Ensimmäinen raskaus
Odotan ensimmäistä lasta ja olen vasta aivan alussa viikolla kuusi. Olen 28 -vuotias ja ennen ajattelin, että en haluisi ikinä lapsia. Syyt ovat olleet suurimmaksi osaksi raskausajan pelot ja synnyttämisen pelko. Sitten ajatusmaailma muuttuikin ja olin valmis lapseen. Lapsi on todella toivottu. Silti edelleen pelottaa kaikki asiat mitä raskaus tuo tullessaan. Tuleeko kamalat pahoinvoinnit yms. Ja pelkään kuollakseni sitä kipua mitä synnytyksessä joutuu kokemaan. Tällä hetkellä olen hyvin väsynyt ollut, eikä mikään oikein kiinnosta. Ei jaksa tehdä oikein mitään. Kaikki on suorittamista. Raskauspahoinvointia on myös nyt tullut hieman. Mutta onneksi ei ainakaan vielä pahana. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia ollut alkuraskaudessa, että on voimaton olo, eikä mikään kiinnosta ? Muutenkin tuntuu kaikki omassa kehossa uudelta ja hieman pelokkaalta, että nyt tämä on täysin totta ja olen raskaana. Silti kovasti toivon lasta, mutta ajatukset on välillä todella ristiriitaiset. Haluisin kuulla teiltä kokemuksia teidän raskaudesta ja oletteko olleet samanlaisten ajatusten kanssa. Tuntuu tällä hetkellä siltä, että olenko ainoa kenellä on näin hiton vaikeaa omien ajatusten ja kaikkien asioden kanssa mitä raskaus on tuonut jo tullessaan. 😅
🙋🏼 Minä! Tosin lähtökohdat ap:n kanssa ihan eri.
38v jo ikää ja olen jo tullut tunnetuksi siitä että lähden ahdistuneena karkuun kun joku tuo lapsen työpaikalle. Perhe lakkasi kyselemästä jo aikaa sitten.
Sit tuli oikea mies kohdalle ja ajatus että ehkei oma lapsi olisi ihan täysin poissuljettu ajatus. Silti nyt kun tässä viikolla 10 ollaan, tuntuu ajatus vieraalta ja pelottavalta.
Ahdistaa tulevat kysymykset mielen muuttumisesta, ja siitä että pitäisi asiasta selittää yhtään kenellekkään.
Samaistun tuohon väsymykseen myös- kaikki arkiasiat, työntekeminen mukaan lukien tuntuvat ihan mahdottomilta. Voisin vain nukkua.
Turvotus on tässä vaiheessa jo sellainen ettei housut mahdu jalkaan ja pahoinvointi karseeta ellen syö tunnin välein, puuskutan kuin en olisi ikinä eläessäni kuntoillut jo siitä että nousen sohvalta ylös- joten raskauden piilottaminen on kaksinkerroin hankalampaa 😒
Oletan ja toivon kuitenkin että tämä odotusaika (mikäli kaikki menee hyvin) valmistaa minutkin siihen etten saa paniikkia h-hetkellä- kipua en pelkää niinkään vaan että saanko pidettyä lapsen hengissä 😂