Lue keskustelun säännöt.
Säälin vanhempaa sukupolvea joka kuormittaa itseään jatkuvalla siivoamisella ja sen stressaamisella.
07.08.2019 |
Kyllä on raskasta ja ankeaa elämää, kun ikkunanpesu aikatauluttaa elämää ja estää osallistumasta riestoihin. Kun kysyy mitä kuuluu, on mielenpäällä ensimmäisen "pitäisi siivota sitä ja sitä".
No omapahan on hukattu elämä. Ei siinä jos tykkää siivota ja suorittaa sitä kodin puhtautta ja lakanan mankelointia, mutta kun vaikuttaa etteivät tykkää. On vain pakko kärsiä itselle asetettujen vaatimusten takia. Mitä siitäkin tulisi jos jättäisi vaikka matot tamppaamatta lauantaiaamuna. Tai ikkunat pesemättä ennen juhannusta. Voi raukkoja.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo kahdessa kerroksessa, neliöitä 250. Lapset aikuisia, joten talossa asumme vain minä ja mies. Olemme molemmat siistejä ja järjestyksestä pitäviä. Matot pesemme kerran kesässä ja ikkunat keväällä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, normaaliin viikkosiivoukseen pölynpyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian moppauksineen, sekä vessojen pesuun menee meiltä kahdelta aikaa noin neljä tuntia. Mielestäni se ei ole neliöihin suhteutettuna kovin paljon. Kerran vuodessa otan huoneen kerrallaan ja imuroin esim. kattovalaisimet, tai tarpeen vaatiessa irrotan ja käytän sen suihkussa. Samoin suihkutan kerran vuoteen kaikki viherkasvit mullanvaihdon yhteydessä. Kun pitää kodin siistinä, ei tarvitse tehdä mitään järistyttäviä suursiivouksia tuon kummemmin. Molemmat käymme kuuttakymmentä ja siisti koti on meille itsestään selvyys, ei minkäänlainen pakko, tai rasite.
Käytätte pelkkiin normaaleihin viikkosiivouksiin yhteensä noin 416 tuntia vuodessa. Se kannattaa ehdottomasti jos kokee sen mielekkääksi ja palkitsevaksi puuhasteluksi. Itse keksisin muutakin tekemistä.
416 tuntia = 55,5 henkilötyöpäivää. Lähes 3 kk, siis viisipäiväisellä työviikolla mitaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko ap ajatella esittelevänsä oman laiskuuden tuomaa piilomorkkista jossain muualla kuin täällä? Paistaa läpi ihan kybällä eikä ole mielenkiintoista.
En ole himosiivooja. Imuroin ehkä kerran kuukaudessa ja moppaan kerran kahdessa kuukaudessa. Silti inhottavaa käydä kodissa jossa sukat tarttuvat lattiaan.
Tämä on poliittinen kannanotto. Clean your room!
Vierailija kirjoitti:
En ole himosiivooja. Imuroin ehkä kerran kuukaudessa ja moppaan kerran kahdessa kuukaudessa. Silti inhottavaa käydä kodissa jossa sukat tarttuvat lattiaan.
Vieöä iljettävämpää oli kun olin paljasjaloin (hyi minua moukkaa) kaverin luona kylässä. Eteisen lattialta jalkapohjiin tarttui hiekkaa ja köittiön lattialta leivänmuruja, yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.
Ja sinäkö sen muka päätät? Minun kotini on puhdas (kiiltelevästä en tiedä), mutta ei minun elämäni ole elämätöntä. Käyn töissä, harrastan, joskus myös löhöän toimettomana, ja kyllä, myös siivoan. Ärsyttää tuollainen asenne, että siisteydestä pitävät ovat elämäänsä tuhlaavia tylsimyksiä ja ne, jotka ovat tajunneet siivoamisen "turhuuden", ovat ainoita jotka osaavat todella elää.
