Lue keskustelun säännöt.
Kauan sitten tapahtuneet erikoisuudet suvuissanne?
09.08.2019 |
En oo löytänyt omastani kuin että
-5 polvea sitten 1812 esiäitini oli kartanon tytär ja meni naimisiin kartanon rengin kanssa. (varmaan harmitti vanhempia).
- toisessa haarassa 4 polvea sitten esi-isäni joutui sotavangiksi Englantiin Oolannin sodassa.
Mitä teillä on?
Kommentit (231)
En tiiä onko ihan kauhean erikoista aikaansa nähen. Mutta isoisoisäni vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero on 30 vuotta. Vanhin lapsi sai samoihin aikoihin oman esikoisensa kuin isänsä kuopuksensa.
Kaikki lapset tehty pitkillä ikäeroilla, kuulemma tykkäsi että aina oli joku pieni ns. jaloissa pyörimässä. Kun aiempi lapsi oli noin kuus vuotias, syntyi seuraava. Tosin viimeisella lapsella on eri äiti, kun ensimmäinen vaimo kuoli sairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisän isä oli 4 kertaa naimisissa. Otti aina noin 10 vuotta nuoremman vaimon kuin edellinen. Lapsia oli 11, nuorimman ja vanhimman ikäeroa oli 40 vuotta ja vanhin lapsenlapsi oli vanhempi kuin isoisänsä viimeinen vaimo. Kaikki vaimot nuorinta lukuunottamatta kuolivat keuhkosairauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monilla on lapsi syntynyt noin 4-7 kk avioliiton jälkeen. Eli menty raskaana ollessa paniikissa naimisiin tavallaan pakon edessä.
Mm. 1920-luvulla isoisäni syntyi 5 kk avioliiton jälkeen, samoin hänen vanhemmista ainakin isällä oli samanlainen syntyhistoria.
Isoisoisoäitini sisko tuli 1850-luvulla avioliiton ulkopuolella raskaaksi ja ainakin siihen aikaan joutui hakemaan synninpäästön papilta. Tämä on kirjattu kirkonkirjoihinkin, että hän oli saanut synninpäästön, tuo synninpäästö oli haettu pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen.
Usein puhutaan, että ennen vanhaan ihmiset olivat siveellisempiä, mutta omien tutkimusteni mukaan ainakin omassa suvussa on ollut ihan yhtä siveetöntä menoa kuin sanotaan, että on nykypäivänäkin. Nykyään vaan esimerkiksi ne aviottomat lapset voi kasvattaa usemmin yksinhuoltajana kun taas ennen vanhaan moni joutui pakon edessä naimisiin.
Kyllä nykyään on paljon siveettömämpää. Pannaan ketä sattuu ennnen naimisiin menoa.
Ennen vanhaan, kun raskaus seurasi lähes heti seksi suhteen alettua, mentiin paniikissa naimisiin sen ekan seksi suhteen kanssa ja aviossa myös pysyttiin koko elinikä.
Itse asiassa ihmisten seksuaalikäyttäytyminen on muuttunut paljon noista ajoista ja usko tai älä, paljon rauhallisempaan suuntaan.
En usko. Kyllä seksi villiintyi valtavasti e-pillerin keksimisen jälkeen.
Ennen oli pakko olla siveä, kun ei haluttu äp*rälapsia.
Kyllä luonto tikanpojan ajoi siihenkin aikaan, usko pois. Sen voi lukea helposti suoraan kirkonkirjoista. Aviottomia lapsia syntyi ja avioliitossa syntyneet esikoiset taisivat syntyä useammin alle kuin yli 9 kk vihkimisestä.
