Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset loukkaantuvat kaikesta?
17.08.2019 |
Tilanne eilen: soitin ystävälleni, että en pääse teatteriin, jonne hän oli minut kutsunut juhlimaan syntymäpäiväänsä ensi kuussa. Hän sanoi, että aha, ei sitten, hän löytää kyllä muuta seuraa. Minä vastasin huojentuneena, että hyvä, koska huolestuin, ettei synttärit nyt mene pieleen. Ystäväni tiuskaisi tähän, että on hänellä muitakin ystäviä ja luulenko minä, että tämä oli hänen ainoa suunnitelmansa. Hän aikoo kuulemma juhlia synttäreitään koko viikonlopun, eikä meno lopu kesken. Minä säikähdin inhottavaa äänensävyä ja lopetin puhelun nopeasti. Aina hänen kanssaan on tuollaista. Loukkaantuu kaikesta. Vuosia sitten hän loukkaantui siitä, ettei ollut saanut kutsua 30-vuotisbileisiini. Ne olivat YLLÄTYSjuhlat minulle. En minä voinut vaikuttaa siihen, keitä siskoni kutsuu, koska en tiennyt juhlista etukäteen. Ystäväni loukkaantui niin pahasti, ettei vastannut tekstiviesteihini mitään muutamaan kuukauteen. Minulla on lähipiirissä toinenkin loukkaantuja. En päässyt hänen tyttärensä 1-vuotispäiville, koska olin töissä. Olen tyttären kummi. Kysyin, voinko käydä tuomassa lahjan ennen synttäreitä. Hän tiuskaisi, että eihän siinä ehdi ottaa ketään vastaan, koska pitää laittaa koristeita ja tarjoiluja. Kysyin, sopiiko myöhemmin. En muista, mitä hän siihen vastasi, mutta selväksi tuli, että jos en pääse hänen järjestämilleen kutsuille, ei tarvitse tulla ollenkaan. Lähetin lahjan postissa ja sitten välit olivat taas ok. Mistä tuo loukkaantuminen kertoo? Miksi jotkut ovat niin herkkiä pahoittamaan mielensä?
Kommentit (24)
Annoin alapeukun lukematta, koska ärsyttävä tekstiseinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on totuttu jo lapsena saamaan kaikki, eikä ole siedätetty mihinkään pettymyksiin. Minulla on oikeus tuntea mielipahaa, kun kaikki ei mene omien toiveitteni mukaan. Pikkuprinsessoista kasvaa isoja prinsessoja.
Minulla on ystävänä henkilö, jolla on erityisherkkä persoonallisuus. Näin hän minulle kertoi. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli herkästi loukkaantuva, helposti pois tolaltaan menevä ja kova stressaamaan asioista, jotka toisten mielestä eivät olleet ahdistavia. Vasta aikuisena oli saanut selityksen reagointitavalleen. Hänen kanssaan joutuu olemaan aina korrekti, ettei loukkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Annoin alapeukun lukematta, koska ärsyttävä tekstiseinä.
Tämä.
Mihin te teatteria tarvitsette, eiköhän draamaa ole ihan tarpeeksi jo muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävänä henkilö, jolla on erityisherkkä persoonallisuus. Näin hän minulle kertoi. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli herkästi loukkaantuva, helposti pois tolaltaan menevä ja kova stressaamaan asioista, jotka toisten mielestä eivät olleet ahdistavia. Vasta aikuisena oli saanut selityksen reagointitavalleen. Hänen kanssaan joutuu olemaan aina korrekti, ettei loukkaisi.
Menee aiheen vierestä mutta tällaiset tahraavat kaikkien erityisherkkien maineen. Aikuisella erityisherkällä on itsellään vastuu etsiä ne keinot, jotka helpottavat hänen oloaan ja elämäänsä yleensäkin. Tarvittaessa tukea siihen voi saada mm. terapiasta tai toisilta, henkisesti kypsemmiltä erityisherkiltä.
