Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää entisen koulukiusaajani kuolleen syöpään
14.08.2019 |
Tää ämmmä oli aikoinaan todella ilkeä, pirullinen ja pahansuopa.
Kiljui haistatteluja ensi töikseen aamulla ha uhosi haluavansa lyödä minua niin "veri lentää".
Ulotti vainonsa koko perheeseeni kuten vanhempaan sisareeni, jolle tosin ei mahtanut mitään, ja äitiini joka oli kirjastonhoitaja. Passuutti hänellä itseään esim haetuttamalla kirjoja joita ei aikonutkaan lukea yms.
Tosin kun joutui maksamaan sakkoja myöhästyneistä lainoistaan, oli täysin raivona ja otti terottimeni itselleen. Mulla kuulemma oli varaa uuteen kun häneltä oli taas kynitty niin ja niin paljon sakkoa.
En ollut nähnyt sitä 25:een vuoteen ja kärsin yhä postraumaattisesta stressistä tämän kusipään takia. Toki muidenkin sillä eihän se ollut ainoa kiusaajani, niitä riitti tusinoittain.
Mutta eilen oli kuolinilmoitus lehdessä ja kautta rantain sain tietää sen kuolleen syöpään. Odotan innolla josko pääsisin täten ahdistavista muistoista eroon.
Kommentit (32)
Noin yleisesti en toivo ihmisille pahaa, mutta sinuna minusta varmaan tuntuisi jollain tasolla hyvältä saada tietää tuollainen fakta. Surullista perheelleen toki (olettavasti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ihan reipas aikuinen nykyään, mutta minulle tuotti sairasta mielihyvää kun näin kerran facebookissa kuvan eräästä tytöstä, joka oli yläasteella hakannut minut kavereidensa kanssa. Oli paikallinen kovanaama jota kaikki pelkäsivät. Pituus edelleen 153cm, painoa nykyään saman verran, converset ja Kouvola-tukka. Koulutus se kuuluisa elämänkoulu. Tällä hetkellä ikää neidolla 49v.
Sain hieman tyydytystä vaikka asiasta aikaa jo 30 vuotta.
Kerrankin oikeus tapahtunut, voisi sanoa.
Karma kuittaa lopulta, ennemmin tai myöhemmin. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusatut ihmiset ovat vastenmielisiä valttajia. Ensin niillä ei ole kanttia panna vastaan ja sitten ruikuttavat asiasta vuosikymmeniä.
Saisivat kuolla itse syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan reipas aikuinen nykyään, mutta minulle tuotti sairasta mielihyvää kun näin kerran facebookissa kuvan eräästä tytöstä, joka oli yläasteella hakannut minut kavereidensa kanssa. Oli paikallinen kovanaama jota kaikki pelkäsivät. Pituus edelleen 153cm, painoa nykyään saman verran, converset ja Kouvola-tukka. Koulutus se kuuluisa elämänkoulu. Tällä hetkellä ikää neidolla 49v.
Sain hieman tyydytystä vaikka asiasta aikaa jo 30 vuotta.
Otit turpaasi 153 cm muijalta?
Ansaitsit sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusatut ihmiset ovat vastenmielisiä valttajia. Ensin niillä ei ole kanttia panna vastaan ja sitten ruikuttavat asiasta vuosikymmeniä.
Saisivat kuolla itse syöpään.
Moi koulukiusaaja ihmishirviö! Onko hyvä mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karma strikes back... aina.
Typerää. Tottakai iskee, kun ihan jokaiselle tulee vastoinkäymisiä ja ihan jokainen on tehnyt "pahaa".
Osallistuthan hautajaisiin. Pue jotain pinkkiä ja neonkeltaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan reipas aikuinen nykyään, mutta minulle tuotti sairasta mielihyvää kun näin kerran facebookissa kuvan eräästä tytöstä, joka oli yläasteella hakannut minut kavereidensa kanssa. Oli paikallinen kovanaama jota kaikki pelkäsivät. Pituus edelleen 153cm, painoa nykyään saman verran, converset ja Kouvola-tukka. Koulutus se kuuluisa elämänkoulu. Tällä hetkellä ikää neidolla 49v.
Sain hieman tyydytystä vaikka asiasta aikaa jo 30 vuotta.
Erikoinen koulu jos 19 vuotiaana ollaan yläasteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusatut ihmiset ovat vastenmielisiä valttajia. Ensin niillä ei ole kanttia panna vastaan ja sitten ruikuttavat asiasta vuosikymmeniä.
Saisivat kuolla itse syöpään.Moi koulukiusaaja ihmishirviö! Onko hyvä mieli?
En ollut koskaan koulukiusaaja. Minusta YRITETTIIN tehdä koulukiusattu.
Vedin niitä turpiin.
Lopetin myös parhaan kaverini kiusaamisen vetämällä taas porukkaa turpiin.
Tämä kaikki tapahtui 1980-luvulla.
Oi niitä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin virtuaalikusta sen haudalle.
*liririririri*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusatut ihmiset ovat vastenmielisiä valttajia. Ensin niillä ei ole kanttia panna vastaan ja sitten ruikuttavat asiasta vuosikymmeniä.
Saisivat kuolla itse syöpään.Moi koulukiusaaja ihmishirviö! Onko hyvä mieli?
