*--HEINÄMASSUT MAANANTAINA--*

Ihana viikonloppu takana ja nyt alkaa meidän perheessä viimeinen viikko ennen lomia. Poika käy vielä tän viikon eskarissa ja mies on keskiviikkoon asti töissä, sitten alkaakin lomat!!!! Jeee!!! Mies on ekaks kolme viikkoa lomilla kesäkuussa ja heinä-ja elokuussa sitten lisää! Eli ihanaa yhteiseloa tiedossa.



Joku, taisi olla Netta, kirjotteli ettei mies " osallistu" odotukseen odottamallaan tavalla.. njaa, meillä menossa kolmas täysimittainen raskaus, eikä se meidänkään ukkeli niin kauhiasti mun massuani silittele.. Lähinnä mun vointi häntä kyllä kiinnostaa, mut ei se sillain osaa tota vauvaa vielä " huomioida" .. Kyllä se siitä kunhan se sitten syntyy!!!



Jaahas, kohta pitää pikku-ukkeli herättää eskariin menoa varten! Pinoudun myöhemmin lukemaan teidän vointeja!



maryanne + poika 34+0

Miten aamu voikin joskus alkaa niin negatiivisissa merkeissä...

esikoinen oli taas pissannut sänkyyn...huoh..tai onneksi ei märäksi asti vaan hänellä pääsee pienet lirut ja silloin herää ja juoksee vessaan.

Ei monesti ole tätä sattunut, ja mietinkin voisiko uuden vauvan tulo vaikuttaa ja koulun loppuminen tähän vaivaan??

Kertokaa/neuvokaa viisaammat!



Meillä on tyttö nukkunut vieressä nyt monta kk ja nyt taas oppinut nukkumaan omassa sängyssä (vaihtelevasti) ja mietinkin, että hitsi...vauva ottaa hänen paikan kohta ja mitä neiti siihen sanoo?

Tuleekohan liikaa " muutoksia" neidille vähän ajan sisään?



Taitaa äipän pää revetä kohta ajatusten voimasta ja huolesta jos en kohta hellitä näiden " ongelmien" kanssa.



Oli viikonlopunpinossa puhetta siitä, että pinouduttaisiin vauvojen syntymänkin jälkeen?

Se olisi ihan kivaa ja mukavaa kuulla " tuttujen" mietteitä ja neuvoja kaikkiin tilanteisiin.

Sitä jotenkin uskaltaa kysyä tyhmiäkin täällä, kun ei muualla ilkiä.

Se pinoutumisnimi voidaan kehitellä vaikka la mukaan tms.??



Pakko mennä tekemään esikoiselle aamupala ennen kouluun menoa ja kuppi kahvia tekee hyvää =)



mutsi ja 34+2

Tänään sain nukutuksi peräti klo 6 saakka... :D Eilinen päivä olikin aika kummallinen. Mitään ihmeempää en tehnyt, kun vettä satoi lähes koko ajan. Perheen kanssa kävimme ulkoilemassa pariin otteeseen kun satamisessa oli taukoa. Koko illan supisteli niin mahdottoman paljon ja tunsin myös sellaisia " viiltäviä" vihlaisuja tuolla alakerrassa. Välillä supistuksia tuli jopa säännöllisesti ja sitten ne loppuivat kuitenkin. Soitin synnärillekin ja sanoivat, että jos ei supistukset lopu Panadolilla + levolla, niin hakeutua heti heille. Olin aika väsynyt, lepäilin ja lääkkeen oton jälkeen lähes heti nukahdin. Tänään täytyy varmaan käydä tarkistuttamassa tilanne äitipolilla, kun lääkäri olisi vasta perjantaina, enkä oikein uskaltaisi sinne saakka odottaa. Onneksi vauva tuntuu voivan hyvin, pirtsakkana potkii massussa.



Perjantain lääkärin sain varatuksi terveydenhoitajan kautta vauvan kasvun tarkistusta varten. Tähän saakka tehdyissä ultratutkimuksissa vauvan on aina todettu pikkuruiseksi. Saa nähdä, onko kasvanut millä tavalla. Samalla arvioidaan alustavasti myös synnytystapaa.