Olen itse erityisherkkä, nuorempana juuri tällainen helposti loukkaantuva muiden vastuuttaja. Tajusin ottaa oman hyvinvointini omiin käsiini siinä vaiheessa, kun en enää jaksanut sitä, että olotilani vaihtelivat hallitsematta sen mukaan, miten koin jonkun minua kohtelevan tai millaisia ihan arkipäiväisiäkin asioita kohtasin. Lienee sanomattakin selvää, että palautetta käytöksestäni oli sadellut jo pitkään. Vedin helposti herneet nenään sellaisistakin sanomisista, jotka eivät olleet esimerkiksi piikikkäitä, liian suoraan töksäytettyjä tai muuten henkilökohtaisuuksiin meneviä. Olin varmasti aika raskasta ja stressaavaa seuraa.
nuorempana aina provosoin kunnolla niitä loukkaantujia, tykkäsin jostain syystä .
kyllä sitä tuli naurettua monien itkuille monet kerrat. Enkä pode katumusta, oppivatpahan vähä että ei elämä mene heidän nava ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävänä henkilö, jolla on erityisherkkä persoonallisuus. Näin hän minulle kertoi. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli herkästi loukkaantuva, helposti pois tolaltaan menevä ja kova stressaamaan asioista, jotka toisten mielestä eivät olleet ahdistavia. Vasta aikuisena oli saanut selityksen reagointitavalleen. Hänen kanssaan joutuu olemaan aina korrekti, ettei loukkaisi.
Menee aiheen vierestä mutta tällaiset tahraavat kaikkien erityisherkkien maineen. Aikuisella erityisherkällä on itsellään vastuu etsiä ne keinot, jotka helpottavat hänen oloaan ja elämäänsä yleensäkin. Tarvittaessa tukea siihen voi saada mm. terapiasta tai toisilta, henkisesti kypsemmiltä erityisherkiltä.
Olen itse erityisherkkä, nuorempana juuri tällainen helposti loukkaantuva muiden vastuuttaja. Tajusin ottaa oman hyvinvointini omiin käsiini siinä vaiheessa, kun en enää jaksanut sitä, että olotilani vaihtelivat hallitsematta sen mukaan, miten koin jonkun minua kohtelevan tai millaisia ihan arkipäiväisiäkin asioita kohtasin. Lienee sanomattakin selvää, että palautetta käytöksestäni oli sadellut jo pitkään. Vedin helposti herneet nenään sellaisistakin sanomisista, jotka eivät olleet esimerkiksi piikikkäitä, liian suoraan töksäytettyjä tai muuten henkilökohtaisuuksiin meneviä. Olin varmasti aika raskasta ja stressaavaa seuraa.
Minulla taas oli teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa niin pahat pms-oireet, että olin tiettyyn aikaan kuusta aina helposti ärtyvä, itkuinen ja vetäytyvä. Loukkaannuin joka asiasta. Ex-avomies sanoi, että mene lääkäriin, sinä olet ihan mahdoton. Asian myöntämiseen meni vuosia ja parisuhdekin meni niissä pms-tyrskyissä.
Kun lopulta lähdin hakemaan apua, kokeiltiin B6-vitamiinia, keltarauhashormonia ja jopa masennuslääkettä. Mistään ei tuntunut olevan apua. Mielialalääkkeet lihottivat 10 kg vuoden sisällä. Lääkäri painosta jatkamaan lääkitystä, vaikken kokenut siitä apua. Vuoden kokeilun jälkeen ilmoitin, etten suostu syömään masennuslääkkeitä, koska en koe olevani masentunut. Lopulta löytyi yllättävä keino: hormonikierukka. Siihen hävisi mielialaan liittyvä pms-oireisto. Ei ole tavallinen keino, mutta minulla ainoa ratkaisu.
Jokaisen pitää itse haluta apua, hakea sitä ja ottaa vastaan.
Pahoitin mieleni tästä ketjusta. Menen nurkkaan mököttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävänä henkilö, jolla on erityisherkkä persoonallisuus. Näin hän minulle kertoi. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli herkästi loukkaantuva, helposti pois tolaltaan menevä ja kova stressaamaan asioista, jotka toisten mielestä eivät olleet ahdistavia. Vasta aikuisena oli saanut selityksen reagointitavalleen. Hänen kanssaan joutuu olemaan aina korrekti, ettei loukkaisi.
