Psykiatri on minua satuttaneen ihmisen puolella

Eihän se olekaan valehtelua.

Kerro lisää! Tuosta ei lukija vielä voi olla mitään mieltä kun on noin vähän tietoa. 

Onko siis ongelmasi se, että näet, että sinua kohtaan on tehty vääryyttä ja koet nyt psykiatrin olevan myös vääryyttä tekemässä, koska yrittää osoittaa sinulle, että näet nyt vääryyttä siellä missä sitä ei ole?

Mielestäni "isoja" asioita ei pitäisi jättää kertomatta läheisissä ihmissuhteissa. Puolisoni jätti kertomatta toisen vanhemman skitsofreniasta. Kuulin asiasta kiertotietä kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen. Olin hämmentynyt ja loukkaantunut. Puhuimme kumpikin vuorollaan omasta lapsuudesta....on kuitenkin sellainen sairaus, että vaikuttaa koko lähipiiriin.

Äitihullun psykiatri nro x on tulossa samaan tulokseen kuin kaikki muutkin ihmiset? Löytyisikö jo tilaa sille ajatukselle että ehkä kaikilla muilla on sittenkin pointti etkä välttämättä olekaan oikeassa? Se olisi ihan oikeasti ensimmäinen aito paranemisen askel tielläsi.

Tämän takia en mene psykiatrille.

Jokainen ihminen jättää koko ajan kertomatta miljoonia asioita. Kukaan ei yksinkertaisesti ehdi kertoa asioita niin nopeasti, että kertoisi jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle kaiken mitä tietää kaikesta. Logiikkasi mukaan siis jokainen kertoo joka hetki potentiaalisesti äärettömän määrän valheita.

4/4 koin, että minulle valehdeltiin. En tiedä sitten oliko näin....Ainakin otin salaamisen raskaasti.

Minua satuttanut ihminen oli luvannut kertoa tärkeästä asiasta jos se tapahtuu, mutta jätti silti kertomatta. Tällöin se on valehtelua tai hänen olisi pitänyt laittaa minut ajan tasalle siitä, että sovitussa ei ole enää mukana. Olin tämän kertonut psykiatrille, mutta hän ei ymmärtänyt, tai kuunnellut, tai halusi hänkin minua loukata vähättelemällä. En voi kertoa asiasta kovin tarkasti. Oloni on ollut hirveä tänään tämän takia, jotenkin kuvottaa. Ap

Terapia - käsitykseni mukaan - perustuu siihen että ymmärrät vastapuolella olevan syynsä toimia kuten on toiminut.

Ei ole sinun syy tai ansio miksi homma hänen puoleltaan meni kuten meni.

Ensimmäinen kokemukseni psykiatristani oli että systeemin yläpuolella olevat eivät voi olla pedofiilejä. Tähän tyssäsi uskottavuuteni suomalaiseen sairaalaan. Olen itse sairaala hoidossa ja nyt se on ihan hyvää. Tosin uskon että psykiatrille meneminen on vielläkin vähän turhaa.

Jumala 6/6 ja 11/11. Sensoroidaanko tämäkin eteenpäin viemä voima?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni "isoja" asioita ei pitäisi jättää kertomatta läheisissä ihmissuhteissa. Puolisoni jätti kertomatta toisen vanhemman skitsofreniasta. Kuulin asiasta kiertotietä kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen. Olin hämmentynyt ja loukkaantunut. Puhuimme kumpikin vuorollaan omasta lapsuudesta....on kuitenkin sellainen sairaus, että vaikuttaa koko lähipiiriin.

Olin 18-vuotias kun äitini kertoi eräissä juhlissa jotka eivät olleet oman suvun juhlat niin enoni sairastavan skitsofreniaa. Olin järkyttynyt ettei tuotakaan tietoa oltu voitu aikaisemmin minulle paljastaa. Tosin olin aina omassa mielessäni arvellut ettei eno ole ihan ns. "normaali". Ilmeisesti äitini halusi rankan lapsuuteni jälkeen suojella minua tuolta asialta mutta kyllä se kääntyi vähän itseään vastaan. Mutta onneksi kertoi edes tuolloin koska myöhemmin sattui tuon henkilön sairauteen jne liittyviä ikäviä asioita.

Ei kaikkea tarvitse kertoa, koska kaikille ei asiat kuulu ja jos ei vaikuta mitenkään toisen elämään niin mitä sitä kertomaan. Itse en ole kertonut vanhemmilleni että korjaan sukupuoleni. En minä kuitenkaan vanhempieni silmissä sukupuoleltani muutu. Ei kukaan ole minultakaan lupaa kysynyt saavatko lihoa valtavasti tai vanheta ja rumentua, minusta tämä ei ole sen kummallisempi asia. Ei tarvitse omia toisten asioita omikseen ja olla kaikesta jotain tunnetta tai mieltä.

Periytyvät sairaudet pitäisi kyllä kertoa, elleivät molemmat ole veloja.