Tänään olemme menossa tervehtimään tytön hoitotätiä viimeistä kertaa. Ostimme hänelle kortin ja kalevalakorun muistolahjaksi yhteisestä n. vuoden kestäneestä taipaleesta. Pidimme hänestä kovasti, juuri sellainen lempeä, mutta tarmokas ihminen joka nauttii lasten seurasta itsekin ihan selvästi. Häntä tulee ihan ikävä! Vähän harmittelen myös sitä, että tytöllä on ollut yksi vuotta vanhempi leikkitoveri siellä hoidossa, jota hän ei nyt pääse enää tapaamaan samalla tavalla. Tosin hoitotäti toivotteli meidät lämpimästi tervetulleeksi leikkimään puistoon heidän kanssaan, vaikkei tyttö enää hoidossa olisikaan. Täytyy varmaan joskus käydä tervehtimässä heitä.



Äh, en tykkää yhtään näistä sateisista ilmoista. Toivottavasti vaihtuisi pian nämä ilmat kesäisemmiksi!



t.Saraida + pikkuruinen rv 31+4

netta älä huolehdi vaikka miehesi ei ole samalla tavalla odotuksessa mukana kuin sinä. esikoista odottaessa mä kans petyin ku miestä ei kiinnostanut ollenkaan neuvolasta saadut opukset. joskus kun yritti liikkeitä kokeilla niin eipä vauva silloin liikkunutkaan. nyt tässä toisessa odotuksessa en oo ees käskenyt kokeilla liikkeitä enkä antanut hänelle opuksia luettavaksi. kyllä miehesi varmaan odottaa vauvaa ihan yhtä paljon kuin sinäkin mutta hänelle se konkrerisoituu vasta syntymän jälkeen.



hurjaa vauhtia aika menee, viiden viikon päästä la lähellä. viisi viikkoa sitten olin viikolla 30 ja tuntuu et se oli vasta. silloin oli vappuviikko ja mulla lääkärinneuvola.....



kiire kyllä tulee, vieläkin on vaatteet pesemättä. meinasin aloittaa urakan ensi viikolla kun siskoni 14 v rupee hoitaa esikoista silloin tällöin ja meillä saattaa olla muuttokin vielä edessä ennen heinäkuuta.



mulla on jalat aivan turvoksissa. ihmettelin lauantaina miksi oikean jalan jalkapöytää särkee. sitten vasta tajusin et turvotuksesta johtuu. käveleminen sisälläkin yhtä tuskaa. linkkaan jalalla kuin se olisi poikki. tänään on neuvola mitähän sanoo terkka turvonneesta jalasta. laitoin heti aamusta tukisukat jalkaan ja kengät jalkaan niin ei niin hankalaa oo kävely.



mun pitääkin äitipolin ohjeiden mukaan käydä neuvolassa joka viikko kuuntelemassa sydämenääniä jos vielä kuuluu niitä sivuääniä.



sassa 35+0

Huh, olipas viikonloppu...noin niinkuin mahan/voinnin/suppareiden+ muiden oireiden osalta. En meinannut jaksaa kävellä kaupasta kotiin (1km), hyvä kun en taksia tilannut, kun sattui masuun niin paljon. Kävelin kuin vanha 100-kiloinne mummo ja pidin taukoja vähän väliä:). Olen ollut varmaan aika näky! Mä alan todella olla raihnainen. Jännä, miten nopeesti tää vointi huononi, kun vielä 2 viikkoa sitten jaksoin käydä crossingissa ja salilla...



Yöt menee kylkeä käännellessä. Vessassa ei tarvitse ihme kyllä käydä, mutta koko ajan kyllä janottaa. Olen seuraillut noita paineita vähän tarkempaa- perjantaina oli RR jo 140/91. Siitä se sitten levolla aleni mulle normaalilukemiin eli sinne 130/80 tienoille. Turvotusta on minullakin kamalasti (myös alakerrassa!!), närästää (ihan uusi vaiva mulle) ja naama kukkii...ihanaa...Kohta ei mahdu enää mammahosutkaan jalkaan, mutta uusia en osta! Ei tässä kauaa enää mene, kun vauva syntyy (vaikkei se kyllä sitä sano, että maha katoaisi jonnekin;))



Äitini lupasi ottaa taaperon tällä viikolla hoitoonsa yhdeksi päiväksi, jotta saan levätä. Pappakin lupasi autella, joten eiköhän tässä pärjäillä. Neuvola perjantaina, lääkäriin en sitten enää pääsekään. Viime viikolla oli viimeinen tsekkaus. Vauva siis syntyy sitten kun syntyy, enää sitä ei esteltäisi mitenkään.