Menee aiheen vierestä mutta tällaiset tahraavat kaikkien erityisherkkien maineen. Aikuisella erityisherkällä on itsellään vastuu etsiä ne keinot, jotka helpottavat hänen oloaan ja elämäänsä yleensäkin. Tarvittaessa tukea siihen voi saada mm. terapiasta tai toisilta, henkisesti kypsemmiltä erityisherkiltä.
Olen itse erityisherkkä, nuorempana juuri tällainen helposti loukkaantuva muiden vastuuttaja. Tajusin ottaa oman hyvinvointini omiin käsiini siinä vaiheessa, kun en enää jaksanut sitä, että olotilani vaihtelivat hallitsematta sen mukaan, miten koin jonkun minua kohtelevan tai millaisia ihan arkipäiväisiäkin asioita kohtasin. Lienee sanomattakin selvää, että palautetta käytöksestäni oli sadellut jo pitkään. Vedin helposti herneet nenään sellaisistakin sanomisista, jotka eivät olleet esimerkiksi piikikkäitä, liian suoraan töksäytettyjä tai muuten henkilökohtaisuuksiin meneviä. Olin varmasti aika raskasta ja stressaavaa seuraa.
Hei relaa vähän. ”Tahraavat erityisherkkien maineen”. Miksi erityisherkillä pitäisi olla jonkinlainen maine? Yksilöitähän tässä ollaan.
Minulla on ollut masennus. Olin omanlainen persoona silti: räväkkä ja tempoileva. Ja hiukkasen herkästi loukkaantuva. Masennus ei muuten näy aina päälle päin fyysisesti, mutta joillakin se näkyy. Minulla todellakin näkyi. Nyt on masennus ollut selätettynä jo 8 vuotta. Ja toivon, etten sairastu enää ikinä.
Jos jotain kammoksun, niin sitä, että ihmisiä lokeroidaan. ”Me masentuneet olemme tällaisia ja terveet ihmiset tällaisia”. Ei niin, vaan jokainen masentunut henkilö on yksilö. Myös jokainen erityisherkkä on yksilö, ja tuskin on oikeaa tai väärää erityisherkkää persoonaa.
Ensimmäisessä tapauksessa ystäväsi ehkä halusi viestittää, ettei ole epätoivoisesti sinun seurasi varassa, vaan että hänellä on muitakin ystäviä? Ja ehkä häntä harmitti perumisesi jo valmiiksi, niin sitten tuo tulkinta, ettei hän saisi muuta seuraa (vaikket sitä niin olisi tarkoittanutkaan) lisäsi harmitusta?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 teoriaa:
-olet ystävällesi paljon tärkeämpi kuin mitä hän on sinulle, tavallaan se tunneside on epätasapainossa teidän välillä, et ole valmis sellaiseen mitä hän olisi itsestäänselvästi valmiina tekemään sinulle ja siksi asia tulee hänelle pienenä yllätyksenä/kokee sen loukkauksena jos et suostu
-ystävälläsi on asiat elämässä huonosti ja kärsii stressistä jne, siksi pienikin asia saa suuttumaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävänä henkilö, jolla on erityisherkkä persoonallisuus. Näin hän minulle kertoi. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli herkästi loukkaantuva, helposti pois tolaltaan menevä ja kova stressaamaan asioista, jotka toisten mielestä eivät olleet ahdistavia. Vasta aikuisena oli saanut selityksen reagointitavalleen. Hänen kanssaan joutuu olemaan aina korrekti, ettei loukkaisi.
Menee aiheen vierestä mutta tällaiset tahraavat kaikkien erityisherkkien maineen. Aikuisella erityisherkällä on itsellään vastuu etsiä ne keinot, jotka helpottavat hänen oloaan ja elämäänsä yleensäkin. Tarvittaessa tukea siihen voi saada mm. terapiasta tai toisilta, henkisesti kypsemmiltä erityisherkiltä.