Sellaistakin tapahtui, että tiettömien taipaleiden päässä asuvat hoitivat kerralla useamman kirkollisen toimituksen, kun kerran kylillä käytiin. Siinä sitten vihittiin vanhemmat ja kastettiin vanhimmat lapset samalla reissulla.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni syntyi 20-luvulla yh- äidille, joka oli pitäjän talon tyttäriä. Tuleva aviomies lähetettiin matkoihinsa, ja olemme arvelleet syytä. Mikä saa perheen ajamaan raskaana olevan tyttären lapsen isän pois silläkin uhalla, että aviottomana syntyvä lapsi on iso häpeä? Ainoaksi vaihtoehdoksi olen keksinyt sen, että lapsen isä oli jossei kokonaan niin ainakin osittain romani, ja se voisi olla syy miksi suku tai perhe ei huolinut miestä taloonsa. Isoisäni oli tummahiuksinen ja herkkä ruskettumaan, sekä hänen luonteensa oli melkoisen levoton. Hyvä korttimies, viihtyi porukoissa, osasi soittaa haitaria ja näytellä (eli lahjakas musikaalisesti ja näyttelijänä) sekä kauhea polte maanteille tai reissuun, hirveän huonosti asettui mihinkään vaikka oli muuten sopeutuvainen luonne.
Olen päätellyt isyyttä siitäkin, että isoisäni äiti majoitti myöhemmin perimänsä talon pihassa romanivankkureita ja äitini oli juossut lasten seassa tasan yhtä ruskeana kuin muutkin näiden seurueiden lapsista, eikä kukaan ollut erottanut häntä jossei tuntenut. Kuulemma epätavalliseen tyyliinsä isoisoäitini oli istunut siellä samalla nuotiolla, antanut käyttää pesutilojaan ja keittiötään ja vaarini oli ollut mukana tottakai. Minusta tuo jo kertoo paljon, tai sitten ei mitään, mutta normaalisti keskisuomen pitäjillä ei hirveästi katsottu romanivankkureita hyvällä.
Mutta nyt, 2010- luvulla kun katselen valokuvia ja nykyhetkeä, niin käsitys vahvistuu - romanimiehet ovat haistatelleet Imatralla äidilleni joskus bensatankeilla, ja tässä pitää tietää että he luulivat äitiäni omikseen joka on luopunut hameesta. Äidilläni on paksu pitkä kihartuvaan taipuva musta tukka ja on aika vanttera, ja jos hänelle laittaisi romanimekon niin en kyllä suomalaisena pitäisi. Itse taas olen ollut aina todella levoton luonne, en meinaisi millään pysyä paikoillani ja tummatukkaisena kävin myös romanilapsesta. Uskottavasti myös tietyt ennustaja- ja noitataipumukset tulevat myös tuolta kautta. Emme oikeasti tiedä mitään, mutta tämä on hyvää arvailua, ja ehkä tämä selittää senkin miksi en osaa olla kovinkaan rasistinen tuota vähemmistöä kohtaan vaan tunnen ihmeellistä hengenheimolaisuutta. Toisaalta ovathan ajat heidänkin osaltaan muuttuneet suotuisampaan suuntaan.
Kyllä ainakin pohjanmaalla äidin äidin äiti oli aina antanut romanien majoittua maatilalla sekä myöskin antoi aina ruokaa ihmisille ja hevosille. Vaikka suurperheessä oli varmasti omakin ravinto tiukassa ja töitä riittävästi. Syrjäkylällä sijaitseva iso maalaistalo ja 1800-luvun puolella usein oli romaneita liikkeellä ja monesti miesväki ei ollut kotona ollenkaan vaan pidemmillä työreissuilla. Käytös oli hyvää ja kohteliasta, hyväksi emännäksi puhuteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vanhoista ajoista takaisin sen, että avioeror olivat erittäin harvinaisia.
Toisen vikoja siedettiin paljon enemmän.
Avioliitot kestivät erittäin pitkään, sillä vaikka kuoltiin jotain 64-vuotiaana yleensä, niin naimisiin mentiin jo parikymppisinä.
Mitä ajanjaksoa tarkoitat? Entisinä aikoina avioliitot olivat nykyistä lyhyempiä, koska se keskimääräinen 64-vuotias oli usein jo kertaalleen leski. Ja kyllä niitä avioerojakin oli.
Mun suvussa (siinä, jota on tutkittu) kyllä elettiin yli 60 vuotiaaksi melkein aina. Kukaan ei eronnut. Kukaan ei mennyt leskeksi päädyttyään uusiin naimisiin.
Varhaisia leskiä oli 2. Toinen oli mies. Vanhin tytär (nimeän hänet neiti A:ksi) joutui ottamaan talouden haltuun (ihan kaupungissa elivät) ja nuoremmat sisaruksensa aikuisiksi hoitamaan. Iso taakka. Ei päässy itse naimisiin ollenkaan, vaikka kovasti sitä halusi.
