Lue keskustelun säännöt.
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
En varmasti usko, että perhetyöntekijä olisi määrännyt värikoodaamaan kirjahyllyt.
Ehkä se oli vain vinkki minkä hän on itse kokenut toimivaksi.
Tämä on näitä sarjassamme ”lapset otettiin huostaan, koska lihamakaronilaatikko oli väärin tehty”.
Emme voi tietää oliko se "vain vinkki" vai käsky vai mikä se oli. Mutta oli se mikä vain, niin en ymmärrä että miten "vinkki" värikoodata kirjahylly auttaisi vakavasta masennuksesta kärsivää erityislasten äitiä.
Vakavasti masentunut ei meinaa päästä edes sängystä ylös, suihkussa käyminen on hänelle jo iso voitto. Kirjahyllyn kirjojen järjestäminen jollain uudenlaisella logiikalla on kyllä niin kaukainen asia tuollaisessa elämäntilanteessa tuollaisen sairauden kanssa, että kyseinen "vinkki" on lähinnä kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varmasti usko, että perhetyöntekijä olisi määrännyt värikoodaamaan kirjahyllyt.
Ehkä se oli vain vinkki minkä hän on itse kokenut toimivaksi.
Tämä on näitä sarjassamme ”lapset otettiin huostaan, koska lihamakaronilaatikko oli väärin tehty”.
Mutta eikö kirjan sisältö ole nyt se tärkein? Miten se helpottaa arkea, että punaiset kirjat ovat tässä ja virhreäkantiset tässä. Siis käsittämätöntä? Uusi-makaroonilaatikko-case. Kohta varmaan Iltasanomat kirjoittaa tästä ja pyytävät parin perhetyöntekijän kommenttia asiaan.
Ko perhetyöntekijälle tuntuu kulissit olevan tärkeintä...
Itsellä on personal trainer, eikä kyllä haittaa, että nimenomaan ohjaa, valvoo ja neuvoo. Siitähän hänelle maksan. Seuraa myös kaksi kertaa viikossa ruokapäiväkirjaani ja kommentoi, missä voi parantaa, sekä kyselee olenko tehnyt suunnitelman mukaiset treenit. Ei haittaa tippaakaan, pidän siitä.
Ei se ohjaaminen, valvominen ja neuvominen todellakaan aina huono asia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varmasti usko, että perhetyöntekijä olisi määrännyt värikoodaamaan kirjahyllyt.
Ehkä se oli vain vinkki minkä hän on itse kokenut toimivaksi.
Tämä on näitä sarjassamme ”lapset otettiin huostaan, koska lihamakaronilaatikko oli väärin tehty”.
Emme voi tietää oliko se "vain vinkki" vai käsky vai mikä se oli. Mutta oli se mikä vain, niin en ymmärrä että miten "vinkki" värikoodata kirjahylly auttaisi vakavasta masennuksesta kärsivää erityislasten äitiä.
Vakavasti masentunut ei meinaa päästä edes sängystä ylös, suihkussa käyminen on hänelle jo iso voitto. Kirjahyllyn kirjojen järjestäminen jollain uudenlaisella logiikalla on kyllä niin kaukainen asia tuollaisessa elämäntilanteessa tuollaisen sairauden kanssa, että kyseinen "vinkki" on lähinnä kiusaamista.
Millä tavoin äiti, joka ei pääse sängystä ylös edes suihkuun hoitaa kolmea lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Ap tekee aloituksia samalla tänne kun perhetyöntekijä on käymässä, kertoo sekin jo paljon millä mallilla muu keskittyminen arkeen on. Ehkä siksi kuulikin vain joka toisen lauseen, joista täälläkin nyt vängätään 🙄
Ei tehnyt samalla. Sen sijaan täällä kirjoittelee työajallaan näitä tuöntekijöitä...
Ai nytkö se ei käykkään ma,ti ja to klo 12-17?
Pyhä yksinkertaisuus... sinä luulet että koko Suomen maassa on vain yksi perhetyöntekijä?
