Lue keskustelun säännöt.
Voisitko olla miehen kanssa, joka ei tarvittaessa puolusta sinua eikä osoita minkäänlaista huolenpitoa?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, jos sillä olisi paksu lompakko ja antelias käsi. Osaan pitää huolen itse itsestäni ja en tarvitse mitään pään paijaajaa.
Tavallaan olen. Miehen myötätunto ei oikein tahdo riittää. Joskus kun itken sanoo että lopeta se esittäminen. Kerran itkin puoli tuntia erästä itselleni surullista asiaa niin silloin mies kävi silittämässä vähän päätäni mutta ei sano mitään myötätuntoista vaan tokaisee tylysti jotakin syyllistäen minua itkun aiheesta jne.
Nyt minulla on verestävät rakot jaloissa joista nahka kuoriutunut pois niin mies ei vain tajua että en pysty laittamaan kenkiä jalkaan. Hokee vain että kyllä ne kohta on hyvät ja kaippa ne huomenna on jo parantunut. Kysyin eilen että onko hänellä itsellään ollut koskaan rakkoja tai hiertymiä niin alkoi vain selittää työkaveristaan jolla oli kädessä sellaiset, että ajatteleppa sitä ja mitätöi minun tilanteeni täysin. Ei vain pysty menemään toisen asemaan. Tai ainakaan minun asemaani.
Lisäksi mieheni mielellään liittoutuisi jonkun kanssa minua vastaan. Hän on sen oloinen että kaikki on vain minun syytäni ja muutenkin on kaikessa eri mieltä kanssani. Eli vänkättää ihan kaikkeen vastaan.
Silti ei halua kuulemma erota?
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen. Miehen myötätunto ei oikein tahdo riittää. Joskus kun itken sanoo että lopeta se esittäminen. Kerran itkin puoli tuntia erästä itselleni surullista asiaa niin silloin mies kävi silittämässä vähän päätäni mutta ei sano mitään myötätuntoista vaan tokaisee tylysti jotakin syyllistäen minua itkun aiheesta jne.
Nyt minulla on verestävät rakot jaloissa joista nahka kuoriutunut pois niin mies ei vain tajua että en pysty laittamaan kenkiä jalkaan. Hokee vain että kyllä ne kohta on hyvät ja kaippa ne huomenna on jo parantunut. Kysyin eilen että onko hänellä itsellään ollut koskaan rakkoja tai hiertymiä niin alkoi vain selittää työkaveristaan jolla oli kädessä sellaiset, että ajatteleppa sitä ja mitätöi minun tilanteeni täysin. Ei vain pysty menemään toisen asemaan. Tai ainakaan minun asemaani.
Lisäksi mieheni mielellään liittoutuisi jonkun kanssa minua vastaan. Hän on sen oloinen että kaikki on vain minun syytäni ja muutenkin on kaikessa eri mieltä kanssani. Eli vänkättää ihan kaikkeen vastaan.
Silti ei halua kuulemma erota?
Outoa mutta kyllähän tälläkin palstalla monet miehet ovat sanoneet, että miehen ei tarvitse kunnioittaa, rakastaa tai edes pitää naisesta halutakseen seurustella hänen kanssaan - siis siinä tapauksessa jos ei saa sellaista naista kuin oikeasti haluaisi. Sitten ollaan kumppanin kanssa jossa ärsyttää kaikki, mutta jos seksi ja muu palvelu pelaa, niin se on silti parempi kuin olla ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelinkin muutaman vuoden. Jos joku nyt olisi päälle käynyt, olisi varmaan kyllä tehnyt jotain. Mies oli masentunut koko suhteemme ajan, siksi näin.
Olen ollut jo lähes 30 vuotta sellaisen kanssa. Alussa saattoi lohduttaa mutta nyt ei ole ainakaan 10 vuoteen voinut laskea sen varaan että mies auttaisi pulassa. En silti ole jostakin syystä saanut erottua, olen liian nössö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelinkin muutaman vuoden. Jos joku nyt olisi päälle käynyt, olisi varmaan kyllä tehnyt jotain. Mies oli masentunut koko suhteemme ajan, siksi näin.
Hoidin hänet terveeksi, sitten hän jätti minut. Nykyisen kanssa on kuulemma todella huolehtiva ja suojeleva. Elämä on valintoja.
En keksi yhtään syytä miksi olisin sellaisessa "suhteessa".
En ylipäätänsä käsitä miksi ihmiset kituuttaa jopa kymmeniä vuosia vaikka on koko ajan tyytymättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään syytä miksi olisin sellaisessa "suhteessa".
En ylipäätänsä käsitä miksi ihmiset kituuttaa jopa kymmeniä vuosia vaikka on koko ajan tyytymättömiä.
Hoivavietti? Tuntee itsensä tarpeelliseksi, kun voi huolehtia muista. Kumppani on hiukan lapsen tasolla, pitää katsoa perään.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen. Miehen myötätunto ei oikein tahdo riittää. Joskus kun itken sanoo että lopeta se esittäminen. Kerran itkin puoli tuntia erästä itselleni surullista asiaa niin silloin mies kävi silittämässä vähän päätäni mutta ei sano mitään myötätuntoista vaan tokaisee tylysti jotakin syyllistäen minua itkun aiheesta jne.
