Millainen oli tuntemasi itsemurhan tehnyt ihminen?

Valitettavasti tiedän monia. Koskettavimpina on kolme tapausta jäänyt mieleen. Olimme hädintuskin ammattiin valmistuneita alle 30v , kun  läheisen ystäväpiirimme ihana, iloinen, kaunis ja lahjakas tyttö tappoi itsensä aivan yllättäen. Oli onnellisesti silloin vielä parisuhteessa  ja puolisonsa löysi hänet hirttäytyneenä. Jälkeenpäin kävi ilmi että lapsuuden perheessään oli ollut seksuaalista hyväksikäyttöä ja myös muita itsemurhia. Karsea trauma puolisolleen, josta en ole sittemmin kuullut enää miten hän toipui.

Kun olimme jo aikuisiässä, hyvän ystäväni parikymppinen lapsi, joka oli ns. yli-älykäs, opiskeli jo yliopistossa mutta oli jonkin sortin kummajainen, kävi esim kaupassa vain öisin (asui suurkaupungissa) myöskin hirtti itsensä opiskelija asunnossaan (isänsä löysi kun ei vastannut yhteydenotto pyyntöihin) ja myöhemmin kävi ilmi, että oli todennäköisesti ns. nepsy, mutta vanhemmille oli kova pala myöntää tämä missään vaiheessa . Ja ero tuli heille sitten myös tämän jälkeen.

Viimeisin oli pienten lasten äiti, joka oli vielä edellisen päivän töissä  oma iloinen itsensä, oli seuraavana aamuna kuollut. Avioero vähän aiemmin.  Kaikkien kohdalla jäänyt miettimään että voi kun olisivat juuri siinä hetkessä nukkuneet vaikka seuraavaan aamuun ja kestäneet päivän kerrallaan kunnes suunta kääntyy ylöspäin. Kaikkien kohdalla menetettiin suuri määrä nuorta lahjakkuutta, potentiaalisuutta ja ennenkaikkea saatiin aikaan parantumaton haava läheisilleen. Kukaan näistä ei ollut syrjäytynyt, päihdekoukussa eikä taloudellisissa ongelmissa. Rakastavia ihmisiä löytyi kaikkien lähipiiristä . Ja silti kävi nän.

Neljä olen tähän ikääni mennessä tuntenut. Ensimmäinen isäni ystävä, erittäin urheilullinen ja huumorintajuinen. Meni työpaikka alta, ei selvinnyt enää lainoistaan (asuntolaina yms). Masentui tämän seurauksena, ampui itsensä lopulta.

Kaksi tuntenut yliopistossa. Toinen todella fiksu, mukava tyyppi. Gradu melkein valmis, mutta oli ilmeisesti taistellut jo pidempään masennuksen kanssa. YTHS:stä ei saanut apua. Keskeytti sitten opiskelut, jäi kotiin jonottamaan julkisen puolen mt-palveluihin. Alkoi sen vuoden aikana lievittää tuskaansa huumeilla, lopulta kun olisi päässyt avun piiriin totesi ettei niitä vähäisiä resursseja enää häneen kannata käyttää. Pari vuotta myöhemmin yliannostus.

Toisella opiskelukaverilla puhkesi kaksisuuntainen, sama juttu, YTHS lähetti kotiin lukemaan jotain netin hyvinvointiohjeita. Junan alle lopulta.

Kolmas todella menevä ja kaikkien pitämä henkilö. Ilmeisesti taistellut jo vuosina. Valmistui, mutta pari vuotta valmistumisen jälkeen totesi ettei elämästä parempaa tullutkaan. Hirttäytyi kesäloman lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Neljä olen tähän ikääni mennessä tuntenut. Ensimmäinen isäni ystävä, erittäin urheilullinen ja huumorintajuinen. Meni työpaikka alta, ei selvinnyt enää lainoistaan (asuntolaina yms). Masentui tämän seurauksena, ampui itsensä lopulta.

Kaksi tuntenut yliopistossa. Toinen todella fiksu, mukava tyyppi. Gradu melkein valmis, mutta oli ilmeisesti taistellut jo pidempään masennuksen kanssa. YTHS:stä ei saanut apua. Keskeytti sitten opiskelut, jäi kotiin jonottamaan julkisen puolen mt-palveluihin. Alkoi sen vuoden aikana lievittää tuskaansa huumeilla, lopulta kun olisi päässyt avun piiriin totesi ettei niitä vähäisiä resursseja enää häneen kannata käyttää. Pari vuotta myöhemmin yliannostus.