Mistä niin muka päättelit?
Näitä turhakkeita löytyy tuhansia ympäri sote-piirejä neuvomassa, ohjaamassa ja tarkkailemassa. Tärkeän näköisinä ja kaiken tietävinä.
Niin on. Mutta ap sanoi että perhetyöntekijä käy ma ti ja to ja itse kirjoittelee tänne samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on personal trainer, eikä kyllä haittaa, että nimenomaan ohjaa, valvoo ja neuvoo. Siitähän hänelle maksan. Seuraa myös kaksi kertaa viikossa ruokapäiväkirjaani ja kommentoi, missä voi parantaa, sekä kyselee olenko tehnyt suunnitelman mukaiset treenit. Ei haittaa tippaakaan, pidän siitä.
Ei se ohjaaminen, valvominen ja neuvominen todellakaan aina huono asia ole.
No ei se sovi kaikille. Äiti voi myös uupua ihan vasn koska ylisuorittaa. Silloin häntä pitää kannustaa relaamaan. Ei leipomaan tai värikoodaamaan kirjoja tai näyttelemään perhepäivällisiä.
Itse järjestän kirjani kirjahyllyyn sen mukaan, että mitä olen jo lukenut enkä tykännyt, mitä olen jo lukenut ja tykkäsin eli haluan lukea uudelleen, mitä en ole vielä lukenut.
Mieheni järjestää omat kirjansa teeman mukaan (dekkarit yhteen kohtaan, ammattikirjat toiseen).
Lapsemme järjestää lastenkirjat kirjahyllyyn joka päivä uudelleen ilman erityistä sääntöä minkä mukaan ne sinne menee, mutta tykkää ottaa ne sieltä pois, lukea ja laittaa uudelleen.
Kukaan meidän perheessä ei ole vielä keksinyt, että värien mukaan järjestäisi. En tosin kyllä keksi sitäkään, että miten se helpottaisi arkeamme, parantaisi mieltämme, parantaisi perheemme vuorovaikutusta tai kotitöiden jakautumista tai edistäisi onnellisuuttamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin paikkakunnilla tunnutaan suorastaan tunkevan tätä pt:tä ihan automaationa olit sitten työtön, yh, ydin tai duunari perhe. Saavatko jotkut kaupungit/kunnat tästä jotain lisäprovikkaa vai miksi sitten tietyn alueen sisällä noi lähetetään melkolailla kaikkien perheisiin?
Mä oon miettinyt, että kun vuosikaudet on ollut pulaa sosiaalityöntekijöistä, eikä silti ole suostuttu tätä työnkuvaa samalla kunnon palkalla jakamaan esimerkiksi sosionomien kanssa (vaikka lisäkoulutuksen avulla, kevyempi kuin koko yliopisto läpi kahlaten), niin onko tämä uusi "perhetyö" nyt keino saada halvempaa työvoimaa tekemään työtä, johon sossuja ei enää ole. Kovasti nämä kuvaukset sossuilta kuulostaa, mutta palkka taitaa olla pienempi?
Vierailija kirjoitti:
Itse järjestän kirjani kirjahyllyyn sen mukaan, että mitä olen jo lukenut enkä tykännyt, mitä olen jo lukenut ja tykkäsin eli haluan lukea uudelleen, mitä en ole vielä lukenut.
Mieheni järjestää omat kirjansa teeman mukaan (dekkarit yhteen kohtaan, ammattikirjat toiseen).
Lapsemme järjestää lastenkirjat kirjahyllyyn joka päivä uudelleen ilman erityistä sääntöä minkä mukaan ne sinne menee, mutta tykkää ottaa ne sieltä pois, lukea ja laittaa uudelleen.
Kukaan meidän perheessä ei ole vielä keksinyt, että värien mukaan järjestäisi. En tosin kyllä keksi sitäkään, että miten se helpottaisi arkeamme, parantaisi mieltämme, parantaisi perheemme vuorovaikutusta tai kotitöiden jakautumista tai edistäisi onnellisuuttamme.
