Milloin ja miksi päätit ettet enää juo (ainakaan kovin paljon)? Niin että päätös on pitänyt?

Vierailija kirjoitti:

Olin jo vuosia ollut huolissani juomisestani. Valitettavasti vaan kukaan ystävistäni, ei edes silloinen puolisoni ollut kiinnostunut terveydestäni. Tietenkin jokainen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Mutta todella vaikea on käsittää, miksi samat ihmiset hokevat rakastavansa ja kuinka olen tärkeä jne eivät sitten hyväksy sitä, etten halua pilata elämääni.

Jouduin jättämään sekä parisuhteen että kaikki lähimmät ystäväni. Viinat kuuluivat kuvioon niin tiukasti, ettei lopettaminen onnistunut ilman. Ihmiset eivät hyväksyneet lähtöäni, tunsin todella suurta ahdistusta siitä että olen "hylännyt" ihmisiä, vaikka kyse oli siitä etten kelvannut muuta kuin idiootti kännipellenä, jonka sirkusshowta saa nauraa katketakseen (ja varmaan samalla ajatella että minulla ei ole ongelmaa, enhän sentään häpäise itseäni kuten tuo luuseri tuossa).

Ylilyöntejä on tapahtunut vuosien aikana, joudun edelleenkin katsomaan kelloa ja miettimään että jos nyt otan tämän juoman, voin sitten parin tunnin päästä ottaa toisen alkoholijuoman, ja se on sitten siinä. 3 alkoholijuomaa on jo liikaa. Mutta niin se vain on, että minun on pakko miettiä alkoholinkäyttöni todella tarkkaan. Bileisiin ja baareihin en enää lähde, koska kädestä lähtisi kuitenkin. Elämäni on suhteellisen yksinäistä, mutta toisaalta, tunsin itseni paljon yksinäisemmäksi parisuhteessa ja isossa kaveripiirissä.

Minuakin harmittaa se, että puolisoa ei tunnu terveyteni kiinnostavan... Hänen mielestään minä en juo kovin paljon. Mutta oikeasti juon aika paljon enkä siis piilottele sitä. Joka tapauksessa juomisesta on minulle itselleni haittaa joten itse joudun päätökseni myös tekemään. Puolison tukea en aio odottaa, mutta en usko että häntä haittaa jos pahemmin paasaamatta vähennän juomistani. (Ja jos haittaa, niin sitten meillä on muitakin ongelmia kuin minun juomiseni!)

Ap

Kun keski-ikä alkoi lähestyä.

Oma ulkoinen olemus vaati toimia.

Löytyi jooga ja terveellinen ruoka.

Ne vei mukanaan ja sitten omaksi ja muiden yllätykseksi minä en 40- kymppisenä ollutkaan päätynyt blösöksi bubiruusuksi.Nyt ajattelen,että voi olisimpa kokenut herätyksen jo 20v viimeistään.

AP, varaudu kuitenkin siihen, että sinun päätöksesi vähentää juomista tai lopettaa se, tulee varmasti näkymään myös parisuhteessa. Näet itse viinan haitat selvemmin ja ärsyynnyt enemmän siitä, mitä kumppani viinalla elämälleen, terveydelleen ja taloudelleen (ja teidän yhteiselle taloudelle) tekee. Ehkä ajattelet myös, millaisen perheen mahdollisesti joskus tuleva lapsi saa. Haluatko, että viina on kuvioissa vielä silloin? Ja puolisosi ärsyyntyy siitä, kun sinä et enää halua elää niin kuin ennen ja vaikka et vaatisi toista muuttumaan, hän tulkitsee asian niin ja suuttuu siitä. Parasta olisi, jos keskustelisitte yhdessä asiasta ja jopa päätyisitte molemmat kääntämään korkkia kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olensia ollut hyvin hillitty Alkon käyttäjä. Opiskelujen alussa muutaman kerran join ja totesin, ettei ole mun juttu. Tapasin mieheni opiskelijapiireissä. Hän arvosti myös raittiuttani ja sitä etten jaa pmppaa kännipäissäni kaikille hänen exänsä tavoin. Iskettiin hyytynyt yhteen ja siitä lähtien ollaan eletty yhdessä raittiina. Absolutisteja emme ole, mutta juomisella ei ole mitään roolia elämässämme.

