesi eteen mitään. Kroppa on vain pieni osa ihmistä.

Näytän hyvältä enkä tähtää missikisoihin :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehet ottaa eron kun nainen plösöytyy ja keskittyy ainoastaan lapsiinsa. Sitten ihmetellään.

Miehetmeivötmole erityisen tarmokkaita eroamaan. Yleensä siihen tarvitaan seuraava nainen, jonka helmoihin pääsee hoivaan ellei peräti muuttamaan pikapikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ottaa eron kun nainen plösöytyy ja keskittyy ainoastaan lapsiinsa. Sitten ihmetellään.

Miehetmeivötmole erityisen tarmokkaita eroamaan. Yleensä siihen tarvitaan seuraava nainen, jonka helmoihin pääsee hoivaan ellei peräti muuttamaan pikapikaa.

P.o. Miehet eivät ole

Toi sun kommenttisi on yhtä älytön, kuin erään tuttuni kommentti pikkulapsiaikana. Hän ihmetteli, että kyllä pienten lasten äitien pitäisi vähän enemmän huolehtia itsestään, miettiä pukeutumista ja meikata.

Noh, kun nukkuu kolmen tunnin pätkissä ja pari ekaa vuotta menee sumussa, niin ei sitä hirveästi ehdi huolehtimaan itsestään tai liikkumaan. Olen viisi kertaa nukahtanut kampaajan tuoliin. Ihan väsymystä.

Jos ei ole tukiverkkoa, niin ei todellakaan pääse liikkumaan iltaisin. Mihinkään lapsiparkkiin en ole lasta halunnut jättää. Kyllä lapsen ehdoilla mennään.

Kyllä sekin aika tulee kohta, kun pääsee harrastamaan.

Elämässä ei voi saada kaikkea, vaikka multitaskaaja uratykit niin väittävät. Et voi olla kahdessa paikassa läsnä. Toiseen asiaan käytetytty aika on lapselta pois.

Omassa perhe-elämässä olen huomannut, että lapsi on tosi tyytyväinen, jos vain istun olohuoneen nurkassa katsomassa TV:tä ja lapsi voi hypätä syliin milloin vain. Siis vain olen läsnä ja saatavilla.

En ole yhtä läsnä, jos läppäri on sylissä tai teen jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Joo, onhan sitä sellaisiakin, jouden mielestä raskaudessa tai synnytyksessä tulleita vaurioita ei voi korjata. Kun ne muistuttavat rakkaista lapsista. Älytöntä.

Tuo onkin älyöntä itsensä kusettamista. Minulta on korjattu vatsa ja jos en olisi menossa sukupuolen korjaukseen niin korjaisin rinnatkin ja oikeastaan korjaantuuhan ne tässä. Ei se ole mikään meriitti ja hieno asia elää jossain elämän pahoinpitelemässä kehossa ja käyttää tukivaatteita lopun ikäänsä ja  kärsiä siitä hiertyminä ja ahdistavana tunteena kun kulahtaneita ihopoimuja on tungettu ties mihin tekokuituihin. Sitten vaatia miestä kotona vielä seksuaalisesti kiihottumaan jonkun rypytetyn verhon panemisesta. Minulla oli ainakin lapsivuosien,  raskauksien ja laihtumisen jälkeen 85v naisen kroppa. Ja sellaisessako pitäisi elää kun oikea ikä on 30+ ? Ei tarvitse. Ei sitä tunnetta voi kuvailla mikä tulee kun on kantanut ryppyistä palloa toistakymmentä vuotta ja sormet hivelee litteää vatsan pintaa ja  lihaksia. Se tuntuu hitosti paremmalle kuin tää naisille syötetty äitishaiba kunniamerkeistä. Mitä siitä sitten että on puolen metrin arpi. Se haalenee eikä ole yhtään niin vastenmielinen kuin kuivettunut vatsaröllö.

Lisään vielä edelliseen kommenttiin, että olen asiaa miettinyt ja todennut, että kaikista helpointa on antaa aikaa lapselle silloin kun hän sitä kaipaa ja tarvitsee. Asiat kertaantuvat ja kiireisten vanhempien kanssa lapsena kasvanut on pian terapiaa vaativa teini. ” Kun vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa olla.” Tai koko elämä on ollut pelkkää suorittamista.”

Olen aika laiska ja miettinyt asiaa, miten pääsisin helpoimmalla tässä lastenkasvatuksessa. Helpointa on olla läsnä ja antaa aikaa silloin, kun sitä tarvitaan.

