Nainen: jos olet ylipainoinen ja parisuhteessa miehesi vinkkaa aeorobiciin tai yhteiseen liikuntaharrastukseen, otatko tämän miten?

Jotenkin vitsinä ottaisin.

omenavartaloinen mieheni, joka ei liiku millään tavalla yhtään koskaan, haluaisi aerobicciin. 

Nauraisin makeasti ja sanoisin, että en lähde mihinkään aerobiikkeihin, mutta voisimme kyllä keksiä jotain molemmille mieluisampaa yhdessä, vaikka sitten seinäkiipeilyn, lattaritanssin tai tenniksen.

Ihastukseni juuri sanoi, että hänen pitäisi alkaa treenaamaan, kun on niin lihavassa kunnossa. Totesin sitten, että mulla sama ja nyt yritetään laihduttaa yhdessä. :D

Luulin, että aerobic jäi ysärille.

Sinne mua ei saa kukaan enää ikinä. Yksi nöyryyttävimmistä kokemuksista.

Lenkille iso kyllä. Lenkkeilen kolmesti viikossa, mies ei mun perässä pysyis vaikka hoikempi on.

Että loukkaantuisin, jos aerobiciä ehdottelis. Tietää mun ja lajin kohtaamisesta. Lenkille lähdöstä voisi pikku nauru tulla..

Jos hän vähentäisi ruuanlaitossa rasvan käyttöä, niin se auttais mua varmaan eniten. Hän tykkää läträtä ja uppooaistaa

No otan sen silleen, että kiva kun ehdottaa! Kiva kun haluaa että liikun ja ennen kaikkea, kiva kun haluaa tehdä munkaa yhdessä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen osaa varmasti tehdä omat päätöksensä omien harrasteidensa ja kehonsa suhteen. Ei ole asiaan miehen tai muiden syytä asiaan puuttua. Jos naisella on ylipainoa, on hän tästä itse tietoinen. Haluatko kertoa, että myös sinä olet tietoinen asiasta - ikään kuin hän ei tiedostaisi sinun tai muun ympäristön olevan tästä tietoinen?

Suosittelen pitämään lusikan omassa sopassa.

No minua ainakin häiritsee liiallinen lihavuus sekä itselläni ettö naisella ja sillä on suora vaikutus potenssiin eli kyllä soppa on yhteinen.

Miehillä ei oikeasti ole mitään käsitystä siitä, miten vaikeaa joillakin on saada pidettyä itsensä jotenkin hemaisevana. Naiset tiedostavat kyllä kauneutensa merkityksen ja tuskin tässä maassa/maanosassa/länsimaissa olisi yli puolet naisista ylipainoisia, jos sen välttäminen olisi jotenkin yksikertaisesti vältettävissä. 

MIelelläni yritän tehdä voitavani, mutta en usko, että se on kaltaisellesi riittävästi. 

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, miten hirveän vaikeaa on saada pidettyä itsensä kunnossa. Ainakin itselläni se on jatkuvaa kamppailua mielihalujen kanssa, sillä en tiedä mitään parempaa tässä elämässä kuin syöminen. Rakastan ruokaa, rakastan syömistä ja rakastan herkkuja. 

Eniten ärsyttää ne kommentit, että "mene salille ja hanki vähän lihasta". Ihan kuin se kävisi tuosta noin vain naiselle rakentaa ulospäin näkyvät lihakset. Vaatii aivan valtavasti töitä, tunteja ja tiukkaa ruokavaliota, että siinä onnistuu. 

Tärkeintä on ollu tyytyväinen ja onnellinen itseensä, ja että oma keho pystyy siihen, mitä elämä ja työ siltä vaativat. Mitä väliä muutamalla ylimääräisellä kilolla, jos muuten on kaikki hyvin. 

Tuo on niiiin yksilökohtaista. Teoriasta riippuen ihmisillä on kolme tai x vartalo- ja aineenvaihduntatyyppiä ja siihen päällle työn laatu ja stressi ja uni ja elämäntilanne jne.

Minä olen käynyt salilla. On normaalia naista isompi lihasmassa. Lisäksi on läskimassa. Ei ole mitään superhimoja herkkuihin, mutta muunlaisia syömisongelmia kyllä ja vaikeuksia ehtiä syödä oikein. Ja jos syön liian vähän olen toki lopulta kevyempi (menee kyllä pitkään näännyttäessä), mutta sitten jatkuvasti väsynyt, voimaton ja päänsärkyinen. 

Yksilöllisiä eroja varmasti on, mutta väittäisin kyllä, että kaikille naisille se on aika ison työn takana. 

Mulle ei ole. Tiedan tarkalleen, miten mun pitaa syoda ja liikkua, jotta laihdun TAI jotta pysyn ihannepainossani. Kyse ei ole mistaan kitukuurista, vaan terveellisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta tyyliin lautasmalli. Liikunta ei myoskaan ole paivittaista veren maku suussa rehkimista, vaan muutama salitreeni viikossa + hyotyliikunnat siihen paalle. 

MUTTA :) Satun rakastamaan pizzaa, hampurilaisia, kebappia, sipseja, juustonaksuja, juustoja, viineja, cocktaileja ym ym. Eli olen useinkin ylipainon puolella, koska en vaan jaksa elaa niin (mun mielesta) kurinalaista elamaa, kuin pitaisi jos haluaisi olla normaalipainoinen. Taman lisaksi olen laiska, en tykkaa oikeastaan MISTAAN liikunnasta, paitsi potkunyrkkeilysta ja bodypumpista. 

Mun tapauksessa kyse ei siis ole siita, ettenko pystyisi laihtumaan tai osaisi pitaa sita painoa normaalin BMI:n rajoissa, vaan siita, etta en yksinkertaisesti vaan aina VIITSI.

Olen siis vapaaehtoisesti ylipainoinen. 

Nyt tosin taas herasin siihen, etta vaatteet ovat alkaneet hieman kiristaa, joten olen palannut ruotuun. Kuutisen kiloa tullut lisaa, pudotan ne pois ja ehka viela nelja lisaa tassa loppuvuoden aikana pikkuhiljaa. Vaatii vaan itsekuria, eli vahemman herkkuja ja pienemmat annokset, plus saannollista salilla kayntia. Ei ole vaikeaa oikeasti, minulle siis. 

N44

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että aerobic jäi ysärille.

Sinne mua ei saa kukaan enää ikinä. Yksi nöyryyttävimmistä kokemuksista.

Lenkille iso kyllä. Lenkkeilen kolmesti viikossa, mies ei mun perässä pysyis vaikka hoikempi on.

Että loukkaantuisin, jos aerobiciä ehdottelis. Tietää mun ja lajin kohtaamisesta. Lenkille lähdöstä voisi pikku nauru tulla..

Jos hän vähentäisi ruuanlaitossa rasvan käyttöä, niin se auttais mua varmaan eniten. Hän tykkää läträtä ja uppooaistaa

Voit ihan hyvin syoda niita uppopaistojuttujakin, kunhan syot suhteessa vahemman. Esim. jos tekee ranskalaisia, niin et ota 30 ranua kuten miehesi vaan kymmenen, ja kompensoit kasviksilla sen tyhjaksi jaavan tilan siina lautasella. 

Syotko samankokoisia annoksia kuin miehesi?