Lue keskustelun säännöt.
Säälin vanhempaa sukupolvea joka kuormittaa itseään jatkuvalla siivoamisella ja sen stressaamisella.
07.08.2019 |
Kyllä on raskasta ja ankeaa elämää, kun ikkunanpesu aikatauluttaa elämää ja estää osallistumasta riestoihin. Kun kysyy mitä kuuluu, on mielenpäällä ensimmäisen "pitäisi siivota sitä ja sitä".
No omapahan on hukattu elämä. Ei siinä jos tykkää siivota ja suorittaa sitä kodin puhtautta ja lakanan mankelointia, mutta kun vaikuttaa etteivät tykkää. On vain pakko kärsiä itselle asetettujen vaatimusten takia. Mitä siitäkin tulisi jos jättäisi vaikka matot tamppaamatta lauantaiaamuna. Tai ikkunat pesemättä ennen juhannusta. Voi raukkoja.
Kommentit (61)
Ehkä olen henkisesti tätä ap:n tarkoittamaa "vanhempaa sukupolvea", mutta minä oon just tälläinen.
En koskaan voisi lähteä kotoa mm. kyläilemään tms joutavaan ajanvietteeseen jos olisi kotitöitä tekemättä. Ja aina tekemättömät asiat painaa takaraivossa.
Minulle puhdas koti on mitään menoja tärkeämpi, varmaankin lapsuuden kodista oputtu tapa, mutta olen onnellinen että on opittu 😊
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran huolella suunniteltu ja järjestetty huusholli on helppo siivota.
Sotkuisuus ja likaisuus kertoo tyhmyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla jää paljon elämättä siinä tapauksessa :D Sairastin useampi vuosi sitten poskiontelotulehduksen (yli puoli vuotta yhteensä) ja sen jälkeen olen päässyt jyvälle oman äitini siivouspakkomielteestä. Hengitystieni kirjaimellisesti turpoavat umpeen öisin, jos siivousväli on paria päivää pidempi. Tulehduksesta on jo pari vuotta aikaa, mutta hengitysteiden kunto ei palaudu.
Ehkä aikoinaan oli enemmän hengitystieinfektioita, oli asbestit yms. ja se herkisti ihmisiä? Eikä siihen tukehtumisen tunteeseen ole mukava herätä, oikeasti. Pari kertaa riittää.
Toki minulla oli mies, joka hoiti "pahaa allergiaansa" suurella määrällä ties mitä nappeja ja sumutteita. Kun minä tulin kuvioihin siivousrutiineineni, niin miehen allergia lähes katosi. Ja kun erottiin, niin nenäsumutteiden ja nappien käyttö yltyi taas. Olisi varmaan kehollekin turvallisempaa satsata siisteyteen, mutta kun moppaaminen ei huvita niin sitten vedetään kaksin käsin ihan turhia kemikaaleja kroppaan...
En ole imuroinut lattioita ainakaan puoleen vuoteen tai pessyt lattioita ainakaan vuoteen. En ole vielä turvonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.
Omalla kohdalla isä on kunnostautunut tuossa. Henkilö, jonka harvoin näkee siivoavan. Ansioitunut vierestäkatsoja ja arvostelija.
Jonkun pitää ottaa vastuu ja johtaa töitä. Mieheltä se käy luontevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo kahdessa kerroksessa, neliöitä 250. Lapset aikuisia, joten talossa asumme vain minä ja mies. Olemme molemmat siistejä ja järjestyksestä pitäviä. Matot pesemme kerran kesässä ja ikkunat keväällä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, normaaliin viikkosiivoukseen pölynpyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian moppauksineen, sekä vessojen pesuun menee meiltä kahdelta aikaa noin neljä tuntia. Mielestäni se ei ole neliöihin suhteutettuna kovin paljon. Kerran vuodessa otan huoneen kerrallaan ja imuroin esim. kattovalaisimet, tai tarpeen vaatiessa irrotan ja käytän sen suihkussa. Samoin suihkutan kerran vuoteen kaikki viherkasvit mullanvaihdon yhteydessä. Kun pitää kodin siistinä, ei tarvitse tehdä mitään järistyttäviä suursiivouksia tuon kummemmin. Molemmat käymme kuuttakymmentä ja siisti koti on meille itsestään selvyys, ei minkäänlainen pakko, tai rasite.
