Millainen oli tuntemasi itsemurhan tehnyt ihminen?

Rauhallinen ja mukava nuori mies. Sellainen, että ulkoapäin asiat näyttivät olevan mallillaan. Paljon suunnitelmia ja unelmia tulevasta  En olisi ikinä uskonut hänestä. 

En tuntenut kovin hyvin mutta vähän aikuisemmalla iällä aloitti yliopisto-opinnot samalla vuosikurssilla kanssani, Arvioisin että oli kyllä 30-35v mies. Harrasti mm kamppailulajeja ja oli kyllä hyvin sosiaalinen, sellainen joka jutteli kaikille. Ei ehkä vuosikurssin parhaiten pärjäävä mutta käsittääkseni jotenkin sai kursseja läpi. Ekan vuoden keväällä tuli uutinen kuolemasta ja huhujen mukaan itseaiheutettu. En tiedä yhtää oliko perhettä tai muutakaan yksityiselämästä. Ei mitään merkkejä itsetuhoisuudesta, erosi ainoastaan tuolla että aika vanhana aloitti opinnot ja vähän oudonkin sosiaalinen suomalaiseksi.

Ystävällinen, hyvä työpaikka, tosi avulias ja antelias lahjoitti mm tosi usein eri hyväntekeväisyyksiin, iloinen ja menevä, uskonnollinen,  millään ei olisi uskonut että tekee itsemurhan, mitään merkkejä ei ollut näkyvissä ollenkaan.

Narkomaani.

Rajusti koulukiusattu yläkoululainen

Vierailija kirjoitti:

En tuntenut kovin hyvin mutta vähän aikuisemmalla iällä aloitti yliopisto-opinnot samalla vuosikurssilla kanssani, Arvioisin että oli kyllä 30-35v mies. Harrasti mm kamppailulajeja ja oli kyllä hyvin sosiaalinen, sellainen joka jutteli kaikille. Ei ehkä vuosikurssin parhaiten pärjäävä mutta käsittääkseni jotenkin sai kursseja läpi. Ekan vuoden keväällä tuli uutinen kuolemasta ja huhujen mukaan itseaiheutettu. En tiedä yhtää oliko perhettä tai muutakaan yksityiselämästä. Ei mitään merkkejä itsetuhoisuudesta, erosi ainoastaan tuolla että aika vanhana aloitti opinnot ja vähän oudonkin sosiaalinen suomalaiseksi.

Oliko kaulatatuointeja tai jotakin muuta, josta voisi päätellä kenties (ex-)narkkariksi?

Vierailija kirjoitti:

Rauhallinen ja mukava nuori mies. Sellainen, että ulkoapäin asiat näyttivät olevan mallillaan. Paljon suunnitelmia ja unelmia tulevasta  En olisi ikinä uskonut hänestä. 

Naiivia tuollainen "en olisi ikinä uskonut hänestä". Kukaan ei voi tietää, mitä toinen käy sisällään läpi. 

Kilttiä huolehtivaisia.

Maailman ihanin nainen jonka kanssa oli tarkoitus jakaa elämä vanhuuteen asti yhdessä. Yhä ajattelen häntä päivittäin vaikka hautajaisista on kohta 10 vuotta.

M45

Uskomattoman kaunis, herkkä, karismaattinen ja ikäistään paljon kypsemmän oloinen teinityttö. Ainakin ulospäin ja monen silmään, hän oli sosiaalinen, nauravainen, ihailtu ja suosittu. Hän oli tyylikäs ja vaikutti taiteelliselta sielulta, vaikka ei kai varsinaisesti ehtinyt löytämään lyhyen elämänsä aikana vielä sellaista selkeää kutsumusta tai ammattia. Halusin olla kuin hän, vaikka aina aistin että hän kantaa myös jotain painavaa mukanaan. Ison naurun takana oli paljon yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta, masennusta. Jälkikäteen ajatellen hänessä saattoi olla epävakaan persoonan piirteitä, joihin olisi voinut sopia herkkyys ja tietty impulsiivisuus, mutta tämä on vain omaa arvailua ja loputonta mutta kenties turhaa yritystä ymmärtää hänen ratkaisuaan. En kuitenkaan varmaksi tiedä, oliko lopullinen päätös oikeasti edes impulsiivinen vai kuinka syvällisesti harkittu. Tiedän kuitenkin että hänellä oli ollut jo pidempään todella paha olla ja vaikeuksia ihmissuhteissa, eikä hätää otettu tosissaan tarpeeksi ajoissa. Tai ehkä häntä ei osattu auttaa, vaikka kourallinen aikuisia tiesi että kaikki ei ole pinnan alla hyvin. Sytytän kynttilän ja toivon, että hän sai rauhan jota etsi ja että kaipaavat läheiset lakkaisivat potemasta syyllisyyttä turhaan. 

Näitä on monia (itsemurhat on todella yleisiä).