Pinnasänky olisi vielä hankkimatta vauvalle ja esikoisen pottareenit pitäisi nyt todenteolla aloittaa. Johan me käydään satunnaisesti potalla, kakat tekee lähes aina sinne, mutta vaippa on kyllä jalassa lähes koko ajan ja suurin osa pissaa menee vielä sinne. Tänään ollaan oltu ilman vaippaa koko aamu, vielä ei ole tulltu housuun eikä pottaan mitään...



Kohta onkin jo kesäkuu ja sitten voipi sanoa, että ENSI kuussa meillä on vauva! (viimeistään:))



sitruska rv 34+1

ja kohta on sitten jo kesäkuu, JIPPII !!!



Kerettiinhän käymään ulkona pirpanan kanssa ennen kuin rupeaa satamaan. Ei tuo taivaan väri mitään aurinkoista keliä lupaile tälle päivälle. Neiti oli innoissaan kun tuuli niin et hyvä että pipo pysyi päässä. Sai vissiin todella raittiin ilman myrkytyksen kun simahti heti sadun lukemisen jälkeen. Yleensä pyörii vielä senkin jälkeen kuin häkkyrä.



Sain sitten otettua aamulla itseäni niskasta kiinni ja kaivoin rintarepun esiin ja kuvan otettua jotta sain sen laitettua myyntiin. Monena päivänä tuo on pitänyt tehdä mutta jotenkin se on aina vaan jäänyt.



Täällä on ollut puhetta siitä että kirjoiteltaisiin vielä sen jälkeen kuin vauvat ovat syntyneet. Ainakin meillä kellä lapsi on syntynyt tammikuussa -05 niin olemme kirjoitelleet kuulumisia ensin tuolla vauvat-puolella ja nyt kun lapset ovat yli vuoden ikäisiä niin tuolla taaperoissa... Alkuun kirjoiteltiin enemmän ja nyt aina välillä joku meistä tulee huhuilemaan " tammenterhot-05 :sia." tai jollain muulla nimellä.



Taidan mennä laittamaan kahvin tippumaan kun saan nauttia sen rauhassa. Iloista maanantaita.



Neppe rv 32+6 ja Nea 1v 4kk

Aina välillä piipahdan tänne lueskelemaan, mutten ole saanut kirjoitettua.



Olettekos ihmiset miettineet jo sairaalakassin pakkaamista? Minä aloin sitä yöllä pohtia, kun selkää jomotti ja synnytyssupistukset ovat aikaisemmin tuntuneet nimenomaan selässä. Ja eikös yksi heinäkuinen vauveli jo syntynyt? Pitänee jättää puutarhassa möyriminen vähemmälle, kun en ihan vielä haluaisi että vauva syntyy, on vielä niin paljon puuhaa.



Nyt kaksivuotias tuolla hihkuu, pitää mennä...



hyviä vointeja!

t. kertturuut

En oo käynyt palstailemassa ainakaan pariin viikkoon, en kirjoittelemassa tai lukemassa.



Vatsassa voidaan hyvin ja muutenkin olo fyysisesti suht ok. Mitä nyt kävely alkanyt muistuttamaan ehkä pikkasen ankan vaappumista.



Muuten meneekin sitten päin peetä. Kirjoittelin joskus pari kuukautta sitten, että mies ilmoitti haluavansa erota ja ettei enää rakasta. Asuttiin kuitenkin edelleen saman katon alla kunnes nyt parisen viikkoa sitten jäi kiinni. Olinhan sitä epäillytkin, että kuvioissa joku toinen nainen. Selvisi sitten samalla, että on pettänyt jo aikaisemminkin. Ja minä kun luulin mieheni olevan selkärangaton ja vastuuton kun ilmoittaa haluavansa erota vaikka minä raskaana ja jo ennestään yksi lapsi, mutta että vielä nämä kaikki pettämis- ja suhdekuviot. Olen ollut kieltämättä aika pihalla viime päivät. Onneksi tässä on kuitenkin vielä vajaa pari kuukautta vauvan syntymään, niin ehtii vähän toipua ja järjestellä asioita. Ei vaan millään jaksaisi. Mutta eiköhän se tästä.



