Lue keskustelun säännöt.
Miehen veljen puoliso ottaa päähän
14.08.2019 |
Miten olette ratkaisseet tilanteen, jossa puolison tai oman sisaruksenne puoliso on kerta kaikkiaan hankala ja ikävä ihminen? Tähän mennessä on ilmeisesti ollut tuuria kun ei tullut mieleenkään, että tämäkin voisi olla ongelma, mutta nyt meinaa pää hajota kun tavataan puolison veljeä ja tämän avovaimoa. Ovat asuneet aiemmin suht kaukana ja avovaimo oli harvoissa tapaamisissa (yleensä isommissa sukujuhlissa) aika hiljainen ja neutraalin oloinen tyyppi, mutta muuttivat kesän alussa samaan kaupunkiin kuin me.
Mies ja veljensä ovat aika läheisiä ja nyt tapaamisia on yhtäkkiä paljon, ja pienemmässä porukassa avovaimo on todella hankala: vetää keskustelun koko ajan itseensä tai omiin juttuihinsa, puhuu päälle, arvostelee mukamas puolihuolimattomasti meidän sisustusta, elämäntapojamme, arvomaailmaamme, parisuhdettamme, ihan mitä vain... Vaikkei edes tunne meitä kovin hyvin! On myös todella epäluotettavan oloinen, pari kertaa "unohtanut" lupauksensa tai jonkun oman kokemuksensa, josta saattanut kertoa pitkästikin. Valehteleeko tekemisistään vai mitä, en tiedä, mutta ärsyttävä fiilis.
Todella rasittavaa pidemmän päälle, mutta meidän pienet lapset tulee kivasti toimeen keskenään kun ovat vähän lähentyneet ja veli on miehelle rakas joten ei toi nainenkaan meidän elämästä äkkiä häviä... Aargh! Vertaistukea?
Kommentit (30)
Melkein kuin omasta kynästä. Meilläkin on alusta asti ollut vaikeaa kälyn kanssa, johtuen siitä että olemme tosi erilaisia luonteilta. Hänkin enemmän sanoo mitä ajattelee, eikä juuri pehmennä sanomisiaan, itse taas luonnostaan ajattelen asioita monista eri näkökulmista. Pari yhteydenottoakin on ollut kun hän on avautunut eri asioista ja niiden jälkeen itse on ollut tosi varpailla. Lasten myötä tilanne on helpottanut, mutta koko ajan on takaraivossa tunne että milloin taas tulee jotain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle miehen ja veljen kanssa. Ja naisen.
Nainen ei varmasti myönnä mitään.
Mutta jos sopisit miehesi kanssa yhteisen menettelytavan aina piilovittuilun alkaessa. Jos ette ole puheihmisiä, niin sovitte vaikkapa katsovanne toisiinne hymyillen ettekä kommentoi naisen puheita millään tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos pilkkaa (huolestuu) vaikka jostain harrastuksesta niin toteaa vaan, että "no onpas erikoista! kyllähän sinä tiedät, että meillä tätä harrastetaan ja onkin todella mukaansatempaavaa. Kerro ihmeessä miksi se on sinusta huono harrastus?"
Alat kääntää nää piikittelyt hänelle takasin. Vaadit perusteluja. Korostat ennen kaikkea sitä, että hän taatusti tietää mollaavansa asiaa, joka on teille tärkeä = tajuat hänen vit.tuilevan tahallaan.
Jostain selkeistä asioista voi ihan oikeasti sanoa myös suoraan, että menee kuittailut liian pitkälle ja kysyä miksi hän niin tekee.
Toi takaisin kääntäminen on kyllä hyvä idea. Aiemmin en ehkä olisi edes uskaltanut, mutta nyt alkaa olla jo sen verran inhottavia hetkiä taustalla että pitää alkaa jo puolustautua. Kiitos rohkaisusta ja hyvistä repliikeistä 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Onkohan vain yksinkertaisesti sosiaalisesti niin tyhmä, ettei ymmärrä miltä kuulostaa. Oma sisareni on sellainen, että saattaa laukausta oudon mielipiteen, jonka normaalijärkinen ymmärtäisi olevan tilanteeseen sopimaton. Täytyy hävetä hänen puolestaan. Ei hän pahantahtoisuuttaan noita laukaise, ihmetteleekin joskus miksi hänestä eivät kaikki pidä. Jos joskus yritän neuvoa, pahastuu kovasti eikä ymmärrä mitä väärää on tehnyt.
