Emma laihtui 4kk aikana 14kg ja kapeni 25cm - mitä mieltä ootte päivän ruuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Scum kirjoitti:

Ei ihme että niin monella britillä on naama vinossa tai rutussa, korvat eri paria ja vaikka mitä näillä ruuilla.

Ekana lihotetaan keho paskalla ja sitten keho näännytetään paskalla.

Tuollasta roskaa ei vastuullinen media edes julkaisisi. Erittäin epäterveellistä tällaiset idiot dietit.

Opetelkaa ihmiset syömään kuin normaali ihminen niin voit syödä vaikka 5 kertaa päivässä kun et ahda naamaasi sontaa eli herkkuja ja prosessoitua ''ruokaa''.

Miten ja mitä syö normaali ihminen? Virallisterveellistä ei noudata juuri kukaan. Laitosruuan laatukriteerein syö jotkut kerran pari päivässä. Muuten syödään sitä mitä markkinamiehet, syöttölät ja marketit tarjoaa. Sianlihotus -tyyliin.

Ei eineksiä. Paljon kasviksia, kuitua, hedelmiä, valkoista lihaa. Ei vehnää. Ei herkkuja. Vettä ja mustaa kahvia. Ei alkoa ei limpparia. Paljon pienempiä aterioita pitkin päivää niin että aineenvaihdunta pysyy käynnissä.

Ei noin syö normaali ihminen. Ja aineenvaihdunta on käynnissä ihmisellä joka on elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

Ja tähän suoritukseen pystyy kaikki "normaali"painoiset automaattisesti?

eri

Mun mielestä pitäisi pystyä. Ellei ole ihan sokerista tehty. Moni luulee, että heillä on normaali kunto, mutta totuus on toinen.

Eli se kunto riippuu varmaan muistakin asioista kuin pelkästään painosta?

Paljon päästäkin on kiinni murtuuko joku heti kun tuntuu vähän epämukavalta kehossa. Tuo ''suoritus'' ei mielestäni vaadi kyllä mitään suurempaa henkistä kanttia siksi laitoinkin sen kysymyksenä tuolle 110kg jolla oli hyvä olla tuossa painossa.

Itse pystyn suunnilleen samankokoisena tuohon "suoritukseen", mutta en näe mitään syytä miksi tuo olisi jotenkin tarpeellista.

Ei se olekkaan tarpeellista, mutta se on oiva keino harrastaa hyötyliikuntaa eikä aina mennä lihava sieltä mistä aita on matalin. Jos se paino ei rajoita mitään niin tuo pitäisi olla ihan helppo nakki.

Mä ainakin tykkään kävellä ja katsella maisemia. Siinä samalla sitten ruokaostokset ja pikku hiki pintaan kun niitä safkoja kantaa kotiin. Kokeile joku kerta tuota. Pikku homma se vain on, mutta kasvattaa hyvin luonnetta ;)

Ainoastaan lihavat ihmisethän menee sieltä missä aita on matalin, niinkö?

itse en pidä kävelystä, se kasvattaa lähinnä vain v-tutusta eikä mitään luonnetta. Jännä oletus muuten että minä ( tai kukaan muu lihava) ei olisi kokeillut hyötyliikuntaa. Mutta hei, voithan sä vielä vähän alentuvammin jakaa viisauksiasi ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Scum kirjoitti:

Ei ihme että niin monella britillä on naama vinossa tai rutussa, korvat eri paria ja vaikka mitä näillä ruuilla.

Ekana lihotetaan keho paskalla ja sitten keho näännytetään paskalla.

Tuollasta roskaa ei vastuullinen media edes julkaisisi. Erittäin epäterveellistä tällaiset idiot dietit.

Opetelkaa ihmiset syömään kuin normaali ihminen niin voit syödä vaikka 5 kertaa päivässä kun et ahda naamaasi sontaa eli herkkuja ja prosessoitua ''ruokaa''.

Miksi media ei julkaisisi, kun VLCD-dieetit on merkittävän ja sairaalloisen ylipainon hoitoon Suomessakin Käypä Hoito suositusten mukainen ratkaisu, ja tällaisia tarjotaan myös esim. sairaaloiden laihdutusryhmissä?

Suositellaanko suomalaisissa sairaaloissa syömään dietillä tuollaista? Joku patukka ja sheikki?

Kyllä, valitettavasti tällä tasolla on terveydenhuolto.