Kalikka kalahti, siksi sinua ärsyttää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo kahdessa kerroksessa, neliöitä 250. Lapset aikuisia, joten talossa asumme vain minä ja mies. Olemme molemmat siistejä ja järjestyksestä pitäviä. Matot pesemme kerran kesässä ja ikkunat keväällä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, normaaliin viikkosiivoukseen pölynpyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian moppauksineen, sekä vessojen pesuun menee meiltä kahdelta aikaa noin neljä tuntia. Mielestäni se ei ole neliöihin suhteutettuna kovin paljon. Kerran vuodessa otan huoneen kerrallaan ja imuroin esim. kattovalaisimet, tai tarpeen vaatiessa irrotan ja käytän sen suihkussa. Samoin suihkutan kerran vuoteen kaikki viherkasvit mullanvaihdon yhteydessä. Kun pitää kodin siistinä, ei tarvitse tehdä mitään järistyttäviä suursiivouksia tuon kummemmin. Molemmat käymme kuuttakymmentä ja siisti koti on meille itsestään selvyys, ei minkäänlainen pakko, tai rasite.
Käytätte pelkkiin normaaleihin viikkosiivouksiin yhteensä noin 416 tuntia vuodessa. Se kannattaa ehdottomasti jos kokee sen mielekkääksi ja palkitsevaksi puuhasteluksi. Itse keksisin muutakin tekemistä.
416 tuntia = 55,5 henkilötyöpäivää. Lähes 3 kk, siis viisipäiväisellä työviikolla mitaten.
Nonni! Eli älkäämme enää peskö pyykkiä, shoppaillaan sen sijaan uusia vaatteita. Kertakäyttöastioilla välttyy tiskikoneen täytöltä ja jos myy sohvan pois, säästyy turhaa makoiluaikaa. Ruoanlaitto on kas turhaa, sitähän saa ravintolasta.
Hirveän suuri ongelma on myös vessassa käynti, se tuhlaa varmasti hyvää aikaa. Vaipat olis jees, mutta sitten pitäis vaihtaa niitä. Suihkussa käynti on turhaa, kun parin päivän sisällä se tarttee kuitenkin tehdä uudestaan!
Mutta todellisuudessa, mulla on siivoava äiti, jonka suurin paniikki on se, ettei ole vaihtanut verhoja oikeaan aikaan. Mäkättää kun isä ei auta, mutta jos se auttaa, niin seisoo vieressä ja kertoo mikä menee väärin. Minä ja sisko ollaan huonoja äitejä ja vähän laiskoja sekä typeriä, kun ei saada samanlaista jälkeä aikaan. Stressaavaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo kahdessa kerroksessa, neliöitä 250. Lapset aikuisia, joten talossa asumme vain minä ja mies. Olemme molemmat siistejä ja järjestyksestä pitäviä. Matot pesemme kerran kesässä ja ikkunat keväällä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, normaaliin viikkosiivoukseen pölynpyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian moppauksineen, sekä vessojen pesuun menee meiltä kahdelta aikaa noin neljä tuntia. Mielestäni se ei ole neliöihin suhteutettuna kovin paljon. Kerran vuodessa otan huoneen kerrallaan ja imuroin esim. kattovalaisimet, tai tarpeen vaatiessa irrotan ja käytän sen suihkussa. Samoin suihkutan kerran vuoteen kaikki viherkasvit mullanvaihdon yhteydessä. Kun pitää kodin siistinä, ei tarvitse tehdä mitään järistyttäviä suursiivouksia tuon kummemmin. Molemmat käymme kuuttakymmentä ja siisti koti on meille itsestään selvyys, ei minkäänlainen pakko, tai rasite.
Käytätte pelkkiin normaaleihin viikkosiivouksiin yhteensä noin 416 tuntia vuodessa. Se kannattaa ehdottomasti jos kokee sen mielekkääksi ja palkitsevaksi puuhasteluksi. Itse keksisin muutakin tekemistä.
Laskepa uudelleen, paljonko on 4x52.
En ole himosiivooja, enkä siivoaisi koskaan, jos voisin sen välttää, mutta minkä sille mahtaa, että hukkuisin pölyyn ja likaan? Pieni koirakin on huushollissa.
