Nuoret naiset, voisitteko seurustella miehen kanssa jolla on saksanpaimenkoira?
Kommentit (47)
Saattaisi olla dealbreaker sillä pelkään jonkin verran isoja koiria. Nimenomaan saksanpaimenkoirista on huonoja kokemuksia. Tiedän kyllä että jokainen koira on yksilö mutta silti nuo kokemukset vaikuttavat.
Ap:n asenne kuulostaa omituiselta. Ei sillä ole väliä minkä rotuinen koira on vaan sillä miten mies koiraansa kohtelee. Mikäli kohtelee huonosti ja kovalla niin ottaisin koiran turvaan ja jättäisin miehen yksin.
Tosin jos koiralla on pilattu perä, niin silloin jo tietää, että omistaja ei ole koiraa valitessaan kiinnittänyt huomiota rotuterveyteen. Näyttelylinjaisilla kun on jalostuksella tuotettu selkävamma.
En karsasta muita rotuja kuin pittbull-tyyppisiä. Laumanvartijat ja tavalliset mastiffit menee kun niiden kanssa olen touhunnut ja laumarin myös omistanut. Pittbulleja en tunne yhtään henk.koht. ja niillä on huono maine. En myöskään usko, että olen yhtään pittbull-tyyppiä. Sekin ennakkoasenne voisi karista jos tapaisin mukavan yksilön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein. Pippelinjatke.
Silti kaikilla noilla sota ja taistelukoiran omistajilla naisia, mutta pikkukoiran omistavilla kilteillä miehillä ei. Mites selität tämän?
Olet todella väärässä. Olen ollut monesti juttusilla pikkufifiä kuljettaneen miehen kanssa, mutta ne ovat aina varattuja :( Olen nähnyt jokaisen myöhemmin tyttöystävänsä kanssa. Voi olla itse otettu tai tyttöystävän koira, mutta en ole vapaata fifin omistajamiestä tavannut. Tykkäisin kyllä vaikka itselläni onkin isompia ryökäleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. En missään nimessä.
Tiedän yhden saksanpaimenkoiran karmean teon, enkä koskaan pystyisi olemaan tuon koiran kanssa pitkiä aikoja samassa tilassa. Vaikka olisi miten opetettu ja koulutettu koira, koira on kuitenkin eläin ja sillä saalistajan aivot.
Saksanpaimenkoira on paimen, ei saalistaja.
Muutenkin kommentti on idioottimainen. Tasoa: tiedän yhden miehen karmean teon ja en pystyisi olemaan yhdenkään miehen kanssa pitkiä aikoja samassa tilassa.
Jos koko rodussa on pahaa vikaa, niin miksi saksanpaimenkoria on maailman käytetyin käyttökoira viranomaistaholla miltei joka sektorilla?
JOKAINEN koira on saalistaja. Eri koirarotuja on jalostettu saalistustapahtuman eri vaiheisiin. Tuosta pätkästä saat kiinni:
Saalistuskäyttäytyminen koostuu käytösketjuista – se alkaa jäljestämisellä eli saaliin etsimisellä, etenee siitä tuijotukseen ja vaanimiseen, joiden jälkeen alkaa takaa-ajo, mahdollinen tarttumispurenta ja tappopuru. Kun saalis on kaadettu se paloitellaan ja syödään.
Moni koiraharrastulaji perustuu saalistuskäyttäytymiseen, ketjun ensimmäinen osa eli jäljestys on useamman palveluskoiralaijin koemuoto. Tuijotusta, vaanimista ja takaa-ajoa taas tarvitaan esimerkiksi lampaita paimentavilla paimenkoirilla, jotka käyttävät tarvittaessa voimakeinonaan myös tarttumispurentaa, eli näykkäisyä.
https://koirakouluverkossa.fi/blogs/ilotraining/saalistuskayttaytymisen…
Vierailija kirjoitti:
Ei aiheuttaisi pelkoa muuta kuin hajuhaitasta.
Olen aika huono sietämään koiran hajua ja voimakasta läähätystä, mutta saksanpaimenkoirat ei kai läähätä hirveästi?
Haisuleita ne kyllä on, ja se olisi vaikeaa mutta eihän sitä tarvitse yhdessä asua.
Saksanpaimenkoira on kuivaturkkinen koira ja koirista kaikkein vähähajuisin sen takia. Se haisee metsältä, korkeintaan jalat voi vähän haista sukkahieltä :) Rasvaturkkiset koirat kuten labbikset haisee paljon enemmän.
Saksanpaimenkoira on roduista parhain, olen elänyt vauvasta asti niiden kanssa. Vastaus siis kyllä, jos ymmärrät jotain koirista. Suurin osa ei hirveästi ymmärrä, vaikka omistaisivatkin koiran. Myös itselläni on saksanpaimenkoira ja se on yleensä kaikkialla mukana. Saa paljon kehuja käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli saksanpaimenkoira kun olin lapsi ja se oli paras ystäväni. Koira tuli meille, kun olin neljän vanha ja se oli alkuaankin hyvistä tasapainoisista vanhemmista. Isäni koulutti sen todella hyvin ja koira olikin tosi fiksu, huumorintajuinen ja hyvä ystävä, jonka kanssa minäkin pystyin kulkemaan täysin huoletta missä vain ja vaikka ilman hihnaa. Koira oli koko naapuruston kaveri muutenkin ja se tiesi täsmälleen oman pihan rajat, eikä mennyt askeltakaan rajan yli ilman lupaa.
