Lue keskustelun säännöt.
Kuinka saisin ystäviltäni ja perheeltäni enemmän tukea vaikeassa elämäntilanteessa?
28.05.2006 |
Meillä on mieheni kanssa ollut tosi vaikeaa jo pari vuotta, koska miehelläni on pahoja mielenterveysongelmia. Myös minä olen potenut masennusta ja vieläkin olen aika väsynyt ja masentunut. Molempia meitä hoidetaan, minua mielenterveystoimiston kautta ja mieheni on kuntoutuksessa.
Kaipaisin enemmän tukea omalta perheeltäni ja ystäviltäni, mutta jostakin syystä tilanne on ajautunut siihen, että vastuu tuesta ja sen saamisesta on itselläni. Yksi ongelmien syistä on se, että asun kaukana perheestäni ja parhaista ystävistäni. En ole koskaan ollut sinut pelkästään kuulumisten soittelun kanssa eli en soita koskaan kenellekään, ellei ole " oikeaa asiaa" . Perheeni on samanlainen eli puhelimessa ei jaaritella. Joskus saatetaan lähettää tekstareita tai kirjoittaa maili. Ystävienkin kanssa tekstarit ovat pääasiallisin yhteydenpitomuoto. Kun tavataan, silloin jutellaan ja yleensä se menee niin, että minun pitää tehdä aloite esimerkiksi omien kuulumisten kertomiseen. Pääasiassa tapaamiset ovat kuitenkin hyviä ja saan niistä aina jotakin.
Olen aina ollut hyvin itsenäinen ja pärjäävä ihminen, enkä näytä siltä, että olisin liian yksinäinen tai kaipaisin enemmän toisten tukea tai seuraa. Todellisuudessa suurempi tuki olisi tarpeen. Kyllä minä vanhempien ja sisarusteni kanssa juttelen, mutta syvemmät tunteet jäävät usein juttelematta, ainakin silloin, jos en itse pidä huolta, että kerron niistä.
Täällä lähelläkin minulla on joitakin ystäviä, joskaan ei läheisiä. He eivät kuitenkaan pyydä minua yleensä käymään tai sisällytä suunnitelmiinsa, vaikka joskus aikaisemmin näinkin oli. Nyt olen ollut itse väsynyt, enkä ole jaksanut olla aktiivinen. Niinpä meillä ei ole nähty esim. vieraita pitkään aikaan. Viikonloppuisin sitten saatetaan kyllä käydä kauempana perheeni luona tai sukulaisissa, mutta arjesta läheiset kontaktit läheisimpiin ihmisiin puuttuvat. Edes lenkkiseuraa ei ole. Iltakaudet istun kotonani ja luen näitä AV-juttuja. Ei se oikein anna sitä tukea, jota tarvitsisin...
Mitä vinkkejä olisi siihen, että saisin elävämmän ja tiiviimmän yhteyden perheeseeni ja ystäviini? Entä voinko jotenkin saada muita aloitteellisemmaksi vai onko tyydyttävä siihen, että minun itseni pitää etsiä tilanteet, joissa tapaan ystäviä ja saan mahdollisuuden keskustella oikein kunnolla?
Kommentit (14)
Kaikki ei osaa lukea rivien välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vain vähän hassulta, että yhtäkkiä sanon kaikille, että tarvitsen enemmän tukea ja seuraa ja puheluita jne. Olisiko se vähän noloa, jos ajattelisivat siitä heti, että ovatpa olleet tähän asti huonoja ystäviä ja perheenjäseniä. No, ehkä se pitäisi tehdä noin (mutta taas vastuu minulla).
voisit hienovaraisesti tai vaivihkaa kertoa, että sinulla olisi tarve purkaa mieltäsi. Eihän nyt kuitenkaan tarvitsee suoraan töksäyttää, että tarvitsisit tukea.
Avoin keskustelu perustuu vuorovaikutukseen ja molempien puolien kuuntelemiseen. Kaikilla on murheita ja niiden jakaminen voi helpottaa vastavuoroisesti.
Voihan sinun läheiset luulla, että kaikki on hyvin kohdallasi, jos et ole aiemmin avautunut.
Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät edes jaksa kuunnella muiden ongelmia, joten älä ota henkilökohtaisesti.
Ihminen keneen luotat ja jaksaa kuunnella, voisit lähestyä rohkeasti.
Voimia ja jaksamisia!!!
Luultavasti aika moni ajattelee, että teidän pitäisi jopa erota. Välttämättä et saa tukea niiltä ihmisiltä, joilta sitä eniten odotat.
Minä olen näin netin kautta tutustunut ihmisiin, jotka kestävät lukea/kuunnella ikuisia valituksia ongelmistamme. Ongelmamme ovat pikkuhiljaa rauhoittuneet, joten enää ei ole valituksiakaan.
Lisäksi meidän lähipiirissä on ollut eräs henkilö, joka ei ole missään sukulaisuussuhteessa meihin, eikä ole ollut muutenkaan aiemmin läheinen henkilö. Hän on kuitenkin ollut vaikeimmissa hetkissä juuri se henkilö, joka on auttanut eniten. Hyvin yllättävä henkilö, kun ajattelee toisen auttamista ja tukemista.
