Millaista paskaa kohtelua olet elämässäsi kokenut? Pilaisiko elämäsi - ja miten?
Onko ihan oma syy, jos antaa toisten paskantaa elämäsi? Miten tommoiselta paskantamiselta voi suojautua ja säästyä siltä? Miten voi ihmiseen tutustuessaan tietää hänestä jo kättelyssä onko hän joku iso p-a? Kerro, kerro se mulle!
Kommentit (8)
Minua on kiusattu koulussa 9 vuotta ja hyljeksitty sen jälkeen 3 vuotta. Se oli erittäin ankeaa silloin ja osan aikaa myös fyysisesti vaarallista, se näkyy luonteessani vieläkin - mitta se ei pilannut elämääni, koska minulla oli silti rakastavat vanhemmat ja kotona/omissa oloissani koin olevani turvassa ja hyväksytty.
Minusta on ammattipiireissä - jotka ovat pienet sillä tavalla, että kaikki Suomessa ja suuri osa Pohjois-Euroopassa toimivista tuntevat toisensa - kilpaileva kollega levittänyt ilkeää oletettavasti seksuaalisviritteistä juorua, joka todennäköisesti on estänyt minua saamasta ainakin kahta tärkeää ja merkittävää ja potentiaalisesti once-in-a-lifetime-chance työpaikkaa. Se olisi voinut pilata elämäni, mutta ei silti tehnyt niin, koska a) en koskaan ole kuullut sitä itse juorua, enkä ihan tarkkaan tiedä sen sisältöäkään - jotenkin se liittyy reittäpitkin etenemiseen, mutta tarkempaa en tiedä, vaikka voin arvata. B) koska olen oikeasti työssäni vietävän hyvä, olen saanut muita hyviä tilaisuuksia ja tehnyt niidtä sitten parempia kuin nuo, jotka menetin.
Muutama vuosi sitten esimieheni töissä oli kai kuullut ja ainakin osin uskonut tuon juorun. Hän ei koskaan pitänyt minusta ja antoi sen todellakin näkyä - mutta koska OLEN pätevä työhöni, hän ei voinut minua uloskaan heittää. Yritti kyllä savustaa. En lähtenyt, odotin että se menisi ohi -ja kun tuo esimies jäi eläkkeelle, sain palkkioni ylennyksinä, kultana ja kunniana.
Monun näkökulmani aapeen kysymykseen on, että ei tuollaiselta ”pa+kantamiselta” voi mitenkään suojautua, niitä ihmisiä ei välttämättä ajoissa tunnista ja vaikka tunnistaisikin, ei voi silti heitä välttää. Voi olla mahdollisimman vähän tekemisissä, mutta ei kokonaan. Se, mitä VOI tehdä, on keskittyä johonkin muuhun ja mieluusti omiin asioihinsa ja tekemisiinsä ja hoitaa niitä SIITÄ HUOLIMATTA, että näkökentän reunamailla näet toisen yrittävän kakkia päälle.
Eka avomies, todellakin pilas mun elämän. Tulee pysyviä traumoja ja menee usko ihmisiin, kun tajuaa, että on olemassa sellaisia, jotka pystyy valehtelemaan kaikesta, sitä ei huomaa mistään, eikä niillä ole empatiakykyä. Karmivaa, että niitä on olemassa, eikä niitä tottumaton tunnista, ennenkuin on myöhäistä. Nykyään tunnistan ne pienen pienet eleet.
Meneeköhän nuo panettelujutut aina niin, että juoru on niin yliampuva, että ihmiset ajattelevat, että pakko siinä on olla perää, kun kertojakin vaikuttaa ihan fiksulta?
Jaksaako ne yksinkertaset juorusienet nyt kiinnostaa, siinä menee niiden oma maine vaan itsenäisinä lähdekriittisinä ajattelijoina. Parempi silti, että luulevat vielä senkin jälkeen käyvänsä täydestä, tyytyväinen vaavi on helpompi käsiteltävä.
Exä ja hänen sukunsa pilasivat kaiken. Exän vanhemmat tekivät kaikkensa mitätöidäkseen minun saavutukseni. Exä itse oli saanut hienon porvarityttökasvatuksen, jossa raivokohtaukset ja väkivallanteot eivät olleet mitenkään paheellisia, vaan myös urheita.
Masennuin enkä pystynyt enää kunnon töihin akateemisesta koulutuksesta huolimatta. Ajattelin että kun lapsia sentään syntyi, hoidan sen niin ettei valittamisen aihetta ole.
Pa*kat. Exä lähti äitinsä kanssa Turkkiin kahden viikon lomalle ja itse jäin kotiin vaihtamaan kakkavaippoja. Ajattelin että ainakin tämän jälkeen suku hyväksyy minut.
Ei. Exän äiti oli koko matkan ajan tähdentänyt, että miestä ei saa missään nimessä kohdella mitenkään "Paremmin" sen takia että hän jäi kotiin. Olivathan exä ja hänen äitinsä sentään ostaneet verhot Turkista, joten käytännössä tekivät töitä sinä missä minäkin. Onneksi Exä ei ollut yhtä umpimätä kuin äitinsä, joten kertoi minulle tämän. Muista samanlaisista kokemuksistani voisin kirjoittaa kirjan.
Lopulta exä pääsi hyvin palkattuihin hommiin ja antoi tällaiselle duunarin paikassa työskentelevälle pa*kalle fudut. Maksan vielä elareita exälle, koska ei ollut voimia vastustaa häntä. Nyt ryyppään parhaani mukaan ja toivon, että tämä pa*kaelämä päättyy mahdollisimman pian.
M43.
Haloo nettipsykiatrit! Eks kukaan auta mua?