Mukavaa odotusta kaikille ja nauttikaa niistä pienistäkin onnenhetkistä!



Heinämamma rv 32

Heinämammalle oikein paljon nyt voimia!



Meilläkin on esikko alkanut välillä pisuilemaan sänkyyn, äiti on ihan varma että " johtuu" vauvasta, ja usko siihen aikalailla itsekin. Poju nimittäin välillä oikein hyljeksii mua, varmasti johtuu tuosta kasvavasta mahasta. Ja sitten taas toisaalta välillä haluaa hirveällä tuskalla hellyttää, onhan tämä hämmentävää itse kenellekin.



Miehen suhtautumisesta: Meillä ei mies oikeasti osannut oikein reagoida suuremmin, kun olihan asia aivan uusi hänelle. Ultrissa kyllä kävi ja aina liikuttui mutta silti jotenkin vaikeaa. Ja vielä tämänkin kohdalla..Monet itkut olen vääntänyt,mutta toisaalta ymmärrän kyllä ja kerta tiedän kokemuksesta että rakastaa sitten lastaan/lapsiaan yli kaiken niin yritän vain pitkillä hermoilla kestää häntä :D



Omaa napaa.. Parina päivänä on oikein lorahtanut jotain housuihin, mutta taitaa olla pisua vaan kun ei suuremmin kuitenkaan supistele.. Olen vain ihan hermoheikkona täällä kun sektioon tosiaan menossa ja pelkään että synnytys pääsee käynnistymään :( Vesien menosta kun kuulemma pitää ainakin jo kiitää sairaalaan. Esikko käynnistettiin aikoinaan niin ei ole spontaanista synnytyksestä tietoakaan, joten sekään ei helpota oloa..



Mutta nyt menen vielä hetkeksi " jaksamaan" , pojan 2 serkkua on nimittäin kylässä :D



Mukavaa päivänjatkoa kaikille, ja onnea vielä suuresti kahdelle uuni tuoreelle " heinikselle" , eivätkös he ollutkin poika ja tyttö? :)



Jenni ja Jytky rv35

No johan on helv***i!!

Kyllä sun kirjotus sai mut voimaan pahoin. Miten joku voi todella olla noin selkärangaton!? Tää haukkuminen ei nyt mitään auta, mutta voihan vi**u! :( Miten toista voi kohdella noin ja vielä olosuhteet huomioon ottaen?! Toivottavasti äijä joskus tajuaa miten paljon tollasessa kaupassa menettää...



Olen todella pahoillani sun ja lastesi puolesta, toivon että jaksat, sekä itsesi että lastesi tähden. Toivottavasti sulla on muita tukemassa sua, auttamassa sua lapsenhoidossa, jotta saisit aikaa selvitellä noita asioita ittekses.

KAIKKEA HYVÄÄ, HEINÄMAMMA!! TSEMPPIÄ!



maryanne

Itse mietin sitä juuri eilen kun silittelin noita pikkuvaatteita ja silmään osui ihana asu jonka ajattelin sitten pukea kun kotiudutaan :)

Itse kassia mulla ei vielä ole, vaan huusin huuto.netistä ja toivottavasti saan sen ennen juhannusta. Tutin saa mies keittää hiukan ennen kun hakee meidät, en viitsi kamalasti aikaisemmin sitä hommaa itse tehdä:D Omilla pesuaineilla kyllä haluan tällä kertaa itseni pestä ennen lähtöä että saa sen sairaalahajun pois..

Ja ensinnäkin Heinämammalle2006 PALJON VOIMIA JA TSEMPPIÄ!!!!! Toivottavasti saat asiat parempaan kuntoon ja pystyt nauttimaan vielä loppuodotuksesta...:-)



Joo, luin tässä että muillakin on ollut " rankempi" viikonloppu takana, no, eilinen päivä itselläni oli yhtä tuskaa :-( alaselkää poltteli ja toinen jalka oli tosi kipeä ja sitten iltapäivästä lähtien supisteli ja alavatsassa tuntui inhottavia vihlaisuja, takapuolen kohdalla oli aivan kauhea painon tunne. Missään ei ollut hyvä olla, ajattelin illalla että näinköhän pitää lääkäriin lähteä, mutta sain sitten hyvän asennon missä ei koskenut niin helpotti muutaman tunnin unen jälkeen ja sitten sainkin loppuyön nukuttua suht hyvin, pitänee tahtia hiljentää. No, onneksi nuo valmistujaisjuhlat ovat nyt ohi, en tiedä johtuiko osa kivuista niiden takia...mutta tänään on ollut suht parempi päivä ja sain lapset päikkäreille ja nyt ajattelin sitten kahvit mennä keittämään.