On ollut myös ihmisiä, jotka ovat näyttäneet, että jaksaisivat kuunnella ongelmia, mutta sitten ovatkin puukottaneet selkään. Se on sattunut paljon. Olen sitten katkaissut välini näihin ihmisiin.
Voimia teille ongelmienne keskellä!
Vierailija kirjoitti:
voisit hienovaraisesti tai vaivihkaa kertoa, että sinulla olisi tarve purkaa mieltäsi. Eihän nyt kuitenkaan tarvitsee suoraan töksäyttää, että tarvitsisit tukea.
Avoin keskustelu perustuu vuorovaikutukseen ja molempien puolien kuuntelemiseen. Kaikilla on murheita ja niiden jakaminen voi helpottaa vastavuoroisesti.
Voihan sinun läheiset luulla, että kaikki on hyvin kohdallasi, jos et ole aiemmin avautunut.
Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät edes jaksa kuunnella muiden ongelmia, joten älä ota henkilökohtaisesti.
Ihminen keneen luotat ja jaksaa kuunnella, voisit lähestyä rohkeasti.
Voimia ja jaksamisia!!!
Ajattelen samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenna ChatGPT. Se kuuntelee ja tukee sinua väsymättä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vain vähän hassulta, että yhtäkkiä sanon kaikille, että tarvitsen enemmän tukea ja seuraa ja puheluita jne. Olisiko se vähän noloa, jos ajattelisivat siitä heti, että ovatpa olleet tähän asti huonoja ystäviä ja perheenjäseniä. No, ehkä se pitäisi tehdä noin (mutta taas vastuu minulla).
No mitenkäs muuten ne läheisesi voisivat arvata, mitä heiltä toivot?
Eli olet superpärjäävä, mutta sisimmässäsi ajattelet, että muiden pitäisi arvata että tarvitset jotain aivan muuta kuin mitä olet koko ajan viestinyt?
Miten vastuu tarpeittesi kertomisesta voisi olla jollain muulla kuin sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissakin perhekulttuureissa vain on tapana, ettei ikävistä asioista keskustella sen syvemmin, todetaan vain että "kyllä se siitä" tai koita jaksaa". Omat ystävät kaikkosi ympäriltä kun kohtasin vaikeita aikoja. Parempaa tukea löydät todennäköisesti jostain vertaistukiryhmistä, joissa on ihmisiä jotka ovat kokeneet saman kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet superpärjäävä, mutta sisimmässäsi ajattelet, että muiden pitäisi arvata että tarvitset jotain aivan muuta kuin mitä olet koko ajan viestinyt?Miten vastuu tarpeittesi kertomisesta voisi olla jollain muulla kuin sinulla?
Nämä ovat myös minun ajatukseni. Jos et itse ole pitänyt läheisiä kontakteja, vaan vain tärkeimmät asiat lyhyesti puhunut tai kirjoittanut, etkä esimerkiksi kylään ole kutsunut tai mitään menoa järjestänyt, tulos on tuo tilanne. Suurin osa meistä sanoisi: No soita ja kerro heille! Pyydä läheisyyttä! Tee aloite! Mutta tähänkin keksit mutta-asenteen (ihan itse) kirjoittamalla, että tuntuisi oudolta ja mitä ne muut sitten ajattelisivat. . .
Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee päätöksesi. Nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta lähemmäksi perhettäsi, jos yhteydenpito on helpompaa silloin kuin voi vaikka kyläillä ja ehkä saisit heiltä myös kotiin ihan arkiapua vaikka siivouksessa.
Et soita kenellekään ja odotat, että sinulta kysytään kuulumiset. Pikkuisen aktiivisuutta sinultakin. Kuulumisia itse ainakin soittelen ihmisille. Toki kysyn heidänkin kuulumiset, mutta minun puhelu, minun asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voisit hienovaraisesti tai vaivihkaa kertoa, että sinulla olisi tarve purkaa mieltäsi. Eihän nyt kuitenkaan tarvitsee suoraan töksäyttää, että tarvitsisit tukea.
Avoin keskustelu perustuu vuorovaikutukseen ja molempien puolien kuuntelemiseen. Kaikilla on murheita ja niiden jakaminen voi helpottaa vastavuoroisesti.
Voihan sinun läheiset luulla, että kaikki on hyvin kohdallasi, jos et ole aiemmin avautunut.
Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät edes jaksa kuunnella muiden ongelmia, joten älä ota henkilökohtaisesti.
Ihminen keneen luotat ja jaksaa kuunnella, voisit lähestyä rohkeasti.
Voimia ja jaksamisia!!!Ajattelen samoin.
Ap:n viesti 20 vuotta vanha.
Et pysty muuttamaan näitä ihmisiä
Ratkaisu on yksinkertaisesti etsiä toisenlaisia ihmisiä elämääsi. Ihmisiä, jotka haluavat rakastaa sinua ja olla tukenasi.
Jos olet aina ollut " vahvan" roolissa, eivät ihmiset ehkä osaa kysyä sinulta mitään. Jos kertoisit reilusti haluavasi jutella, voisit yllättyä huomatessasi saavasi tukea. :)