Kaikista pahin virhe on laihduttaa runsaasti ja dieetin jälkeen lihoa kaikki takaisin nopeasti. Siinä tehdään peruuttamatonta vahinkoa, koska painon noustessa nopeasti kroppa kompensoi muodostamalla uusia rasvasoluja. Niistä rasvasoluista ei pääse millään eroon (pl. rasvaimu). Laihduttamalla niiden kokoa voidaan ainoastaan pienentää. Siinä sitten lihotaan yli aikaisemman lähtöpisteen, koska rasvasoluja on kehossa enemmän, ja laihduttaminen seuraavalla kerralla on taas astetta vaikeampaa. 

Em. syystä lasten ja nuorten lihottaminen on todella edesvastuutonta, eivätkä vanhemmat tajua että tekevät lapsen koko loppuelämälle hallaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Scum kirjoitti:

Ei ihme että niin monella britillä on naama vinossa tai rutussa, korvat eri paria ja vaikka mitä näillä ruuilla.

Ekana lihotetaan keho paskalla ja sitten keho näännytetään paskalla.

Tuollasta roskaa ei vastuullinen media edes julkaisisi. Erittäin epäterveellistä tällaiset idiot dietit.

Opetelkaa ihmiset syömään kuin normaali ihminen niin voit syödä vaikka 5 kertaa päivässä kun et ahda naamaasi sontaa eli herkkuja ja prosessoitua ''ruokaa''.

Miten ja mitä syö normaali ihminen? Virallisterveellistä ei noudata juuri kukaan. Laitosruuan laatukriteerein syö jotkut kerran pari päivässä. Muuten syödään sitä mitä markkinamiehet, syöttölät ja marketit tarjoaa. Sianlihotus -tyyliin.

Ei eineksiä. Paljon kasviksia, kuitua, hedelmiä, valkoista lihaa. Ei vehnää. Ei herkkuja. Vettä ja mustaa kahvia. Ei alkoa ei limpparia. Paljon pienempiä aterioita pitkin päivää niin että aineenvaihdunta pysyy käynnissä.

Ei noin syö normaali ihminen. Ja aineenvaihdunta on käynnissä ihmisellä joka on elossa.

Kerro mulle miten syö normaali ihminen. Ja aineenvaihdunnassa on eroja ja siihen pystyy vaikuttamaan ruualla. Kuvittele että voit syödä paljon ruokaa lihoamatta ja sulla on kevyt olo kuitenkin koko ajan. Mun mielestä kuulostaa paremmalta kuin olla jollakin dieetillä 600kcal.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

Ja tähän suoritukseen pystyy kaikki "normaali"painoiset automaattisesti?

eri

Mun mielestä pitäisi pystyä. Ellei ole ihan sokerista tehty. Moni luulee, että heillä on normaali kunto, mutta totuus on toinen.

Eli se kunto riippuu varmaan muistakin asioista kuin pelkästään painosta?

Paljon päästäkin on kiinni murtuuko joku heti kun tuntuu vähän epämukavalta kehossa. Tuo ''suoritus'' ei mielestäni vaadi kyllä mitään suurempaa henkistä kanttia siksi laitoinkin sen kysymyksenä tuolle 110kg jolla oli hyvä olla tuossa painossa.

Itse pystyn suunnilleen samankokoisena tuohon "suoritukseen", mutta en näe mitään syytä miksi tuo olisi jotenkin tarpeellista.

Ei se olekkaan tarpeellista, mutta se on oiva keino harrastaa hyötyliikuntaa eikä aina mennä lihava sieltä mistä aita on matalin. Jos se paino ei rajoita mitään niin tuo pitäisi olla ihan helppo nakki.

Mä ainakin tykkään kävellä ja katsella maisemia. Siinä samalla sitten ruokaostokset ja pikku hiki pintaan kun niitä safkoja kantaa kotiin. Kokeile joku kerta tuota. Pikku homma se vain on, mutta kasvattaa hyvin luonnetta ;)

Ainoastaan lihavat ihmisethän menee sieltä missä aita on matalin, niinkö?

itse en pidä kävelystä, se kasvattaa lähinnä vain v-tutusta eikä mitään luonnetta. Jännä oletus muuten että minä ( tai kukaan muu lihava) ei olisi kokeillut hyötyliikuntaa. Mutta hei, voithan sä vielä vähän alentuvammin jakaa viisauksiasi ;)

Kävely on miten ihminen liikkuu. Kävelemisen ei pitäisi normaalisti Vtuttaa. Eihän eläintäkään Vtuta kun se kävelee eteenpäin. Huomaatko mihin ollaan menossa?

ruma brittilortto

hyi h*levetti

Kamalat slaagit lihavilla kun heidän upea olonsa kyseenalaistetaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

Ja tähän suoritukseen pystyy kaikki "normaali"painoiset automaattisesti?

eri

Mun mielestä pitäisi pystyä. Ellei ole ihan sokerista tehty. Moni luulee, että heillä on normaali kunto, mutta totuus on toinen.