Niinpä oma paino tai ulkonäkö menee toisarvoiseksi.

Ulkonäköpaineet on aika veturallaan jos ei riitä normaali hygienia ja paino.

Mitä varten pitää meikata ja treenata? Mee instaan jos et kestä oikeaa, normaalia elämää.

Kuule vaihtelee ihan saman äidin kohdallakin, miten jaksaa pitää kehostaan huolta. Itsekin olin alle puolessa vuodessa palautunut entisiin timmeihin mittoihini, mutta sairaudet ja hektinen elämänvaihe toivat kiloja takaisin. Ilman lasta olisin kaiken muun lisäksi ehtinyt ja jaksanut kuntoilla enemmän, mutta en vain halunnut. Minulle oli tärkeämpää viettää ne vapaat hetket lapsen kanssa puuhaillen. Yhtään en koe olevani marttyyri ja nyt elämä alkaa taas rauhoittua ja on aikaa myös omalle fyysiselle hyvinvoinnille. Kaikilla ei vain ole samat prioriteetit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, onhan sitä sellaisiakin, jouden mielestä raskaudessa tai synnytyksessä tulleita vaurioita ei voi korjata. Kun ne muistuttavat rakkaista lapsista. Älytöntä.

Tuo onkin älyöntä itsensä kusettamista. Minulta on korjattu vatsa ja jos en olisi menossa sukupuolen korjaukseen niin korjaisin rinnatkin ja oikeastaan korjaantuuhan ne tässä. Ei se ole mikään meriitti ja hieno asia elää jossain elämän pahoinpitelemässä kehossa ja käyttää tukivaatteita lopun ikäänsä ja  kärsiä siitä hiertyminä ja ahdistavana tunteena kun kulahtaneita ihopoimuja on tungettu ties mihin tekokuituihin. Sitten vaatia miestä kotona vielä seksuaalisesti kiihottumaan jonkun rypytetyn verhon panemisesta. Minulla oli ainakin lapsivuosien,  raskauksien ja laihtumisen jälkeen 85v naisen kroppa. Ja sellaisessako pitäisi elää kun oikea ikä on 30+ ? Ei tarvitse. Ei sitä tunnetta voi kuvailla mikä tulee kun on kantanut ryppyistä palloa toistakymmentä vuotta ja sormet hivelee litteää vatsan pintaa ja  lihaksia. Se tuntuu hitosti paremmalle kuin tää naisille syötetty äitishaiba kunniamerkeistä. Mitä siitä sitten että on puolen metrin arpi. Se haalenee eikä ole yhtään niin vastenmielinen kuin kuivettunut vatsaröllö.

Keho muuttuu raskauksien myötä. Rinnat alkavat roikkumaan ja painoa tulee, se on vissi. Omituista, jos ei tulisi. Kaikkea ei voi saada. Et voi olla äitimäisen pehmeä ja samalla treenata hulluna niin, että rasvat lähtee kehosta. Minkä syömishäiriön ja narsismin aiheutat tuolla käytöksellä lapsillesi.

Kyllä jokainen itsestään ja puolisostaan välittävä pitää jollain tavalla huoli ulkoisesta ja sisäisestä kauneudestaan.ei tarvitse olla mikään treenattu.

Mulla on 4 lasta mutta silti olen halunnut pitää itsestäni huolta.

3. lapsen jälkeen olin edelleen laiha ja 4. lapsen jälkeen olen ollut normaalipainoinen. Nyt kuopus alkaa olemaan täysi-ikäinen ja minä edelleen samassa painossa.

Jo työnkin takia on aina pitänyt huolehtia siististä ulkonäöstä joten en ole koskaan ajatellut sen olevan turhamaisuutta tai lapsilta pois. Puhtaat, aina laitetut hiukset, siistit kauniit vaatteet ja meikkiä hieman töiden ulkopuolellakin. Lapset ovat nukkuneet aamulla kun olen laittautunut töihin, eivät siis ole menettäneet mitään. Hiusten laittoon menee kyllä 30 min mutta meikkiin vain 5. Vaatteiden silitys 5 min.

Eikä mua harmita se ihaileva ja ylpeä katse miehenkään silmissä:) Ei ole haluttomuutta eikä muitakaan ongelmia ollut koskaan.

Olisinko parempi äiti 40kg lihavampana pieruverkkareissa tukka paskaisena??