Emma laihtui 4kk aikana 14kg ja kapeni 25cm - mitä mieltä ootte päivän ruuista?

En avannut linkkiä joten jos menee jotenkin ohi niin sori. 

Itse olen laihtunut nyt vähän reilussa 2 kk 12 kiloa pelkästään sillä että olen syönyt terveellisemmin ja lisännyt aavustuksen liikkumista. Toki ylipainoa on runsaasti ja kilpirauhasen vajaatoiminta löydetty ja nyt lääkkeet siihen. Mutta tuntuu että jos 4 kk olisin pussidieetillä niin lähtisi vähintäänkin tuplasti sama määrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Mieheni laihdutti 8 vuotta sitten noin 30 kg juoksemalla päivittäin.

Jätti pois herkut ja alkoholin. 4 kuukautta meni. Paino on pysynyt poissa. Juoksee, käy salilla, hänellä on Personal trainer, jonka kanssa vetää 2 kertaa viikossa rajut harjoitukset.

Syy aloitukseen oli lääkärin varoitus: 2 tyypin diabetes uhkaa, jos et muuta elintapojasi.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei läski ole lähtenyt leuan alta?

Onko tämä joku Cambridge-dieetin mainos`?

ei se kaikilta lähde. Mulla on sukuvikana kalkkunaleuka, arvaa vaan vatuttaako. 

Vierailija kirjoitti:

En avannut linkkiä joten jos menee jotenkin ohi niin sori. 

Itse olen laihtunut nyt vähän reilussa 2 kk 12 kiloa pelkästään sillä että olen syönyt terveellisemmin ja lisännyt aavustuksen liikkumista. Toki ylipainoa on runsaasti ja kilpirauhasen vajaatoiminta löydetty ja nyt lääkkeet siihen. Mutta tuntuu että jos 4 kk olisin pussidieetillä niin lähtisi vähintäänkin tuplasti sama määrä. 

Ja jos olisit pussikuurilla, niin tulisi takaisinkin vähintään tuplasti :)

Vierailija kirjoitti:

rumaa tatuointia ei poista mikään dieetti.

No mutta hei onneksi hänen tatuoinnit ei ole sun ongelma, oma puolisonsa luultavasti tykkää kun on kyseisen naisen nainut. Sinä voit sitten valita puolisoksi sellaisen tatuoimattoman yksilön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

"Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?"

Normaalipainoisetkaan ei tee tämmöistä, jotain yksittäistä sissiä lukuunottamatta. Urheilevat ihmiset vielä vähemmän, ne käyttää paukkunsa siihen urheiluunsa eikä mihinkään typerään kauppakassien raahaamiseen. Ihan jäätävän älytön heitto.

Mitkä ihmeen paukut? Ei tuo vaadi mitään urheilevalta ihmiseltä :D

Teillä on niin paskat kunnot että ei mitään rajaa. Tuo ei ole mitään tuo kauppareissu.

T: Urheileva ihminen (NO SUGAR NO PUSSIBOY)

Haha, kerrohan toki nyt mitä lajia itse harrastat? Meinaatko, että esimerkiksi maratonille harjoitteleva perheenäiti/isä (tai no miksei ihan sinkkukin) töiden jälkeen kävelee pari kertaa viikossa kauppaan 8 km, kantaa kassit kotiin, ja lähtee sitten vetämään vaikka vauhtikestävyyslenkin? Tai painonnostoa harjoitteleva, joka tosissaan pyrkii saamaan parannusta tuloksissa? Se 8km kauppakassien kanssa ei kehitä ominaisuuksia urheilijalla, mutta tuhlaa aikaa ja energiaa ihan järjettömällä tavalla. Et tiedä mitään oikeasta tavoitteellisesta treenaamisesta, joten jatka vaan niitten muovikassiesi kanssa taapertamista.

Mä en pelkästään kävele tuota 8km matkaa vaan juoksen sen. Toki takaisin tullessa on pakko kävellä, koska 2-3 täyden ruokakassin kanssa on vaikea juosta. Nostan painoja 7h viikossa ja juoksen sprinttityyliin lepopäivinä. En omista autoa vaan liikun aina omin jaloin, usein juoksemalla. Mä oon tehny tätä vuosia. Mun keho ei pelkästään sovellu juoksemiseen ja pitkien matkojen kävelyihin vaan myös kantamaan raskaita lasteja pitkiä matkoja. Its all in head man. Tuhlaa energiaa? Kuunnelkaa nyt vähän tätä ''urheilijaa''. Oletko joku yli pumpattu apina joka pyllistelee lavalla vaipoissa, mutta ei jaksa juosta tai liikkua pitkiä matkoja jalan?