Värikoodaus on muotia sisustuslehdissä ja -blogeissa. Katso vaikka. Pähkähullu idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nämä ovat yhdessä sovittu ja olette näihin suostuneet, niin silloin se että päivällinen ei ole kello 1600 on merkki perhetyöntekijälle, että sovituissa asioissa ei pysytä ja sinulla/teillä leviää homma käsiin.
Nyt ehdottomasti neuvottelemaan ja sopimaan, että päivällinen on kello 18.
No mutta eihän se ole mitään käsiin leviämistä, että joskus joku ei ehdi päivälliselle, koska töissä meneekin pitempään. Ei normaali elämä ole sellaista, että kaikki menee aina kellon mukaan. Joskus joku asia menee toisella tavalla. Esim. klo 18 voi olla lapsille liian myöhäinen päivällisaika, jolloin on nimenomaan elämänhallintaa se, että hyväksytään se tilanne, että toinen vanhempi syö vähän myöhemmin. Viikonlopun ateriat ja esim. arkisin iltapala, ehkä aamupalakin, voidaan sitten syödä yhdessä. Se nimenomaan on homman leviämistä, että yritetään väkisin sovittaa kaikki kellon ja jonkun normin tai ihanteen mukaan, vaikka se ei ole perheen aikataulujen puitteissa mahdollista. Ainakin minusta olisi typerää ajoittaa lasten ruokailu sen mukaan, miten toisen vanhemman työajat menevät, jos se työaika tarkoittaa myöhäistettyä päivällistä.
Leipominenkin on aika turhaa, jos ei ole tulossa vieraita, kelle syöttää ne leivotut pullat, kakut, sämpylät ym. Kyllä siinä paino helposti nousta, kun itse joutuu syömään ne. Ehkä joku ruisleivän leipominen voisi olla terveellistä, mutta ei pullien ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nämä ovat yhdessä sovittu ja olette näihin suostuneet, niin silloin se että päivällinen ei ole kello 1600 on merkki perhetyöntekijälle, että sovituissa asioissa ei pysytä ja sinulla/teillä leviää homma käsiin.
Nyt ehdottomasti neuvottelemaan ja sopimaan, että päivällinen on kello 18.
No mutta eihän se ole mitään käsiin leviämistä, että joskus joku ei ehdi päivälliselle, koska töissä meneekin pitempään. Ei normaali elämä ole sellaista, että kaikki menee aina kellon mukaan. Joskus joku asia menee toisella tavalla. Esim. klo 18 voi olla lapsille liian myöhäinen päivällisaika, jolloin on nimenomaan elämänhallintaa se, että hyväksytään se tilanne, että toinen vanhempi syö vähän myöhemmin. Viikonlopun ateriat ja esim. arkisin iltapala, ehkä aamupalakin, voidaan sitten syödä yhdessä. Se nimenomaan on homman leviämistä, että yritetään väkisin sovittaa kaikki kellon ja jonkun normin tai ihanteen mukaan, vaikka se ei ole perheen aikataulujen puitteissa mahdollista. Ainakin minusta olisi typerää ajoittaa lasten ruokailu sen mukaan, miten toisen vanhemman työajat menevät, jos se työaika tarkoittaa myöhäistettyä päivällistä.
Totta, jos yhteinen ateria on tärkeintä, niin meillä se olisi usein vasta klo 22 jälkeen mahdollista. Lapset olisivat sitten koulussa väsyneitä, kun piti odottaa äitiä töistä, että voidaan syödä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijänä voin sanoa, että uskoisin aloituksessa olevan värikynää mukana. Jos ei ole, niin pakko kai vaan myöntää että kaikissa ammattiryhmissä on niitä mätiä omenia tai liian virkaintoisia ”ammattilaisia”.
Joku kysyi mikä on perhetyöntekijän koulutus. Itse olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja psykoterapeutti. Työkavereista löytyy mm. sosionomeja, perheterapeutteja kuin sosiaalityöntekijöitäkin.