Olen itse erityisherkkä, nuorempana juuri tällainen helposti loukkaantuva muiden vastuuttaja. Tajusin ottaa oman hyvinvointini omiin käsiini siinä vaiheessa, kun en enää jaksanut sitä, että olotilani vaihtelivat hallitsematta sen mukaan, miten koin jonkun minua kohtelevan tai millaisia ihan arkipäiväisiäkin asioita kohtasin. Lienee sanomattakin selvää, että palautetta käytöksestäni oli sadellut jo pitkään. Vedin helposti herneet nenään sellaisistakin sanomisista, jotka eivät olleet esimerkiksi piikikkäitä, liian suoraan töksäytettyjä tai muuten henkilökohtaisuuksiin meneviä. Olin varmasti aika raskasta ja stressaavaa seuraa.
Hei relaa vähän. ”Tahraavat erityisherkkien maineen”. Miksi erityisherkillä pitäisi olla jonkinlainen maine? Yksilöitähän tässä ollaan.
Minulla on ollut masennus. Olin omanlainen persoona silti: räväkkä ja tempoileva. Ja hiukkasen herkästi loukkaantuva. Masennus ei muuten näy aina päälle päin fyysisesti, mutta joillakin se näkyy. Minulla todellakin näkyi. Nyt on masennus ollut selätettynä jo 8 vuotta. Ja toivon, etten sairastu enää ikinä.
Jos jotain kammoksun, niin sitä, että ihmisiä lokeroidaan. ”Me masentuneet olemme tällaisia ja terveet ihmiset tällaisia”. Ei niin, vaan jokainen masentunut henkilö on yksilö. Myös jokainen erityisherkkä on yksilö, ja tuskin on oikeaa tai väärää erityisherkkää persoonaa.
Itse asiassa erityisherkillä on (jo tahrattu) maine: he ovat drama queeneja, itsekeskeisiä, saavat loukata toisia mutta heitä itseään pitää kohdella silkkihansikkain jne. Tämä on syntynyt juuri näiden kypsymättömien ja muita vastuuttavien erityisherkkien tai itseään erityisherkiksi kutsuvien persoonallisuushäiriöisten käytöksen takia. On mielestäni ihan aiheellista nostaa esiin se fakta, että tällaiset ihmiset luovat helposti negatiivisia mielikuvia erityisherkistä, sillä he ovat yleensä niitä äänekkäimpiä tuomaan asiaa julki. Osaan kyllä myös relata, enemmänkin kuin vähän, mutta en pidä siitä, että erityisherkkyyden taakse mennään ikään kuin piiloon ja sen piikkiin laitetaan kaikki oma epäasiallinen käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et määritä kenenkään toisen kokemusta. Jos jotakuta ahdistaa, sinulla ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen tunteita.
Enn mä ainakaaan. Pohdiiin aina miksi ihminen käytttäytyy tuolla tavoiin. Riiippuuu syyystä ja oonko todellla aihettta loukkkaaantua.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et määritä kenenkään toisen kokemusta. Jos jotakuta ahdistaa, sinulla ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen tunteita.
Komppaan. Minusta sinä tässä olet vastuuta siitä, miten toisia kohtelet, kantamaton tumpelo. Ihmeellistä, että joku ylipäätään sietää sinua laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Enn mä ainakaaan. Pohdiiin aina miksi ihminen käytttäytyy tuolla tavoiin. Riiippuuu syyystä ja oonko todellla aihettta loukkkaaantua.
Tätä ap ei osaa. HÄNEN peruutuksensa ei merkitse yhtään mitään tai lahjantuomishetkensä, koska hän päätti itse niin. Mitä se muille kuuluu :D Ei saa tuntea tunteitasi, Maija, kun mä teen mitä haluan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävänä henkilö, jolla on erityisherkkä persoonallisuus. Näin hän minulle kertoi. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli herkästi loukkaantuva, helposti pois tolaltaan menevä ja kova stressaamaan asioista, jotka toisten mielestä eivät olleet ahdistavia. Vasta aikuisena oli saanut selityksen reagointitavalleen. Hänen kanssaan joutuu olemaan aina korrekti, ettei loukkaisi.
