Mitä ajattelisit, jos lähisukulaisesi kertoisi sinulle raskaudestaan rv 20 paikkeilla?

Kai nyt jokainen kertoo just silloin kun se itsestä hyvältä tuntuu. Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan.

Johan ap kertoi, että kysymys liittyi hänen OMAAN raskauteensa ja siitä kertomiseen.

Sitten tuli vastaan, kun vaunuttelimme kylällä. Oli ihmeissään, juu. Mutta mää en tahtonut miitään pahansuopaa ajattelua tätä raskauttani kohtaan, kun tämä ystävä oli lapsettomuushoidoissa ja stressasi niitä. Hän on aina vertaillut kovasti ja kadehtinutkin, mikä on tullut ilmi myöhemmin.

ja kaikki ovat vilpittömästi onnitelleet ja olleet onnesta sekaisin.

ja kaikki ovat vilpittömästi onnitelleet ja olleet onnesta sekaisin

Kerrottiin aika myöhään toisesta lapsesta. Osalta tuli jotenkin yllättävän nuiva suhtautuminen. Hmm hmm. Enpä tullut ajatelleeksi että kukaan loukkaantuisi tosiaan.

En tietenkään loukkaantuisi, jos joku sukulainen/ystävä ei kertoisi raskaudestaan heti, mutta ITSE haluan kertoa läheisilleni ennen raskauden puoliväliä.



Vanhemmillemme kerroimme heti, kun testi oli positiivinen ja läheisille ystäville/sisaruksille myös melko pian. Ajattelin, että jos raskaus menee kesken tms. haluan tukeutua näihin läheisiini. En pystyisi esittämään heidän edessään, että kaikki on hyvin, kun ei kuitenkaan olisi. Vai kertoisitteko te keskenmenon jälkeen kuitenkin läheisille ikävästä tapahtumasta?

takana oli 6 keskenmenoa.

Äitinikään ei kertonut asiasta vaikka tiesi. Asiaan kyllä paljon kaikenlaista muutakin, jonka syystä vasta näin " myöhään" kerrottiin. Mutta hämmennyksen jälkeen olin kyllä erittäin iloinen heidän puolesta

Ensimmäisen raskauden kerroin jo n. 20 viikolla, mutta seuraavat vasta 30. viikon paikkeilla ja kahta viimeistä en ollenkaan, jos eivät huomanneet. Osa huomasi n. kuukautta ennen laskettua aikaa, yksi tuttava ei huomannut edes päivää ennen nuorimmaisen syntymää. Myöskään kahdesta keskenmenosta en ole tutuille enkä vieraille sanallakaan maininnut. Minä vain olen ihminen, joka ei kaipaa myötätuntoa eikä varsinkaan hösäämistä.

itse kerron vasta myös rakenneultran jälkeen sukulaisille.. Lähipiiri kavereista tietää jo.. esimerkiksi ne, jotka itse ovat kertoneet yrittävänsä ja heti plussauksenjälkeen itse kertoneet ja joista tiedän, etteivät he ole vahingoniloisia. Pakko oli myös kertoa tutuille, joiden kanssa piti ryypätä ja jätin sitten juomatta - ei ole minun tapaistani.



LÄhisuvulle en kerro, koska ne eläisivät hermoromahduken partaalla jokaisesta pienestäkin mutkasta.. esim. kun viime viikolla neuvolassa ei löytynyt sydänääniä.. Samoin jos joudutaan keskeytykseen rv16 jälkeen en halua sääliä ja voivottelua tai jotain pinnallista " kyllä se siitä" , koska se ei auta minua surussani. Ehkä sitten olen yksin surevaa tyyppiä.



Toisaalta sokeakin jo näkee, että todennäköisesti olen raskaana, mutta virallista tietoa se on vasta rakenneultran jälkeen.

sukulaiset saattavat loukkaantu toiminnastani, etenkin miehen suku, joka on avoimempaa ja myös hösäävämpää. Toisaalta tuntiessani sekä heidät että omat vanhempani tiedän, että se myötätunto ja tuki, jota vaikka keskenmenon jälkeen tarvitsen ei tule sieltä. Se ei vain tule ja sillä siisti.



Enemmän tukea ja etenkin hiljaisuutta saan niiltä tutuilta, jotka raskaudesta nyt tietävät. Heille myös keskenmenon mahdollisuus on paljon ajankohtaisempi ja tarvittavaa empatiaa löytyy enemmän. Minua ei auta hösääminen, lässyttäminen, asioiden suurentelu tai mitätöinti ja voivottelu..Eiköhän minulla ole oikeus valita tämä, vaikka joku suvusta suuttuukin..