Lue keskustelun säännöt.
Eronnut äiti: mitä toivoisit äitipuolelta? Mitä et voisi sietää?
15.08.2019 |
Tästä näkökulmasta en löytänyt keskustelua, kiinnostaisi kovasti kuulla äitien mietteitä. Ei vähiten siksi, että olen tavannut miehen, jolla on 2 lasta. En ole vielä heitä tavannut mutta sen aika tulee jossain vaiheessa. Hirvittää, että minusta tulisi ns. paha äitipuoli ja lasten elämänlaatu huononee vuokseni, sana on siis vapaa! Olen itse lapseton n 35. Minulla on paha endometrioosi jonka vuoksi kohtu ja munasarjat poistettiin nuorena, omia lapsia en siis ole edes voinut saada.
Kommentit (167)
Erosta on jo tovi, eli mitään kolmiodraamaa ei ole tiedossa. Lasten äidillä on jo uusi kumppani tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitipuoleni teki aikoinaan kaikkensa, että välit isään katkesivat (ehkä se oli helpompaakin ennen). Alkaen ihan siitä, ettemme olleet veljeni kanssa tervetulleita heille ja että isä ei saanut ostaa meille mitään, ei edes talvitakkeja. Tapaamiset harvenivat ja sitten niitä ei enää ollut. Äitini vihasi tätä naista sen vuoksi että näki, miten onnettomaksi se meidät lapset teki. Joten jos saisin haaveilla, niin äitipuoleni olisi kohdellut meitä isämme lapsina, ystävällisesti ja mahdollistaen isä-lapsi suhteen. Olimme hirveitä hissukoita veljeni kanssa, lukutoukkia ja yksinäisiä, meistä ei olisi ollut mitään vaivaa. Kun vielä koimme, että isäkin meidät hylkäsi, oli sillä aika kauaskantoiset seuraukset elämäämme.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitipuoleni teki aikoinaan kaikkensa, että välit isään katkesivat (ehkä se oli helpompaakin ennen). Alkaen ihan siitä, ettemme olleet veljeni kanssa tervetulleita heille ja että isä ei saanut ostaa meille mitään, ei edes talvitakkeja. Tapaamiset harvenivat ja sitten niitä ei enää ollut. Äitini vihasi tätä naista sen vuoksi että näki, miten onnettomaksi se meidät lapset teki. Joten jos saisin haaveilla, niin äitipuoleni olisi kohdellut meitä isämme lapsina, ystävällisesti ja mahdollistaen isä-lapsi suhteen. Olimme hirveitä hissukoita veljeni kanssa, lukutoukkia ja yksinäisiä, meistä ei olisi ollut mitään vaivaa. Kun vielä koimme, että isäkin meidät hylkäsi, oli sillä aika kauaskantoiset seuraukset elämäämme.
Voi kamala. :( Ei missään nimessä mitään tällaista, lähden itse kuviosta jos huomaan ettei minusta ole uusperheeseen.
ap
Mun ystävällä oli aikoinaan samanlainen äitipuoli kuin 4:llä. Kylässä käyminenkin isällä oli liikaa, äitipuoli oli tosi törkeä lasta kohtaan. :(
Kyllä on isässä myös paljon vikaa, jos antaa uuden kumppanin vaikuttaa tuollaiseen asiaan.
Hienoa ap että pohdit asiaa :) Minä toivoisin että lapseni isän uusi puoliso antaisi edes hiukan aikaa lapseni ja isänsä olla kahdelleen. Vuosi on mennyt ilman kahdenkeskistä aikaa (isä tulee jopa hakemaan lasta avovaimonsa kanssa!), toisaalta isänsäkin täytyy pitää huolta asiasta ja siinä on epäonnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei puhuta lapselle "äitipuolesta". Se on isän naisystävä/avovaimo/vaimo, ei mikään äitipuoli. Äiti olen minä.
Minäkin avaudun hieman sen "erolapsen" kannalta. Vaikka et varmaankaan tee niitä, mitä minulle tehtiin.
-Äitipuoleni toikkaroi umpihumalassa usein kun olimme isän luona. Hän puhui hirvittävän rivoja ja oli kova haastamaan riitaa. Sitä älä tee.
-Äitipuoleni myös puhui meistä lapsista pahaa isälle meidän läsnäollessamme. Sitäkän älä tee.
-Yleensä mitään meistä lapsista ei olisi kannattanut puhua. Ei todellakaan kun olemme paikalla. Lapsi kuulee kaiken ja jos ei kuule niin vaistoaa kyllä, vaikka näyttäisi muuta. Sitäkään siis ei kannata tehdä
-Oma äitini haukkui isääni ja hänen uutta naista ihan meille lapsille ja kertoi villejäkin asioita. Myös maksamattomista maksuista saimme kuulla. Ei hyötyä purkaa huonoa mieltä lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei päihteitä eikä väkivaltaa, lasten hyvä kohtelu, asiallinen käytös lasten äitiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ettei puhuta lapselle "äitipuolesta". Se on isän naisystävä/avovaimo/vaimo, ei mikään äitipuoli. Äiti olen minä.
En ole äidiksi ryhtymässä, tätä termiä käytin ihan siksi että kaikki ymmärtävät, että puhutaan isän uudesta kumppanista. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei puhuta lapselle "äitipuolesta". Se on isän naisystävä/avovaimo/vaimo, ei mikään äitipuoli. Äiti olen minä.
