Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävä kuoli
17.08.2019 |
Ei enää mitään syytä jatkaa yksin. Haluan olla taas yhdessä.
Kommentit (66)
Oma nuoruuden rakkaus kuoli myös todella nuorena onnettomuudessa. Häntä aina välillä muistelen, kun oli niin ihana ihminen. Itsekin tosin olen vieläkin aika nuori. Muuten minusta ne viestit eivät kuulu tähän ketjuun minne kukin kuolemansa jälkeen menee. Jos joku uskoo taivaaseen niin saa uskoa, mutta ei tuputtaa muille sitä, että jos kuolee oman käden kautta niin h'lvetti vastassa. Itse, kun en usko taivaaseen niin en odota tapaavani niitä kuolleita läheisiä enää koskaan. Toisaalta tietenkin toivon, että aloittajakin löytää syitä elää ja jatkaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin koko keskustelun läpi. 30v avopuoliso sairastaa syöpää eikä toivoa juurikaan näy. Nyt iloitaan siitä, jos päästään vielä yhdessä käymään kaupassa ja voidaan "riidellä" siitä, että mitä ruokaa tänään syödään.
Onni löytyy arjesta. Menetyksen jälkeen on tärkeää ettei anna arjen pysähtyä, vaikka se tuleekin olemaan huomattavasti erilaista... Osanottoni ja tsemppiä kaikille. Ei me täällä yksin olla.
Otan osaa.
Mieti: Mitä tyttöystäväsi ajattelisi, jos sinä olisit luovuttanut elämässä? Olisiko se hänen tahtinsa vai haluaisiko tyttöystäväsi sinun olevan onnellinen tulevaisuudessa? En usko, että hän haluaisi syövän vievän kaksi ihmistä. Hän halusi ettei syövän anneta voittaa elämää, eikö niin?
Ei hänen elämänsä mennyt hukkaan. Hän on varmasti opettanut sinulle elämästä paljon. Mitä hänen neuvojaan ja sanojaan voisit kantaa mukanasi vanhuuteen asti? Mitä voisit kertoa ihmisille, miten tämä ihminen sinuun vaikutti? Millaisen miehen se sinusta teki?
Uskon, että vaikka olet menettänyt paljon, olet saanut tilalle jotain arvokasta - arvostuksen toisia kohtaan, ymmärryksen mikä on tärkeintä, jne.
Ajattele, sinä sait tuntea tuon ihmisen, jota moni muu ei saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gandalfia siteeratakseni: ”Me emme voi valita millainen elämä meille annetaan - ainoastaan mitä teemme sillä”.
Sinulle osui suunnattoman raskas vastoinkäyminen. Yleensä sellaisen vastapainoksi tulee myöhemmin jotain tosi hyvää. Älä anna periksi; Herra antaa ja Herra ottaa. Ja antaa taas.
Ei pidä paikkansa. Viimeiset 8vuotta Herra on vain ottanut eikä antanut mitään ja sama jatkuu edelleen.
Ainoastaan 8 vuotta? Minulla on 10. vuosi menossa, enkä pidätä hengitystä että vastoinkäymiset loppuisivat ihan pian.
Mutta Jumalan myllyt jauhavat hitaasti, Ei pidä menettää toivoa.
Elämässä voi valita näkevänsä kuoleman tai elämän. Onko elämässä kuolemaa vai kuolemassa elämää?
Jos katsot vain kuolemaa, et ehkä halua enää elää. Jos katsot elämää, muistat, miksi tätä elämää eletään.
Suru on tärkeää ja luonnollista. Siinä ei ole hävettävää. Itket kunnes olet itkenyt sen kaiken, mitä haluat itkeä.
Ensin voit katsoa kuolemaa, mutta sitten sinun on katsottava elämää. Siihen sinäkin olet syntynyt, omalle paikallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru hellittää, mutta ikävä jää.
Kaikesta huolimatta on onni olla myötätuntoa kokeva ihminen jolla on elämä.
Tunnekylmillä narsisteilla elämä jää yksiulotteiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Itkin koko keskustelun läpi. 30v avopuoliso sairastaa syöpää eikä toivoa juurikaan näy. Nyt iloitaan siitä, jos päästään vielä yhdessä käymään kaupassa ja voidaan "riidellä" siitä, että mitä ruokaa tänään syödään.
Onni löytyy arjesta. Menetyksen jälkeen on tärkeää ettei anna arjen pysähtyä, vaikka se tuleekin olemaan huomattavasti erilaista... Osanottoni ja tsemppiä kaikille. Ei me täällä yksin olla.