Jaatko pimppaa kaikille selvinpäin ja se on miehellesi ok?

Päätin jo teininä, että en halua sekaantua alkoholiin millään tavalla. En ole sen nähnyt juurikaan aiheuttavan kivoja asioita ihmisille. Örveltämistä, ahdistelua, oksentelua, tappeluja jne. Ei vaan vaikuta kovin hauskalta minun mielestäni. Voihan sitä tietysti ottaa sivistyneesti, mutta sama kai se on silloin juoda vaikka vettäkin. Olisihan alkoholissa se hyvä puoli, että varmaan minäkin olisin jonkinlaiseen naiskontaktiin sen avulla ehkä päätynyt, mutta olisiko se sitten ollut kuitenkaan sen arvoista. En usko. En kuitenkaan ole sormea heristelemässä niille jotka juo, koska se on ihan jokaisen oma valinta. Eikä ole mitään ongelmaa niin kauan kuin ne alkoholia käyttävät eivät ala länkyttämään tai ärsyttämään.

Päätös on pitänyt varmaan juurikin siksi, että ryyppääminen ei vaan kinnosta yhtään. 

Terveisin Naispelko26

Itse lopetin alkoholin viime vuoden kesällä. Ei ole ikävä. En ollut siis mikään alkoholisti vaan normikäytttäjä ja kyllästyin siihen fiilikseen mikä tulee. tulihan tuossa ryypättyä enemmän tai vähemmän silloin tällöin noin 10v ajan. Olen siis juuri alle 30v nyt. Tupakanpolton lopetin aika vasta, pari viikkoa sitten, mutta ilman apuja, eli suoraan vain :) Mulle oli helppoa, mutta kaikille se ei ole, tsemppiä kaikille jota aattelee lopettavansa alkon tai minkä tahansa muun terveydelle vaarallisen jutun.

Mä olen ollut raitis koko ikäni, kiitos nuorena tehtyjen lapsien. On ollut totaalilinja siitä, että muksujen aikana ei dokata. Menen niin helposti jurriin, että en voisi ajaa autoakaan siiderin jälkeen (huippaa). Olen sitten käynyt viihteellä lasten ollessa mummolassa (yh olen) tai kaverillaan, silloinkin tosin maltilla. Vasta nyt kun lapset ovat lähes täysi-ikäisiä, on tullut vietettyä ensimmäistä kertaa nk- aikuisen lomaa. Olen kaivannut jo vuosia irtiottoa ja aikuisten lomaa, eli että voi vaikka altaalla ottaa drinkin jo aamupäivällä.

No tänä vuonna koin sellaisen loman ensimmäistä kertaa, joka päivä tuli tissuteltua all inclusivessa Kreikassa, ei känniä kertaakaan. Koska söin samaan aikaan tuhdisti niin ei se noussut päähän, mutta joka päivä join alkoholia viikon loman aikana.

Lomalta sitten mökille, jossa tissutellin vielä viiniä grilliruuan kanssa.

Viimeisenä lomailtana alkoi järkyttävät vatsakrampit ja heräsin aamuyöllä hikisenä vatsakipuun. Maha meni aivan löysälle ja kramppasin vessassa kaksinkerroin, poltti vatsan limakalvoja ja ei auttanut närästyslääkkeet. Hakeuduin työpaikkalääkäriin ja sain happosalpaajat ja tutkimusten jälkeen selvisi, että alkoholi oli aiheuttanut kaiken sen... laskin juomani alkoholin määrän kaiken kaikkiaan, eikä se edes ollut enempää mitä keskivertosuomalainen juo. 