Toinen varhainen leski oli nainen. Hän lähti kälppimään kokonaan pois lastensa luota. (hänen kuollut miehensä oli tuon edellä mainitun A:n veli) Ajatelkaas, että tuo sisaruksensa ensin hoitanut neiti A joutui sitten hoitamaan vielä tuon menehtyneen veljensäkin lapset aikuisiksi ja vieläpä ihan yksin. Lisäksi joutui käymään töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raippatuomio Suomenlinnassa. Suku ei ole sieltä päinkään.
Varhainen radikaalimuusikko, joka soitti viulua kun olisi pitänyt veisata virsiä.
Erään julkkiksen kylvettäjä.
Mies, joka toimi renkinä kahden suurmiehen perheessä. Toinen oli hänen lastensa ikätoveri.
On täällä tänään iäkästä väkeä liikkeellä kun keskustelijoiden isovanhempien vanhemmat olleet mukana punakapinassa ja yksi jo 1850-luvun Turussa.
Onko tämä joku ET-lehden Aihe vapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks palatsikreivi löyty.
Opiskeli ulkomaita myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni syntyi 20-luvulla yh- äidille, joka oli pitäjän talon tyttäriä. Tuleva aviomies lähetettiin matkoihinsa, ja olemme arvelleet syytä. Mikä saa perheen ajamaan raskaana olevan tyttären lapsen isän pois silläkin uhalla, että aviottomana syntyvä lapsi on iso häpeä? Ainoaksi vaihtoehdoksi olen keksinyt sen, että lapsen isä oli jossei kokonaan niin ainakin osittain romani, ja se voisi olla syy miksi suku tai perhe ei huolinut miestä taloonsa. Isoisäni oli tummahiuksinen ja herkkä ruskettumaan, sekä hänen luonteensa oli melkoisen levoton. Hyvä korttimies, viihtyi porukoissa, osasi soittaa haitaria ja näytellä (eli lahjakas musikaalisesti ja näyttelijänä) sekä kauhea polte maanteille tai reissuun, hirveän huonosti asettui mihinkään vaikka oli muuten sopeutuvainen luonne.
Olen päätellyt isyyttä siitäkin, että isoisäni äiti majoitti myöhemmin perimänsä talon pihassa romanivankkureita ja äitini oli juossut lasten seassa tasan yhtä ruskeana kuin muutkin näiden seurueiden lapsista, eikä kukaan ollut erottanut häntä jossei tuntenut. Kuulemma epätavalliseen tyyliinsä isoisoäitini oli istunut siellä samalla nuotiolla, antanut käyttää pesutilojaan ja keittiötään ja vaarini oli ollut mukana tottakai. Minusta tuo jo kertoo paljon, tai sitten ei mitään, mutta normaalisti keskisuomen pitäjillä ei hirveästi katsottu romanivankkureita hyvällä.
Mutta nyt, 2010- luvulla kun katselen valokuvia ja nykyhetkeä, niin käsitys vahvistuu - romanimiehet ovat haistatelleet Imatralla äidilleni joskus bensatankeilla, ja tässä pitää tietää että he luulivat äitiäni omikseen joka on luopunut hameesta. Äidilläni on paksu pitkä kihartuvaan taipuva musta tukka ja on aika vanttera, ja jos hänelle laittaisi romanimekon niin en kyllä suomalaisena pitäisi. Itse taas olen ollut aina todella levoton luonne, en meinaisi millään pysyä paikoillani ja tummatukkaisena kävin myös romanilapsesta. Uskottavasti myös tietyt ennustaja- ja noitataipumukset tulevat myös tuolta kautta. Emme oikeasti tiedä mitään, mutta tämä on hyvää arvailua, ja ehkä tämä selittää senkin miksi en osaa olla kovinkaan rasistinen tuota vähemmistöä kohtaan vaan tunnen ihmeellistä hengenheimolaisuutta. Toisaalta ovathan ajat heidänkin osaltaan muuttuneet suotuisampaan suuntaan.