Nyt minulla on verestävät rakot jaloissa joista nahka kuoriutunut pois niin mies ei vain tajua että en pysty laittamaan kenkiä jalkaan. Hokee vain että kyllä ne kohta on hyvät ja kaippa ne huomenna on jo parantunut. Kysyin eilen että onko hänellä itsellään ollut koskaan rakkoja tai hiertymiä niin alkoi vain selittää työkaveristaan jolla oli kädessä sellaiset, että ajatteleppa sitä ja mitätöi minun tilanteeni täysin. Ei vain pysty menemään toisen asemaan. Tai ainakaan minun asemaani.
Lisäksi mieheni mielellään liittoutuisi jonkun kanssa minua vastaan. Hän on sen oloinen että kaikki on vain minun syytäni ja muutenkin on kaikessa eri mieltä kanssani. Eli vänkättää ihan kaikkeen vastaan.
Silti ei halua kuulemma erota?
Isompi merkitys on kyllä ihan sillä asialla ,että haluatko SINÄ erota. Miehen lupaa siihen et tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään syytä miksi olisin sellaisessa "suhteessa".
En ylipäätänsä käsitä miksi ihmiset kituuttaa jopa kymmeniä vuosia vaikka on koko ajan tyytymättömiä.
Vaikea sanoa, mitä kukin saa mistäkin asiasta. Jonkun voi tehdä onnelliseksi, kun kumppani on suojelun tarpeessa. Ja toisinpäin.
Yleensä niitä vastaan pitää puolustaa itseään ja sitten kun niillä menee uhriutumismoodi päälle niin vielä pitää sylissä ja paijata pikku raukkaa ja pyyhkiä kyyneleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ja ihan tyytyväisenä. Mies hoitaa lapsia paljon ja antaa heille hoivaa, meillä on siis useampi lapsi. Ei puolusta minua, koska ei osaa, mutta minä sen sijaan osaan yli 15v kamppailulajitaustalla. Aina väitetään että naiset ei pärjää vaikka olis mitä ninjoja, mutta ainakaan omasta miehestä ei ole vastusta mulle, hän ei ole koskaan edes tapellut missään. Pöllytän helposti keskiverron setämiehen, sitten kovakuntoista miestä en tietenkään.
Iso perhe vaatii työpanosta ensisijaisesti lasten hyväksi, joten en koe että minua enää tarvitsisi prinsessahemmotella ja lohdutella.
Eri asia olisi sitten jos on lapseton parisuhde, sit voisi olla odotuksia korkeammasta ”hellimis-intensiteetistä”.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en keksi syytä, miksi olisin.
Tuntuu jotenkin hassulta näin jyrkät kannanotot kun en ole oikeastaan koskaan seurustellessa saanut kokea, että nainen olisi huolehtinut minusta tai pitänyt puoliani. Nais- ja miespuolisilta ystäviltä olen tukeni saanut.
Joillakin miehillä on tapana suuttua, kun nainen on avuton tai hädissään.
Ensimmäinen poikaystävä reagoi niin todella vahvasti. Selitti myöhemmin, että itselleen tulee niin avuton olo eikä tiedä miten muuten reagoisi.
Itsellä on paniikkihäiriö, joka kohtauksineen voi tuntua aivan mahdottomalta toisesta ihmisestä. Varmaan itsekin sulkeutuisin, jos en osaisi toimia asian kanssa. Ollaan nykyisen kanssa puhuttu asia läpi sopivana ajankohtana rauhallisesti ja olen hänelle kertonut ja opettanut mitä itse toivon niissä tilanteissa. Eihän tuo tietenkään tiedä omakohtaisesti miltä se tuntuu, mutta on opetellut toimimaan parhaansa mukaan.
Jotkut ihmiset ei yhtään siedä toisen pahaa oloa ja useille miehille naisen itku on oikeasti kamala asia kun eivät tiedä miten toimia, se sit purkautuu jotenkin idioottimaisesti kuten lähtemällä vaan paikalta tai suuttumalla lisää. Kyllä mä uskon, että haluaisivat olla avuksi ja lohduttaa, aina ei vaan osaa.
Olen jo. Hän loikkii ensimmäisenä pakoon ja uhraa minut, oli sitten kyse heikosta jäästä, öisistä oudoista äänistä, muiden ihmisten asiattomasta käytöksestä minua kohtaan tms. Kaikkia ei ole luotu puolustamaan
Tulee aina mieleen tästä jonkun naisen kirjoitus, jossa joku pummi alkoi lähennellä naista agressiivisesti ja oma mies lähti vain pois. Tuskin tarvii miettiä oliko tuon jälkeen exä
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Tulee aina mieleen tästä jonkun naisen kirjoitus, jossa joku pummi alkoi lähennellä naista agressiivisesti ja oma mies lähti vain pois. Tuskin tarvii miettiä oliko tuon jälkeen exä
mies51v
Miesystäväni on aika arka fyysisesti puolustamaan, mutta toivon, että yrittäisi saada minut edes vedettyä mukaansa, vaikkei uskaltaisikaan muuten puuttua asiaan.
No en tietenkään.