Ne jotka ihmettelevät miksi perhetyöntekijät eivät siivoa tai tee kotitöitä: perhetyöntekijän tehtävänä on ohjata perhettä siten että perhe omatoimisesti pärjää lasten kanssa. Pitkällä tähtäimellä se ei hyödytä mitään että joku ulkopuolinen siivoaa kotinne, koska kuinka oppisitte siitä itse missään vaiheessa huolehtimaan? Emme ole kouluttautuneet siivoamaan kenenkään koteja, vaan auttamaan nimenomaan mm. vuorovaikutussuhteen luomisessa, perhedynamiikan toimimisessa ym. Suomessa on todella paljon vanhempia jotka eivät itse kykene pitämään aikatauluista kiinni (=lapset myöhästelee koulusta), eivät herää herätyskelloon, unohtavat ruokkia lapset tai vaihtaa vaipan. Muun muassa tällaisissa asioissa me tuetaan ja yritetään avata vanhempien silmiä jotta he tulevaisuudessa pärjäisivät ilman ammattilaisten apua. Tarkoitus ei siis ole tehdä kenenkään puolesta mitään.
Mutta miksi vakavasti masentuneelle tarjotaan avuksi perhetyötä? Eihän se paranna masennusta, päin vastoin saattaa vaan pahentaa sitä, kun apua ei saa ja joutuu kokemaan itsensä paskaksi äidiksi kun jonkun 50-v Sirkka-Liisan mielestä perheen hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että äiti leipoo kerran viikossa.
Olisikin se Sirkka-Liisa, mutta kun se voi olla se lapseton Jatta-Juhana 23vee. Sirkka-Liisalla saattaa olla jotain ymmärrystä elämästä, vaikka hänen metodinsa olisivatkin huonoja. (Viittaan aiempaan 55-vuotiaan lääkäriäidin kommenttiin, jolle nuori työntekijä tuli kertomaan tarpeettomia elämänohjeita. Nuoruus sinänsä ei ole paha asia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet vain huono vanhempi, jos jämptiys ja asioiden hoitaminen asiallisesti on noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön idea on periaatteessa ihan hyvä. Mutta homma menee heti pieleen siinä kohdin kun työntekijöiksi palkataan liian matalasti koulutettuja (esim. lähihoitajia) tai muuhun asiaan koulutettuja (esim. sairaanhoitaja, sosionomi). Jotta tuollaisesta perheen vuorovaikutuksessa tukemisesta olisi oikeasti hyötyä, niin työntekijän pitäisi olla koulutukseltaan perhepsykoterapeutti, mieluusti myös joku psykologi tms. Silloin hänellä olisi oikeasti ammattitaitoa arvioida sitä vuorovaikutusta ja perhedynamiikkaa ja olisi oikeasti ammattitaitoa auttaa sen parantamisessa. Silloin keinot ei olisi mitään päivällinen klo 16, leipominen kerran viikossa, kirjahyllyn järjestäminen tms. Perheen vuorovaikutuksen arviointi ja muutoksen tukeminen on todella vaativaa työtä, joka edellyttää pitkää koulutusta juuri siihen aiheeseen. Jos työntekijä jolla ei ole asiaan psykoterapeutin koulutusta yrittää sitä, niin pieleen menee ja rankasti.
Ikävä kyllä kunnat säästää ja palkkaa perhetyöhön noita liian vähän koulutettuja.
Höpö höpö, ei sinne maisteria tarvita kertomaan perheessä, että kotitöissä pitää olla työnjakoa ja kaikki osallistuu tai että teini-ikäiselle tulee antaa jo vapauksiakin eikä pitää vauvana. Perhetyössä käytetään ihan maalaisjärkeä, kun se monesta perheestä puuttuu ja terapeutit tarvitaan sitten erikseen, jos ei perusteet on jo kunnossa, mutta silti perhedynamiikka sakkaa.
