Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
29.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heinämammalle oikein suuri tsemppihalaus! Tiedän tunteesi, itsekin samoja asioita mielessäni koko kevään pyöritelleenä! Meillä onneksi meni niin, että ukko jätti tämän lorttonsa ja haluaa edelleen tosissaan jatkaa meidän kanssa. Eikä enää ymmärrä itsekään mitä on mennyt meille tekemään. Monet itkut ja riidat on asiasta väännetty ja saatu aikaan. Nyt on tällä hetkellä niin, että ukko on tosissaan kiinnostunut minun ja vauvan voinnista ja käskee lepäillä ja ottaa rennommin ja olla miettimättä mitään " ylimääräisiä" ..Mutta kyllähän se asia minua vaivaa vielä pitkään!

Sinun on vain yritettävä jaksaa itsesi, vauva ja esikoisen vuoksi! Kyllä ne asiat vielä järjestyy, vaikka nyt maailma tuntuukin kaatuvan!



Olisi todellakin mukavaa jutella tuolla vauvapuolella sitten, kun meillä ne nyytit ovat kainaloissamme :)



Mulla on heikottava olo ollut nyt pari päivää, tuntuu että taju lähtee. Olen yrittänyt juoda kovasti, josko olen unohtanut vähemmälle välillä..Tänään otin puolikkaan panadolinkin ja se tuntui vähän helpottavan..



Joku puheli siitä miehen osallistumisesta..Ei meillä ainakaan ole juuri paljoa vauvasta puhuttu niin nytkään kuin esikoisenkaan aikaan. En tiedä vielä lähteekö synnärille tällä kertaa..Olen ymmärtänyt ekan kerran olleen sen verran kova paikka, että empii kovasti. Mä haluaisin kovasti että tulisi, mutta pärjään ilmankin. Ja senhän näkee sitten, kun vauva syntyy mikä on mieli silloin.



Sairaalakassista..Mulla on osittain pakattuna. Vauvan vaatteet kokonaan ja omat melkein (housut puuttuu..)..Kun ei tiedä milloin se lähtö tulee, niin ompahan ukolle helpompaa. Se ei löytäisi niitä mitä pitäisi..



Nyt taidan lähteä katsomaan televisiota ja otan toisen panadolin puolikkaan. On varmaan ukkosta ilmassa, kun päätä juimii ihan tosissaan!



~suviande ja öttiäinen 35+3~

Vierailija
22/24 |
29.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen nyt jo jonkin aikaa lueskellut " heinämassujen" tekstejä ja miettinyt uskaltaudunko joukkoon... Olen 36- vuotias uusioperheen äiti ja odotamme kolmatta lasta (ensimmäinen yhteinen) syntyväksi heinäkuun puolivälissä. Ikäeroa lapsosille tulee aika paljon, mutta kovin ovat innoissaan tulokkaasta isommat. Äitiyslomailen jo työstä, mutta aika ei ole ehtinyt pitkäksi tulemaan. Kirjoittelen lisää, jos nyt saan tämän tekstin näkösälle ensin ;). Voikaapa hyvin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
29.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitää minunkin tulla tuolta taustajoukoista esittäytymään - olen 28 vuotias esikoisen odottaja (LA 25.7.) ja on tämä lapsi miehenikin ensimmäinen joten odotin hiukan että hän olisi ollut innostuneempi koko odotuksesta mutta ehkäpä sitten kun lapsi sylissä jaksaa innostua enemmän!!



Jaksamisia vain kaikille:)



ninette98 32

Vierailija
24/24 |
29.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse saan vielä pari viikkoa tehdä töitä jos kaikki menee hyvin. Iltaisin kyllä supistelee vähän, mutta toistaiseksi hyvin kaikki. En oikein pysty koko päivää istumaan tai makaamaan (selkään sattuu) ja kotonakin tulisi vaan siivottua koko ajan, niinpä melkein parasta on olla töissä, jossa voi unohtaa oman navan. Mulle tulee olemaan melko kova pala menettää työyhteisö äitiysloman ajaksi, mutta asiat tärkeysjärjestykseen!



Ja ehkäpä saan uusia tuttavuuksia jostain mammakerhoista, ettei tarvitse kaikkia päiviä olla yksin kotona. En muuten omista yhtään tuulipukua saati muodinmukaisia toppa-asuja, pitää siis varmaan tehdä jotain kotiäitivaatehankintoja. No joo, on mullakin ongelmat ja ajatukset. Aina vaan kun näkee äitejä lapsineen päiväsaikaan niin ne purjehtivat sellaisissa saman kauden lämpimissä ulkoiluasusteissa ja viimeisen päälle lapset varusteltuna. Hyvä että osaan kohta eskari ikäiselle pukea säänmukaiset vaatteet hoitoon, aina puuttuu joku kurahousu tai kalsarit ovat vääränlaiset. Täytyy varmaan vähän parantaa, ehkäpä tässä vuoden aikana pystyy kehittymään kun saa seurata ehkä muita lapsiperheitä. Meillä tuttavat on sellaisia 30-kymppisiä uraihmisiä pääkaupungissa, eikä melkein kellään ole lapsia.



Sokeri pissassa paljastui omalla kohdallani onneksi ainakin toistaiseksi vääräksi hälyksi, sillä sokerirasitus oli ok. Oletteko te toista synnyttävät menossa tutustumaan synnärille? Entä osallistutteko valmennuksiin?



Hyvää vointia kaikille!



Miina rv 36