En ollut koskaan koulukiusaaja. Minusta YRITETTIIN tehdä koulukiusattu.
Vedin niitä turpiin.
Lopetin myös parhaan kaverini kiusaamisen vetämällä taas porukkaa turpiin.
Tämä kaikki tapahtui 1980-luvulla.
Oi niitä aikoja.
Mutta entäpä verbaalinen kiusaaminen. Ei niitä oikein voi vetää turpaan, silloin kiusattu joutuu suurempiin ongelmiin kuin kiusaajat.
Pienetkin ihmiset voivat olla brutaaleja ja vaarallisia, etenkin jos menevät sellaisiin äärimmäisyyksiin johon muut eivät uskalla nähdä järkeväksi mennä.
Ap:n puolesta taas olen iloinen. Jos itse kostaisi kaiken niin istuisi pitkään vankilassa, hyvä että joskus sentään se karmakin helppaa vähän.
Mitä sä Ap hyödyt tämmösestä neljännesvuosisataisesta katkeruudesta? Antaisit olla.
Voi vitsi kun munkin kiusaajat saisi syövän ja kuolisi...
Minua rääkkäsi ala-asteella yksi kaksi kertaa muiden kokoinen tyttö. Siihen aikaan vielä ylipaino oli ylivoimaa. Apuna toimi kovanaamaveli, jolla uhkailemalla sai pojatkin tanssimaan pillinsä mukaan. Muutaman viikon välein hän valitsi uuden silmätikun, jota hän ja hovinsa sitten pilkkasivat, kiusasivat, sylkivät, piilottivat tavaroita ja niin edelleen. Mielivaltaiset "komennukset" saattoivat muuttaa yhtenä päivänä hänen parhaan kaverinsa seuraavan päivän sylkykupiksi, jonka kanssa ei saanut hengata tai edes jutella, rangaistuksen uhalla. Vanhempansa olivat juoppoja elämämkouluöykkäreitä, jotka tulivat koulun pihaan uhkailemaan niitä harvoja lapsia, jotka olivat uskaltaneet kertoa kiusaamisesta.
Laskin päiviä ala-asteen loppumiseen ja uuteen luokkajakoon. Viimein se koitti, siirryimme viereiseen kouluun johon tuli nuoria myös läheisiltä muilta ala-asteilta. Yhtäkkiä tilanne kääntyi aivan päinvastoin: Kaikki jotka olivat olleet hänen kanssaan tekemisissä aikaisemmin vihasivat häntä, muualta tulleet ja vanhemmat oppilaat näkivät vain lihavan pikkutytön, joka yritti pomottaa muita. Ilman veljensä tukea ja vanhaa pelon ilmapiiriä hänestä tuli muutamassa viikossa hylkiö, joka seisoskeli välitunnit hiljaa maahan katsellen yksin pihan nurkassa. Me nörtit joita hän oli kiusannut olimme ravintoketjussa hänen yläpuolellaan, suositut ja pojat eivät vilkaisseetkaan. No, ainakaan häntä ei ilmeisesti kiusattu suoraa, mutta ei hänellä yhtään kaveria tai seuraakaan ollut.
Joitakin vuosia myöhemmin näin hänet bussissa. Oli edelleen aika samaa maata kuin lapsena ja nuorena, nyt toki vanhempana. Edelleen tukevasti ylipainoinen, vaisu ja katsetta välttelevä olemus. Seurana parikymmentä vuotta vanhempi lihava, Pate Mustajärvi -henkinen rokkariäijä, joka vaikutti olevan kännissä. Kerran yritin etsiä somesta kun muistui mieleeni, en tiedä miksi enkä edes löytänyt mitään häneen viittaavaa.
Nyt, varsin hyvin elämässä menestyneenä aikuisena, onnellisesti naimisissa ja hyväpalkkaisessa työssä, kaukana lapsuuden kotikaupungista, olen välillä miettinyt häntä. Tiedostan, että hänellä ei selvästi ollut kunnon malleja kotoa. Nuoruuteni aikaan kouluissa ei oikein osattu kiusaamiseen puuttua, joten hän sai jatkaa peliään varsin pitkään kenenkään estämättä, joten hän ei varmaan itsekään lapsellisuuksissaan tajunnut mitä teki. Hän taisi oikeasti kuvitella, että ne hänen kanssaan pelosta pyörineet olivat ystäviään. Vaikka pettikin heidät sitten kun itseä huvitti.
Ja kaikesta tuosta huolimatta, on myös se olo että hän sai mitä ansaitsi. Sittenkin tunsin jonkinlaista tyydytystä kun näin hänet yksin ja hylättynä, vastaamassa teoistaan. Toisaalta on kohtuutonta, jos lapsuuden virheistä kärsii koko ikänsä. Toisaalta, ehkä hän vain oli ikävä ihminen, silloin ja aikuisena. Nolottaa olla niin pieni ihminen, että tunsin vahingoniloa. Ehkä kuitenkin tänä päivänä toivon ennnenkaikkea, että hän oppi tuosta kaikesta jotain ja on tänä päivänä viisaampi. ja ehkä onnellinenkin. Ei hänen kurjuutensa minulle mitään hyvää tuo.
Porvoossa tapahtuu kaikenlaista.