.
Kaikki on toki mahdollista, mutta hän on muuten sosiaalisesti oikein taitava ja kaikesta tulee kyllä vahva tunne siitä, että tekee tätä tietoisesti. Muuten olisi ollut liikaa sattumia, ei kai hän voi koko elämäämme aidosti hämmästellä? Ollaan ihan tavallisia pulliaisia kuitenkin eikä harrastetakaan mitään extreme-lajeja joita kauhistella.
Vierailija kirjoitti:
No tuollaisia ihmisiä on, ei niitä voi muuttaa. Ainoa mitä ap voi tehdä on, että muuttaa omaa suhtautumista ja käytöstä. Anna mennä toisesta korvasta ulos. Älä provosoidu, mitä se sua liikuttaa mitä se muija ajattelee? Voit ottaa tavaksesi vastata näihin hänen piilo-omakehuihinsa "ookei", sillai venyttämällä, eikä mitään muuta. Älä kerro omia juttujasi (ts. anna ammuksia), älä ala mihinkään kahden perheen yhteisjuttuihin, sulla ei ole mikään velvollisuus altistaa itseäsi ikävälle ihmiselle. Hommaa niin, että lapset voi leikkiä keskenään, ja veljekset seurustella, mutta sulla on muuta menoa (omat sukulaiset tarvii apua tms) etkä ehdi seurustelemaan naisen kanssa. Elämässä törmää välillä ikäviin tyyppeihin, ja helpottaa kummasti kun tajuaa, että oikeasti niistä ja niiden aivotuksista ei kannata välittää.
Näinhän se on, kiitos hyvästä kommentista. Sitä kun haluaa olla perusystävällinen ja on kasvatettu olemaan kaikkien kaveri, tuntuu vaikealta vetää rajoja tällaisessa tapauksessa. Mutta se pitää tehdä ja rajat pitää, ellei ilkeily lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin veljen tyttöystävä aiheuttaa harmaita hiuksia! Todella itsekeskeinen ihminen joka ei kyllä ihmettele minun tekemisiäni, mutta puolestaan korostaa jatkuvasti omaa ylemmyyttään ja ylivertaisuuttaan. Ei siis kuuntele kenenkään asioita, kun on jatkuvasti kiire korostaa omia saavutuksiaan, jotka ovat oikeasti aikamoista nappikauppaa... Todella väsyttävää kuunnella jatkuvaa ylistyslaulua oman navan ympäriltä, ei siis pahemmin tavata. Ja hyvä niin, elämässä on rajatusti aikaa ja käytän sen mieluummin ihmisiin, joiden kanssa voi oikeasti keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Melkein kuin omasta kynästä. Meilläkin on alusta asti ollut vaikeaa kälyn kanssa, johtuen siitä että olemme tosi erilaisia luonteilta. Hänkin enemmän sanoo mitä ajattelee, eikä juuri pehmennä sanomisiaan, itse taas luonnostaan ajattelen asioita monista eri näkökulmista. Pari yhteydenottoakin on ollut kun hän on avautunut eri asioista ja niiden jälkeen itse on ollut tosi varpailla. Lasten myötä tilanne on helpottanut, mutta koko ajan on takaraivossa tunne että milloin taas tulee jotain..
Toivon että meilläkin aika auttaa, koska ei kanssakäymistä voi kokonaan lopettaa... Meillä ei avointa yhteenottoa ole tullut lähinnä siksi, etten ole oikein osannut suhtautua näihin piikittelyihin, mutta nyt on aika vähän ryhdistäytyä. Ei tarvitse antaa periksi oman hyvinvoinnin hinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle miehen ja veljen kanssa. Ja naisen.
Nainen ei varmasti myönnä mitään.
Mutta jos sopisit miehesi kanssa yhteisen menettelytavan aina piilovittuilun alkaessa. Jos ette ole puheihmisiä, niin sovitte vaikkapa katsovanne toisiinne hymyillen ettekä kommentoi naisen puheita millään tapaa.