Voimia kaikille uuteen viikkoon!



T:Tupuhupuna+rv 31+4

En ookkaan kirjoitellu tänne pitkiin aikoihin, kun tuntuu, että kuulumiset on aina samat:) lukemassa oon kyllä käynyt.



Tänään oli neuvola ja kaikki muuten normaalisti, paitsi että pissassa oli sokeria. Perjantaina pitää käydä antamassa uusi näyte ja olla syömättä 12 h ennen sitä. Toivottavasti siinä ei näy mitään..

Esikoista odottaessa mitään tällaista ei ollut. Vointi on muuten tosi hyvä, ei mitään raskausvaivoja, paitsi mullakinturvotusta siellä alakerrassa (!) niinkuin joku toinenkin mainitsi... muutenkin koko alakerta näyttää parhaat päivänsä eläneeltä, kun noita suonikohjuja tullut muutama, mutta toivotaan, että lähtee pois synnytyksen jälkeen.



Meilläkään mies ei oo osannu oikeen olla mukana näissä odotuksissa, mutta enpä tässä toisessa oo kauheesti yrittänytkään, kun tiiän että asia on toisin sitte vauvan synnyttyä.. viimeksikin touhusi sairaalassa vauvan kanssa niin innolla, että hyvä jos mä sain koskeakaan poikaan:) vieraat naureskeli, että kumpi teistä olikaan se äiti?!

mutta siis äsken soitti ja kysyi, miten neuvolassa meni ym, mikä on aika erikoista häneltä;) että kyllä se myöskin odottaa tätä vauvaa.



Mies alkoi viikonloppuna puhumaan, josko syksyllä lähettäisiin matkalle koko poppoo, vauva olisi silloin n3kk, onko teistä kukaan reissannu niin pienen kanssa? toisaalta silloin voi olla helppoa, kun on ruoka koko ajan mukana ym.. täytyy pistää harkintaa, olisihan se ihana ajatus!



Mäkään en ole vielä pessyt mitään vauvan kamoja, tosin olen kyllä kaivanut ne kellarista esille.. ehkä ensi viikolla sitten?



Esikoisella (1v4kk) on nyt ollu joku esiuhma vaihe, hakee koko ajan rajoja ja oikeen ootaa että sitä kielletään, rasittaa kun joutuu koko ajan olla torumassa! toivottavasti tämä kerkeää hellitää ennen heinäkuuta;)



Mukavaa päivänjatkoa muille!!



Risuna rv 34+3 ja poika 2/05

Meilläkin mies innostui että jos lähdettäisiin syksyllä etelään! :D Ja taidetaan lähteäkin, tosin ihan niin turistirysä paikkaan kun mahdollista, ja lapsi perheelle suunnattuun hotelliin että poikakin(3v) viihtyy sitten :)

:-) nostan pinoa kun oli tippunut jo aika kauas....

Ensinnäkin jaksamista heinämammalle kyllä teillä on kamala tilanne ja vielä tässä vaiheessa :o( Toivottavasti saatte asiat selvitettyä parhain päin.



Jennille lohdutusta, että jos vettä alkaa lirahtelemaan, niin ei se (välttämättä) mikään paniikin paikka ole. Mulla edellisessä raskaudessa alkoi lorahtelemaan vettä (viikkoja 38+3) ja rauhassa soittelin miehen kotiin ja kävin suihkussa. Matkalta sitten soittelin sairaalaan, että ollaan tulossa. Sairaalassa odoteltiin vielä kaikki suunnitellut sektiot alta pois ja sitten vasta minä pääsin pöydälle. Eli kaikkiaan aikaa meni kuutisen tuntia ennen kuin vauva oli maailmassa. Tosin mulla ei synnytys lähtenyt käynnistymään vesien lorahtelusta huolimatta, silloin on tietysti kiireempi jos supistuksia alkaa tulla kunnolla.