99% perheistä tietää, että kotitöissä pitää olla työnjakoa ja ruoan pitää olla ravitsemuksellisesti ok jne. Suomessa äärimmäisen harva ei noita asioita tiedä. Ei tule mieleen yhtään tilannetta, jossa ongelma olisi se, että perheessä ei tiedetä noita asioita. Tai että olisi jotain hyötyä kertoa, että kotityöt pitää jakaa.
Ja käsky jakaa kotityöt ei ole vuorovaikutuksen tukemista.
Meillä on paljon perheitä, joissa vanhemmalla on esim. mielenterveyden haastetta tai toiminnanohjauksen haastetta. Tällainen koti voi olla sellainen, jossa ei ole jalansijaa roinan vuoksi tai kokonaisia huoneita on asumiskelvottomina hamstratun tavaran alla. Lapsen arki voi olla kaoottista. Äiti heräilee puoliltapäivin ja lapset aamuvarhain. Siinä sitten ryönässä pyörivät ennen kuin äiti heräilee. Vanhemman ja lapsen vuorovaikutus voi olla sekaisin. Osa ei osaa olla lainkaan vanhempi, vaan ottaa käskynsä joltain neljävuotiaalta. Toinen saattaa elää lapsensa kautta niin ettei ymmärrä lapsensa olevan oma yksilönsä saati antaa tälle tilaa. Osa lyttää lastaan ihan kaikessa. Ongelmat ovat niin päivänselviä ettei siihen tarvita gurua kertoakseen niitä, ihan maalaisjärki riittää.
No otetaan nyt esimerkiksi tuo sinun kuvaama perhe, jossa äidillä on toiminnanohjauksen ongelmaa ja mielenterveyden ongelmaa ja koti on täynnä roinaa ja lapset herää ennen äitiä hortoilemaan sen roinan keskelle.
Miten sinä hoidat tuota perhettä perhetyöntekijänä? Siis sillä maalaisjärjelläsi??!!
Vastaan itse sosiaalityöntekijänä, että tilaisin perheelle raivaussiivouksen ensiksi. Sitten äidille toimintaterapeutin konsultaation ja neuropsykiatrista konsultaatiota. Kodinhoitajaa (lapsiperheiden kotipalvelu), arjen auttajaa. Siivouspalvelut alkuun. Lapsi päivähoitoon, harrastusmahdollisuus ja tukihenkilö tai -perhe.
aiso-stt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön idea on periaatteessa ihan hyvä. Mutta homma menee heti pieleen siinä kohdin kun työntekijöiksi palkataan liian matalasti koulutettuja (esim. lähihoitajia) tai muuhun asiaan koulutettuja (esim. sairaanhoitaja, sosionomi). Jotta tuollaisesta perheen vuorovaikutuksessa tukemisesta olisi oikeasti hyötyä, niin työntekijän pitäisi olla koulutukseltaan perhepsykoterapeutti, mieluusti myös joku psykologi tms. Silloin hänellä olisi oikeasti ammattitaitoa arvioida sitä vuorovaikutusta ja perhedynamiikkaa ja olisi oikeasti ammattitaitoa auttaa sen parantamisessa. Silloin keinot ei olisi mitään päivällinen klo 16, leipominen kerran viikossa, kirjahyllyn järjestäminen tms. Perheen vuorovaikutuksen arviointi ja muutoksen tukeminen on todella vaativaa työtä, joka edellyttää pitkää koulutusta juuri siihen aiheeseen. Jos työntekijä jolla ei ole asiaan psykoterapeutin koulutusta yrittää sitä, niin pieleen menee ja rankasti.
Ikävä kyllä kunnat säästää ja palkkaa perhetyöhön noita liian vähän koulutettuja.
Höpö höpö, ei sinne maisteria tarvita kertomaan perheessä, että kotitöissä pitää olla työnjakoa ja kaikki osallistuu tai että teini-ikäiselle tulee antaa jo vapauksiakin eikä pitää vauvana. Perhetyössä käytetään ihan maalaisjärkeä, kun se monesta perheestä puuttuu ja terapeutit tarvitaan sitten erikseen, jos ei perusteet on jo kunnossa, mutta silti perhedynamiikka sakkaa.