Ei varmasti myönnä! Tai yllätyn kyllä iloisesti jos niin kävisi. Mutta joku tuollainen oman joukkueen helpotus olisi kyllä hyvä voimavara, kiitos ideasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollaisia ihmisiä on, ei niitä voi muuttaa. Ainoa mitä ap voi tehdä on, että muuttaa omaa suhtautumista ja käytöstä. Anna mennä toisesta korvasta ulos. Älä provosoidu, mitä se sua liikuttaa mitä se muija ajattelee? Voit ottaa tavaksesi vastata näihin hänen piilo-omakehuihinsa "ookei", sillai venyttämällä, eikä mitään muuta. Älä kerro omia juttujasi (ts. anna ammuksia), älä ala mihinkään kahden perheen yhteisjuttuihin, sulla ei ole mikään velvollisuus altistaa itseäsi ikävälle ihmiselle. Hommaa niin, että lapset voi leikkiä keskenään, ja veljekset seurustella, mutta sulla on muuta menoa (omat sukulaiset tarvii apua tms) etkä ehdi seurustelemaan naisen kanssa. Elämässä törmää välillä ikäviin tyyppeihin, ja helpottaa kummasti kun tajuaa, että oikeasti niistä ja niiden aivotuksista ei kannata välittää.
Näinhän se on, kiitos hyvästä kommentista. Sitä kun haluaa olla perusystävällinen ja on kasvatettu olemaan kaikkien kaveri, tuntuu vaikealta vetää rajoja tällaisessa tapauksessa. Mutta se pitää tehdä ja rajat pitää, ellei ilkeily lopu.
Niinpä. Kun on tottunut siihen että sellainen perusystävällisyys lähimmäisiä kohtaan on normi, niin tuollainen hämmentää ja joku esim saattaa vastaavassa tilanteessa yrittää olla entistä ystävällisempi öykärille ja kärsiä huonoa oloa siitä, miksi öykäri ei "halua olla kaveri". Tai sitten loukkaantua verisesti ja "nostaa kissaa pöydälle", niinkuin tässäkin ketjussa on neuvottu. Jälkimmäisessä vaan on se huono puoli, että se hyvin helposti kääntyy itseä vastaan. Yhtäkkiä itse onkin se "öykäri", jota anopit ja apet nuhtelee huonosta käytöksestä sitä oikeaa ilkeilijää kohtaan. Ensimmäisessä reagointitavassa taas pitäis havahtua siihen, että miksi itselle on tärkeää, että öykäri pitäisi sinusta? Mitä sillä on väliä, että joku ajattelee asioista täysin päinvastoin ja haluaa tuoda sen joka välissä esille? Se kertoo enemmän siitä tyypistä itsestään, kuin siitä, jolle hän tällä tavoin pottuilee.
Parasta on vaan joko viattomasti aina kääntää piikit takaisin ("ajatella että noinkin voi ajatella, mielenkiintoista") tai vain viileästi kommentoida täytesanoilla ("aha", "okei"). Ja jos jotain oikein pahaa tulee, niin voi suoraan kysyäkin "mitä tuolla tarkoitit?" Siinä vaan täytyy muistaa sellainen viattoman rehellinen ihmetyksen sävy, ei saa olla yhtään vihainen tai ärtynyt, vaan sellainen aidosti ihmettelevä. Paksumpi nahka on syytä kehittää ja olla välittämättä möläytyksistä. Jos tuo käytös on tahallista (eikä esim sosiaalista kömpelyyttä), niin sillä haetaan nimenomaan reaktiota, nolostusta, ärtymystä, vihaisuutta, mitä vaan, ja kun sitä ei tule, niin se tekee pottuilijan hulluksi. Eli paras tapa reagoida on olla reagoimatta.
No tuollaisia ihmisiä on, ei niitä voi muuttaa. Ainoa mitä ap voi tehdä on, että muuttaa omaa suhtautumista ja käytöstä. Anna mennä toisesta korvasta ulos. Älä provosoidu, mitä se sua liikuttaa mitä se muija ajattelee? Voit ottaa tavaksesi vastata näihin hänen piilo-omakehuihinsa "ookei", sillai venyttämällä, eikä mitään muuta. Älä kerro omia juttujasi (ts. anna ammuksia), älä ala mihinkään kahden perheen yhteisjuttuihin, sulla ei ole mikään velvollisuus altistaa itseäsi ikävälle ihmiselle. Hommaa niin, että lapset voi leikkiä keskenään, ja veljekset seurustella, mutta sulla on muuta menoa (omat sukulaiset tarvii apua tms) etkä ehdi seurustelemaan naisen kanssa. Elämässä törmää välillä ikäviin tyyppeihin, ja helpottaa kummasti kun tajuaa, että oikeasti niistä ja niiden aivotuksista ei kannata välittää.