Milloin ja miksi päätit ettet enää juo (ainakaan kovin paljon)? Niin että päätös on pitänyt?

Join aina suhteellisen varovaisesti. Sitten lopetin alkoholin käytön kokonaan siihen ja siitä on nyt yli 20 vuotta.

Alkoholi on myrkky sekä kemiallisesti, henkisesti että sosiaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dokaavan seurassa on vaikea olla selvin päin joten sille asiallepitäisi ensimmäiseksi tehdä jotain.

Jos ryyppäät joka viikonloppu, niin ensimmäinen on vaikeinta jättää väliin, sen jälkeen on helpompaa.

Ryyppään 1-2 kertaa kuukaudessa siis ihan kunnon humalaan, minkä lisäksi sellaisia max 3-4 annosta illassa kertoja voi olla tuohon päälle vielä tosiaan niinkin paljon, että pahimmillaan juon joka viikonloppu ainakin vähän ja joskus arkenakin. Pystyn olemaan juomatta, jopa seurassa jossa muut juovat, mutta aina on silti mielessä että kuinkahan kauan pystyn tähän ja milloin sitä voisi taas juoda... Ja seuraava kerta tauon jälkeen lähtee useimmiten lapasesta.

Ap

www.paihdelinkki.fi

Juooominen on tavallisesti seuraus jostakin syyyystä. Miksi sillanpäää käyttää huumeita, jottta jaksaaa vanhana raakileeena vetää keikkkoja, ne piristäää. Miksi suomalaisillle sotilaillle ja saksalaisiille lentäjillle tarjotttiiin kokaiiinia, jotttta kykenisivät sotimaaaan. Mikkksi ihminen juo, ihmiiinen hukutttaaa murheeensa ajatttelemattta seurauksiaaa, välinptmätttömyyytttä jos ei asioillla ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole enää moneen vuoteen juonut kuin seurassa jos joku on pyytänyt. Kerralla 1-2 siideriä tai joku drinksu tai esim. viinilasillinen ruoan kanssa.

Alkoi harmittaa ehkä eniten rahanmeno ja vapaa-ajan tuhlaaminen humalassa, ei se sen arvoista ollut. Kivempaa nyt on selvinpäin kun muistaa mitä on tehnyt eikä tule pahemmin mokailtuakaan.

Ystävillä on vaikeampi sulattaa, en tosin ole mitään numeroa itsestäni tehnytkään. Juuri perjantaina ystävä pyysi kanssaan ottamaan, en lähtenyt. Mietin itsekseni että ensi kerralla täytyy jo sanoa että en halua olla mikään kännikaveri, jota viime aikoina ystävä on monet kerrat pyytänyt minua tekemään.

Minäkään en haluaisi olla se tylsä tyyppi ja ilonpilaaja, vaikka samalla tuntuu tyhmältä että miksi niin pitäisi ajatella ihmisestä joka ei juo. Ajattelen helposti niin siis itsekin, että jos joku ei juo silloin kun minä juon, niin hän ei sitten ole samalla tavalla porukassa mukana. Näen ystäviäni muutenkin kuin ryypiskelyn merkeissä, mutta hyvin usein juominen kuitenkin liittyy tapaamisiin ja illanviettoihin. Ja kyllähän minä siitä ekan ja tokan viinilasin tuomasta nousuhumalasta pidän, mutta voisinko jättää vain siihen?

Ap

ongelma on se, että alkoholin määrään tottuu ja ne eka ja toka viinilasillinen ei jonkin ajan päästä tunnu enää missään, on otettava enemmän saadakseen nousuhumalan. Ja sitten jossain vaiheessa ei edes tule sitä nousuhumalaa millään alkoholimäärällä, vaan sitä vain juo koska on jäänyt koukkuun.

Ap, mitä nuorempana pystyt lopettamaan, sen parempi.

Silloin kun aloin käyttämää muita päihteitä. Alkoholi on ärsyttävä päihde siitä, että vähän väliä joutuu ottamaan lisää ja lisää ja ramppaamaan koko ajan kusella. Muut aineet tarvitsevat vahvistusta paljon harvemmin ja osa ei ollenkaan.

