Lue keskustelun säännöt.
Miksi erilainen mielipide ja näkemys on aina "kateutta"?
14.08.2019 |
Jos jotkut kehuvat vaikkapa henkilön A ulkonäköä, miksi ihmeessä se jos ei ole samaa mieltä, tarkoittaa että on vain kateellinen? Eikö ole mahdollista, että jonkun mielestä henkilö A ei ole kovin kummoinen, mutta henkilö B sitävastoin on hänen mielestään todella kaunis, vaikka A:n ihailijat eivät olekaan samaa mieltä (ja ovatko hekin sitten omalla logiikallaan vain kateellisia kun vuorostaan eivät ihaile henkilöä B)?
Tai joku hommaa uuden asunnon, auton tai mitä hyvänsä. Jos ei kyseistä pidä upeana, on taas tietenkiin kateellinen. Riippumatta siitä, onko oletetun ihailun kohde pieni vuokraluukku, vanha halpa autonrämä tai mitä tahansa. Aivan sama siis, onko kateudelle edes mitään todellista aihetta - rantaökytalossa asuva ja uudella mersulla ajavakin on ihan selkeästi kateellinen lähiöläävästä ja vanhasta autonlouskusta, jos ei näitä ihaile että voi kun minullakin olisi.
Ei tällaista kateellinen sitä ja kateellinen tätä-länkytystä ollut vielä muutama vuosi sitten, vaan ihan vapaasti sai jokainen olla mitä mieltä halusi. Nyt on kaakatettava kuorossa, että kaunis upea wau tai sitten on "vain kateellinen".
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.
Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".
En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.
Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?
Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?
Kaverini voisi hyvinkin sanoa jaa kämpästäni, mistä en yrittäisi lukea mitään erikoista. Hän nyt vaan on valitettavasti kateellinen luonne, joka yrittää aina etsiä jotain ikävää sanottavaa jos jollekin ystävälleen käy jotenkin hyvin. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, eikä hän aina käyttäydy samalla lailla, lähinnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Eli jos yhteinen kaverimme on vaikka onnistunut laihduttamaan 15 kiloa, on hänen pakko naureskella että "ei kyllä nuokaan kilot tule kauaa pysymään poissa". Todella ikävä tyyli. Ja asuntoni on pienehkö, tiedän sen, mutta erittäin nätiksi rempattu, hyvien kulkuyhteyksien päässä ja "nousevalla" alueella; joten kommentti ei oikein perustunut faktaan.
En pidä työttömiä erityisen kateellisina, tämä yksi ystäväni esimerkissä nyt vain sattuu tällä hetkellä olemaan työtön, mikä johtaa siihen ettei hänen ole mahdollista tehdä ihan kaikkea samaa kuin jotkut ystävistään. Ja yritin kyllä tuoda esille kirjoituksessani sen että pahansuopuus olisi se ratkaiseva ominaisuus yleensä, ei väliinpitämättömyys, tai se että on eri mieltä.
Asuntosi on ahdas, jonka myönnät itsekin. Ei remppa siitä sen tilavampaa tee. Hyvät kulkuyhteydet eivät tarkoita hyvää asuinaluetta; huonot asuinalueet ovat usein niitä, joissa on paljon asuntoja (kerrostaloja) ja siitä johtuen niissä on myös hyvät kulkuyhteydet. Itse asiassa isojen kaupunkien keskustojen ohella hyvät asuinalueet ovat useimmiten niitä, joilla on vähän tai ei lainkaan vuokra-asuntoja, vähän kerrostaloja ja kulkuyhteydet eivät ole niin tärkeitä, koska kaikilla on omat autot.
