Lue keskustelun säännöt.
Taikakonsti parisuhteen onnistumiseksi
17.08.2019 |
Parisuhteessa nainen kaipaa mieheltä hellyyttä, turvallisuutta ja henkistä tukea. Samoja asioita hän on myös valmis antamaan. Ja tottakai seksi on myös tärkeä osa mutta nuo muut osa-alueet ovat naiselle tärkeämpiä. Kun hellyyttä ja turvallisuutta on saatu riittävästi muulloin, myös seksiä riittää, tämän hyvissä parisuhteissa olevat miehet tietävätkin. Jos ei ole (seksuaalista ja seksitöntä)hellyyttä , ei ole seksiä. Jos nainen kokee olevansa uhattuna, tai että jokin uhkaa kotia ja perhettä, ei ole seksiä. Jos mies kieltäytyy kuuntelemasta ja tarjoamasta myötätuntoa, ei ole seksiä. Koska nuo muut tarpeet ovat tärkeämpiä ja ne täytetään ensin.
Muutenkin naisesta tulee todella epäitsekäs ja kaikin puolin antavainen kun hänellä on hyvä olla. Tyytyväinen nainen pitää kyllä miehestään huolen, ei tarvitse kysellä seksin perään koska sitä on jatkuvasti ja se on hyvää molempien mielestä. Tyytyväinen nainen kokkaa mielellään omalle rakkaalle miehelleen tämän lempiruokia, hoitaa muutenkin kotitöistä valtaosan, halii ja hellii ja säteilee onnellisuutta. "Happy wife-happy life" on syystä vakiintunut sanonta, koska se on totta. Tyytyväinen nainen pitää huolen miehestään, tyytyväinen mies alkaa pitää itseään jonkilaisena hallitsijana, luistaa velvollisuuksistaan ja sitten ihmettelee mikä naista vaivaa.
Homma toimii vain kun se on vastavuoroista.
Entäs miten toimii tyytymätön nainen? Hän huomauttelee kotitöistä, ajankäytöstä, raha-asioista, seksin "vonkaamisesta", kihisee raivosta ja purkaa sen mieheen. Hän on väsynyt, surullinen ja pidemmän päälle vihainen, pääasiassa miehelleen. Syy : mies ei pitänyt huolta hänen tarpeistaan ensin. Molempien tarpeet tulevat varmasti tyydytetyiksi, ei sellaista naista olekaan joka haluaisi katsella rakkaan kumppaninsa kärsimystä. Mutta naisen vuoro on ensin, sen jälkeen miehen. Panosta naiseen jotta hän voi panostaa sinuun, avokätisesti.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo turvallisuus tarkoittaa ainakin sitä, että mies näyttää selkeästi pitävänsä meistä huolta ja pitävänsä meidät turvassa ihan käytännössä. Eli en joudu pyytämään miestä ajamaan varosvasti kun olemme kyydissä, en joudu muistuttamaan, ettei päästä lapsia liian syvään veteen ja vahtii heitä koko ajan, en joudu muistuttamaan lasten turvavöistä, pelastusliiveistä jne. vaan mies automaattisesti huolehtii näistä, koska tahtoo pitää meidät turvassa.
Lisäksi tahdon, että mies uskoo ja kunnioittaa minun tuntemuksiani, jos minulle tulee epävarma olo jostain tilanteesta/ihmisestä. Esim. kävellessämme yöllä kaupungilla mies hyväksyy mukisematta, ettemme mene oikopolkua pimeän puiston läpi, koska minua pelottaa siellä. Tai mies ei vänkää vastaan, kun sanon, että en tahdo toimia kuskina henkilölle X, koska minua ahdistaa olla hänen kanssaan kahdestaan autossa. Tai jos pelkään rapinoita pimeässä enkä uskalla nukkua (vaikka olemme turvassa lukkojen takana ja järki sanoo, ettei siellä mitään vaarallista ole), mies käy silti tarkistamassa, jotta minä saisin nukuttua turvallisin mielin.
Onko tämä yleistäkin, että nainen kehtaa suoraan sanoa että pelkää rapinoita talossa ja haluaa miehen tarkistavan sen sijaan että tarkistaisi itse? Minä häpeäisin silmät päästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus oli aikalailla asiaa. Olen ollut nyt yli 10 vuotta parisuhteessa miehen kanssa ja olemme lähes naurettavan onnellisia. Hän on hyvä mies, rakastava, välittävä, keskustelevainen, kunnioittava, hellä. Ja tästä syystä olen itsekin iloinen ja haluan ilahduttaa häntä joka päivä. Ahkeraa "vaimomateriaalia" en kuitenkaan ole, enkä ole koskaan ollutkaan. Laiskaa perusluonnettani kun edes ihana mies ei kykene muuttamaan :)
Vierailija kirjoitti:
kaunista tekstiä ja noin se onkin suhteen alkutaipaleella. Sitten tilanne usein muuttuu jostakin syystä
mies51v
Meillä oli tavallaan tuollaista ensimmäiset 15v (yhdessä 23v). Sitten tajusin että vaikka mieheni on huomaavainen ja arvostava jäi tuo hellyys ja läheisyys puuttumaan. Minä olin pitänyt huolen halauksista ja vähintään viikoittaisesta seksistä ja mies oli tosi onnellinen. Kun sitten aloin ilmaisemaan että haluaisin olla vastaanottavana osapuolena välillä mieheni ei sitä tajunnut. Tuntui että olin yhtäkkiä hänen mielestään vaikea ja vaativa, tyytymätön kaikkeen.
Meidän suhde olisi täydellinen jos saisin oikean, intohimoisen ja rakastavan halauksen sillointällöin (ei vain seksikutsuna juuri ennen rakastelua). Joudun pyytämään! halausta ja sekin on srllainen läpy läpy ilman intensiteettiä.
Halauksesta ja läheisyydestä on tullut valtavan iso asia mulle. Kun joku miespuolinen ystäväni halaa mua saatan pillahtaa itkuun. Niin hyvältä se tuntuu!
Olen hyvä vaimo ja teen mielelläni asioita tehdäkseni toisen onnelliseksi mutta kaipaan samaa itsellenkin
Ap on aivan oikeassa
Eiköhän meistä jokainen ärsyynny tai ole ärsyyntymättä omista lähtökohdistaan.
Kuten joku tuossa jo totesi, tuo kokonaisvaltainen ennakkopelkosi ei kuulosta normaalilta. Eikä sen otanta (ystävät, sukulaiset) riitä siihen, että sen väitettäisi koskevan koko sukupuolta.