Viisitoista vuotta sitten alkoi alkoholin nauttimisesta tulla niin todennäköisesti migreenikohtaus, että sen takia lopetin juomisen lähes kokonaan. Pidän monien alkoholijuomien mausta, hiprakassa on mukava olla, mutta se ei vaan ole sen arvoista, etenkin kun kallonsirpaloiva päänsärky voi alkaa jo kesken nousuhumalan.

Voin joskus ottaa melko turvallisesti puolikkaan oluen tai pienen lasin viiniä, jos en ole valmiiksi väsynyt ja/tai stressaantunut.

Noin 27v loppui juominen, sitten oli 10 vuotta ilman pisaraakaan. Nykyisin saatan ottaa 1-2x vuodessa. On muutakin tekemistä kuin istua kaljoittelemassa tai maata krapulassa.

N39

Kun krapulat alkoivat olla niin kauheita että olin toimintakyvytön kolme päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin alkoholin käytön lähes kokonaan 22 vuotiaana. Olin aloittanut parhaan ystäväni kanssa juomisen 12 vuotiaana ja joskus 18-19 vuotiaana alkoholimäärät olivat jo todella isoja.

Se ei vaan enää tuntunut miltään, juominen ärsytti ja en löytänyt siitä mitään hyvää sanottavaa. En pahemmin mokaillut ja krapulat menivät aikanaan ohi, mutta rahanmeno ketutti hurjasti. Silloin iski niin voimakas ärsytys, että lopetin. Muutin kaverikämpästä omaan yksiöön ja aloin elämään oman näköistä elämää, eli lueskelin paljon, kävin töissä ja treffeillä, hankin lemmikkieläimen, kunnon fillarin ja aloin muutenkin urheilemaan. Juomisen lopettaminen ei tehnyt edes vaikeaa, päinvastoin.

Kaveripiiri jäi kännäämään kämppäänsä ja minä huitelin onnellisena fillarillani pitkin maita ja mantuja, enkä edes ajatellut enää alkoholia. Löysin työpaikalta samanhenkisen miehen ja yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta. Nytkään koko talossa ei ole alkoholia tippaanaan, mutta joskus saatan ostaa pullon viiniä, josta usein menee puoli pulloa viemäriin, kun ei sitä muistanut juoda. N45

Jätitkö kaverisi siis kokonaan? Minulla on ihania ystäviä ja myös todella hyviä muistoja ns kännisekoiluista nuorempana. Varmasti voisin heitä edelleen tavata ilman että itse joisin. Moni on itse asiassa vähentänytkin, juominen on enemmänkin jäänyt tavaksi eikä siitä niinkään ole suurempaa iloa enää...

Ap

Pars ystäväni löysi vähän minun jälkeeni myös järkevän elämän ja hän on yhä vieläkin hyvä ystäväni ja yhden lapseni kummi. Muut silloiset "ystäväni" jäivät kokonaan ja en varmasti heitä enää edes tuntisi, jos vastaan tulisivat.

Tottakai ajasta on kivojakin muistoja, mutta ei niillä ole oikeastaan enää mitään merkitystä. En todellakaan jaksaisi keskustella heidän kanssaan enää mistään yli 20 vuotta sitten tapahtuneista jutuista. Olen saanut sen ajan jälkeen paljon uusia upeita ystäviä ja vanha ryyppyremmi on hyvin kaukainen asia. N45

Vierailija kirjoitti:

Juooominen on tavallisesti seuraus jostakin syyyystä. Miksi sillanpäää käyttää huumeita, jottta jaksaaa vanhana raakileeena vetää keikkkoja, ne piristäää. Miksi suomalaisillle sotilaillle ja saksalaisiille lentäjillle tarjotttiiin kokaiiinia, jotttta kykenisivät sotimaaaan. Mikkksi ihminen juo, ihmiiinen hukutttaaa murheeensa ajatttelemattta seurauksiaaa, välinptmätttömyyytttä jos ei asioillla ole väliä.