Eli se kunto riippuu varmaan muistakin asioista kuin pelkästään painosta?

Paljon päästäkin on kiinni murtuuko joku heti kun tuntuu vähän epämukavalta kehossa. Tuo ''suoritus'' ei mielestäni vaadi kyllä mitään suurempaa henkistä kanttia siksi laitoinkin sen kysymyksenä tuolle 110kg jolla oli hyvä olla tuossa painossa.

Itse pystyn suunnilleen samankokoisena tuohon "suoritukseen", mutta en näe mitään syytä miksi tuo olisi jotenkin tarpeellista.

Ei se olekkaan tarpeellista, mutta se on oiva keino harrastaa hyötyliikuntaa eikä aina mennä lihava sieltä mistä aita on matalin. Jos se paino ei rajoita mitään niin tuo pitäisi olla ihan helppo nakki.

Mä ainakin tykkään kävellä ja katsella maisemia. Siinä samalla sitten ruokaostokset ja pikku hiki pintaan kun niitä safkoja kantaa kotiin. Kokeile joku kerta tuota. Pikku homma se vain on, mutta kasvattaa hyvin luonnetta ;)

Ainoastaan lihavat ihmisethän menee sieltä missä aita on matalin, niinkö?

itse en pidä kävelystä, se kasvattaa lähinnä vain v-tutusta eikä mitään luonnetta. Jännä oletus muuten että minä ( tai kukaan muu lihava) ei olisi kokeillut hyötyliikuntaa. Mutta hei, voithan sä vielä vähän alentuvammin jakaa viisauksiasi ;)

Kävely on miten ihminen liikkuu. Kävelemisen ei pitäisi normaalisti Vtuttaa. Eihän eläintäkään Vtuta kun se kävelee eteenpäin. Huomaatko mihin ollaan menossa?

Mistä sä tiedät v-tuttaako eläintä kävely? Kyllä huomaan, oletat että kävely käy hermoille painoni vuoksi. Voin kertoa että se ärsytti minua myös silloin kun olin "normaali"painoinen. Käytän mielummin polkupyörää, mutta kävelen kuitenkin useita kilometrejä päivittäin olosuhteiden pakosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Scum kirjoitti:

Ei ihme että niin monella britillä on naama vinossa tai rutussa, korvat eri paria ja vaikka mitä näillä ruuilla.

Ekana lihotetaan keho paskalla ja sitten keho näännytetään paskalla.

Tuollasta roskaa ei vastuullinen media edes julkaisisi. Erittäin epäterveellistä tällaiset idiot dietit.

Opetelkaa ihmiset syömään kuin normaali ihminen niin voit syödä vaikka 5 kertaa päivässä kun et ahda naamaasi sontaa eli herkkuja ja prosessoitua ''ruokaa''.

Miten ja mitä syö normaali ihminen? Virallisterveellistä ei noudata juuri kukaan. Laitosruuan laatukriteerein syö jotkut kerran pari päivässä. Muuten syödään sitä mitä markkinamiehet, syöttölät ja marketit tarjoaa. Sianlihotus -tyyliin.

Ei eineksiä. Paljon kasviksia, kuitua, hedelmiä, valkoista lihaa. Ei vehnää. Ei herkkuja. Vettä ja mustaa kahvia. Ei alkoa ei limpparia. Paljon pienempiä aterioita pitkin päivää niin että aineenvaihdunta pysyy käynnissä.

Ei noin syö normaali ihminen. Ja aineenvaihdunta on käynnissä ihmisellä joka on elossa.

Kerro mulle miten syö normaali ihminen. Ja aineenvaihdunnassa on eroja ja siihen pystyy vaikuttamaan ruualla. Kuvittele että voit syödä paljon ruokaa lihoamatta ja sulla on kevyt olo kuitenkin koko ajan. Mun mielestä kuulostaa paremmalta kuin olla jollakin dieetillä 600kcal.

Jos osaat lukea lainauksia, niin siinä sen kerroin, mitä normaalit ihmiset normaalisti syö.