Kyllä ainakin pohjanmaalla äidin äidin äiti oli aina antanut romanien majoittua maatilalla sekä myöskin antoi aina ruokaa ihmisille ja hevosille. Vaikka suurperheessä oli varmasti omakin ravinto tiukassa ja töitä riittävästi. Syrjäkylällä sijaitseva iso maalaistalo ja 1800-luvun puolella usein oli romaneita liikkeellä ja monesti miesväki ei ollut kotona ollenkaan vaan pidemmillä työreissuilla. Käytös oli hyvää ja kohteliasta, hyväksi emännäksi puhuteltiin.
Ei ollut aina. Pohjoisessa asui työkaverini lapsena leskiäitinsä ja sisarusten kanssa paikassa, jonne ei ollut edes kunnon tietä. (saati puhelinta)
Sinne tuli romani seurue ja vaati saada syödä ja vei mukanaan talon hyvän hevosen. Jätti huonon taloon.
Leskiäiti lapsineen ei mahtanut asialle yhtään mitään.
Tapahtui noin 1960-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pappani pappa menetti koko omaisuutensa uhkapelatessa.
Mummoni äiti hylkäsi lapsensa. Mummoni hän hylkäsi hiekkalaatikolle josta hänet myöhemmin otettiin huostaan. Myöhemmin mummo löysi osan sisaruksistaan Ruotsista. Muut olivat jo ehtineet kuolla. Vieläkään ei tiedetä kuka hänen biologinen äitinsä oli.
Papalla oli vaimo Bulgariassa ja tyttöystävä täällä Suomessa. En ole varma kuinka hyvin naiset tiesivät toisistaan. Vaimo oli pappani toinen. Ensimmäinen, mummoni, oli jo ehtinyt kuolla. Kävimme Bulgariassa papan kanssa katsomassakin vaimoa. Tyttöystävänkin mökillä viihdyimme usein. Ei ollut soveliasta ottaa esille toista naista kun vierailimme Bulgariassa tai tyttöystävän luona.
Myös mun iso vaarini menetti koko suuren omaisuutensa uhkapelillä. Oli rakentanut itse useita vuokrataloja omille tonteille kaupungin keskustaan Tampereelle. Tietty hänellä oli palveluksessa työmiehiä. (samoin kävi mieheni äitipuolen isälle ja jopa Mannerheimin isälle, joka ei tietenkään ole sukua)
Uhkapelit on kielletty aivan perustellusta syystä. Humalapäissään tulee helposti menetettyä aivan kaikki. Jotkut fiksut menee tietty pelaamaan selvänä ja saattavat jopa huiputtaa humalaisia pelaajia.
Turussa kaupungin rakennuksilla olin itse töissä ja seurasin pienin panoksin tehtävää uhkapeliä. Korteissa oli niin pienet merkinnät, että kkääntyneemmät eivät niitä nähneet. En uskaltanut paljastaa huijausta. Itse en osallistunut.
Ennen oli ihan paremman väen pultsareitakin. Poliisi tunsi heidät kuten muutkin vakiasiakkaansa, ja osasi pyytämättä sotun ja osoitteen.
Näitä sitten palautettiin valtion kyydillä koteihinsa. Näin kertoi pitkän linjan turkulaispoliisi.
Vierailija kirjoitti:
On täällä tänään iäkästä väkeä liikkeellä kun keskustelijoiden isovanhempien vanhemmat olleet mukana punakapinassa ja yksi jo 1850-luvun Turussa.
Onko tämä joku ET-lehden Aihe vapaa?
Mun isoisä oli mukana punakapinassa Tampereella ja isoisän isä oli 1850-luvulla pikkupoikana Turussa.
Itse olen vähän päälle 50-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On täällä tänään iäkästä väkeä liikkeellä kun keskustelijoiden isovanhempien vanhemmat olleet mukana punakapinassa ja yksi jo 1850-luvun Turussa.
Onko tämä joku ET-lehden Aihe vapaa?
Olen 70-luvulla syntynyt. Isovanhempani olivat punakapinan aikaan pieniä/syntymässä ja heidän vanhempansa melko nuoria. Yksi oli alle 20.
Vierailija kirjoitti:
On täällä tänään iäkästä väkeä liikkeellä kun keskustelijoiden isovanhempien vanhemmat olleet mukana punakapinassa ja yksi jo 1850-luvun Turussa.