Luokkakaveri opiskeli lääkäriksi ja tappoi itsensä erikoistumisvaiheessa vetämällä lääkkeillä hengen pois. Mukava, sivistynyt kaveri. Todella iso yllätys oli.

Samassa harrastuksessa käynyt mies hirtti itsensä. Hän oli asiallinen, mutta jotenkin kova ja hiljainen. 

Lapsuuden kaveri sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Hän tappoi itsensä osastolla, en tiedä miten. Hän oli sairastumisensa jälkeen ihan sekaisin ja muuttui ihmisenä.

Toinen lapsuuden kaveri hirtti itsensä, tässä oli huumeilla osaa. Hän oli sellainen, että ei moni jäänyt varmaan kaipaamaan ja itsekin vältteli häntä huumejuttujen ja rikollisuuden vuoksi. Lapsena ihan mukava, ainakin minulle.

Muitakin on mutta en jaksa listata.

Kivikasvoinen, hiljainen ja keskusteli vain jos joku teki virheen tai sanoi jotain väärin. Hänen ympärillään oli pelon ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tuntenut läheisesti ketään henkilöä, joka olisi itse päättänyt päivänsä. Esim. en ole keskustellut sellaisen kanssa.

Uskomatonta. Aika hyvä tuuri on käynyt.

Periaatteessa teidän tappamanne. Ensin kiusaamalla ja sittemmin hylkimällä hyvin ilkeän sävyisesti.

Laskin, että henkilöitä, jotka ovat päätyneet itsemurhaan ja joita olen tuntenut tai ollut jotenkin tekemisissä, on ollut seitsemän. Olen 47-vuotias. 

Herkkä, lämmin, runosielu. Kovasti kaipasi yhteyttä muihin ihmisiin, mutta jäi oudoksi linnuksi, sosiaaliset taidot olivat ehkä heikot. Mieheksi liian herkkä, ehkä, eikä pienellä paikkakunnalla oikein löytynyt omanlaisia vertaisia. Alkoholisoitui. Oli yrittänyt itsemurhaa ja ollut osastohoidossa aiemminkin, mutta vasta myöhemmällä yrityksellä pari vuotta myöhemmin onnistui. 

En varsinaisesti tuntenut, mutta eräs maatilan isäntä. Oli lähellä eläkeikää ja sairasteli. Ampui itsensä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi vastaan tämän tyyliseen ketjuun, mutta tuli tarve jakaa tarina.

Kyseessä oli nuori, elovena-tyttö. Oli aina puhelias, ilonen, tunnollinen ja avulias. Kertoi harvoin perheestään, mutta puheiden perusteella perhe oli läheinen.

Huolta oli lähinnä yksinhuoltajaäidin vaihtuvista miehistä (väkivallasta, ahdistelusta tms. Ei ainakaan kertonut).

Menetettyään yhden elämänsä tärkeimmistä ihmisistä yritti ainakin kerran itsemurhaa, mutta selvisi, koska tuli kertomaan minulle ottaneensa yliannostuksen lääkkeitä.

Varmaan kertomisen takia, monet silloin ajattelivat, että kyseessä oli vain huomionhakuinen tempaus, eikä siihen osattu suhtautua vakavasti.

Suunnilleen vähän reilun/vähän vajaan vuoden aikana tytön kaikki läheiset ihmiset-vauvaikäistä sisarusta lukuun ottamatta kuolivat käsittämättömästi. Siis kuolemantapaukset eivät liittyneet mitenkään toisiinsa. Osasta kuulin vasta papin puheessa tytön

Luulin jo hetken että olemme tuntenteet saman tytön. Ihan mahdollista se olisikin ollut, hänellä oli paljon tuttavia ja oli todella pidetty kaikenikäisten keskuudessa. Mutta loppuosa ei täsmääkään häneen. Tämä ihana elovena ei elänyt kauan sen tärkeän ihmisen kuoleman jälkeen. Tietysti jälkeenpäin voi ajatella, että iloisella positiivisuudella ja hassuttelullaan peitteli todellista sisintään. Mutta yllätys oli suuri.

Toinen oli viisikymppinen perheenisä. Todella mukava ihminen. Otti viimeisinä vuosina hiukan etäisyyttä kaikkiin ja puheet muuttuivat pinnallisiksi. En tajunnut sitä silloin.

Työkaveri tappoi itsensä täysin yllättäen ja ilman ennusmerkkejä. Oli vielä varmistanut että kuolee varmasti, en viitsi sanoa miten. Oli mukava mies ja kaikki tykkäsi. Työporukka meni tästä niin hajalle, että tarvitsi ammattiapua. Työnantaja oli fiksu ja järjesti sen. Pahaa teki se tapaus. Edellisenä päivänä juteltiin ja käytiin syömässä, seuraavana hän oli jo kuollut. 

Epävakaita, alkoholiin tai muihin päihteisiin sotkeutuneita. Kaikilla kolmella viimeinen pisara oli ihmissuhteen päättyminen.