Vuorotyötä tekevän puoliso valittaa miehensä työstä jatkuvasti!

Vuorotyön tekijä tietää millaista se työ on ja mitä vaatii. Ma-pe 8-16 konttorirotta ei tiedä mitään siitä elämästä.

Saako reissuhommista valittaa? Kun yksin hoitaa 24/7 kaiken? Välillä jopa useita viikkoja viikonloput mukaan lukien.

Vuorotyöllä on puolensa, 3-vuorotyötä harvempi perheellinen rakastaa.

Joillain aloilla se vain on ainoa mahdollisuus.

Jatkuvaa valitusta ei jaksa kukaan.

Jos tuo vuorotyötä tekevä mies vaihtaisi huonommin palkattuun 2-vuoro- tai päivätyöhön, alkaisi sitten varmaan valitus palkasta.

Tai reissutyöhön viikot poissa...

Kaikki työ on hanurista.

Ei vuorotyötä tekevän kannata ruveta vanhemmaksi.

Voihan sitä keskustelua kääntää siihen suuntaan, miten hyvä on kun hätätilassa yölläkin pääsee lääkäriin.

Paloautot ja ambulanssit kulkevat tarvittaessa, sairaaloissa hoidetaan myös yöllä ja synnyttämäänkin voi mennä vaikka klo 02.

Voi myös tuoda uuden näkökulman aiheeseen toteamalla, että "mekin saataisiin xx euroa vuorolisiä, jos olisi vuorotyö".

Tukiverkkoaiheesta voi todeta, että alle kouluikäisten yksinhuoltajilla sitä vasta vaikeaa on.

Jos ei muu auta, ala kertoa omista sairauksistasi yksityiskohtaisesti. Siten saa yleensä työrauhan.

Mun tuttu tykkäsi, kun mies teki kolmivuorotyötä. Miehen tehdessä jonkun aikaa pelkkää päivävuoroa hän ei tykännyt. Oli kuulemma kivempi, kun mies oli päivisin tekemässä kotihommia.

Miehelläni oli ennen epäsäännöllinen vuorotyö. Ei siinä mitään valittamista ollut. Tiesin sen kun aloin suhteeseen hänen kanssaan, joten olin sen hyväksynyt. Sitäpaitsi, minusta on positiivista, että ihmisillä on töitä ja he käyvät töissä.

Tasapainoiset ihmiset ei valita.

Mieheni on vuorotyössä. Minäkin olen vuorotyössä. Olemme eri vuoroissa, eli näemme toisiamme viikonloppuisin ja lomilla jos osuvat yhteen. Arki sujuu hyvin, välillä tuntuu kuin asuisi yksin, mutta puhelimet on keksitty.

Yhteen aikaan, lapsen ollessa alle vuoden, tein epäsäännöllistä vuorotyötä. Oikeasti epäsäännöllistä: maanantaina ei tiennyt keskiviikon työvuoroa. Mies oli kotona alle vuoden ikäisen huonosti nukkuvan lapsen kanssa eikä valittanut koskaan, tiesi ettei tilanne valittamalla parane.

Oli kieltämättä helpotus kun sain vakituisen aamuvuoron.

Olen kolmen lapsen äiti ja tehnyt epäsäännöllistä vuorotyötä 10 vuotta. Paras työaika. Tykkään arkivapaista. En jaksaisi joka arki 8-16 työtä. Tarvitsen 3-4 päivän vapaaputkia ja nukkumista pidempään, kun on iltavuoroon meno. Enemmän minulla on aikaa lapsille kuin jos tekisin päivävuoroa.

Ihmisiä on turha vertailla. Vuorotyö on raskasta ja joskus se on sitä myös puolison sekä perheen näkökulmasta. Joku toinen puhuu tuntemuksistaan avoimin, raskaalta voi tuntua myös vaikkei valittaisikaan. Toisaalta sama vuorotyö ei välttämättä jossain toisessa elämäntilanteessa tunnu yhtään raskaalta.

Mä en oikein nyt saa kiinni siitä, mikä ap:n ongelma oikeastaan on? Jos et halua kuunnella toisen valitusta, voit päättää ne sulle tulevat valitusvirret lyhyeen vaihtamalla puheenaihetta tai vaihtoehtoisesti sanomalla suoraan. Hänen päivityksiinsä et taida voida vaikuttaa, mutta eihän niitä ole pakko lukea. Eli Sinuna skippaisin ne, jos niistä aiheutuu lähinnä harmitusta.

Kyllä se vuorotyö alkaa rassaamaan itseä ja läheisiä kun sitä aikansa tekee. Itsellä keskimäärin kuuden viikon välein viikonloppu vapaata, joten lapsiperheessä oma haasteensa jos meinaa viikonloppuisin harrastaa lasten kanssa.

Omalla alalla työtehtävästä riippuen ansiot kuitenkin 10000-15000€ enemmän vuodessa vuorohommissa kuin päivävuorossa, ja päivävuoroon ei pääse koska sinne on enemmän menijöitä kuin paikkoja. Näin ollen aina etusijalla terveydellisistä syistä menijät.

Toisaalta viikolla on sitten vapaata eikä tarvitse hoitoja järkätä.

Ja tiedän mistä puhun, kohta 18 vuotta vuorohommia takana ja molemmat ollaan vuorotöissä. Ollaan aikoinaan oltu myös toinen vuorossa, toinen päivätöissä. Mutta raha ratkaisi, kun toinen vaihtoi alaa matalapalkka-alalta parempipalkkaiseen vuorotyöhön.

Raskasta, mutta rahakasta.

menistte töihin