Mikkksi känniläinen puukottaaa toista nikkikiskallla kännnnissä, koska on menetttänyt harkintakykynsä. Mikksi joku ajaaa lentsikan pilvenpiiirtäjiin, koska maaasssa ei ole sivistystä koska kehittyneeet maaat kaäyttävät mielelllään hyväksi halpatyövimaaa ja maaan oikeuksi hyväkseeen jottta saavat hyvät katteeeet. Antaaa käsittämätttömyyyyden loistaaa huuutaa allah agbar ja kabum. Miiksi suomesssa ihmiiinen ei kykene käsittämäään mitä kehitysmaisssa tapahtuuuu, koska ihmisen aivoihiin ei mahdu niiin paljon käsitystä kun ei oleee omakohtaiiista kokemusta, ei aikaaa eikä jaksamista miettttiä sellaisia. Miiksi ihminen ei äääänestä, koska ihmineeen ei kykene saaavan silllä mitäään vastinettta elämäntilanteelleeen mitään hyväää.

Kieltämättä. Olen nyt juhlinut kahtena viikonloppuna peräjälkeen ja tällä hetkellä paukut aika loppu. Juuri tuossa pohdin, että vähempikin riittää.

Minä juon nykyään humalan pari kertaa vuodessa, lasillisen viiniä ehkä 1-2 krt kuukaudessa. En varsinaisesti tehnyt mitään päätöstä, tuli vain harrastus joka vei kaiken ajan ettei ehtinyt juomaan. Kun harrastus loppui, alko ei enää maistunut. Olin monta vuotta juomatta kokonaan, kun kaikki alkoholipitoinen van maistui niin pahalta.

Tärkeintä jutussa on olla tekemättä juomattomuudestaan numeroa, ja jos muut tekevät siitä numeron (niinkuin usein käy), ei lähde siihen mukaan. Et sinä ole selitysvelvollinen kenellekään. Tai jos on helpompaa, voi keksiä jonkun meriselityksen; huomenna menoja, ei ehdi potea krapulaa, antibioottikuuri jonka kanssa ei voi juoda tms. Baariin jos menee, tilaa jonkun alkoholittoman juoman, kukaan ei kiinnitä huomiota kunhan on lasi kädessä. Aina pitää itselläkin olla alkoholitonta juotavaa jos muut ryyppää, sekin helpottaa kun voi kallistaa pulloa/tölkkiä/lasia samaan tahtiin muiden kanssa. Ja jos et itse halua laittaa välejä poikki, ne kaverit keille juominen on kynnyskysymys häviävät kyllä vähän ajan kuluttua kun et taivu.

En koskaan juonut kovin usein, mutta kerralla liikaa. Join helpottaakseni vaikeaa sosiaalista jännitystä ja miellyttääkseni muita, ollakseni hauskempaa seuraa. En vaan enää saanut omaa mielialaani nostettua nousuhumalalla, vaan tunsin oloni yksinäiseksi ja surulliseksi. Ja joka tapauksessa sain aivan hirveän krapulan koko seuraavaksi päiväksi.

Sitten join yhdellä kerralla silkkaa apeuttani niin paljon liikaa, että oksensin baarin tanssilattialle ja rämmin ojien kautta kotiin. Totesin että nyt riitti. En ole juonut enää kolmeen vuoteen, enkä myöskään käy enää yökerhoissa tai "juhlissa". Yritän oppia tuntemaan ja hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.

En ole lopettanut, mutta sain vähennettyä sillä että lopetin baarissa käymisen ja tiukkojen juomisen. Juon pelkästään mietoja. Säästyy rahat, ei tule morkkiksia ja krapula pysyy kohtuullisina. Eikä tule niitä holtittomia kännejä enää. Minulla ja miehellä ja osalla kavereista on yhteisenä "harrastuksena" pari kertaa kuussa kaljan tissuttelu ja musiikin kuuntelu/keikoilla käynti, joten siksi en halunnut tätä huvia kokonaan lopettaa.

Minulla lähti käsistä juuri siksi, että aina baariin lähtiessä kontrolli petti ja vedin viinaa pilkkuun asti tai siihen asti että tili oli tyhjä. Nykyään kaveritkin käy niin harvoin ulkona että eipä ole oikeastaan houkutuksia ollut. Koko ajatus baareista aiheuttaa vaan lähinnä ärsytystä, mukavempaa olla kotona tai jonkun luona hyvässä seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Kahden aikaan viime yönä. Raittius on pitänyt siitä asti.