99% perheistä tietää, että kotitöissä pitää olla työnjakoa ja ruoan pitää olla ravitsemuksellisesti ok jne. Suomessa äärimmäisen harva ei noita asioita tiedä. Ei tule mieleen yhtään tilannetta, jossa ongelma olisi se, että perheessä ei tiedetä noita asioita. Tai että olisi jotain hyötyä kertoa, että kotityöt pitää jakaa.
Ja käsky jakaa kotityöt ei ole vuorovaikutuksen tukemista.
Meillä on paljon perheitä, joissa vanhemmalla on esim. mielenterveyden haastetta tai toiminnanohjauksen haastetta. Tällainen koti voi olla sellainen, jossa ei ole jalansijaa roinan vuoksi tai kokonaisia huoneita on asumiskelvottomina hamstratun tavaran alla. Lapsen arki voi olla kaoottista. Äiti heräilee puoliltapäivin ja lapset aamuvarhain. Siinä sitten ryönässä pyörivät ennen kuin äiti heräilee. Vanhemman ja lapsen vuorovaikutus voi olla sekaisin. Osa ei osaa olla lainkaan vanhempi, vaan ottaa käskynsä joltain neljävuotiaalta. Toinen saattaa elää lapsensa kautta niin ettei ymmärrä lapsensa olevan oma yksilönsä saati antaa tälle tilaa. Osa lyttää lastaan ihan kaikessa. Ongelmat ovat niin päivänselviä ettei siihen tarvita gurua kertoakseen niitä, ihan maalaisjärki riittää.
No otetaan nyt esimerkiksi tuo sinun kuvaama perhe, jossa äidillä on toiminnanohjauksen ongelmaa ja mielenterveyden ongelmaa ja koti on täynnä roinaa ja lapset herää ennen äitiä hortoilemaan sen roinan keskelle.
Miten sinä hoidat tuota perhettä perhetyöntekijänä? Siis sillä maalaisjärjelläsi??!!
Vastaan itse sosiaalityöntekijänä, että tilaisin perheelle raivaussiivouksen ensiksi. Sitten äidille toimintaterapeutin konsultaation ja neuropsykiatrista konsultaatiota. Kodinhoitajaa (lapsiperheiden kotipalvelu), arjen auttajaa. Siivouspalvelut alkuun. Lapsi päivähoitoon, harrastusmahdollisuus ja tukihenkilö tai -perhe.
aiso-stt.
Fiksuja ideoita! Lisäisin itse vielä, että varmistaisin ehkä vielä että äidillä on lääkärikontakti ja hoito mtt-puolella.
t. kollegasi
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet vain huono vanhempi, jos jämptiys ja asioiden hoitaminen asiallisesti on noin vaikeaa.
Ollapa jämpti perhetyöntekijälle. Sanoa, että meillä tehdään näin ja piste. Siinä on monella pelko persiissä että tulee aiheeton lasu ja lisäongelmia, kuten huolissaanoloa, kyttäämistä jne. Hyvä pt antaa perheen elää tavallaan, jos siitä ei ole haittaa lapsille. Huono taas kuvittelee olevansa perheenäidin yläpuolella ja voivansa määräillä miten tulee elää. Kahta samanlaista perhettä ei ole. Se on turha yrittää tunkea samaan muottiin kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön idea on periaatteessa ihan hyvä. Mutta homma menee heti pieleen siinä kohdin kun työntekijöiksi palkataan liian matalasti koulutettuja (esim. lähihoitajia) tai muuhun asiaan koulutettuja (esim. sairaanhoitaja, sosionomi). Jotta tuollaisesta perheen vuorovaikutuksessa tukemisesta olisi oikeasti hyötyä, niin työntekijän pitäisi olla koulutukseltaan perhepsykoterapeutti, mieluusti myös joku psykologi tms. Silloin hänellä olisi oikeasti ammattitaitoa arvioida sitä vuorovaikutusta ja perhedynamiikkaa ja olisi oikeasti ammattitaitoa auttaa sen parantamisessa. Silloin keinot ei olisi mitään päivällinen klo 16, leipominen kerran viikossa, kirjahyllyn järjestäminen tms. Perheen vuorovaikutuksen arviointi ja muutoksen tukeminen on todella vaativaa työtä, joka edellyttää pitkää koulutusta juuri siihen aiheeseen. Jos työntekijä jolla ei ole asiaan psykoterapeutin koulutusta yrittää sitä, niin pieleen menee ja rankasti.