Kerran viikossa suunnilleen (ei tiettyä viikonpäivää) tehdään miehen kanssa yhdessä viikkosiivous, hän pyyhkii pölyt ja imuroi, minä pesen keittiön ja kylppärin ja moppaan. Ihan vaan rutiinilla ja velvollisuudesta, ei siksi, että jotenkin huvittaisi hirveästi siivota. Se nyt vaan kuuluu elämään, kaikki ei ole niin kivaa, mutta silti pitää tehdä. Kuten peseytyä, huoltaa auto, maksaa laskut, käydä töissä.... aikuisen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan hyvin elettyä elämää sohvanpohjalla mut kyllä mua häiritsee jos on sekaista.
Huhhuh jos nyt viisikymppisenä pääsisin vierailemaan parikymppisen itseni asuntoon. Voisin kyllä pöyristyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.
No ei ole. Likainen ja sotkuinen koti ei ole merkki jännittävästä ja eletystä elämästä.
Jokainen tyylillään, tärkeintä, että itse viihtyy ja olo on hyvä.
Muuten olen kyllä ap.n kanssa samaa mieltä, että tietty sukupolvi joutui teoillaan ja työllään ansaitsemaan hyväksynnän ja jatkaa sitä tapaa vieläkin... :/
Vierailija kirjoitti:
Minulla jää paljon elämättä siinä tapauksessa :D Sairastin useampi vuosi sitten poskiontelotulehduksen (yli puoli vuotta yhteensä) ja sen jälkeen olen päässyt jyvälle oman äitini siivouspakkomielteestä. Hengitystieni kirjaimellisesti turpoavat umpeen öisin, jos siivousväli on paria päivää pidempi. Tulehduksesta on jo pari vuotta aikaa, mutta hengitysteiden kunto ei palaudu.
Ehkä aikoinaan oli enemmän hengitystieinfektioita, oli asbestit yms. ja se herkisti ihmisiä? Eikä siihen tukehtumisen tunteeseen ole mukava herätä, oikeasti. Pari kertaa riittää.
Toki minulla oli mies, joka hoiti "pahaa allergiaansa" suurella määrällä ties mitä nappeja ja sumutteita. Kun minä tulin kuvioihin siivousrutiineineni, niin miehen allergia lähes katosi. Ja kun erottiin, niin nenäsumutteiden ja nappien käyttö yltyi taas. Olisi varmaan kehollekin turvallisempaa satsata siisteyteen, mutta kun moppaaminen ei huvita niin sitten vedetään kaksin käsin ihan turhia kemikaaleja kroppaan...
Venäjän Karjalassa on paljon vähemmän allergioita kuin Suomen puolella. Tämä johtunee hygieniatasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä, ap. Äidiltäni (synt. 50-l puolivälissä) kun kysyy lomasuunnitelmia, hän luettelee ensimmäiseksi kaikki kohteet jotka on siivottava. Ikkunat täytyy pestä, verhot silittää ja viimeinkin perkaa turhat ruokaohjelaput pois miljoonakaapista. Tai kun soitan tiistaina että mennäänkö perjantaina leffaan niin ei missään nimessä, silloin on pakko pestä sauna.
Ja äitini ei siis tosiaankaan nauti huushollaamisesta, siihen on vaan itse asetettu tuolla ikäluokalla niin tolkuttomat kriteerit ja aikataulut.
Tietty siisteystaso on sivistystä.
Se ei toki tarkoita ylipuunausta ja raadantaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla jää paljon elämättä siinä tapauksessa :D Sairastin useampi vuosi sitten poskiontelotulehduksen (yli puoli vuotta yhteensä) ja sen jälkeen olen päässyt jyvälle oman äitini siivouspakkomielteestä. Hengitystieni kirjaimellisesti turpoavat umpeen öisin, jos siivousväli on paria päivää pidempi. Tulehduksesta on jo pari vuotta aikaa, mutta hengitysteiden kunto ei palaudu.
Ehkä aikoinaan oli enemmän hengitystieinfektioita, oli asbestit yms. ja se herkisti ihmisiä? Eikä siihen tukehtumisen tunteeseen ole mukava herätä, oikeasti. Pari kertaa riittää.