Toisella opiskelukaverilla puhkesi kaksisuuntainen, sama juttu, YTHS lähetti kotiin lukemaan jotain netin hyvinvointiohjeita. Junan alle lopulta.

Kolmas todella menevä ja kaikkien pitämä henkilö. Ilmeisesti taistellut jo vuosina. Valm

Tähän vielä lisäyksenä, olen vasta 26. Todella kaipaan jokaista heistä.

Entinen esimieheni. Alle 30v kaunis, eloisa ja urheilullinen nainen. Aina niin puhelias, ystävällinen, iloinen ja avoin. Paistoi hyvä sydän. Siistit ja nätit vaatteet aina.

Kaksi on ollut alkooliteja, yksi lääkkeiden väärinkäyttäjä. Muista en tiedä, luultavasti heistäkin yksi oli läkkeiden ja alkoholin sekakäyttäjä

Kristitty, kävi usein kirkossa ja teki myös paljon vapaaehtoistyötä, aivan ihana ihminen. Koki todella paljon vaikeuksia elämänsä aikana mutta yritti porskuttaa eteenpäin.

Jäähyväiskirjeessään mainitsi että ei jaksa enää kantaa hänelle annettua taakkaa eikä näe enää mitään muuta ulospääsyä kuin henkensä riisto, oli jumalalta monesti rukoillut apua ja pienempää taakkaa.

Nuori mukava mies ja hyvä työntekijä sairastui ilmeisesti johonkin mielisairauteen isänsä yllättävän kuoleman jälkeen. 

Alkoi epäillä meitä työtovereita vainoojikseen tjs. Oli epäilyksistään puhunut luottamusmiehelle.

Hän saattoi jäädä tuijottamaan pitkäksi toviksi milloin ketäkin vihaisesti.

No hänet luonnollisesti jätettiin rauhaan.

Yhtenä päivänä hän sitten otti ja keräsi kaikki työkalunsa kesken työpäivän pyysi jotakuta kaveriksi kantamaan sen pakkinsa varastolle.

Seuraavana päivänä kuulimme hänen ampuneen itsensä metsästyskiväärillään.

Toinen oudompi juttu oli rauhallinen nuori mies, joka oli ollut autossa lähdössä jahtiin isänsä kanssa ja sanonut käyvänsä vielä pikaisesti sisällä, oli siellä omassa huoneessaan ampunut itsensä.

Poika oli n.k. viittä vaille insinööri eikä tänä päivänä ole selvinnyt syytä, että mikä mielen oli murtanut. 

Kauhea ikuinen suru vanhemmilleen ja siskolleen.

Kaksi yrittäjämiestä pikkupaikkakunnalta. Toinen melko hiljainen ja synkkä kaveri ravintolassakin ollessaan. Ampui itsensä eräs aamu ennen töihin lähtöä. Toinen ihan hyvin menestynyt  koneyrittäjä, ampui itsensä.

kolmas oli lyhytkasvuinen mies, joka harrasti taiteita ja asui äitinsä kanssa. Ilmeisesti suri sitä ettei löytänyt itselleen puolisoa, hirttäytyi.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin kaikki;

Pahasti koulukiusattu tyttö, teki itsemurhan 14-vuotiaana lääkkeiden yliannostuksella.

Alkoholisti mies, menettänyt monta perheenjäsentään, ampui itsensä.

Skitsofreenikko alkoholisti mies, koulu- ja työpaikkakiusattu, mielenterveysongelmia (tietenkin pahan kiusaamisen vuoksi nämä).

Mies joka hirtti itsensä koska perhe hajosi ja vaimo meni uuden miehen kanssa naimisiin.

Kamalaa miten toiset ihmiset voivat tuhota toisen ihmisen psyykeen ja elämän.

Noista kiusaamisista olen samaa mieltä, mutta eroaminen on kyllä jokaisen oma asia. Jos toista ei rakasta, niin pitäiskö siitä huolimatta olla sen toisen kanssa säälistä? Ettei vaan mitään tapahdu. Ei pidä. Semmosta taakkaa ei tarvi kenenkään ottaa omille harteilleen, että pitäis olla jonkun kanssa, ettei se vaan vahingoita itseään.

Työssäkäyvä alkoholisti. Ehkä jotenkin adhd, ei pysynyt paikallaan sekuntiakaan. Puhelias ja mukava. Skippasi työvuoroja juomisen takia ja kerran ilmaantui kännissä töihin 3 h myöhässä.