Ikävä kyllä kunnat säästää ja palkkaa perhetyöhön noita liian vähän koulutettuja.
Höpö höpö, ei sinne maisteria tarvita kertomaan perheessä, että kotitöissä pitää olla työnjakoa ja kaikki osallistuu tai että teini-ikäiselle tulee antaa jo vapauksiakin eikä pitää vauvana. Perhetyössä käytetään ihan maalaisjärkeä, kun se monesta perheestä puuttuu ja terapeutit tarvitaan sitten erikseen, jos ei perusteet on jo kunnossa, mutta silti perhedynamiikka sakkaa.
99% perheistä tietää, että kotitöissä pitää olla työnjakoa ja ruoan pitää olla ravitsemuksellisesti ok jne. Suomessa äärimmäisen harva ei noita asioita tiedä. Ei tule mieleen yhtään tilannetta, jossa ongelma olisi se, että perheessä ei tiedetä noita asioita. Tai että olisi jotain hyötyä kertoa, että kotityöt pitää jakaa.
Ja käsky jakaa kotityöt ei ole vuorovaikutuksen tukemista.
Meillä on paljon perheitä, joissa vanhemmalla on esim. mielenterveyden haastetta tai toiminnanohjauksen haastetta. Tällainen koti voi olla sellainen, jossa ei ole jalansijaa roinan vuoksi tai kokonaisia huoneita on asumiskelvottomina hamstratun tavaran alla. Lapsen arki voi olla kaoottista. Äiti heräilee puoliltapäivin ja lapset aamuvarhain. Siinä sitten ryönässä pyörivät ennen kuin äiti heräilee. Vanhemman ja lapsen vuorovaikutus voi olla sekaisin. Osa ei osaa olla lainkaan vanhempi, vaan ottaa käskynsä joltain neljävuotiaalta. Toinen saattaa elää lapsensa kautta niin ettei ymmärrä lapsensa olevan oma yksilönsä saati antaa tälle tilaa. Osa lyttää lastaan ihan kaikessa. Ongelmat ovat niin päivänselviä ettei siihen tarvita gurua kertoakseen niitä, ihan maalaisjärki riittää.
Eli siitä on mielestäsi jotain hyötyä, että menet sinne toteamaan sen saman asian, jonka äiti itsekin hyvin tietää, mutta on niin loppuunpalanut, ettei jaksa tehdä asialle mitään. Eli menet toteamaan itsestäänselvyyksiä tyyliin: kämppäsi on romuläjä. Aivan kuin sanoisit sairaaloisen lihavalle ihmiselle: tiesitkö että olet lihava, laihduta!
Maailma on täynnä näitä "maalaisjärkisiä nipottajia" muutenkin.
olen itse ollut vaikeasti vammautuneen omaisen omaishoitaja joten osaan eläytyä näiden ihmisten kertomuksiin. onneksi kotihoidon työntekijä, joka kävi kerran viikossa auttamassa suihkutuksessa, oli kiltti ja kannustava. voin vain kuvitella jos sieltä olisikin tullut joku niponipo jolle olisi pitänyt pitää seuraa ja joka pulla suussa olisi mussuttanut jostain triviaalista kirjahyllyn järkkäämisestä kun suurin toiveeni oli siihen aikaan että saisipa vain nukkua, nukkua kerralla oikeat 7h. ilman että joutuu aina olemaan valppaana ja heräilemään kun omaiseni nukkumarytmi oli 2h nukkumassa ja 2h. valveilla.