Oma vointi on ollut suht hyvä. Välillä oli yksi päivä, jolloin supisteli enemmän ja tiukemmin eikä edes lepo auttanut, mutta siitä ne supistukset sitten rauhoittui ja nyt ollaan normaali tilassa taas eli sellainen viisi supistusta tulee päivässä. Nekään ei ole mitään kovin voimakkaita, välillä vain vatsan kovettumista. Huomenna olis taas neuvola ja varmasti tulee taas sanomista painosta :o( Oman vaa' an mukaan nyt on tullut 3kg/2 viikkkoa ja yhteensä sitten sellainen 16kg... Turvotustakaan ei (onneksi) ole, mitä nyt siellä jalkojen välissää... Ja en kyllä myönnä syöväni noin kamalasti, että syömällä saisin tuota kilomäärää! Vauva on kyllä arvioitu suht suureksi, mutta eipä siitäkään tule niin kamalasti :o) Liikuntaa tietysti saisi lisätä...



Sairaalakassia en ole vielä laittanut valmiiksi, mutta pienten vaatteiden pesu aloitin jo. Niitäkin on nyt niin paljon, että saa usemman koneellisen pestä. Sitten mä haluan vielä silittää ihanan pehmoisiksi kaikki vaatteet, sitä on hyvä tehdä vähitellen. Ja isoveli (1v6kk) tietysti " auttaa" innoissaan :o)



Mukavaa viikon alkua kaikille



Tinka + Nuppu rv 33+2

Ensimmäiseksi heinämammalle voimia! Toivottavasti sinulla on hyvä tukiverkosto joka auttaa jaksamaan loppuraskauden.



Itse tulee vähemmän pyörittyä täällä vauvasivuilla, noh joka viikko kuitenkin, en vaan jaksa kirjautua enkä kirjotella mitään (laiskako?) Ei minulle tosin mitään ihmeitä kuulukaan. Kesälomalla olen vielä tämän viikon ja sitten alkaa äitiysloma. Vauvalle on laitettuna melkein kaikki tarvittava, jotain pientä puuttuu vielä. Mutta onhan ne kaupat auki senkin jälkeen kun vauva on syntynyt :)



Supistuksia on ollut jonkun verran, viikonloppuna oli jo sen verran että mietin tosissani pitääkö lähteä näytille, mutta ne meni sitten ohi onneksi. Harjotussuppareita tulee aika usein ja sitten niitä sellasia inhottavia vihlaisuja, jotka kyllä pysäyttää :( Sitten vauva vielä ihan kuin pomppisi päällään, niin arvata saattaa miltä tuolla alhaalla tuntuu...Eihän tätä enää niin hirveen kauan olisi...



Meillä mies on kyllä ihan kivasti mukana tässä raskaudessa, juttelee masulle ja taputtelee yms. Kyselee vointia ja hommasi vaunut, sängyn ja turvakaukalon, en enempää voisi toivoa. Minä itse vaan näissä hormonihöyryissä liian usein suutahdan tai vetäsen herneen nenään ihme asioista, on miehellä kestämistä minussa :(



Kohta onkin kesäkuu ja sitten jo meidän kuukausi :) Nopeesti tämä aika on kuitenkin mennyt, vastahan sitä plussattiin...



nellariina 34+1

Olen kohta menossa tutkimuskeskusteluun ja aiheena on joku uusi keksimerkki :)

Olen listoilla yhden tutkimusfirmassa ja aika usein olen ollut noissa tutkimuskeskuteluissa. Musta ne on ihan hauskoja tilaisuuksia ja saahan sieltä 30 euron lahjakortin Stockalle ja usein tuotekassin viellä ja sitten on tietty syötävää tarjolla itse keskutelussa.



Itsekkin mietin tuossa eilen illalla että pitäiskö sitä sairaalakassia hiukan miettiä etukäteen ainakin mitä laittaa vauvalle päälle kun lähdetään sairaalasta. Miehelleni en voi sitä jättää tai sieltä tulee mitä sattuu. Yhden kaverini mies toi 80 cm vaatteet pojalle joka oli viellä keskosena syntynyt ja oli pikkuinen :)



Reilun viikon päästä minulla on kanssa lääkäri aika jossa katsotaan vauvan kasvua kun oli niin pikkuinen kuulemma silloin viikolla 29.