Ehkä kaverisi on peruskateellinen, mutta miksi sinulle on tärkeää että muut (tai ainakin työtön kaverisi) kehuisi, tässä tapauksessa kämppääsi? Jos kämppäsi on pieni ja asuinalue ei paras mahdollinen, mitä sitten jos itse olet tyytyväinen? Kai itsekin tiedät asuntosi koon ja alueen "maineen"? Se että perustelet ja kehut asuntoasi, antaa vaikutelman että sinulle on tärkeää että muutkin pitävät asuntoasi hienona (ja ehkä ovat kateellisiakin?). Aina kuitenkin on kavereita, niin työttömiä kuin muitakin, jotka eivät pidä juuri sinun asuntoasi, autoasi, miestäsi, mekkoasi upeana ja ole kateellisia. He eivät vain pidä samoista asioista kuin sinä, ei siinä sen kummempaa.
Asuntoni ei liity mitenkään keskustelun aiheeseen joten jätän vastaukseni lyhyeksi. Otin kaverini tässä esimerkiksi, koska hän kuvaa hyvin peruskateellista ihmistyyppiä. Olen tyytyväinen kämppääni, enkä kaipaa siitä muiden kehuja, koska tiedän sen hyvät ja huonot puolet muita paremmin (asuinalue ei ole mikään Eira, mutta ehkä Haaga?). En kuitenkaan kaipaa mitään mollaustakaan, koska en itsekään hauku ystävieni koteja, kotieläimiä, ulkonäköä, sisustusta jne.
Mihin en ole tyytyväinen, on kateellisen kaverini käytös minua ja muita ystäviään kohtaan.
Jos ei pidä samoista asioista kuin sinä, on peruskateellinen. Selvä.
Asunto liittyi sen verran, että itse toit asunnon esille ja mainitsin, että työttömyys tai kateellisuus ei liity mitenkään asunnon kokoon tai asuinalueeseen. Vaikkapa 40 m2 on 40m2 ja lähiö on lähiö. Ei niissä ole mitään vikaa, mutta ajatuksessa että on peruskateellinen jos ei ihastele jotakin itselle tärkeää asiaa, on. Ottamatta kantaa laihduttaneeseen ystävään, jos kyseinen henkilö on näitä laihduttajia jotka eivät muuta pysyvästi ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan vaan välillä laihduttaa ja taas alkaa entisen syömisen ja lihoo, kaverin kommentti kilojen takaisintulosta voi olla vain toteamus kun niin on ennenkin käynyt.
Ja onko ystävä siis työttömyyden ja peruskateellisuuden ohella myös lihava? Vai miksi hän olisi kateellinen jonkun laihdutuksesta? Hoikan ihmisen kohdalla kateus lihavan painonpudotuksesta ei oikein toimi.
Nyt menee jo jankutuksen puolelle, mutta siis vielä kerran. Ei. Avoimen negatiivinen suhtautuminen voi kieliä kateudesta, mutta en pidä mahdollista hiljaisuutta tai neutraaliutta kateutena.
Jos nyt tässä vielä hatkahtaisin puhumaan ystäväni painosta, niin keksisitkin jo siitä seuraavan aiheen: kuinka lihava/normaalipainoinen ihminen ei välttämättä halua edes laihduttaa. Jätetään siis tämä keskustelu tähän, en jaksa jankuttaa ystävästäni tämän enempää. Eikä meidän kahdenkaan tarvitse olla samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä logiikka sanoa jotakuta erimieltä olevaa kateelliseksi asiasta, minkä voi itselleen hankkia jos tahtoisi?
Työkaveri hommaa muutaman tonnin hintaisen vanhan mersunlouskun (josta näkee jo korimallista, että se on vanha) ja mouhoaa tavallisilla uusilla muutaman kymppitonnin perusperheautoilla ajaville työkavereille, kuinka köyhillä ei ole varaa mersuun. Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.
Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".
En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.
Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?
Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?
Kaverini voisi hyvinkin sanoa jaa kämpästäni, mistä en yrittäisi lukea mitään erikoista. Hän nyt vaan on valitettavasti kateellinen luonne, joka yrittää aina etsiä jotain ikävää sanottavaa jos jollekin ystävälleen käy jotenkin hyvin. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, eikä hän aina käyttäydy samalla lailla, lähinnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Eli jos yhteinen kaverimme on vaikka onnistunut laihduttamaan 15 kiloa, on hänen pakko naureskella että "ei kyllä nuokaan kilot tule kauaa pysymään poissa". Todella ikävä tyyli. Ja asuntoni on pienehkö, tiedän sen, mutta erittäin nätiksi rempattu, hyvien kulkuyhteyksien päässä ja "nousevalla" alueella; joten kommentti ei oikein perustunut faktaan.