Koira piti lopettaa, kun se oli noin 12 vuotias. Sillä oli silloin syöpäkasvain vatsassa ja lonkat alkoivat pettää. Näen vieläkin joskus unia, joissa koira on. Voisin siis hyvinkin seurustella miehen kanssa, jolla on tällainen äärettömän fiksu ja ihana koira.
Millainen on huumorintajuinen koira? :D
Saksanpaimenkoirathan ovat yleensä rauhallisia ja lempeitä. En kuitenkaan halua kumppania, jolla on koira.
Miksi en voisi? Seefferit ovat mukavia, lapsuudenkodissani oli sellainen. Tuntuvat vain nykyisin olevan sen verran sairaita, että pentua ottaessa pitää olla tarkkana.
En varmaan. Ei ole mikään ehdoton ei, mutta todennäköisesti olisi kovin samanhenkinen tämän koiramiehen kanssa. Onneksi koiraihmisiä on paljon, sellaiselle sopiva mies. Itse olen enemmän sellainen, että sitoudun korkeintaan maakilpikonnaan, joka syö pari kertaa viikossa ja sen saa talveksi jääkaappiin. Ja omiin lapsiin, eläimistä tykkään, mutten halua itse sitoutua eläimiin.
Tulisiko tämä koira toimeen mun neljän kissan kanssa?
Kyllä voisin, mutta vain jos hänellä on ratsastussaappaat ja pussihousut ja hänellä on tapans ulkoiluttaa koiraansa em. asusteissa olman paitaa aamukasteisen pellon laitaa.
Saksanpaimenkoira on jalostettu sairaaksi enkä seurustelisi miehen kanssa joka tukee sairasta jalostustoimintaa
En. En pidä koirista joten en seurustelisi ihmisen kanssa jolla on koira.
On minua yksi sakemanni purrutkin kun olin lapsi. Kys. rotu aiheuttaa kyllä edelleen jonkinlaisen inhoreaktion kun sellaisen näen.
En. Jossain menee raja ja se on tässä. Ajatus kauhistuttaa.
En. Nykyään saksanpaimenkoiria on vain sillä kaikkein pahimmalla r oskasakilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aiheuttaisi pelkoa muuta kuin hajuhaitasta.
Olen aika huono sietämään koiran hajua ja voimakasta läähätystä, mutta saksanpaimenkoirat ei kai läähätä hirveästi?
Haisuleita ne kyllä on, ja se olisi vaikeaa mutta eihän sitä tarvitse yhdessä asua.Saksanpaimenkoira on kuivaturkkinen koira ja koirista kaikkein vähähajuisin sen takia. Se haisee metsältä, korkeintaan jalat voi vähän haista sukkahieltä :) Rasvaturkkiset koirat kuten labbikset haisee paljon enemmän.
Saksanpaimenkoira on roduista parhain, olen elänyt vauvasta asti niiden kanssa. Vastaus siis kyllä, jos ymmärrät jotain koirista. Suurin osa ei hirveästi ymmärrä, vaikka omistaisivatkin koiran. Myös itselläni on saksanpaimenkoira ja se on yleensä kaikkialla mukana. Saa paljon kehuja käytöksestään.
Okei no mä oon tavannut monta haisevaa saksanpaimenkoiraa, että siihen perustin näkemykseni.
Yleensäkin koirat haisevat nenääni pahalta, toisin kuin esim. hevoset.
Ei tietenkään kaikki koirat, mutta en minä omankaan edesmenneen koirani hajuun koskaan tottunut vaikka siitä koirasta tykkäsinkin.
Ja koirat yleisestikin on ihan jees, paitsi jos ne haisee tai kuolaa tai nuolee mun ihoa tai jopa naamaa.
Tai läähättää voimakkaasti.
Saksanpaimenkoirissa tuskin on mitään suurta vikaa ja ovat kokemukseni mukaan rauhallisia perhekoiria, mutta ei mua kiinnosta ne(kään) eikä se mikään plussa kyllä olisi, jos miehellä olisi sellainen.
Mieluummin lapsi kuin koira.
Voisin, mikäli mies huolehtisi koirastaan hyvin. Miestä ei saisi vastavuoroisesti häiritä oma sakemanni-husky-sekoitukseni.
Joo, kunhan tulisi toimeen kissani kanssa, eikä pitäisi sitä saaliina.
Eiköhän se mahtuisi joukon jatkoksi mun 2 saksanpaimenen ja staffin kaveriksi.
Saksanpaimenkoira on paimen, ei saalistaja.
Muutenkin kommentti on idioottimainen. Tasoa: tiedän yhden miehen karmean teon ja en pystyisi olemaan yhdenkään miehen kanssa pitkiä aikoja samassa tilassa.
Jos koko rodussa on pahaa vikaa, niin miksi saksanpaimenkoria on maailman käytetyin käyttökoira viranomaistaholla miltei joka sektorilla?