Tappoi itsensä kotonaan teini-ikäisen poikansa ollessa toisessa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tiedän monia. Koskettavimpina on kolme tapausta jäänyt mieleen. Olimme hädintuskin ammattiin valmistuneita alle 30v , kun  läheisen ystäväpiirimme ihana, iloinen, kaunis ja lahjakas tyttö tappoi itsensä aivan yllättäen. Oli onnellisesti silloin vielä parisuhteessa  ja puolisonsa löysi hänet hirttäytyneenä. Jälkeenpäin kävi ilmi että lapsuuden perheessään oli ollut seksuaalista hyväksikäyttöä ja myös muita itsemurhia. Karsea trauma puolisolleen, josta en ole sittemmin kuullut enää miten hän toipui.

Kun olimme jo aikuisiässä, hyvän ystäväni parikymppinen lapsi, joka oli ns. yli-älykäs, opiskeli jo yliopistossa mutta oli jonkin sortin kummajainen, kävi esim kaupassa vain öisin (asui suurkaupungissa) myöskin hirtti itsensä opiskelija asunnossaan (isänsä löysi kun ei vastannut yhteydenotto pyyntöihin) ja myöhemmin kävi ilmi, että oli todennäköisesti ns. nepsy, mutta vanhemmille oli kova pala myöntää t

Lahjakkuutta ja potentiaaleja jossain typerissä tytöissä🤣

Olen nähnyt itsemurhavideoita netissä niin paljon, että siitä on tullut normaalia. Katson kaikki ihmisten tappovideot. Vaikeampaa hyväksyä jonkun tutun kuolema. Oli heidän oma valinta.

pahasti narsistinen, haki koko ajan huomiota anoreksialla ja itsensä viiltelyllä. ei kestänyt ollenkaan, että muut eivät palvoneet häntä. hän halusi hallita kaikkia omien sairauksiensa kanssa. raskas tapaus. kovin moni ei jäänyt kaipaamaan. 

Yli-älykäs suurkaupungissa asuva. Nyt naurattaa. 

Hyvin avulias ja käsistään kätevä. Oli aina auttamassa muita, ehkäpä ei osannut kieltäytyä. 

Hiljainen, rauhallinen, mukava mies. Huippuälykäs, valmistunut tohtoriksikin hyvin nuorena ja teki hyvää tutkijanuraa yliopistolla. Häntä oli kiusattu pahasti koulussa, koska oli ujo, hiljainen ja pienikokoinen. Siitä alkoi sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistus ja masennus.

Hän haki masennukseen hoitoa yliopistoiässä, ja monenlaisia lääkkeitä kokeiltiin. Mikään ei kuitenkaan auttanut paitsi neuroleptit, jotka kuitenkin turruttivat ja muuttivat persoonaa niin paljon, että hän ei suostunut niitä syömään. Hän olikin kuin zombi niillä lääkittynä, ihan kuin vain puoliksi edes tajuissaan. Viimeinen kokeilu oli sähköhoito, josta siitäkään ei ollut mitään apua, mutta sivuvaikutuksena muistihäiriöitä. Hän sitten päätyi lopettamaan elämänsä 32-vuotiaana, koska mistään ei ollut apua ja tuska oli sietämätöntä. Kirjeestä päätellen hän ei tehnyt sitä minkään äkillisen tunnekuohun vallassa, vaan kylmän rationaalisesti harkiten mahdollisuuksia tilanteen paranemiseen merkittävästi, ja silloisen elämän laadun arvoon.

Aivan normaaleille ihmisille he vaikuttivat, jokin vaan sai heidät itsarin tekemään.

Kaksi serkkuani jotka oli sisaruksia päättivät tehdä itsarin, isättöminä ovat olleet pienestä saakka, hyvät tyäpaikat oli molemmilla, tyttö ensi ja veli muutaman vuoden kuluttua, veli oli nähnyt unen missä sisko kertoi että näin helppoa se on, en tiedä jäikö siitä unesta pojalle jotain mieltä painamaan, ehkä.

Aina iloinen ja eläväinen työkaveri. Lääkkeillä, jotka todennäköisesti varasti töistä, teki itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Tutun tyttö hyppäsi parvekkeelta. Oli tullut äitiinsä joka oli hysteerinen akka. 

Äitikin hyppi partsilta hysteerisenä?