Ongelmana oli se, että koska elimistöni ei ole tottunut alkoholiin, se nk. normaali määrä, jota aikuisen pitäisi sietää, oli minulle liikaa. Kuulemma alkoa juomattomalla ihmisellä alkoholin haittavaikutukset kertaantuvat ja näkyvät nopeammin. Jos olisin aina tissutellut, muutos ei olisi ollut niin raju.

Mitä opin tästä? En halua enää päihdelomia, tai jätän ne tissuttelut ainakin pois ja juon vaikka yhtenä iltana enemmän. Hirvittää ajatella, mitä tuollainen elämäntapa tekisi pitkässä juoksussa...

Nuoruudessani en kokenut ongelmaksi sitä, että humalassa sattui ja tapahtui: kaaduin saunassa kiukaaseen (palovamma tulehtui heinäkuun helteillä), olin hukkua mökillä, eksyin matkalla baarista kotiin tammikuussa... pikkuvikoja, parikymppisenä olin kuolematon.

Jossain vaiheessa heräsin siihen, etten osannut ottaa ruuan kanssa yhtä vaan illan oli jatkuttava pilkkuun asti. Krapulat saivat toivomaan kuolemaa joka ainut kerta, tämä tapahtui 24-vuotiaana. Kun tulin raskaaksi päätin, että kerran en osaa alkoholia käyttää niin olen ilman. Tämä päätös on pitänyt neljä vuotta eikä kaduta. Jos kaverit haluavat lähteä perjantaina yksille, niin voin juoda limsaa, en koe jääväni mistään paitsi

Vierailija kirjoitti:

18vuotaana pilkun aikaan viinaspäissäni pieksin tuntemattomalta kaverilta hammasrivin uuteen uskoon.

Silloin ymmärsin että ryyppäämisestä ei ole kuin harmia itselle.

Onneksi tyyppi suostui sovitteluun ja saatiin homma hoidettua ja pääsin kuin koira veräjästä..

Tyyppi ei muuta kuin vähän nakkijonossa töninyt ja provoillut mutta viina egoni ei sitä kestänyt.

6v siis nyt selvänä muutamaa olutta lukuunottamatta.

Harmia näköjään vielä enemmän sivullisille, jotka menettävät hampaansa raivokohtaustesi vuoksi, joten ihan hyvä päätös olla juomatta.

Vierailija kirjoitti:

AP, varaudu kuitenkin siihen, että sinun päätöksesi vähentää juomista tai lopettaa se, tulee varmasti näkymään myös parisuhteessa. Näet itse viinan haitat selvemmin ja ärsyynnyt enemmän siitä, mitä kumppani viinalla elämälleen, terveydelleen ja taloudelleen (ja teidän yhteiselle taloudelle) tekee. Ehkä ajattelet myös, millaisen perheen mahdollisesti joskus tuleva lapsi saa. Haluatko, että viina on kuvioissa vielä silloin? Ja puolisosi ärsyyntyy siitä, kun sinä et enää halua elää niin kuin ennen ja vaikka et vaatisi toista muuttumaan, hän tulkitsee asian niin ja suuttuu siitä. Parasta olisi, jos keskustelisitte yhdessä asiasta ja jopa päätyisitte molemmat kääntämään korkkia kiinni.

Olen tosiaan maininnut puolisolle että haluaisin vähentää ja se on hänen mielestään ihan ok, mutta ongelmaa hän ei juomisessani näe sen enempää kuin omassakaan... Ehkäpä vähennän/lopetan ja käyn keskustelut sitä mukaa kuin niitä tulee. En usko että tästä tulee kynnyskysymys parisuhteellemme, mutta voihan se olla että alkaa ärsyttää miehen kaljoittelu enemmän... Lapsia emme halua, joten sitä puolta asiasta ei tarvitse pohtia. Lähinnä terveys ja talous ovat ne ongelmakohdat.

Ap