Toki minulla oli mies, joka hoiti "pahaa allergiaansa" suurella määrällä ties mitä nappeja ja sumutteita. Kun minä tulin kuvioihin siivousrutiineineni, niin miehen allergia lähes katosi. Ja kun erottiin, niin nenäsumutteiden ja nappien käyttö yltyi taas. Olisi varmaan kehollekin turvallisempaa satsata siisteyteen, mutta kun moppaaminen ei huvita niin sitten vedetään kaksin käsin ihan turhia kemikaaleja kroppaan...
Minulla on pölyallergia, joten siivous on todella tarpeellista, ei niuhottamista.
Vierailija kirjoitti:
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.
Ja tuo boldattu sananlasku taas on niiden mätölaiskojen oman elämänsä peppipitkätossujen tekosyy sille, että eivät saa ylläpidettyä edes sitä minitasoa kodin puhtaudessa.
Mua risoo se, että meitä siivoavia pidetään jotenkin tylsinä, pinnallisina, jne. Olen itse ollut lapsesta asti hyvin siisti ja saan jatkuvaa arvostelua ja hymähtelyä juurikin tyyliin "ei oo muuta elämää". Myönnän, että en näin vanhemmiten erityisesti enää pidä siivoamisesta (nuorempana kyllä tykkäsin ihan oikeasti), mutta olen esteetikko ja nautin suuresti siitä, että kotini on aina puhdas, siisti ja hyvän tuoksuinen. Tavarakaaos, lika ja epäjärjestys hermostuttaa mua ja saa muunkin elämän tuntumaan jotenkin sekavalta.
Pitäkää te "boheemit" siis omat sotkunne miten tykkäätte, mutta älkää turhaan yrittäkö pestä tekemisiänne tuollaisilla elämätön elämä jne. väitteillä.
Sotkuisuus on vaan laiskuutta. Perussiistinä pystyy kodin pitämään varsin pienellä aikapanostuksella, hyvin ehtii elämään muutamin elämää. Perussiisteys luo mielenrauhaa ja on elämänlaatua. Mutta kaikki saa toki possuilla vapaasti omassa kodissaan. Aika usein noi ”siivoominen on elämättä jättämistä”-tyypit ei harrasta tai elä sen enempää, kuhan istuvat sohvalla töllön eessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo kahdessa kerroksessa, neliöitä 250. Lapset aikuisia, joten talossa asumme vain minä ja mies. Olemme molemmat siistejä ja järjestyksestä pitäviä. Matot pesemme kerran kesässä ja ikkunat keväällä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, normaaliin viikkosiivoukseen pölynpyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian moppauksineen, sekä vessojen pesuun menee meiltä kahdelta aikaa noin neljä tuntia. Mielestäni se ei ole neliöihin suhteutettuna kovin paljon. Kerran vuodessa otan huoneen kerrallaan ja imuroin esim. kattovalaisimet, tai tarpeen vaatiessa irrotan ja käytän sen suihkussa. Samoin suihkutan kerran vuoteen kaikki viherkasvit mullanvaihdon yhteydessä. Kun pitää kodin siistinä, ei tarvitse tehdä mitään järistyttäviä suursiivouksia tuon kummemmin. Molemmat käymme kuuttakymmentä ja siisti koti on meille itsestään selvyys, ei minkäänlainen pakko, tai rasite.
Käytätte pelkkiin normaaleihin viikkosiivouksiin yhteensä noin 416 tuntia vuodessa. Se kannattaa ehdottomasti jos kokee sen mielekkääksi ja palkitsevaksi puuhasteluksi. Itse keksisin muutakin tekemistä.
Ja on ihan selvä, että tuo 2 tuntia per viikko oli laskettu reippaasti alakanttiin. Ei se ainakaan mulla riittäisi mitenkään 250 neliöisen huushollin pitämiseen jatkuvasti siistinä ja puhtaana. Ja olen nopea.
Sotien jälkeen syntynee elivät usein alkeellisissa oloissa. Pihan perällä löyhkäsi puupaskahuussi, peseydyttiin kerran viikossa, pyykit pestiin ehkä jopa pulsaattorokoneella, tiskit hoidettiin usein aluksi kantovedellä. Tuo lapsuudenkodin likaisuuden trauma on siivousintoilun taustalla.