En ole äidiksi ryhtymässä, tätä termiä käytin ihan siksi että kaikki ymmärtävät, että puhutaan isän uudesta kumppanista. :)
ap
Oho, olin liian nopea: hyvä tiedostaa, että tällainen saattaa olla huono termi. Ymmärtääkseni äidin uusi avopuoliso on lapsen isäpuoli vanhempien puheissa, niin ehkä tässä tapauksessa voisi ollakin ok. Mutta hyvä tiedostaa yhtä kaikki.
Toivoisin että annat minun olla edelleen äiti lapsilleni etkä ryhdy pyörittämään uusperhettä ex-mieheni ja lasteni kanssa. Toivoisin myös että annat miehen olla joskus lasten kanssa keskenään ja mielellään myös että antaisit meidän joskus käydä ex-mieheni ja lasten kanssa jossain päiväreisussa jotta voimme "perheenä" keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että annat minun olla edelleen äiti lapsilleni etkä ryhdy pyörittämään uusperhettä ex-mieheni ja lasteni kanssa. Toivoisin myös että annat miehen olla joskus lasten kanssa keskenään ja mielellään myös että antaisit meidän joskus käydä ex-mieheni ja lasten kanssa jossain päiväreisussa jotta voimme "perheenä" keskustella.
Yhteenmuutto ei ole varmasti ihan heti, jos edes lähivuosina tiedossa, kun en ole lapsia edes nähnyt vielä. Jos muuttaisimme yhteen, en tokikaan haluaisi viedä äitiyttä enkä pystyisikään, lapsilla on jo äiti. Mutta mitä tarkoitat tuolla että alkaisin pyörittää uusperhettä, tarkoitatko jotain tiettyä tapaa syrjiä lasten äitiä puheissa ja teoissa tms? En tietenkään halua tehdä niin.
Minulle perheen yhteinen aika ei ole ongelma nyt eikä olisi jatkossakaan, lasten äidin uusi mies on tietenkin otettava myös näissä kuvioissa huomioon, hänellä lienee myös sanansa sanottavana. Ei ole toisaalta minun hommani miettiä, tuli vain mieleen. :D
En haluaisi seurustella sellaisen miehen kanssa, jolle oma lapsi ei ole todella tärkeä ja tämä tarkoittaa myös sitä, että oletan isällä ja lapsella olevan yhteistä aikaa ilman minua. Samaten pitäisin esim. veljeni kohdalla todella huonona isyytenä, jos tämä antaisi uuden kumppanin jotenkin jyrätä lapsensa äitiä. Ehdottomasti siis vanhemmat ovat vanhemmat, kumppani/vanhempipuoli sitten ihan eri asia.
ap
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti vaikeita tunteita tulee, tuossa vaiheessa niistä ei ole vielä tietoa. Minäkin luulin että miehen lapsen kanssa asiat sujuu, eipä sujuneet.
Itselle tärkeää että exän nykyinen on lapsille kiva. Lapset tykkää hänestä ja se tuntuu hyvältä ettei tarvitse olla ilkeän/inhottavan ihmisen kanssa. Ei juuri tee tuttavuutta minun kanssa mutta moikkaa. Ihan ok näin.
Toivon, että hän voi olla turvallinen ja vastuullinen aikuinen lasteni elämässä. Siinä vaiheessa kun hänestä tulee lasten isän avovaimo/aviovaimo, toivon että hän myös osallistuu lasten elämään eikä ole liikkeellä asenteella "eivät ole minun lapsiani, ei kuulu minulle". Päävastuu toki meillä lasten vanhemmilla, mutta vaikeaksi menee yhteiselo, jos uusi puoliso ei yhtään osallistu lasten elämään. Lisäksi toivon, että hän suhtautuu minuun asiallisesti ja aikuismaisesti ja kykenee tarvittaessa kommunikoimaan myös minun kanssani lasten asioihin liittyen.
Minulla on hyvät välit mieheni uuden vaimon kanssa ja arvostan tapaa, jolla hän on alusta asti suhtautunut lapsiimme. Minulle on ollut tärkeää, että hän on kohdannut lapset aidosti ja nähnyt vaivaa etenkin alussa tutustuakseen kunnolla kaikkiin kolmeen lapseen. Lapsille (ja heidän kautta myös minulle) on alusta asti syntynyt tunne siitä, etteivät lapset ole olleet hänelle "välttämätön paha" vaan hän on ollut heistä kustakin kiinnostunut. Tämä on ollut mielestäni valtavan iso asia. Toinen minulle suuri asia on ollut se, ettei hän ole ymmärtääkseni juuri koskaan vähätellyt tai mollannut minua lapsille. Jos jostain asiasta ollaan oltu eri mieltä, ollaan siitä keskusteltu rakentavasti aikuisten kesken. Näin olen voinut kokea, että olemme samalla puolella ja kaikkien aikuisten intressi on lasten hyvinvointi.
Minulle on aivan sama, millainen äitipuoli lapsillani on, niin kauan kuin hän kohtelee heitä ystävällisesti ja asiallisesti, eikä päsmäröi isän toimintaa lasten kanssa. Ei tarvitse osallistua elämään.
Vihaan tuota kliseetä olla ”turvallinen” aikuinen. Äitipuolen ei tarvitse leikkiä kliseitä.
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Aika paljon näyttää olevan hajontaa näissä. Yhden mielestä oikeanlainen on toiselle kauhistus.
Jos uusi nainen on tullut kuvioihin vasta eron jälkeen, on lähtökohdat paremmat. Toivoisin ihan normaalia kiltteyttä lapsiani kohtaan ja yhteistyöhalukkuutta ongelmien ilmaantuessa. Sellaista, että olisi asialliset puhevälit, ei mitään kummempaa.