Tunnetko yhtään OIKEASTI vastuutonta yh-äitiä?
Minulla tuttavapiirissä yksi, muut o.k. eli en halua yleistää. Harmittaa niin helvetisti katsoa vierestä kuinka tämä y.h. juoksuttaa lasten isää, jättää lapset hoitamatta (ovat likaisia ja itkuisia...), huolehtii kyllä itsestään ja omista tarpeistaan muut unohtaen, lapset vielä pieniä ja hyvin usein viikonloput isovanhempien luona hoidossa ja viikot päiväkodissa. Kaikkein pahinta on kuunnella sitä ainaista lapsille huutamista ja lasten pelkoa äitiä kohtaan... Surullista.
Kommentit (31)
Kai sitä on hoikka kun saa ehkä kulhollisen muroja syötyä koko päivänä. On ilmoitettu sossulle.
Hänellä asiat meni lopulta siihen että, lapset huostaanotettiin. Ihan tod. hyvistä syistä. Silti on kurjaa sivusta seurata äidin kamppailua nyt, lapsilla on turvalliset oltavat, mutta kyllä tämä äiti lapsiaan rakastaa ja ikävöi, vaikka on asiansa pahasti mokannut. Toivottavasti saa asiansa joskus siihen malliin että, lapset voivat palata kotiin.
Ihan siksi tätä täällä" ääneen" ihmettelen kun luulis että yksinhuoltajalla olis vastuuta enemmän kuin meillä parillisilla, mut näin ei kyllä tunnu olevan tässätapauksessa. Varsinkin kun on yksinhuoltaja vain ja ainoastaan omasta halusta(heitti miehen pihalle ilman kunnon syytä?).
kuulostaa tutulta ja lähipiiristä löytyy. Voiko noista lapsista vielä kasvaa kunnon aikuisia kun nyt jo reagoivat tilanteeseen?
Kauhulla odotan tulevaisuutta kun tuttavan lapset kasvaa ja tajuaa etteivät ole äidille muuta kuin välttämätön taakka.
alkoi ilmetä? Ajattelin kun nämä ovat vielä reilusti alle kouluikäisiä ja silti jo on joitain merkkejä ahdistuneisuudesta.
Meno on kuitenkin pidemmän päälle rauhoittunut. Kyllä mä tavallaan ymmärrän, että eron jälkeen vähän humputellaan.
Kukaan näistä äideistä ei ole kuitenkaan IKINÄ laiminlöynyt lastaan. Mitä nyt vapaa viikonloput on kulunut baareissa ensimmäisen vuoden.
ei tarvitse mennä töihin.
On rahaa käydä kapakassa ja ryypätä mutta lasten vaatteisiin ja leluihin, ei rahat riitä. On aina pahantuulinen lapsille.
ja baarireissutkin viikonloppuisin, mutta en sitä että lapsia kohdellaan välttämättömänä riesana josta on päästävä eroon niin usein kuin mahdollista. Ja se, että lapsista huomaa ahdistuksen on sellainen merkki jonka pitäis äitiäkin hiukan pysähdyttää miettimään.
..Mutta muistammehan, että niitä vanhempia, jotka kohtelevat lapsiaan huonosti, on ihan yhtä lailla kahden vanhemman perheessä. Eihän se yksinhuoltajuus itsessään kenestäkään huonoa vanhempaa tee.
omat tarpeet, miehet jne. tärkeintä, minä siskoineni olimme pelkkä riesa. Kauhean ikävä asia tuo on, kun omalle kohdalle sattuu. Ei sellaisessa bordellissa kasva tasapainoisia tyttöjä. Itse olen jotenkin selvinnyt, olen yliopistokoulutettu, mutta suunnaton trauma on äitini huoraamisesta, suoraan sanottuna.
Tämä ei ole mikään provo, olen 35 ja kärsin tuosta edelleen.
Ja sen olen ymmärtänyt, ettei minulle ole ns. normaalin ihmisen moraalikäsitystä. En tunne omantunnontuskia esim. jos petän.
isätkin (muistutan vain, ettei unohdu).
Jos isä olisi kunnollinen, lapsen elämä ei menisi välttämättä pilalle.
että en halua yleistää. Pointti onkin se että yh:n luulisi muistavan huolehtia lastenkin hyvinvoinnista eikä asettaa itseään ja omia tarpeita lasten edelle joka asiassa, varsinkin vastuun kantaminen TÄSSÄ TAPAUKSESSA on niin kovasti hukassa. Ajattelin vain että onko kovinkin yleistä?
Siis vaikka olen vastuuntunnottoman yh:n kasvattama, ehdottomasti uskon ja tunnenkin useita yksinhuoltajia, jotka hoitavat asiansa hyvin mallikkaasti, lasten ehdoilla jne. Ehkä tämä oma taustani on ihan marginaalitapaus, ei tyypillinen. Ihmiset ovat nykypäivänä valveutuneempia noista seurauksista, mitä lapselle voidaan tietyllä elämäntavalla tuottaa. Se on hyvä asia.
varmasti olisi paremmat oltavat, mutta tämä äiti haluaa elatustuet, lapsikorotukset yms. avustukset itselleen, ahne ihminen kun on. Ja muiden silmissä haluaa olla marttyyrinä esillä, vaikka itse tilanteensa on todellakin aiheuttanut!
pilaa meidän kunnollisten ja lapsistaan huolehtivien yh-äitien maineen... Kiva, kiva.
päällimmäisin tunne tuollaisia naisia kohtaan on viha, erittäin syvä ja vaikeasti käsiteltävä viha. Vihaan suhteellisen paljon omaa äitiäni ja esim. tasapainoiseksi äidiksi on erittäin vaikea kasvaa, kun elämän alkupuolen eväät on minun tahtomattani pilattu.
Jos joku yh tuntee pistoksen sydämessään, toivottavasti ei koskaan heidän ole liian myöhäistä ottaa vihjeestä vaari ja ymmärtää, minkälaisia " huoranpenikoita" he kasvattavat. Sanon rehellisesti, että omassa avioliitossa moraalini on ollut suurinpiirtein huoran penikan tasoa. Kiitos äidilleni.
onneksi hänellä on vain yksi lapsi. ei pilaa kuin yhden elämän.