Sun tulokset voimassa tai juoksussa vois parantua, kun lopettaisit tuon typerehtimisen kauppakassien kanssa, ja käyttäisit energiasi kehittävämpiin harjoituksiin. Mut hei, siinähän sitä kehittyy mitä treenaa. Joten tsemiä niitten muovipussien kans!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

"Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?"

Normaalipainoisetkaan ei tee tämmöistä, jotain yksittäistä sissiä lukuunottamatta. Urheilevat ihmiset vielä vähemmän, ne käyttää paukkunsa siihen urheiluunsa eikä mihinkään typerään kauppakassien raahaamiseen. Ihan jäätävän älytön heitto.

Mitkä ihmeen paukut? Ei tuo vaadi mitään urheilevalta ihmiseltä :D

Teillä on niin paskat kunnot että ei mitään rajaa. Tuo ei ole mitään tuo kauppareissu.

T: Urheileva ihminen (NO SUGAR NO PUSSIBOY)

Haha, kerrohan toki nyt mitä lajia itse harrastat? Meinaatko, että esimerkiksi maratonille harjoitteleva perheenäiti/isä (tai no miksei ihan sinkkukin) töiden jälkeen kävelee pari kertaa viikossa kauppaan 8 km, kantaa kassit kotiin, ja lähtee sitten vetämään vaikka vauhtikestävyyslenkin? Tai painonnostoa harjoitteleva, joka tosissaan pyrkii saamaan parannusta tuloksissa? Se 8km kauppakassien kanssa ei kehitä ominaisuuksia urheilijalla, mutta tuhlaa aikaa ja energiaa ihan järjettömällä tavalla. Et tiedä mitään oikeasta tavoitteellisesta treenaamisesta, joten jatka vaan niitten muovikassiesi kanssa taapertamista.

Mä en pelkästään kävele tuota 8km matkaa vaan juoksen sen. Toki takaisin tullessa on pakko kävellä, koska 2-3 täyden ruokakassin kanssa on vaikea juosta. Nostan painoja 7h viikossa ja juoksen sprinttityyliin lepopäivinä. En omista autoa vaan liikun aina omin jaloin, usein juoksemalla. Mä oon tehny tätä vuosia. Mun keho ei pelkästään sovellu juoksemiseen ja pitkien matkojen kävelyihin vaan myös kantamaan raskaita lasteja pitkiä matkoja. Its all in head man. Tuhlaa energiaa? Kuunnelkaa nyt vähän tätä ''urheilijaa''. Oletko joku yli pumpattu apina joka pyllistelee lavalla vaipoissa, mutta ei jaksa juosta tai liikkua pitkiä matkoja jalan?

Sun tulokset voimassa tai juoksussa vois parantua, kun lopettaisit tuon typerehtimisen kauppakassien kanssa, ja käyttäisit energiasi kehittävämpiin harjoituksiin. Mut hei, siinähän sitä kehittyy mitä treenaa. Joten tsemiä niitten muovipussien kans!

Kuulostat ihan vtun weak cuntilta. Päästä. Kokeile joku kerran juosta tuo matka ja sitten kävellä 2-3 täyden kassin kanssa reipasta vauhtia takaisin. Se on full body workout. Voimalla ei tee mitään jos ei ole myös kestävyyttä ja sitä tuo nimenomaan treenaa. Mä sanoisin että jos 84kg pystyn kyykkäämään sarjoja 200kg ja soutamaan sarjoja 120kg niin voimaa on ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Juuri näin. Olen itse toteuttanut useita 5 -10 kg:n painonpudotuksia vauhdilla 1 kg/kk ja niiden tulos ei ole ollut yhtään pitävämpi kuin nopeiden spurttien. Minua todella vituttaa tämä epä-älyllinen vouhotus jossa väitetään että joku tapa pudottaa painoa on "vähemmän pysyvä" kuin joku toinen. Se mistä kannattaa puhua ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota, on se että mikä on paras metodi pysyä tavoitepainossa jos on ongelmallinen tausta. Jokaisella on oma psykofyysinen kokonaisuus jossa hormonit vaikuttavat niin mieleen kuin ruumiiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu iltalehdessä oli niin huono, kun siinä oli jäänyt juuri tämä olennainen asia pois. Eli kuinka hän laihtui. On siinä voinut olla hermo kireellä, kun väkisin on laihduttava, nopeasti ja tommosilla patukoilla. Mietin myös sen huutokauppa-palsanmäen vaimon laihdutusjutusta, että sillä hypoxillako laihtui?