Käytätte pelkkiin normaaleihin viikkosiivouksiin yhteensä noin 416 tuntia vuodessa. Se kannattaa ehdottomasti jos kokee sen mielekkääksi ja palkitsevaksi puuhasteluksi. Itse keksisin muutakin tekemistä.
Joo, noin 2,5 kuukauden työtunnit. Eipä käy kateeksi.
Olemme molemmat jääneet jo pois työelämästä, joten aikaa meillä on. Mielestäni on paljon terveempää käyttää aikaa vaikkapa siivoamiseen tuo neljä tuntia viikossa, kuin esim. istua se aika. Puuhastelemme paljon pihallakin, teemme kolmena päivänä viikossa pitkän kävelylenkin, matkustelemme ym. Mies tykkää nikkaroida ja rakentaa kaikenlaista ja minä olen intohimoinen käsitöiden tekijä. Ts. laskemasi 2,5 kuukauden työtunnit ei kosketa meitä, kun meillä tätä joutilasta vapaa-aikaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän reilu parikymppisten sukupolvessa on kyllä turhan monta sellaista, jotka ottavat tuon siivousvastaisuuden vähän liian kirjaimellisesti... Juuri pari viikkoa sitten siivosimme tuttavapariskunnan kodin neljän miehen vahvuudella, koko päivä meni. Sisällä polttava, ei ikinä siivoava (tai onhan heillä roboimuri, joka juuttuu paskaan pari kertaa viikossa) pariskunta ja vielä kissatalous. Kaksi huonetta olivat lattiasta kattoon täynnä rojua, sieltä löytyi mm. sohvaryhmä, liikennemerkkejä, sängyn raato, 2000-luvun elektroniikkaa. Keittiö piti höyrypestä kaakeliseiniä ja kaappeja myöten, uunista ja liedestä puhumattakaan. Kylpyhuone homeessa. Kissanlaatikko täynnä sontaa. Emme edes päässeet lattian luuttuamiseen, kun isäntä löi hanskat tiskiin ja oluen omaan käteensä.
Kyllä olen mieluummin himosiivooja (1 kertaa viikossa himosiivousta?) kuin sottapytty. Kyllä ihminen voi paremmin puhtaassa ympäristössä.
N25
Mun serkut kokee kauheaa painetta kotinsa siisteyden takia koska 50-luvulla syntynyt äitinsä pystyy pitämään vuorotöistä huolimatta asunnon lähes koskemattoman näköisenä. Pölykään ei ehdi ikinä laskeutumaan tämän rouvan silmien edessä ja mitään ei myöskään ole pöydällä paitsi tietenkin joulukonvehdit ja nekin korjataan heti joulun jälkeen pois. En mä vaan jaksaisi viikolla alkaa nuohoamaan ja oon sanonutkin näille serkuksille että antavat olla. Siivota kerkee sitten vaikka vapailla, vaan pitää kuulemma äitinsä tavoin heti töiden jälkeen alkaa jynssätä jotta mamman ilkeää päästää käymään :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnustaudu himosiivoojaksi, mutta siivoan, koska pidän siististä kodista. Pidän siitä, että tavarat ovat järjestyksessä, pöly ei leijaile kaikkialla, koti tuoksuu raikkaalta eikä ummehtuneelta saati joltain ruoanjätteiltä. Ikkunoista näkyy läpi, tiedän mitä missäkin kaapissa on.
Asumme kahdestaan miehen kanssa 90 neliön kerrostaloasunnossa. Ikkunat pestään kahdesti vuodessa. Kaappeja käyn läpi ehkä noin joka toinen vuosi, kaappi kerrallaan. Imuroidaan noin kerran viikossa plus tarvittaessa, pölyjen pyyhkimisten kanssa samoin. Vessaa ja kylpyammetta pestään päivittäin tai joka toinen päivä. Toki silloin, kun lapset olivat pieniä, ei aina ollut yhtä siistiä. Lasten kanssa olo on tärkeämpää kuin se, että vessa on päivittäin pesty.