ilmeisesti näitä asioita ei oikeasti tajua ellei ole itse kokenut sitä. kuinka kiitollinen sitä olisi, jos joku edes joskus nostaisi sen helvetillisen taakan pois niskasta. auttaisi ihan konkreettisesti siinä vaiheessa kun taakka uhkaa kaatua niskaan. ei se ole auttamista, että kritisoidaan siinä vieressä, kun toinen on viimeiseen asti loppuunpalanut.
itse aikoinaan olisin kaivannut ihan konkreettista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön idea on periaatteessa ihan hyvä. Mutta homma menee heti pieleen siinä kohdin kun työntekijöiksi palkataan liian matalasti koulutettuja (esim. lähihoitajia) tai muuhun asiaan koulutettuja (esim. sairaanhoitaja, sosionomi). Jotta tuollaisesta perheen vuorovaikutuksessa tukemisesta olisi oikeasti hyötyä, niin työntekijän pitäisi olla koulutukseltaan perhepsykoterapeutti, mieluusti myös joku psykologi tms. Silloin hänellä olisi oikeasti ammattitaitoa arvioida sitä vuorovaikutusta ja perhedynamiikkaa ja olisi oikeasti ammattitaitoa auttaa sen parantamisessa. Silloin keinot ei olisi mitään päivällinen klo 16, leipominen kerran viikossa, kirjahyllyn järjestäminen tms. Perheen vuorovaikutuksen arviointi ja muutoksen tukeminen on todella vaativaa työtä, joka edellyttää pitkää koulutusta juuri siihen aiheeseen. Jos työntekijä jolla ei ole asiaan psykoterapeutin koulutusta yrittää sitä, niin pieleen menee ja rankasti.
Ikävä kyllä kunnat säästää ja palkkaa perhetyöhön noita liian vähän koulutettuja.
Täysin samaa mieltä!
Joko perheterapeutti tai sitten ei tarvitse lähettää ketään, ei tuollaista sohvalla istujaa ja leipomisen ehdottelijaa. Perheterapeutti olisi juuri se henkilö, joka osaa auttaa perhettä, mutta kuinka moni pt on kunnollisen, pitkän ja vaativan koulutuksen saanut perheterapeutti...?Kyllähän ihan psykiatrisen avohoidon sekä sairaalahoidon keskeisiä välineitä on se, että osa masennuspotilaan hoitoa on ruokailurytmin saaminen, mielekäs kevyt tekeminen sekä pyrkiminen oman arjen hallintaan mm. siivoamalla. Tuossa leipominen ja kirjahyllyn järjestely on todennäköisesti valittu ap:n kanssa noiksi arjen hallintaan liittyviksi askareiksi.
Mulle jää sellanen fiilis, että perhetyöntekijä on just näitä asioita yrittänyt ap:n kanssa tässä hakea. Jotain helppoa ja mieluisaa tehtävää.
Perhetyöntekijä on yrittänyt kysyä mitkä nämä mieluisat tehtävät voisivat olla. Jos vastaukset ovat ”emmätiiä”, niin pt on johdatellut, että
pidätkö leipomisesta ”joo....” ja
voisiko mieluisa tekeminen olla leipominen ”...vaikka”. Yrittäisitkö leipoa kerran viikossa? ”niin kai sitte”
Onpa outoa. Miksi ihmeessä pitää leipoa? Miksi pitäisi värikoodata, koska maailma ei ole muutenkaan värikoodattu kuin liikennemerkeissä ja liikennevaloissa. Miksi perheen pitää istua syömään yhdessä, jos työajat ei salli. Eikö ole kaikista paras, kun viettää yhdessä perheen kanssa aikaa, jossa kaikilla on hyvä olla. Tuo, että pitää leipoa on minusta aika outoa... TOSI OUTOA.