Lue keskustelun säännöt.
Miehen veljen puoliso ottaa päähän
14.08.2019 |
Miten olette ratkaisseet tilanteen, jossa puolison tai oman sisaruksenne puoliso on kerta kaikkiaan hankala ja ikävä ihminen? Tähän mennessä on ilmeisesti ollut tuuria kun ei tullut mieleenkään, että tämäkin voisi olla ongelma, mutta nyt meinaa pää hajota kun tavataan puolison veljeä ja tämän avovaimoa. Ovat asuneet aiemmin suht kaukana ja avovaimo oli harvoissa tapaamisissa (yleensä isommissa sukujuhlissa) aika hiljainen ja neutraalin oloinen tyyppi, mutta muuttivat kesän alussa samaan kaupunkiin kuin me.
Mies ja veljensä ovat aika läheisiä ja nyt tapaamisia on yhtäkkiä paljon, ja pienemmässä porukassa avovaimo on todella hankala: vetää keskustelun koko ajan itseensä tai omiin juttuihinsa, puhuu päälle, arvostelee mukamas puolihuolimattomasti meidän sisustusta, elämäntapojamme, arvomaailmaamme, parisuhdettamme, ihan mitä vain... Vaikkei edes tunne meitä kovin hyvin! On myös todella epäluotettavan oloinen, pari kertaa "unohtanut" lupauksensa tai jonkun oman kokemuksensa, josta saattanut kertoa pitkästikin. Valehteleeko tekemisistään vai mitä, en tiedä, mutta ärsyttävä fiilis.
Todella rasittavaa pidemmän päälle, mutta meidän pienet lapset tulee kivasti toimeen keskenään kun ovat vähän lähentyneet ja veli on miehelle rakas joten ei toi nainenkaan meidän elämästä äkkiä häviä... Aargh! Vertaistukea?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kerro jotain esimerkkejä tuosta ”puolihuolimattomuudesta”?
Vaikea selittää, mutta usein esim. kepeällä äänellä mutta liioitellen ihmettelee "kuinka kukaan voisi hankkia tavaran X/harrastaa lajia X/elää parisuhteessa jossa X" ja nämä X-kirjaimet ovat aina jotain, mitä meillä on, jota perheessämme tehdään tai arvostetaan, tai josta juuri ollaan puhuttu itse myönteiseen sävyyn. Siis suoraan sanottuna vittuilee, mutta äänensävy on olevinaan viaton ja hyväntahtoisesti "ihmettelevä", välillä suorastaam "huolissaan" meistä. Just...
Mies ei ensin edes huomannut koko asiaa mutta nyt kun olen näistä piikittelyistä tarpeeksi kauan jauhanut hänellekin, on alkanut itsekin huomaamaan. Törkein tähän mennessä oli varmaan se, kun kerroin että olen lähdössä ystäväni kanssa Tallinnaan päiväretkelle museoihin ym. Tämä nainen sitten totesi hetken päästä ikään kuin uutena puheenaiheena, ettei voi ymmärtää miten jotkut pariskunnat matkustelevat erikseen, ja että kyllähän ne naisten ja miesten reissut on aina sellaista pettämistä ja ryyppäämistä. Itsehän en käytä edes alkoholia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, ei voi muuta kuin toivottaa tsemppiä. Omat välini omaan veljeeni viileni kyllä selkeästi kun onnistui valitsemaan vaimon jonka kanssa olemme vain kuin yö ja päivä, siis huonolla tavalla. Tosi vaikea kommunikoida ja aina tosi jäyhää ja vaivaannuttavaa keskustella, kun on jatkuvia väärinkäsityksiä ym. Että joskus vaan käy näin. Ole vaan onnellinen jos muut lähisukulaiset on valinneet kivoja puolisoja, se ei ole mikään itsestäänselvyys!
Tuo nainen on pers.häiriöinen, kenties narsisti.
Kuulostaa joko tosi nuorelta, kateelliselta ja epävarmalta naiselta tai sitten ihan vaan tosi hankalalta persoonalta. Mutta eihän teidän mikään pakko ole tavata, anna serkusten leikkiä ja veljesten tavata, puuhaa omiasi sillä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Noh, ei voi muuta kuin toivottaa tsemppiä. Omat välini omaan veljeeni viileni kyllä selkeästi kun onnistui valitsemaan vaimon jonka kanssa olemme vain kuin yö ja päivä, siis huonolla tavalla. Tosi vaikea kommunikoida ja aina tosi jäyhää ja vaivaannuttavaa keskustella, kun on jatkuvia väärinkäsityksiä ym. Että joskus vaan käy näin. Ole vaan onnellinen jos muut lähisukulaiset on valinneet kivoja puolisoja, se ei ole mikään itsestäänselvyys!