Minä en syö kuten normaali ihminen. Kaksi ateriaa päivässä, ei välipaloja, annan ruuansulatukselle mahdollisuuden tehdä hommansa loppuun ennen kuin työnnän uutta sapuskaa sisään. 1800-2000 kcal päivässä. Syön aterialla itseni kylläiseksi, mutta en ahmi ähkyyn.

Sinun tavallasi minulla olisi jatkuvasti ärsyttävä pikkunälkä päällä, joka johtaisi lopulta holtittomaan mässäilyyn, tiedän tämän kokemuksesta.

Lihava joka sanoo ettei halua laihtua valehtelee

Eiköhän kiloja jokunen palaa ellei tee elämäntaparemonttia dietin päätyttyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Scum kirjoitti:

Ei ihme että niin monella britillä on naama vinossa tai rutussa, korvat eri paria ja vaikka mitä näillä ruuilla.

Ekana lihotetaan keho paskalla ja sitten keho näännytetään paskalla.

Tuollasta roskaa ei vastuullinen media edes julkaisisi. Erittäin epäterveellistä tällaiset idiot dietit.

Opetelkaa ihmiset syömään kuin normaali ihminen niin voit syödä vaikka 5 kertaa päivässä kun et ahda naamaasi sontaa eli herkkuja ja prosessoitua ''ruokaa''.

Miten ja mitä syö normaali ihminen? Virallisterveellistä ei noudata juuri kukaan. Laitosruuan laatukriteerein syö jotkut kerran pari päivässä. Muuten syödään sitä mitä markkinamiehet, syöttölät ja marketit tarjoaa. Sianlihotus -tyyliin.

Ei eineksiä. Paljon kasviksia, kuitua, hedelmiä, valkoista lihaa. Ei vehnää. Ei herkkuja. Vettä ja mustaa kahvia. Ei alkoa ei limpparia. Paljon pienempiä aterioita pitkin päivää niin että aineenvaihdunta pysyy käynnissä.

Ei noin syö normaali ihminen. Ja aineenvaihdunta on käynnissä ihmisellä joka on elossa.

Kerro mulle miten syö normaali ihminen. Ja aineenvaihdunnassa on eroja ja siihen pystyy vaikuttamaan ruualla. Kuvittele että voit syödä paljon ruokaa lihoamatta ja sulla on kevyt olo kuitenkin koko ajan. Mun mielestä kuulostaa paremmalta kuin olla jollakin dieetillä 600kcal.

Jos osaat lukea lainauksia, niin siinä sen kerroin, mitä normaalit ihmiset normaalisti syö.

Minä en syö kuten normaali ihminen. Kaksi ateriaa päivässä, ei välipaloja, annan ruuansulatukselle mahdollisuuden tehdä hommansa loppuun ennen kuin työnnän uutta sapuskaa sisään. 1800-2000 kcal päivässä. Syön aterialla itseni kylläiseksi, mutta en ahmi ähkyyn.

Sinun tavallasi minulla olisi jatkuvasti ärsyttävä pikkunälkä päällä, joka johtaisi lopulta holtittomaan mässäilyyn, tiedän tämän kokemuksesta.

Minä syön 2500kcal päivä eli mulla lähtee nälkä paremmin. Kokeile joskus ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

"Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?"

Normaalipainoisetkaan ei tee tämmöistä, jotain yksittäistä sissiä lukuunottamatta. Urheilevat ihmiset vielä vähemmän, ne käyttää paukkunsa siihen urheiluunsa eikä mihinkään typerään kauppakassien raahaamiseen. Ihan jäätävän älytön heitto.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pahin virhe on laihduttaa runsaasti ja dieetin jälkeen lihoa kaikki takaisin nopeasti. Siinä tehdään peruuttamatonta vahinkoa, koska painon noustessa nopeasti kroppa kompensoi muodostamalla uusia rasvasoluja. Niistä rasvasoluista ei pääse millään eroon (pl. rasvaimu). Laihduttamalla niiden kokoa voidaan ainoastaan pienentää. Siinä sitten lihotaan yli aikaisemman lähtöpisteen, koska rasvasoluja on kehossa enemmän, ja laihduttaminen seuraavalla kerralla on taas astetta vaikeampaa. 

Em. syystä lasten ja nuorten lihottaminen on todella edesvastuutonta, eivätkä vanhemmat tajua että tekevät lapsen koko loppuelämälle hallaa. 