Menee aiheen vierestä mutta tällaiset tahraavat kaikkien erityisherkkien maineen. Aikuisella erityisherkällä on itsellään vastuu etsiä ne keinot, jotka helpottavat hänen oloaan ja elämäänsä yleensäkin. Tarvittaessa tukea siihen voi saada mm. terapiasta tai toisilta, henkisesti kypsemmiltä erityisherkiltä.
Olen itse erityisherkkä, nuorempana juuri tällainen helposti loukkaantuva muiden vastuuttaja. Tajusin ottaa oman hyvinvointini omiin käsiini siinä vaiheessa, kun en enää jaksanut sitä, että olotilani vaihtelivat hallitsematta sen mukaan, miten koin jonkun minua kohtelevan tai millaisia ihan arkipäiväisiäkin asioita kohtasin. Lienee sanomattakin selvää, että palautetta käytöksestäni oli sadellut jo pitkään. Vedin helposti herneet nenään sellaisistakin sanomisista, jotka eivät olleet esimerkiksi piikikkäitä, liian suoraan töksäytettyjä tai muuten henkilökohtaisuuksiin meneviä. Olin varmasti aika raskasta ja stressaavaa seuraa.
Hei relaa vähän. ”Tahraavat erityisherkkien maineen”. Miksi erityisherkillä pitäisi olla jonkinlainen maine? Yksilöitähän tässä ollaan.
Minulla on ollut masennus. Olin omanlainen persoona silti: räväkkä ja tempoileva. Ja hiukkasen herkästi loukkaantuva. Masennus ei muuten näy aina päälle päin fyysisesti, mutta joillakin se näkyy. Minulla todellakin näkyi. Nyt on masennus ollut selätettynä jo 8 vuotta. Ja toivon, etten sairastu enää ikinä.
Jos jotain kammoksun, niin sitä, että ihmisiä lokeroidaan. ”Me masentuneet olemme tällaisia ja terveet ihmiset tällaisia”. Ei niin, vaan jokainen masentunut henkilö on yksilö. Myös jokainen erityisherkkä on yksilö, ja tuskin on oikeaa tai väärää erityisherkkää persoonaa.
Itse asiassa erityisherkillä on (jo tahrattu) maine: he ovat drama queeneja, itsekeskeisiä, saavat loukata toisia mutta heitä itseään pitää kohdella silkkihansikkain jne. Tämä on syntynyt juuri näiden kypsymättömien ja muita vastuuttavien erityisherkkien tai itseään erityisherkiksi kutsuvien persoonallisuushäiriöisten käytöksen takia. On mielestäni ihan aiheellista nostaa esiin se fakta, että tällaiset ihmiset luovat helposti negatiivisia mielikuvia erityisherkistä, sillä he ovat yleensä niitä äänekkäimpiä tuomaan asiaa julki. Osaan kyllä myös relata, enemmänkin kuin vähän, mutta en pidä siitä, että erityisherkkyyden taakse mennään ikään kuin piiloon ja sen piikkiin laitetaan kaikki oma epäasiallinen käytös.
Draama queeniksi ja itsekeskeiseksi kutsuminen on epäasiallista käytöstä kylläkin, ja sitä harrastat SINÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et määritä kenenkään toisen kokemusta. Jos jotakuta ahdistaa, sinulla ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen tunteita.
Komppaan. Minusta sinä tässä olet vastuuta siitä, miten toisia kohtelet, kantamaton tumpelo. Ihmeellistä, että joku ylipäätään sietää sinua laisinkaan.
Kenelle sinä puhut? Oletko sama hlö, joka toisessa ketjussa ihmettelee, miten saisi katkaistua välit kaveriinsa. Sivu sivulta juttu sielläkin muuttuu itsekeskeisemmäksi. En jaksa seurata enää, en edes kommentoida.
Yleensä sellaiset jotka ajattelevat vain omalta suppealta kantiltaan asioita.