Itse asiassa nämä erittäin vähäkaloriset dieetit ovat psyykkisesti helppoja, kun selviää parista ensimmäisestä päivästä ja elimistö menee ketoosiin. Ketoosissa et enää tunne nälkää. Pää on vähän pörröinen etkä pysty samoihin älyllisiin suorituksiin, mutta olo on rento ja rauhallinen. Jos jostain syystä nautit jotain snäkejä ja ketoosi on on-off, niin laihdutusaika voi olla kammottavaa oravanpyörää. Olen 3 kertaa laihduttanut nutriletilla tehokkaasti, mutta kuten arvata saattaa lihoin aina vaan uudelleen. Lopulta löysin elämäntavan, jossa en liho holtittomasti eikä ole nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu iltalehdessä oli niin huono, kun siinä oli jäänyt juuri tämä olennainen asia pois. Eli kuinka hän laihtui. On siinä voinut olla hermo kireellä, kun väkisin on laihduttava, nopeasti ja tommosilla patukoilla. Mietin myös sen huutokauppa-palsanmäen vaimon laihdutusjutusta, että sillä hypoxillako laihtui?

Itse asiassa nämä erittäin vähäkaloriset dieetit ovat psyykkisesti helppoja, kun selviää parista ensimmäisestä päivästä ja elimistö menee ketoosiin. Ketoosissa et enää tunne nälkää. Pää on vähän pörröinen etkä pysty samoihin älyllisiin suorituksiin, mutta olo on rento ja rauhallinen. Jos jostain syystä nautit jotain snäkejä ja ketoosi on on-off, niin laihdutusaika voi olla kammottavaa oravanpyörää. Olen 3 kertaa laihduttanut nutriletilla tehokkaasti, mutta kuten arvata saattaa lihoin aina vaan uudelleen. Lopulta löysin elämäntavan, jossa en liho holtittomasti eikä ole nälkä.

Jos ketoosia haluaa, niin se onnistuu ihan ruokaa syömällä eikä tarvita pussikuureja. Painonhallintakin onnistuu näin laihtumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Mamma palsta tietää paremmin. Piste. Jos ylipainoinen av mamma kuumissa aalloissaan väittää että kilot tulee helpommin takaisin, ne tulee.

Mulle toimi parhaiten se, että söin reilun aamiaisen ja kunnon lounaan ja sen jälkeen en mitään päivän aikana. Liikuntana yhteensä 10-15km pyöräilyä töihin. 2,5kk:ssä lähti melkein 10kg.

Ja ne tuli kyllä myös takaisin, mutta pari vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mulle toimi parhaiten se, että söin reilun aamiaisen ja kunnon lounaan ja sen jälkeen en mitään päivän aikana. Liikuntana yhteensä 10-15km pyöräilyä töihin. 2,5kk:ssä lähti melkein 10kg.

Ja ne tuli kyllä myös takaisin, mutta pari vuoden aikana.

siis tuliko kilot takas vaikka jatkoit tuota hyvää elämäntapaa?

Mä en käsitä tätä, että aina joku lihava hyökkää puolustelemaan. Terveys on täydellinen, vaikka on kymmeniä kiloja liikaa. Mä painan ny hiukan yli 90 ja oon ihan romuna. Vatsa tiellä, lihakset kramppaa kun teen vähänkään mitään. En jaksakävellä kilometritolkulla. Yms kivaa, astma pahenee. Laihdutusjutuissakin ne laihtuneet kertoo jälkeenpäin, kuinka huono vointi on oikeasti ollut. Mä oon nyt syönyt viikon terveellisesti kun itse heräsin tähän kaikkeen kaameuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

Ja tähän suoritukseen pystyy kaikki "normaali"painoiset automaattisesti?

eri

Mun mielestä pitäisi pystyä. Ellei ole ihan sokerista tehty. Moni luulee, että heillä on normaali kunto, mutta totuus on toinen.