Kyllä ne samat rasvasolut ja muut solut ihmisessä ovat ihan kehdosta hautaan tai kehdosta siihen asti, kunnes syöpä tulee. Rasvasolujen koko vain muuttuu. Solun sisäinen rasvanmäärä vaihtelee solujen määrä pysyy samana.

Tuliko ihan Reginasta luettua vai löytyikö oikein Hyvä Terveys-lehdestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

"Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?"

Normaalipainoisetkaan ei tee tämmöistä, jotain yksittäistä sissiä lukuunottamatta. Urheilevat ihmiset vielä vähemmän, ne käyttää paukkunsa siihen urheiluunsa eikä mihinkään typerään kauppakassien raahaamiseen. Ihan jäätävän älytön heitto.

Mitkä ihmeen paukut? Ei tuo vaadi mitään urheilevalta ihmiseltä :D

Teillä on niin paskat kunnot että ei mitään rajaa. Tuo ei ole mitään tuo kauppareissu.

T: Urheileva ihminen (NO SUGAR NO PUSSIBOY)

Kilo viikossa? 

Mitä erityisen nopeaa tuossa on? Itse asiassa käsittämättömän vähän 600 kilokalorin dieetillä. 

Itselläni tippui kaksikymmentä kiloa kolmessa kuukaudessa. Liikuin kyllä ja todella paljon. Söin vaihtelevasti 800-1200 kcal.  Oli jotain päiviä, että pajon enemmänkin.  Lähtö oli 80 kg eli 60 kg lopputulema. 

On pysynyt poissa jo viitisen vuotta eli voinee pitää pysyvänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

"Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?"

Normaalipainoisetkaan ei tee tämmöistä, jotain yksittäistä sissiä lukuunottamatta. Urheilevat ihmiset vielä vähemmän, ne käyttää paukkunsa siihen urheiluunsa eikä mihinkään typerään kauppakassien raahaamiseen. Ihan jäätävän älytön heitto.

Mitkä ihmeen paukut? Ei tuo vaadi mitään urheilevalta ihmiseltä :D

Teillä on niin paskat kunnot että ei mitään rajaa. Tuo ei ole mitään tuo kauppareissu.

T: Urheileva ihminen (NO SUGAR NO PUSSIBOY)

Haha, kerrohan toki nyt mitä lajia itse harrastat? Meinaatko, että esimerkiksi maratonille harjoitteleva perheenäiti/isä (tai no miksei ihan sinkkukin) töiden jälkeen kävelee pari kertaa viikossa kauppaan 8 km, kantaa kassit kotiin, ja lähtee sitten vetämään vaikka vauhtikestävyyslenkin? Tai painonnostoa harjoitteleva, joka tosissaan pyrkii saamaan parannusta tuloksissa? Se 8km kauppakassien kanssa ei kehitä ominaisuuksia urheilijalla, mutta tuhlaa aikaa ja energiaa ihan järjettömällä tavalla. Et tiedä mitään oikeasta tavoitteellisesta treenaamisesta, joten jatka vaan niitten muovikassiesi kanssa taapertamista.

Onpa vähän lähtenyt. Itseltä lähti 600-800 kcal/vrk dieetillä 21kg/3kk. Kahdesti. Ja tuli takaisin korkojen kera. Eli ei mikään menestystarina. Mutta vähän epäilen onko tuon dieetti pitänyt (mikä voi olla enemmän hyvä kuin huono juttu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä, jotka on palautuneet enemmän ja vähemmän takaisin kiloihinsa. Mutta ihmehän tämä nopea laihtuminen on. Kun saisi vaan pidettyä lopputuloksen.

Tutkimusten mukaan tosiaan vain 5-10% merkittävästi (yli 10 kg) laihduttaneista saa pidettyä tuloksensa yli 2 vuotta. Masentava juttu on se, että asia ei mitenkään koske vain ns. pikakuureja käyttäneitä vaan yhtä lailla rauhallisemmin laihduttaneita. Itse asiassa esim. VLCD dieetti, jollainen Cambridgekin on, ei tutkimusten mukaan mitenkään johda isompaan todennäköisyyteen lihoa takaisin kuin kohtuulliseen kalorirajoitukseen perustuva laihdutus tai karppaamalla laihdutus.

Tämän takia pitäisi keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen elämäntapojen muutokseen kuin siihen laihduttamiseen.