Onko tämä joku ET-lehden Aihe vapaa?
Nuorempia ei ehkä vielä juuret ja sukututkimus nappaa.
Tosin täällä on muutamia kommentteja, jotka ovat varmaan nuorten kirjoittamia, kun ymmärrys menneistä ajoista vaikuttaa olevan hiukan puutteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monilla on lapsi syntynyt noin 4-7 kk avioliiton jälkeen. Eli menty raskaana ollessa paniikissa naimisiin tavallaan pakon edessä.
Mm. 1920-luvulla isoisäni syntyi 5 kk avioliiton jälkeen, samoin hänen vanhemmista ainakin isällä oli samanlainen syntyhistoria.
Isoisoisoäitini sisko tuli 1850-luvulla avioliiton ulkopuolella raskaaksi ja ainakin siihen aikaan joutui hakemaan synninpäästön papilta. Tämä on kirjattu kirkonkirjoihinkin, että hän oli saanut synninpäästön, tuo synninpäästö oli haettu pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen.
Usein puhutaan, että ennen vanhaan ihmiset olivat siveellisempiä, mutta omien tutkimusteni mukaan ainakin omassa suvussa on ollut ihan yhtä siveetöntä menoa kuin sanotaan, että on nykypäivänäkin. Nykyään vaan esimerkiksi ne aviottomat lapset voi kasvattaa usemmin yksinhuoltajana kun taas ennen vanhaan moni joutui pakon edessä naimisiin.
Kyllä nykyään on paljon siveettömämpää. Pannaan ketä sattuu ennnen naimisiin menoa.
Ennen vanhaan, kun raskaus seurasi lähes heti seksi suhteen alettua, mentiin paniikissa naimisiin sen ekan seksi suhteen kanssa ja aviossa myös pysyttiin koko elinikä.
Itse asiassa ihmisten seksuaalikäyttäytyminen on muuttunut paljon noista ajoista ja usko tai älä, paljon rauhallisempaan suuntaan.
En usko. Kyllä seksi villiintyi valtavasti e-pillerin keksimisen jälkeen.
Ennen oli pakko olla siveä, kun ei haluttu äp*rälapsia.
Kyllä luonto tikanpojan ajoi siihenkin aikaan, usko pois. Sen voi lukea helposti suoraan kirkonkirjoista. Aviottomia lapsia syntyi ja avioliitossa syntyneet esikoiset taisivat syntyä useammin alle kuin yli 9 kk vihkimisestä.
Sellaistakin tapahtui, että tiettömien taipaleiden päässä asuvat hoitivat kerralla useamman kirkollisen toimituksen, kun kerran kylillä käytiin. Siinä sitten vihittiin vanhemmat ja kastettiin vanhimmat lapset samalla reissulla.
Yleensä mentiin naimisiin sen ekan tuloillaan olevan lapsen isän kanssa nopeasti ja nuorena. Ei ehditty sekstata enää useamman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä tänään iäkästä väkeä liikkeellä kun keskustelijoiden isovanhempien vanhemmat olleet mukana punakapinassa ja yksi jo 1850-luvun Turussa.
Onko tämä joku ET-lehden Aihe vapaa?
Nuorempia ei ehkä vielä juuret ja sukututkimus nappaa.
Tosin täällä on muutamia kommentteja, jotka ovat varmaan nuorten kirjoittamia, kun ymmärrys menneistä ajoista vaikuttaa olevan hiukan puutteellista.
Mitkä kommentit kielivät ymmärtämätrömyydesrä vanhoja aikoja kohtaan.
Esi-isäni listi veljensä humalassa (luonnollisesti puukottamalla, kun Pohjanmaalla oltiin) ja tuomittiin siitä kuolemaan. Rangaistus muutettiin karkotukseksi Siperiaan ja enempää en sitten miekkosen vaiheista tiedäkään. Tämä tapahtui 1800-luvun puolivälin tienoilla.
Ihmeen paljon täällä vähätellään suhtautumista kuolemaan, siis lasten kuolemiin.