Eli se kunto riippuu varmaan muistakin asioista kuin pelkästään painosta?

Paljon päästäkin on kiinni murtuuko joku heti kun tuntuu vähän epämukavalta kehossa. Tuo ''suoritus'' ei mielestäni vaadi kyllä mitään suurempaa henkistä kanttia siksi laitoinkin sen kysymyksenä tuolle 110kg jolla oli hyvä olla tuossa painossa.

Itse pystyn suunnilleen samankokoisena tuohon "suoritukseen", mutta en näe mitään syytä miksi tuo olisi jotenkin tarpeellista.

Ei se olekkaan tarpeellista, mutta se on oiva keino harrastaa hyötyliikuntaa eikä aina mennä lihava sieltä mistä aita on matalin. Jos se paino ei rajoita mitään niin tuo pitäisi olla ihan helppo nakki.

Mä ainakin tykkään kävellä ja katsella maisemia. Siinä samalla sitten ruokaostokset ja pikku hiki pintaan kun niitä safkoja kantaa kotiin. Kokeile joku kerta tuota. Pikku homma se vain on, mutta kasvattaa hyvin luonnetta ;)

Jos sinulle nousee tuosta hiki pintaan, niin taidat itse olla aika huonokuntoinen.

T: 170cm 95 kg jolle tuollainen kävely/kantoreissu ei tuota pienintäkään ongelmaa, edes sitä hikeä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä tätä, että aina joku lihava hyökkää puolustelemaan. Terveys on täydellinen, vaikka on kymmeniä kiloja liikaa. Mä painan ny hiukan yli 90 ja oon ihan romuna. Vatsa tiellä, lihakset kramppaa kun teen vähänkään mitään. En jaksakävellä kilometritolkulla. Yms kivaa, astma pahenee. Laihdutusjutuissakin ne laihtuneet kertoo jälkeenpäin, kuinka huono vointi on oikeasti ollut. Mä oon nyt syönyt viikon terveellisesti kun itse heräsin tähän kaikkeen kaameuteen.

Mitä syöt?

Mä olen nyt opetellut oikeaa ruokarytmiä, syön siis aamupalaakin. Välttelen vehnää ja syön huomattavasti vähemmän riisiä, pastaa ja perunoita. Otan ruokaa vähemmän, en santsata ja täytän lautasen kasviksilla. Syön hedelmän tai pari päivässä. Viikko takana ja 2 kiloa on lähtenyt. Enkä ole edes ollut tiukilla. Mutta tää matkaan on vasta alussa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt opetellut oikeaa ruokarytmiä, syön siis aamupalaakin. Välttelen vehnää ja syön huomattavasti vähemmän riisiä, pastaa ja perunoita. Otan ruokaa vähemmän, en santsata ja täytän lautasen kasviksilla. Syön hedelmän tai pari päivässä. Viikko takana ja 2 kiloa on lähtenyt. Enkä ole edes ollut tiukilla. Mutta tää matkaan on vasta alussa.

Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa ruokarytmiä. Jos sulle käy aamupalan syönti, niin ok sulle. Älä silti mainosta sitä "oikeaksi"

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä tätä, että aina joku lihava hyökkää puolustelemaan. Terveys on täydellinen, vaikka on kymmeniä kiloja liikaa. Mä painan ny hiukan yli 90 ja oon ihan romuna. Vatsa tiellä, lihakset kramppaa kun teen vähänkään mitään. En jaksakävellä kilometritolkulla. Yms kivaa, astma pahenee. Laihdutusjutuissakin ne laihtuneet kertoo jälkeenpäin, kuinka huono vointi on oikeasti ollut. Mä oon nyt syönyt viikon terveellisesti kun itse heräsin tähän kaikkeen kaameuteen.

No kyllähän se näin sitten on pakko kaikkien kohdalla olla, kun sun kohdalla on näin. Hyvä että on ihmisiä jotka meille kauheille läskeille kertoo mitä meidän elämä oikeasti on ja mitä meidän pitäisi ajatella. Yksilöllisiä eroja ei tietenkään kannata otta huomioon, sitä samaa hyllyvää massaahan me vaan ollaan.

Eipä tuo nyt ole edes mikään hurja vauhti, 14 kiloa 17-18 viikossa. Ihan hyvä ja ”turvallinen” tahti itse asiassa.