En koe jääneeni isosti "elämästä" paitsi siivotessani (jopa silloin, kun ei yhtään huvittaisi siivota). Olen ehtinyt tehdä ja kasvattaa kaksi lasta, väitöskirjan, opiskella kaksi akateemista tutkintoa, matkustella ympäri maailmaa, lukea paljon kirjoja, nähdä leffoja, urheilla, tanssia, käydä teatterissa ja nykyään jopa löhötä täällä sohvalla roikkumassa nettipalstoilla. Minusta siivoaminen itse asiassa on aika meditatiivista. Kun laitan asioita järjestykseen, mielikin nipsahtelee järjestykseen.
Kiinnostaisi vähän mitä ne tykätyt ja mielenkiintoiset asiat ovat, joita nämä itsensä nuoreksi ikäpolveksi tuntevat tekevät siivoamista mieluummin - silläkin kustannuksella, että kämpästä tulee läävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.
Omalla kohdalla isä on kunnostautunut tuossa. Henkilö, jonka harvoin näkee siivoavan. Ansioitunut vierestäkatsoja ja arvostelija.
Jonkun pitää ottaa vastuu ja johtaa töitä. Mieheltä se käy luontevasti.
No, samalla tuli varmistettua ettei jälkikasvu hankkiudu parisuhteeseen, sen verran upeaa esimerkkiä olen siitä nähnyt lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nuoremman sukupolven siisteysinto? Tuntuu järjettömälle, kun jotkut laittavat kaikki vaatteet pesuun päivittäin. Lakanoita saatetaan vaihtaa pari kertaa viikossa. Suihkussa käydään kaksi tai jopa kolme kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.
Ja sinäkö sen muka päätät? Minun kotini on puhdas (kiiltelevästä en tiedä), mutta ei minun elämäni ole elämätöntä. Käyn töissä, harrastan, joskus myös löhöän toimettomana, ja kyllä, myös siivoan. Ärsyttää tuollainen asenne, että siisteydestä pitävät ovat elämäänsä tuhlaavia tylsimyksiä ja ne, jotka ovat tajunneet siivoamisen "turhuuden", ovat ainoita jotka osaavat todella elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan ihmiset ovat mielisairaita kun pyöriivät mieluummin pölyissä ja paskoissaan. Jotakin on vikana joko juomassa tai ruoassa.
Vierailija kirjoitti:
Toki minulla oli mies, joka hoiti "pahaa allergiaansa" suurella määrällä ties mitä nappeja ja sumutteita. Kun minä tulin kuvioihin siivousrutiineineni, niin miehen allergia lähes katosi. Ja kun erottiin, niin nenäsumutteiden ja nappien käyttö yltyi taas. Olisi varmaan kehollekin turvallisempaa satsata siisteyteen, mutta kun moppaaminen ei huvita niin sitten vedetään kaksin käsin ihan turhia kemikaaleja kroppaan...
Minulla on kaveri joka jaksaa aina mainostaa allergioitaan, ja kuinka ikkunoissa on ehdottomasti oltava pölysuodattimet sun muuta. Asuntonsa on tupaten täynnä tavaraa ja siivoaa joskus ja jouluna. Itseäni yskittää hänen luonaan, vaikken olekaan allerginen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua säälittää nämä nykyajan laardipyllyt, jotka käyttävät kaiken vapaa-aikansa netflixin ja älylaitteiden parissa.
Äitini oli vuokrannut itselleen mökin tässä erääksi viikonlopuksi ja oli viettänyt koko sen ajan siivoamalla paikkoja lukuunottamatta sitä tovia, jolloin hän oli käynyt kirpputorilla, jossa hän oli joutunut järjestelemään pöytiä, koska ne olivat olleet niin siivottomia...
Siivoamisesta tulee hyvä mieli.
Kun on sotkuista melkein huomautetaan. Kun taas siivotaan se on jonkun mielestä surkeaa.
Elämätön elämä - tarkoittaako se jotain ahneutta? Kysyttävä muilta miten elää?