Kannattaa iloita ja jutella kaikesta, aivan kaikesta. Sopikaa missä tapaatte, kun joskus uudelleen näette. Kun mieheni kuoli vuosia sitten, niin sovittiin paikka missä näemme. Se vaan helpottaa minua, kun sovittiin. On jokin mitä unelmoida kun alkaa seinät kaatumaan. Se vaan auttaa, kun mies sanoi ääneen missä näemme jonain päivänä ja lupas istua hymy kasvoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
seksinukesta pihisi ilmat?
Hahahah!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen Syöpäyhdistyksestä tai Sylva Ry stä voisi löytyä vertaistukea.
Ensimmäinen vuosi on hirveän raskas jouluineen ja synttäreineen mutta kun siitä selviää niin elämä jatkuu eteenpäin koska on pakko.
Älä luovuta! Toteuta ne haaveet joita teillä yhdessä oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä surullista luettavaa ja kovia kokemuksia ihmisillä. Voimia kaikille, ihan pala kurkussa olen lukenut.
Lämmin osanotto
"Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten päivien kultaiset muistot."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Ymmärrän tuskasi. Oma mieheni kuoli vuosi sitten syöpään. Suru on vähän hellittänyt, mutta vieläkin se jyrää välillä alleen. Se tulee aaltoina. Meillä on kaksi lasta ja heidän takiaan päätin, että jatketaan arkea mahdollisimman normaalisti eteenpäin. Se oli hyvä päätös. Elämän on jatkuttava. Uskon, että meillä ja myös sinulla on vielä paljon hyviä asioita koettavana tässä elämässä. Itse en ainakaan haluaisi, että oma kumppanini kuolisi minun mukanani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti luuli kumihuuli!
Vedätin teitä, olette noloja.
Ap
Tiedäthän sanonnan hullujen halvoista ja idioottien ilmaisista huveista?
Tuossa näköjään trolli.
Kiitoksia viesteistänne.
Oikea ap
Vierailija kirjoitti:
seksinukesta pihisi ilmat?
Päivän paras.
Ei auta itsemurha kirjoitti:
En usko et ap haluaa kuulla kenen milloinkin läheiset kuolleet. Itsemurha ei ole ratkaisu, se ei auta ongelmiin
Mistä tiedät?
Ei kuolemasta pääse yli. Olen ollut 20-vuotta yksin tyttöystävän kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gandalfia siteeratakseni: ”Me emme voi valita millainen elämä meille annetaan - ainoastaan mitä teemme sillä”.
Sinulle osui suunnattoman raskas vastoinkäyminen. Yleensä sellaisen vastapainoksi tulee myöhemmin jotain tosi hyvää. Älä anna periksi; Herra antaa ja Herra ottaa. Ja antaa taas.
Ei pidä paikkansa. Viimeiset 8vuotta Herra on vain ottanut eikä antanut mitään ja sama jatkuu edelleen.
Älkää uskoko noihin sinisilmäisiin Jumala -höpinöihn ja uskomuksiin. Jumalaa ei välttämättä ole ja nuo uskomukset voi olla ihan tavallisten ihmisten keksimiä - sinänsä hyvin toimivia - viisauksia, jotta jaksaa vaikeina aikoina.
Voi olla että on jokin karman tasapaino olemassa, missä niinku saa ja mitä menettää, lopulta yhtä paljon......ja ihan hyvin voi olla että kaikki on sattumaa mitä tapahtuu.Mutta lohtuahan noi uskomukset tuo.
Ja alkuperäiselle vielä raaka ja tarkkaan harkittu kommentini: Eikös ole parempi että puoliso kuolee kuin että vaikka pettäis, aloittaisi seksisuhteen parhaan ystäväsi kanssa ja tekis vaikka lapsiakin?
Ei se kuolema aina se pahin vaihtoehto. Kyllä omia geenejään kantava testosteronipitoinen mies suree vähemmän puolison kuolemaa kuin sen menetystä jollekin toiselle urokselle.Mitä läheisempi,sitä pahempi. Väitän tuskan olevan suurempi kuin puolison kuolema.
Ja anteeksi teille heikkohermoisille kun kerron totuuden perustuen evoluutioon, tarkoitus ei ole loukata ketään.
Mä voin kuvitella että mies kirjoittaisi tänne jotain tuollaista. Kun miehellä ei ole mitään muutakaan paikkaa missä sanoa se. Pääasia että saa sanoa sen edes jossain.