Ilmeisesti näin... Toivon että tilanne vähän rauhoittuisi kun tutustumaan vielä paremmin, mutta nyt on jo aina ennen tapaamisia tosi inhottava olo, kun koko ajan sataa piikkejä niskaan ja pitää jotenkin puolustella omaa olemistaan ja tekemisiään. Ja sen verran ovelasti vielä piikitellään, että vaikea sanoa suoraan mitään "voitko lopettaa/onko tässä joku ongelma", kun vetoaa vain tuohon ihmettelyyn ja huolestumisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä työyhteisössä just tommonen tyyppi, joten ymmärrän tuskasi.
Pystytkö löytämään hänestä mitään positiivista, jonka voimalla jaksaisit tapaamiset? Onko sun mahdollista järkätä itsellesi sillon tällöin "sattumalta" juuri samaan aikaan muuta, omaa menoa?
Ap taitaa vain olla kateellinen heidän upeasta sek sielämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa joko tosi nuorelta, kateelliselta ja epävarmalta naiselta tai sitten ihan vaan tosi hankalalta persoonalta. Mutta eihän teidän mikään pakko ole tavata, anna serkusten leikkiä ja veljesten tavata, puuhaa omiasi sillä aikaa.
Alle 30v on nainen, mutta ei meillä ole ikäeroa kuin viitisen vuotta. Epävarmuutta on kyllä ilmassa, kun vertailun ja lyttäämisen tarve on niin suurta. Ja toki voinkin välillä jäädä pois, mutta ymmärrän kyllä miehenkin toivetta siitä että meillä olisi perheinä yhteistä tekemistä veljensä perheen kanssa. Nyt vaan alkaa kesän jäljiltä olla liikaa huonoja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa vain olla kateellinen heidän upeasta sek sielämästä.
He ovat avosuhteessa, eivät vielä aviossa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa pöydälle miehen ja veljen kanssa. Ja naisen.
Voihan heillä olla avioliiton ulkopuolista seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä työyhteisössä just tommonen tyyppi, joten ymmärrän tuskasi.
Pystytkö löytämään hänestä mitään positiivista, jonka voimalla jaksaisit tapaamiset? Onko sun mahdollista järkätä itsellesi sillon tällöin "sattumalta" juuri samaan aikaan muuta, omaa menoa?
Miehen veljen vaimo on tosi mukavasti lasten kanssa ja todella hyvä emäntä, sen takia perheenä olisikin ilman tuota kummallista kiusaamista kiva mennä sinne, kun lapsetkin varmasti viihtyy ja on tervetulleita... Pitää varmaan hommata enemmän omia menoja tapaamisille. Ja onneksi nyt tulee syksy ja arkirutiinit vähän vähentää kyläilyn määrää lomaan verrattuna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa vain olla kateellinen heidän upeasta sek sielämästä.
He ovat avosuhteessa, eivät vielä aviossa. Ap
Ihan osuvaa, mutta ei ollut kyllä minun kommenttini tämä. T. Alkuperäinen ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle miehen ja veljen kanssa. Ja naisen.
Niin pitäisikin kunnolla... Ensin olin itsekin niin hämmentynyt tästä etten oikein osannut kuin ihmetellä miksi hän näin tekee, mutta nyt vaan suututtaa. Mies on vasta alkanut huomaamaan saman, mutta ei ole halunnut puhua siitä veljensä kanssa kun vähän arasti sitä pyytelin. Aina vetoaa siihen että "Milla vaan on sellainen ja ei se pahalla", vaikka nyt onkin ehkä vähän heräämässä siihen, että ei se Milla millään hyvälläkään näitä lausuntojaan tee.
Vierailija kirjoitti:
Noh, ei voi muuta kuin toivottaa tsemppiä. Omat välini omaan veljeeni viileni kyllä selkeästi kun onnistui valitsemaan vaimon jonka kanssa olemme vain kuin yö ja päivä, siis huonolla tavalla. Tosi vaikea kommunikoida ja aina tosi jäyhää ja vaivaannuttavaa keskustella, kun on jatkuvia väärinkäsityksiä ym. Että joskus vaan käy näin. Ole vaan onnellinen jos muut lähisukulaiset on valinneet kivoja puolisoja, se ei ole mikään itsestäänselvyys!