Vaikka kaikki lapset minulla on ollut nippa nappa yli 3kg.



Olisi myös kiva jossain vaiheessa vaikka nähdäkkin mutta taitaa olla sikäli hiukan hankalaa kun asutaan niin eri puolilla :(



Voimia ja tsemppiä kaikille !!! Iso hali :)

Ensiksi minäkin toivon Heinämammalle paljon jaksamista!! On tosiaan miehellä otsaa...En tietenkään tunne tapausta, mutta tuon perusteella ainakin.



Itsekään en voi uskoa, että tässä ollaan kesäkuussa jo melkeen. Hui hirmuista! Itse pesin myos viikonloppuna ison pinon lainaksi saatuja ja ostettuja vaatteita, kun nyt sain paikan johon alan niitä laittamaan. Aika paljon oli jo lyhythihaisia bodyja ja yöpukuja ainakin, joten ehkä vois vielä muutamat potkarit ja pitkähihaisia hankkia. Laukkua en ole pakannut, mutta itsekin sitä jo kyllä mietin. Ei ole kyllä mitään merkkejä siitä, etta vielä olisi kiire. Ostettiin rattaat ja se turvakaukalo viikonloppuna ja pistin ne sitten heti kokoon. Tuntui kivalta saada noin iso hankinta pois alta.



Kaikki on mennyt edelleen hyvin, paitsi että sunnuntaiaamuna herättiin miehen kanssa molemmat nuhassa. Se vielä tästä puuttui, että pukkaa tuollaista vielä tässä lopussa. Kun välillä on nukkumisen kanssa vaikeaa muutenkin, niin voitte vaan kuvitella. Taitaa olla paljon liikkeellä nyt. Onneksi on aikaa levätä, mutta toisaalta olisi kivaa päästä ulos reippailemaan. Enkä haluaisi jättää väliin tuota huomista valmennustakaan. Kuuman mehun voimalla...



Joku jutteli siitä matkustamisesta; itselläni ei vielä ole kokemusta kun eka on tulossa, mutta itselleni osuu pitkä lentomatka miehen ja vauvan kanssa joulukuulle, jolloin vauva on n. 4kk vanha. Kokeneemmat ovat sanoneet, että tässä vaiheessa vauvan kanssa matkustaminen on vielä helppoa, kun ei tarvi viihdyttää lasta pahemmin. Ja on tosiaan ne eväät mukana ja toivottavasti suurin osa ajasta menee nukkuessa.



Hyvää vointia taasen kaikille tasapuolisesti!

Rv 32+5

Tuntuupa itsestäkin puolestasi tosi pahalta. Supervoimia sinulle kestää ja jaksaa tuossa tilanteessa. Tuo on kyllä viheliäisintä, mitä mies voi raskaana olevalle naiselle tehdä. Toivottavasti ymmärtää edes katua jossain vaiheessa tekosiaan oikein rankemman kautta!



Jennille, lohdutuksena, että meilläkään mies ei ole niin innokkaasti ollut odotuksessa mukana, on kyllä tosin huomaavainen ja koettelee masuakin lähes päivittäin, mutta sitten vauvojen synnyttyä on ollut ihan myytyä miestä ja esikoista ei olisi raaskinut millään laittaa edes koppaan nukkumaan vaan vauveli köllöteli miehen rinnan päällä.



Oma napa: olo vielä ihan hyvä, mutta inhovat levottomat jalat vaivaavat iltaisin. Lisäkin magnesium-annostakin ja laitoin villasukat yöksi jalkaan, mutta ei tunnu olevan apua. Onko kenellekään hyviksi haivaittuja vinkkejä, millä nuo jalat saisi rauhoittumaan?



Kiitos kaikille, jotka lohdututitta tuosta `kyttääjästä`. Toivotaan, että otti näistä viesteistä opikseen, ettei tarvitse `tunkea nokkaansa`joka paikkaan ja antaa ihmisille tilaa. Seuraavan kerran tavatessamme varmaan ilmenee, onko näin!



Jaksellaan vielä näiden masujen kanssa ja nautitaan jokaisesta päivästä ja niistä päivän pienistä ilon hetkistä:)



Carelia ja Tiitiäinen 32+2