M 45

Viinat loppui?

Ap:lle: Tee valinta. Joko ystävät tai ei. Kakkua ei voi syödä ja säästää. Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden aikaan viime yönä. Raittius on pitänyt siitä asti.

M 45

Viinat loppui?

Ap:lle: Tee valinta. Joko ystävät tai ei. Kakkua ei voi syödä ja säästää. Oma valinta.

Ystäväni eivät pakota juomaan ja porukkaan kuuluu niitäkin, jotka jo ovat vähentäneet. Enemmän minulla tuntuu olevan omassa päässä se ajatus, että ilo on pilalla jos ei juo. Vaikka oikeasti alkoholi ei enää pitkään aikaan ole ollut oleellinen vaikuttaja siihen, onko ollut hauskaa vai ei. Melkeinpä parhaimmat hulvattomat jutut syntyy ihan vain vanhan kunnon yliväsymyksen ansiosta, jos pitkää iltaa viettää :D eli luulen että minulla on jopa ihan hyvät mahdollisuudet sekä pitää ystäväni että lopettaa juominen vaikka kokonaankin. Ongelma on päässäni ja varmaan myös riippuvuudessa enemmän.

Ap

25-vuotiaana kiinnostus vaan lopahti. Juomisesta oli enemmän haittaa kuin iloa sillä krapula, raha, urheilusuoritusten lasku, baarit nähty ja viikonloput vain toisti itseään. Tylsää.

Join ylipäänsä tosi harvoin, joten humalluin äkkiä. Viimeksi, kun join itseni änkyräkänniin, petin puolisoani. Sain anteeksi, mutta sillä ehdolla, etten enää juo. Enkä ole juonut. En kaipaa sitä yhtään.

18vuotaana pilkun aikaan viinaspäissäni pieksin tuntemattomalta kaverilta hammasrivin uuteen uskoon.

Silloin ymmärsin että ryyppäämisestä ei ole kuin harmia itselle.

Onneksi tyyppi suostui sovitteluun ja saatiin homma hoidettua ja pääsin kuin koira veräjästä..

Tyyppi ei muuta kuin vähän nakkijonossa töninyt ja provoillut mutta viina egoni ei sitä kestänyt.

6v siis nyt selvänä muutamaa olutta lukuunottamatta.

Olin jo vuosia ollut huolissani juomisestani. Valitettavasti vaan kukaan ystävistäni, ei edes silloinen puolisoni ollut kiinnostunut terveydestäni. Tietenkin jokainen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Mutta todella vaikea on käsittää, miksi samat ihmiset hokevat rakastavansa ja kuinka olen tärkeä jne eivät sitten hyväksy sitä, etten halua pilata elämääni.

Jouduin jättämään sekä parisuhteen että kaikki lähimmät ystäväni. Viinat kuuluivat kuvioon niin tiukasti, ettei lopettaminen onnistunut ilman. Ihmiset eivät hyväksyneet lähtöäni, tunsin todella suurta ahdistusta siitä että olen "hylännyt" ihmisiä, vaikka kyse oli siitä etten kelvannut muuta kuin idiootti kännipellenä, jonka sirkusshowta saa nauraa katketakseen (ja varmaan samalla ajatella että minulla ei ole ongelmaa, enhän sentään häpäise itseäni kuten tuo luuseri tuossa).

Ylilyöntejä on tapahtunut vuosien aikana, joudun edelleenkin katsomaan kelloa ja miettimään että jos nyt otan tämän juoman, voin sitten parin tunnin päästä ottaa toisen alkoholijuoman, ja se on sitten siinä. 3 alkoholijuomaa on jo liikaa. Mutta niin se vain on, että minun on pakko miettiä alkoholinkäyttöni todella tarkkaan. Bileisiin ja baareihin en enää lähde, koska kädestä lähtisi kuitenkin. Elämäni on suhteellisen yksinäistä, mutta toisaalta, tunsin itseni paljon yksinäisemmäksi parisuhteessa ja isossa kaveripiirissä.