Kissan käytös. Mitä tämä tarkoittaa?
Meillä on kaksi kissaa ja niillä on tapana tulla meidän viereen maate, kun maataan sohvalla. Ensin ne nuolevat, sen jälkeen ne alkavat " nyppimään" hiuksia, ei kovaa, sillä lailla hellästi, sen jälkeen ne taas nuolevat ja koko ajan ne kehräävät. Mitä tuo ele tarkoittaa?
Kommentit (17)
kissat eivät ole kaikki samanlaisia, ja tämä nyt haluaa osoittaa yhteenkuuluvaisuutta ja hellyyttä tällä tavalla :-)
Vierailija:
Ei paljo kannattaisi olla tasavertainen laumaeläimen kanssa, vaan se kunnioitus kuuluisi perheen päälle, eli kissan huoltajalle. Oletko koskaan ajatellut tätä?
Kissa ei ole laumaeläin. Se sopeutuu kyllä sosiaaliseen elämään, mutta ei edelleenkään ole laumaeläin. Siksi kissaa ei voi komentaa samalla tavalla kuin koiraa. Kissa tekee niin kuin käsketään vain jos se itse haluaa. ;)
Kissan on hyvä tietää, kuka sitä hoitaa ja kasvattaa ja sitä kissa osaa myös kunnioittaa....
Myös kissat voivat olla hankalia, samalla lailla kuin koiratkin. Tiedätte haukkuvat tyytymättämät koirat, jotka tottelevat vain yhtä ihmistä. Kissoilla se on onneksi helpompaa, mutta kyllä se on samalla lailla osoitettava, että me olemme sen kasvattajia, pomoja eikä tasavertaisia.
Teillä on tosi hyvä kun on kaksi kissaa, joista on toisilleen seuraa...Mutta ei se tarkoita, että teidän tulisi olla kissan silmin samanvertaisia lauman jäseniä, kun se ei niin ole. Olette niiden kasvattajia, eli ns. johtajia.
Ymmärrättekö mun pointin? Edelleen haluaisin tietää, uhmaako ap:n kissat omistajiaan?
Olen nähnyt myös todella häiriökäyttäytyviä kissoja, jotka luulivat olevansa koko perheen päitä...:)
oikeanlaista suhdetta. jos ap:ta haittaa hiusten nyppiminen ainahan voi kieltää ja osoittaa, ettei sitä halua. kissa on fiksu eläin ja ymmärtää yleensä pienestäkin, ettei jotain saa tehdä. paijaamista ei voi koskaan olla liikaa :-)
meillä on myös onnelliset kissat jotka varmasti tietävät, että niistä pidetään huolta. Jännä on huomata myös se, ketä ne kuuntelevat ja kunnioittavat. Kuten mieheni, joka ei niitä juuri hoida vaan minä hoidan ruokapuolet, pissa-astian pesut ja ulkoitukset, niin kyllä kissakin käyttäyttyy sen mukaan.
Mutta mun sattuukin olemaan koiraihminen, kun minä olen niin sataprosenttisesti kissaihminen.... Rakastan omia kissojani, niinkuin tekin varmasti omianne ja se on hienoa, koska kissa on monesti hyvin vihattu kotieläin. Vapaaksi kissaa ei tulisikaan päästää kaupunkialueella tai edes rivitaloalueella....
Mutta ne jotka kissoista oikeasti jaksavat huolehtia, pitävät ne sisällä ja ulkoiluttavat valjailla...
Ihan kaikkien kanssa olen hellitellyt, toki kissan omilla ehdoilla, sen mukaan kuin kissa nyt ollut kiinnostunut ihmisten seurasta ja hellittelyistä.
Silti jotkut kissat ovat alunperinkin olleet unelmatapauksia huushollissa, joita ei ole tarvinut komentaa lainkaan. Toiset ovat uskoneet helposti " opastusta" ja yhteiset pelisäännöt on löytyneet helposti. Joittenkin kanssa on ollut ongelmaa ja on tullut nähdä paljonkin vaivaa, että kissan epäsosiaaliset tai tuhoisat puolet on saatu kuriin, ja joittenkin kanssa on vaan pitänyt hyväksyä kissa sellaisena, kun se on. Yleensä nämä viimeiset tapaukset valitettavasti ovat olleet niitä, joilla on ollut traumaattisia kokemuksia ihmisistä, ja joita ei siis hellittelyt ihmisten kanssa kiinnosta. En siis lainkaan voi allekirjoittaa 3/7:n ajattelua kissoista. Hän kuulostaa kovin " koiraihmiseltä" . :)
Hyvän kissanomistajan tulisi osata myös kissan kieltä... siis osata lukea kissan käytöksestä ne sanat, joita se ei osaa sanoa, eli siis tulkata kissan käytöstä, siten ymmärrät kissaasi paremmin...
" 3/7, olet ihan hassu kissanomistaja :)
Ei millään pahalla. "
Ei sen puoleen pidän myös koirista.