Vierailija kirjoitti:
Minulla jää paljon elämättä siinä tapauksessa :D Sairastin useampi vuosi sitten poskiontelotulehduksen (yli puoli vuotta yhteensä) ja sen jälkeen olen päässyt jyvälle oman äitini siivouspakkomielteestä. Hengitystieni kirjaimellisesti turpoavat umpeen öisin, jos siivousväli on paria päivää pidempi. Tulehduksesta on jo pari vuotta aikaa, mutta hengitysteiden kunto ei palaudu.
Ehkä aikoinaan oli enemmän hengitystieinfektioita, oli asbestit yms. ja se herkisti ihmisiä? Eikä siihen tukehtumisen tunteeseen ole mukava herätä, oikeasti. Pari kertaa riittää.
Toki minulla oli mies, joka hoiti "pahaa allergiaansa" suurella määrällä ties mitä nappeja ja sumutteita. Kun minä tulin kuvioihin siivousrutiineineni, niin miehen allergia lähes katosi. Ja kun erottiin, niin nenäsumutteiden ja nappien käyttö yltyi taas. Olisi varmaan kehollekin turvallisempaa satsata siisteyteen, mutta kun moppaaminen ei huvita niin sitten vedetään kaksin käsin ihan turhia kemikaaleja kroppaan...
Joidenkin tutkimusten mukaan liika siisteys aiheuttaa allergioita. Tiedä sitten näitä..,
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mä elin lapsuuteni tiukassa kurissa ja nuhteessa, talossa jossa ne maton vipsutkin piti suoristaa. Eikä miten tahansa vaan tietyllä tavalla . Perjantai oli AINA siivouspäivä. Vielä lukioiässäkin minulle oli itsestään selvää, että suoraan koulusta perjantaina ekalla bussilla kotiin ja siivoamaan. Kaikki tästä poikkeava piti sopia ja lupa pyytää etukäteen.
Nyt asun omaa kotiani, eikä täällä ole siistiä. Tosin täällä ei asukaan kilttiä pientä tyttöä sekä kahta kansakoulun nujertamaa vanhempaa pikkupaikkakunnan vaatimukset ja Martta-kerhoystävien kyräilyt niskassaan. Täällä asuu kaksi rentoa aikuista ja kaksi villiä pikkupoikaa, jotka ovat kuin normaalit lapset: sotkuisia.
Meillä on perussiistiä kun siivotaan, mutta ei siivouspäivää. Fiiliksen mukaan. Vanhempani jatkavat yhä talonsa puunaamists eläkepäivillään ja äitini pukee mielellään valkoiset sukat jalkaansa mennessään kylään. Hänestä on kiehtovaa katsoa, kenen kodin jäljiltä sukanpohjat tulevat likaisiksi.
Kiltin tytön syndrooma minulla jo voiton puolella. Imuroida pitäis. Ehkäpä... Huomenna.
Meillä on ihan siistiä, mutta ei pölyä ja roskia kerääviä mattoja, kirjahyllyjä kirjoineen tai muutakaan aikansa elänyttä. Robotti imuroi 4 kertaa viikossa.
Tulee mieleen äitini :D Voivottelee puhelimessa miten" on selekä kippee", mutta silti pitää pestä lattioita tai ikkunoita. Ja keväisin vaihdetaan kevätverhot, syksyllä talviverhot!
Mun äiti otti aina ennen meillä käydessään heti luutun käteensä ja alkoi jynssätä jostain kohti, vaikka olisi vasta siivottu. Aina se löysi jostain jonkun tahran tai pölyhiukkasia. Seuraavana päivänä se soitti, ja tiesin aina mitä asiaa sillä oli: "voisitte edes joskus siivota." Välillä jätin vastaamatta puhelimeen, kun tiesin mitä varten se soittaa. Nykyään on jo vanha, niin harvemmin jaksaa käydä, mutta vähintään kaksi kertaa vuodessa kysyy, että joko sinä olet pessyt ikkunat. Kerran se oli menettänyt yöunensa, kun meillä ei ollut verhoja vastaremontoiduissa ikkunoissa, joissa on sälekaihtimet.