En pidä työttömiä erityisen kateellisina, tämä yksi ystäväni esimerkissä nyt vain sattuu tällä hetkellä olemaan työtön, mikä johtaa siihen ettei hänen ole mahdollista tehdä ihan kaikkea samaa kuin jotkut ystävistään. Ja yritin kyllä tuoda esille kirjoituksessani sen että pahansuopuus olisi se ratkaiseva ominaisuus yleensä, ei väliinpitämättömyys, tai se että on eri mieltä.
Asuntosi on ahdas, jonka myönnät itsekin. Ei remppa siitä sen tilavampaa tee. Hyvät kulkuyhteydet eivät tarkoita hyvää asuinaluetta; huonot asuinalueet ovat usein niitä, joissa on paljon asuntoja (kerrostaloja) ja siitä johtuen niissä on myös hyvät kulkuyhteydet. Itse asiassa isojen kaupunkien keskustojen ohella hyvät asuinalueet ovat useimmiten niitä, joilla on vähän tai ei lainkaan vuokra-asuntoja, vähän kerrostaloja ja kulkuyhteydet eivät ole niin tärkeitä, koska kaikilla on omat autot.
Ehkä kaverisi on peruskateellinen, mutta miksi sinulle on tärkeää että muut (tai ainakin työtön kaverisi) kehuisi, tässä tapauksessa kämppääsi? Jos kämppäsi on pieni ja asuinalue ei paras mahdollinen, mitä sitten jos itse olet tyytyväinen? Kai itsekin tiedät asuntosi koon ja alueen "maineen"? Se että perustelet ja kehut asuntoasi, antaa vaikutelman että sinulle on tärkeää että muutkin pitävät asuntoasi hienona (ja ehkä ovat kateellisiakin?). Aina kuitenkin on kavereita, niin työttömiä kuin muitakin, jotka eivät pidä juuri sinun asuntoasi, autoasi, miestäsi, mekkoasi upeana ja ole kateellisia. He eivät vain pidä samoista asioista kuin sinä, ei siinä sen kummempaa.
Tässä on presiis se syy, minnkä takia tällaisille ihmisille ei kannata puhua omasta elämästään juuri mitään ;)
Joku kehvamma, joka estää puhumasta muuta kuin siitä mikä omasta mielestä on ihanaa ja tärkeää. Kenenkään puolesta ei voi mitenkään olla onnellinen, koska kaikkien pitäisi tykätä siitä samasta mistä tällainen ihminen tykkää. Hoito-ohje: äläkää kertoko tällaisille kitisijöille elämästänne mitään.
Vastakohta ihmiselle, jonka kaikki oma on aina hienoa, ihmeellistä, ihailtavaa ja tottakai kadehdittavaa. Näille ei voi kommentoida muuta kuin ohh wau upeaa, koska kaikki muu on tietenkin kateellisuutta. Tottakai juuri oma kämppä on Maailman Hienoin, oma naama Maailman Kaunein ja oma milloin mikäkin Todella Ihmeellistä.
Ihan sopivat toistensa seuraan, perusankea ja itsensä kehuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.
Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".
En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.
Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?
Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?
Kaverini voisi hyvinkin sanoa jaa kämpästäni, mistä en yrittäisi lukea mitään erikoista. Hän nyt vaan on valitettavasti kateellinen luonne, joka yrittää aina etsiä jotain ikävää sanottavaa jos jollekin ystävälleen käy jotenkin hyvin. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, eikä hän aina käyttäydy samalla lailla, lähinnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Eli jos yhteinen kaverimme on vaikka onnistunut laihduttamaan 15 kiloa, on hänen pakko naureskella että "ei kyllä nuokaan kilot tule kauaa pysymään poissa". Todella ikävä tyyli. Ja asuntoni on pienehkö, tiedän sen, mutta erittäin nätiksi rempattu, hyvien kulkuyhteyksien päässä ja "nousevalla" alueella; joten kommentti ei oikein perustunut faktaan.
