Lue keskustelun säännöt.
Ystävät eivät ole iloisia puolestani
08.08.2019 |
Viime kuukausien aikana elämässäni on sattunut monia hyviä asioita perheen, opiskelun ja työelämän suhteen monen vaikean vuoden jälkeen. Olen aina ollut ystävieni tukena heidän hyvissä ja huonoissa hetkissään ja aidosti iloinnut, kun heille on tapahtunut jotain hyvää. Jostain syystä he vaikuttavat nyt kylmemmiltä minua kohtaan kuin aiemmin, eivätkä ollenkaan iloisilta puolestani, vaikka ei heilläkään huonosti mene. Olen pettynyt ja surullinen, että kelpaan heille vain silloin, kun minulla menee huonommin kuin heillä. Alan epäillä, ollaanko oltu oikeita ystäviä ollenkaan, kun he eivät voi iloita puolestani.
Kommentit (10)
Näyttää ikävä kyllä siltä, että ”ystäväsi” eivät ole koskaan olleet todellisia ystäviäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen pettynyt ja surullinen, että kelpaan heille vain silloin, kun minulla menee huonommin kuin heillä. "
Monilla tilanne on just päinvastoin eli ystävät katoavat, kun ei menekään enää hyvin.
Usein tälläiset vielä keksivät jotain millä lytätä sitä saavutusta/asiaa. Itse sanot, että oot onnellinen, koska.... Niin takasin ei voi sanoa, että "hyvä sulle, oon ilonen sun puolesta" vaan keksitään joku negatiivinen "no mutta eiköhän huomenna tuokin mene huonosti" tai "näinköhän onnistuu ensi kerralla".
Ärsyttäviä.
Joku alemmuuskompleksi?
Kyllä he tekevät sitäkin, esimerkiksi kun sairastuin vakavasti muutama vuosi sitten, he eivät ottaneet yhteyttä moneen kuukauteen, ja kun voin paremmin, taas alkoi yhteydenpito. Annoin anteeksi sen, kun selittelivät sitä jälkikäteen. Eli parasta on, kun menee huonommin kuin heillä, mutta ei liian huonosti, jolloin tarvitsisin tukea heiltä. Ollaan vain tunnettu niin pitkään, että kuvittelin jonkinlaisen ystävyyden olevan, mutta pakkohan se on myöntää, että eivät välitä minusta oikeasti. Onneksi uuden elämänvaiheen myötä minulla on mahdollisuus uusia myös ystäväpiirini...
Harvalla ihmisellä on voimia ja resursseja olla aidosti iloisia muiden puolesta. Selkääntaputtelu on useimpien mieleen. Kunnollinen aito rohkaisukin - jota todella moni tarvitsisi tässäkin maassa - on liikaa vaadittu useimmilta, joskus ns. ystäviltäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain itse ymmärrä miksi se vaatii niin paljon resursseja ja voimia iloita toisen puolesta. Itse saan voimaa siitä, että läheiselleni tapahtuu jotakin hyvää, hän onnistuu jossakin, saa työpaikan, valmistuu, löytää kivan asunnon, poikaystävän, saa lapsen, tai mitä ikinä, mikä tekee hänet onnelliseksi. Se ei ole minulta millään tavalla pois. Samoin kuin olen surussa ja vaikeissa hetkissä mukana. Pitäisi kyetä olla toista varten ylä- ja alamäessä, eikä se ole niin jumalattoman vaikeaa tai ylivoimaista.
Tuollaiset ihmiset ovat kavereita, eivät ystäviä. Ystäviä on minun kokemukseni mukaan kerrallaan 0 - 2, ei enempää. Jostain kaverista voi tulla ystävä. Kuka kavereistasi voisi olla sellainen? Panosta häneen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset haluavat olla ystäväpiirissään parempia kuin muut, toiset hyväksytään niin kauan kuin he tukevat ystävänsä "paremmuutta". Sulla on ap ystäväpiirissäsi hyväksikäyttäjiä, jotka kelpuuttavat sinut vain tukemaan omaa egoaan, mutta eivät ole valmiita antamaan mitään takaisin. Erilaisiakin ihmisiä on, sinun pitää löytää parempia ystäviä, joilta saat vastakaikua iloissa ja suruissa. Vaikeaa Suomessa mutta ei mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
En vain itse ymmärrä miksi se vaatii niin paljon resursseja ja voimia iloita toisen puolesta. Itse saan voimaa siitä, että läheiselleni tapahtuu jotakin hyvää, hän onnistuu jossakin, saa työpaikan, valmistuu, löytää kivan asunnon, poikaystävän, saa lapsen, tai mitä ikinä, mikä tekee hänet onnelliseksi. Se ei ole minulta millään tavalla pois. Samoin kuin olen surussa ja vaikeissa hetkissä mukana. Pitäisi kyetä olla toista varten ylä- ja alamäessä, eikä se ole niin jumalattoman vaikeaa tai ylivoimaista.
Kuten ajattelen noin myös itsekin, mutta kokemukseni mukaan suurin osa pysty samaan. Kaipa sitten liian harva saavuttaa niitä asioita mitä elämässään haluaa ja se jää sisuksiin kalvamaan. Erityisen katkeraa näyttäisi monelle olevan se, että vieläpä itse pyyteettömästi auttaisivat ihmisiä menestymään edes pienellä tuella.
Ovat kateellisia