Kyllä niitä aivan tosissaan surtiin, ihan kuten tänä päivänäkin. Mutta siihen ei voinut vellomaan antautua, oli pakko hoitaa muut lapset jne. Olihan se kuolema tuttu vieras, muttei nyt niin tuttu että tyynest olisi lapsi unohettu. Kun valokuvaaminen tuli tavaksi, otettiin kuolleesta usein kuva arkussa tmv muistoksi ja sitä kuvaa hyvinkin varjeltiin. Joskus oli myös tapana antaa kuolleen lapsen nimi seuraavalle lapselle joka syntyi, oli uskomus että lapsen henki jollain tasolla siirtyi tähän seuraavaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pappani pappa menetti koko omaisuutensa uhkapelatessa.
Mummoni äiti hylkäsi lapsensa. Mummoni hän hylkäsi hiekkalaatikolle josta hänet myöhemmin otettiin huostaan. Myöhemmin mummo löysi osan sisaruksistaan Ruotsista. Muut olivat jo ehtineet kuolla. Vieläkään ei tiedetä kuka hänen biologinen äitinsä oli.
Papalla oli vaimo Bulgariassa ja tyttöystävä täällä Suomessa. En ole varma kuinka hyvin naiset tiesivät toisistaan. Vaimo oli pappani toinen. Ensimmäinen, mummoni, oli jo ehtinyt kuolla. Kävimme Bulgariassa papan kanssa katsomassakin vaimoa. Tyttöystävänkin mökillä viihdyimme usein. Ei ollut soveliasta ottaa esille toista naista kun vierailimme Bulgariassa tai tyttöystävän luona.
Myös mun iso vaarini menetti koko suuren omaisuutensa uhkapelillä. Oli rakentanut itse useita vuokrataloja omille tonteille kaupungin keskustaan Tampereelle. Tietty hänellä oli palveluksessa työmiehiä. (samoin kävi mieheni äitipuolen isälle ja jopa Mannerheimin isälle, joka ei tietenkään ole sukua)
Uhkapelit on kielletty aivan perustellusta syystä. Humalapäissään tulee helposti menetettyä aivan kaikki. Jotkut fiksut menee tietty pelaamaan selvänä ja saattavat jopa huiputtaa humalaisia pelaajia.
Turussa kaupungin rakennuksilla olin itse töissä ja seurasin pienin panoksin tehtävää uhkapeliä. Korteissa oli niin pienet merkinnät, että kkääntyneemmät eivät niitä nähneet. En uskaltanut paljastaa huijausta. Itse en osallistunut.
Ennen oli ihan paremman väen pultsareitakin. Poliisi tunsi heidät kuten muutkin vakiasiakkaansa, ja osasi pyytämättä sotun ja osoitteen.
Näitä sitten palautettiin valtion kyydillä koteihinsa. Näin kertoi pitkän linjan turkulaispoliisi.
Joskus vieläkin varhaisemmalla ajalla on tarpeeksi hyväasemainen/hyväsukuinen juoppo saanut putkaansa uudet puhtaat pahnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisällissodan aikaan isoisäni isä tultiin hakemaan kotoaan talon taakse. Ammuttiin sinne kun ei suostunut olemaan kummankaan puolella.
Mun isoäitini veli taasen tultiin hakemaan talousrakennuksesta, jos oli sotaa piilossa. Hänet vietiin, vaikkei ollut osallistunut taisteluihin ja vaikka oli alle 18.
Olen alkanut miettiä, oliko kyse jostain kiintiöstä, joka oli annettu niille vangitsijoille päivän tehtäväksi. Erittäin epäreilua.
Lisään, että kuoli vankileirillä. Ei vammaan teini pystynyt pitämään puoliaan raavaita miehiä vastaan ruuasta.
Vieläkin lisään, että tämän teinin vanhemmat näkivät poikansa viimeisen kerran junan avoimesta ikkunasta tai ovesta, kun oltiin kuljettamassa tammisaaren vankileirille.
Poika sanoi, että heitä kidutettiin antamalla suolaista kalaa, mutta ei vettä.
Hänellä oli valtava turvotus. (munuaiset pettäneet?)
Moni yksin matkustanut mies ei koskaan edes päässyt eurooppaa pidemmälle amerikanmatkallaan kun tuli matkan aikana ryöstetyksi ja tapetuksi. Myös Suomessa on aikanaan yksinäisiä maalaismiehiä ryöstelty kaupungissa helppona saaliina.