En pidä työttömiä erityisen kateellisina, tämä yksi ystäväni esimerkissä nyt vain sattuu tällä hetkellä olemaan työtön, mikä johtaa siihen ettei hänen ole mahdollista tehdä ihan kaikkea samaa kuin jotkut ystävistään. Ja yritin kyllä tuoda esille kirjoituksessani sen että pahansuopuus olisi se ratkaiseva ominaisuus yleensä, ei väliinpitämättömyys, tai se että on eri mieltä.
Asuntosi on ahdas, jonka myönnät itsekin. Ei remppa siitä sen tilavampaa tee. Hyvät kulkuyhteydet eivät tarkoita hyvää asuinaluetta; huonot asuinalueet ovat usein niitä, joissa on paljon asuntoja (kerrostaloja) ja siitä johtuen niissä on myös hyvät kulkuyhteydet. Itse asiassa isojen kaupunkien keskustojen ohella hyvät asuinalueet ovat useimmiten niitä, joilla on vähän tai ei lainkaan vuokra-asuntoja, vähän kerrostaloja ja kulkuyhteydet eivät ole niin tärkeitä, koska kaikilla on omat autot.
Ehkä kaverisi on peruskateellinen, mutta miksi sinulle on tärkeää että muut (tai ainakin työtön kaverisi) kehuisi, tässä tapauksessa kämppääsi? Jos kämppäsi on pieni ja asuinalue ei paras mahdollinen, mitä sitten jos itse olet tyytyväinen? Kai itsekin tiedät asuntosi koon ja alueen "maineen"? Se että perustelet ja kehut asuntoasi, antaa vaikutelman että sinulle on tärkeää että muutkin pitävät asuntoasi hienona (ja ehkä ovat kateellisiakin?). Aina kuitenkin on kavereita, niin työttömiä kuin muitakin, jotka eivät pidä juuri sinun asuntoasi, autoasi, miestäsi, mekkoasi upeana ja ole kateellisia. He eivät vain pidä samoista asioista kuin sinä, ei siinä sen kummempaa.
Tässä on presiis se syy, minnkä takia tällaisille ihmisille ei kannata puhua omasta elämästään juuri mitään ;)
Joku kehvamma, joka estää puhumasta muuta kuin siitä mikä omasta mielestä on ihanaa ja tärkeää. Kenenkään puolesta ei voi mitenkään olla onnellinen, koska kaikkien pitäisi tykätä siitä samasta mistä tällainen ihminen tykkää. Hoito-ohje: äläkää kertoko tällaisille kitisijöille elämästänne mitään.
Vastakohta ihmiselle, jonka kaikki oma on aina hienoa, ihmeellistä, ihailtavaa ja tottakai kadehdittavaa. Näille ei voi kommentoida muuta kuin ohh wau upeaa, koska kaikki muu on tietenkin kateellisuutta. Tottakai juuri oma kämppä on Maailman Hienoin, oma naama Maailman Kaunein ja oma milloin mikäkin Todella Ihmeellistä.
Ihan sopivat toistensa seuraan, perusankea ja itsensä kehuja.
Kyllä ne kitisijät sopii yhteen paremmin. Me jotka osaamme iloita muidenpuolesta, saamme myös iloitsemista toisilta kun meillä on jotain kivaa. Ja ne jotka ankeilevat ja ovat katellisia, noh, heidän heivataan olemaan keskenään:)
Tuo on varmasti osittain totta. Uskon myös että on ihmisiä jotka janoavat hyväksyntää ja ihailua niin paljon että alkavat kehittää kuvitelmia joissa jokainen ympärillä joko ihailee sinua tai on kateellinen. Ehkä se on jonkinlainen suojautumiskeino omalle epävarmuudelle?