Laihduttamiseksi kutsutaan noissa tutkimuksissa mitä tahansa tietoisesti valittua toimintaa, jossa laukaisijana on painonpudotustarve tai halu. Eli myös sitä elämäntapamuutosta, jos sen on laukaissut se että huomaa että nykyisillä elämäntavoilla on liikaa elopainoa. Valitettavasti näiden "elämäntapamuutosten" tulokset ei ole sen parempia kuin kuurienkaan, koska tapojen muuttaminen pysyvästi yleensä on ihmisille valtavan vaikeaa.

Jostain Patrik Borgin kirjasta esimerkiksi luin tutkimuksesta, jossa ylipainoinsia miehiä oli ohjattu nimenomaan elämäntapamuutokseen syömään terveellisemmin: lisäämään kasviksia, vähentämään energiapitoisia juomia ja herkkuja jne. Kaikkien paino laski tutkimuksen ajan, mutta kun tietyn ajan päästä sen loppumisesta tutkittiinn miesten paino ja ruokatavat, niin lähes kaikki olivat alkuperäisessä painossaan ja syykin oli selvä: ainoa pysyväksi elämäntavaksi jäänyt muutos oli se että makkaraa  syötiin vähän vähemmän kuin ennen elämäntapamuutosta.

En tiedä onko muutokselle tarpeeksi hyvä syy pelkästään tuo painonpudotustarve, koska kun tavoite on saavutettu niin sittenhän on helppo palata takaisin vanhoihin tapoihin. Itse keskittyisin mielummin siihen, että muutan asioita hiljalleen sellaiseen suuntaan että tunnen oloni paremmaksi kokonaisvaltaisesti.

Tuokin on monelle vaikea käsite. Monella ei ole merkittävästi lihavanakaan olossa mitään ongelmaa, joten olon paraneminen ei motivoi. Itse painoin pahimmillani 110 kg, olen 160 cm pitkä, mutta ei ollut mitään ongelmia voinnissa. Ulkonäkö lähinnä naisihmisenä tökki. Ja toki ne terveysriskit, mutta yksin ne ei olisi riittäneet motivoimaan, koska nehän on vähän sellaisia että joillekin tulee, joillekin ei, ja voi mennä kauankin että tulee jos tulee.

Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?

"Olisitko pystynyt käydä kävellen 8km kauppareissun ja kantaa pari täyttä kassia ruokaa kotiin sieltä 110 kiloisena?"

Normaalipainoisetkaan ei tee tämmöistä, jotain yksittäistä sissiä lukuunottamatta. Urheilevat ihmiset vielä vähemmän, ne käyttää paukkunsa siihen urheiluunsa eikä mihinkään typerään kauppakassien raahaamiseen. Ihan jäätävän älytön heitto.

Mitkä ihmeen paukut? Ei tuo vaadi mitään urheilevalta ihmiseltä :D

Teillä on niin paskat kunnot että ei mitään rajaa. Tuo ei ole mitään tuo kauppareissu.

T: Urheileva ihminen (NO SUGAR NO PUSSIBOY)

Haha, kerrohan toki nyt mitä lajia itse harrastat? Meinaatko, että esimerkiksi maratonille harjoitteleva perheenäiti/isä (tai no miksei ihan sinkkukin) töiden jälkeen kävelee pari kertaa viikossa kauppaan 8 km, kantaa kassit kotiin, ja lähtee sitten vetämään vaikka vauhtikestävyyslenkin? Tai painonnostoa harjoitteleva, joka tosissaan pyrkii saamaan parannusta tuloksissa? Se 8km kauppakassien kanssa ei kehitä ominaisuuksia urheilijalla, mutta tuhlaa aikaa ja energiaa ihan järjettömällä tavalla. Et tiedä mitään oikeasta tavoitteellisesta treenaamisesta, joten jatka vaan niitten muovikassiesi kanssa taapertamista.

Mä en pelkästään kävele tuota 8km matkaa vaan juoksen sen. Toki takaisin tullessa on pakko kävellä, koska 2-3 täyden ruokakassin kanssa on vaikea juosta. Nostan painoja 7h viikossa ja juoksen sprinttityyliin lepopäivinä. En omista autoa vaan liikun aina omin jaloin, usein juoksemalla. Mä oon tehny tätä vuosia. Mun keho ei pelkästään sovellu juoksemiseen ja pitkien matkojen kävelyihin vaan myös kantamaan raskaita lasteja pitkiä matkoja. Its all in head man. Tuhlaa energiaa? Kuunnelkaa nyt vähän tätä ''urheilijaa''. Oletko joku yli pumpattu apina joka pyllistelee lavalla vaipoissa, mutta ei jaksa juosta tai liikkua pitkiä matkoja jalan?