Miksi jotkut ihmiset loukkaantuvat kaikesta?

Tilanne eilen: soitin ystävälleni, että en pääse teatteriin, jonne hän oli minut kutsunut juhlimaan syntymäpäiväänsä ensi kuussa. Hän sanoi, että aha, ei sitten, hän löytää kyllä muuta seuraa. Minä vastasin huojentuneena, että hyvä, koska huolestuin, ettei synttärit nyt mene pieleen. Ystäväni tiuskaisi tähän, että on hänellä muitakin ystäviä ja luulenko minä, että tämä oli hänen ainoa suunnitelmansa. Hän aikoo kuulemma juhlia synttäreitään koko viikonlopun, eikä meno lopu kesken. Minä säikähdin inhottavaa äänensävyä ja lopetin puhelun nopeasti. Aina hänen kanssaan on tuollaista. Loukkaantuu kaikesta. Vuosia sitten hän loukkaantui siitä, ettei ollut saanut kutsua 30-vuotisbileisiini. Ne olivat YLLÄTYSjuhlat minulle. En minä voinut vaikuttaa siihen, keitä siskoni kutsuu, koska en tiennyt juhlista etukäteen. Ystäväni loukkaantui niin pahasti, ettei vastannut tekstiviesteihini mitään muutamaan kuukauteen. Minulla on lähipiirissä toinenkin loukkaantuja. En päässyt hänen tyttärensä 1-vuotispäiville, koska olin töissä. Olen tyttären kummi. Kysyin, voinko käydä tuomassa lahjan ennen synttäreitä. Hän tiuskaisi, että eihän siinä ehdi ottaa ketään vastaan, koska pitää laittaa koristeita ja tarjoiluja. Kysyin, sopiiko myöhemmin. En muista, mitä hän siihen vastasi, mutta selväksi tuli, että jos en pääse hänen järjestämilleen kutsuille, ei tarvitse tulla ollenkaan. Lähetin lahjan postissa ja sitten välit olivat taas ok. Mistä tuo loukkaantuminen kertoo? Miksi jotkut ovat niin herkkiä pahoittamaan mielensä?