Kissat ja koirat ovat mahdottoman hyviä viikareita. Kannattaa antaa niille mahdollisuus valloittaa sydän :-)) ja sen ne varmasti myös tekevät :-))))
Vierailija:
Ihan kaikkien kanssa olen hellitellyt, toki kissan omilla ehdoilla, sen mukaan kuin kissa nyt ollut kiinnostunut ihmisten seurasta ja hellittelyistä.Silti jotkut kissat ovat alunperinkin olleet unelmatapauksia huushollissa, joita ei ole tarvinut komentaa lainkaan. Toiset ovat uskoneet helposti " opastusta" ja yhteiset pelisäännöt on löytyneet helposti. Joittenkin kanssa on ollut ongelmaa ja on tullut nähdä paljonkin vaivaa, että kissan epäsosiaaliset tai tuhoisat puolet on saatu kuriin, ja joittenkin kanssa on vaan pitänyt hyväksyä kissa sellaisena, kun se on. Yleensä nämä viimeiset tapaukset valitettavasti ovat olleet niitä, joilla on ollut traumaattisia kokemuksia ihmisistä, ja joita ei siis hellittelyt ihmisten kanssa kiinnosta. En siis lainkaan voi allekirjoittaa 3/7:n ajattelua kissoista. Hän kuulostaa kovin " koiraihmiseltä" . :)
...että musta on varsin kummallista itsestäni, että kukaan voi asua samassa huushollissa niin ihanan otuksen, kuin kissan kanssa, eikä halailla ja helliä sitä. Sellainenhan ei mitenkään tarkoita sitä, ettäkö ei voisi osata tulkita kissan käytöstä ja kieltä... En mitenkään maininnut, ettäkö et olisi hyvä omistaja.
Omasta puolestani olen nähnyt niin kaltoin paljon kohdeltuja kissoja, että sanon hyväksi omistajaksi jokaista, joka huolehtii kissansa terveydestä, ruokkii, ei vahingoita ja vie eläinlääkäriin kun se on kipeä.
Hyvän kissanomistajan tulisi osata myös kissan kieltä... siis osata lukea kissan käytöksestä ne sanat, joita se ei osaa sanoa, eli siis tulkata kissan käytöstä, siten ymmärrät kissaasi paremmin...
nimittäin, itsellä on kaksi kissaa ja koira. kaikki ovat tulleet eri aikaan ja ovat kaikki ns. löytöeläimiä. nuorin kissoista " löytyi" ensimmäisenä (metsätäiden kera), koska tiedettiin, että tod. näk. löytöeläin kodin 14 vrkn jälkeen piikki olisi tiedossa, pikku kaveri muutti meille. seuraavana kesänä tuli toinen kissa, joka mourusi äidin pihassa kuukauden verran, tassut olivat aivan puhki ja kisulikin oli kovin nälkäinen. ilmoitukset jätettiin asianmukaisesti molemmista, mutta eipä kukaan tunnustanut hukanneensa näitä kahta tapausta.
huolimatta siitä, että ovat keskenään todella erilaiset luonteet ja molemmat narttuja, ovat tulleet alusta lähtien hyvin toimeen. jälkimmäinen tulokas osasi softata tullessaan, eikä provosoitunut toisen yrityksistä huolimatta.
mieheni on aina ollut koiran omistaja, mutta nämä kisut ovat tulleet hänelle kovin rakkaiksi. aluksi kritisoin hänen käyttäytymistään, koska mielestäni hän käsitteli kissoja kuin ne olisivat koiria. mutta koska kissat " lukevat" aivan muuta peliä ja toimintaa kuin me ihmiset, on hänen strategiansa ollut aivan yhtä hyvä kuin omani, vaikkakin erilainen. kissat rakastavat häntä yli kaiken. kissat tuntevat kyllä kuka on kaveri ja kuka ei, ja ovat sen verran avarakatseisia, että erilaiset toimintatavat käyvät yhtä hyvin, kunhan on positiivinen ja rakastava.
koira tuli keski-euroopan löytöeläinkodista pari vuotta myöhemmin ja sekin sopeutui hyvin joukkoon, vaikka ei ollut mitään etukäteistietoa, mikä on suhtautuminen kissoihin :-)
kaikki siis mahdollista kunhan omat positiiviset tuntemukset :-)
Silittelen, rapsuttelen ja paijaan mielin määrin.... kerroin vain, ettei meidän kissan nuole tai nypi, pureskele hiuksiani.
He saattavat rapsuttelun vastapalkkioksi nuolaista ja kyhnätä sekä kehräävät tyytyväisenä..t. 3/7/?
Huoh...Eikös olekin maailman ihanimmat "villasukat" yöksi.
Kyllä meidän kissat tietävät kaapin paikan. Ja ne tietävät, että vauvan pinnikseen ja vaunuihin ei saa mennä ja pöydille ei saa hyppiä. Ja kyllä meillä kissat saavat osakseen hellyyttä; raputuksia (myös lapset paijaavat niitä), istuvat sylissä, kun katsotaan telkkaria jne. Ja kissat myös nukkuvat meidän sängyssä (hui kauhistus), meidän jalkopäässä. ap
Eikä tuollaista käytöstä ole meitä kohtaan osoittaneet. Ensinnäkään en pidä kissan nuolemisesta, bakteereja on ihan riittämiin. Meillä kissat nuolevat toisiaan ja pesevät toinen toistaan. Kirppuja ei tarvitse nyppiä, kun niitä ei sisäkissoilla ole... nuorempi käy kyllä valjailla ulkona lähes joka päivä....
Meillä se hyväksyntä osoitetaan kyljen ja kuonon hieraisulla... sillä se osoittaa hyväksyntänsä.
Meillä taas minä olen pomo, eli kissat kunnioittavat minua ja pelkäävätkin pahoja tehdessään, en niitä kurita, vain komennan ja se riittää.
Ei paljo kannattaisi olla tasavertainen laumaeläimen kanssa, vaan se kunnioitus kuuluisi perheen päälle, eli kissan huoltajalle. Oletko koskaan ajatellut tätä?
Uhmaavatko kissat koskaan sinun valtaasi, siis tekevätkö oman mielensä mukaan vai noudattavatko jo opittuja sääntöjä?