Voisiko sille sanoa että "no ihmiset on erilaisia tms"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro jotain esimerkkejä tuosta ”puolihuolimattomuudesta”?
Vaikea selittää, mutta usein esim. kepeällä äänellä mutta liioitellen ihmettelee "kuinka kukaan voisi hankkia tavaran X/harrastaa lajia X/elää parisuhteessa jossa X" ja nämä X-kirjaimet ovat aina jotain, mitä meillä on, jota perheessämme tehdään tai arvostetaan, tai josta juuri ollaan puhuttu itse myönteiseen sävyyn. Siis suoraan sanottuna vittuilee, mutta äänensävy on olevinaan viaton ja hyväntahtoisesti "ihmettelevä", välillä suorastaam "huolissaan" meistä. Just...
Mies ei ensin edes huomannut koko asiaa mutta nyt kun olen näistä piikittelyistä tarpeeksi kauan jauhanut hänellekin, on alkanut itsekin huomaamaan. Törkein tähän mennessä oli varmaan se, kun kerroin että olen lähdössä ystäväni kanssa Tallinnaan päiväretkelle museoihin ym. Tämä nainen sitten totesi hetken päästä ikään kuin uutena puheenaiheena, ettei voi ymmärtää miten jotkut pariskunnat matkustelevat erikseen, ja että kyllähän ne naisten ja miesten reissut on aina sellaista pettämistä ja ryyppäämistä. Itsehän en käytä edes alkoholia!
Miksi et salli hänelle mielipiteitä? Hän ei ymmärrä, miten jotkut matkustelevat erikseen. Asia selvä. Sinä et ymmärrä, että ihmisillä on mielipiteitä. Asia selvä. Ei elämässä ole kyse siitä, kenellä on isoin mielipide.
Ja osaatko edes luetella kolmea Tallinnan museota ja niiden pääsymaksuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle miehen ja veljen kanssa. Ja naisen.
Niin pitäisikin kunnolla... Ensin olin itsekin niin hämmentynyt tästä etten oikein osannut kuin ihmetellä miksi hän näin tekee, mutta nyt vaan suututtaa. Mies on vasta alkanut huomaamaan saman, mutta ei ole halunnut puhua siitä veljensä kanssa kun vähän arasti sitä pyytelin. Aina vetoaa siihen että "Milla vaan on sellainen ja ei se pahalla", vaikka nyt onkin ehkä vähän heräämässä siihen, että ei se Milla millään hyvälläkään näitä lausuntojaan tee.
Nosta ihmeessä kissa pöydälle ja huomaat hyvin äkkiä, että miehesi ja veli pitävät edelleen yhtä, mutta sinut sivuutetaan kaikesta. Hankalan ja valittavan ihmisen kanssa ei kukaan halua olla tekemisissä.
Jos pilkkaa (huolestuu) vaikka jostain harrastuksesta niin toteaa vaan, että "no onpas erikoista! kyllähän sinä tiedät, että meillä tätä harrastetaan ja onkin todella mukaansatempaavaa. Kerro ihmeessä miksi se on sinusta huono harrastus?"
Alat kääntää nää piikittelyt hänelle takasin. Vaadit perusteluja. Korostat ennen kaikkea sitä, että hän taatusti tietää mollaavansa asiaa, joka on teille tärkeä = tajuat hänen vit.tuilevan tahallaan.
Jostain selkeistä asioista voi ihan oikeasti sanoa myös suoraan, että menee kuittailut liian pitkälle ja kysyä miksi hän niin tekee.
Onkohan vain yksinkertaisesti sosiaalisesti niin tyhmä, ettei ymmärrä miltä kuulostaa. Oma sisareni on sellainen, että saattaa laukausta oudon mielipiteen, jonka normaalijärkinen ymmärtäisi olevan tilanteeseen sopimaton. Täytyy hävetä hänen puolestaan. Ei hän pahantahtoisuuttaan noita laukaise, ihmetteleekin joskus miksi hänestä eivät kaikki pidä. Jos joskus yritän neuvoa, pahastuu kovasti eikä ymmärrä mitä väärää on tehnyt.
.
Kerro jotain esimerkkejä tuosta ”puolihuolimattomuudesta”?