Lue keskustelun säännöt.
Miksi korvesta talon hankkineet valittaa ettei saa sitä myytyä?
07.08.2019 |
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006196391.html
Taas joku itkee kun Padasjoella on iso talo eikä mene kaupaksi ja hintaa lasketaan ja tulee remontti kun katto vuotaa ja hinta nousee ja on upea talo liiba laaba muttei kukaan osta ja nyt on velkaa ja eläkepäivät pilalla. Saa huomiota joo ja joku voi hairahtua ostaan mutta on se nyt ihan oma vika jos kauppaa taloa ties mistä korvesta ja järkyttyy kun kukaan ei tahdo muuttaa jonnekki syrjäseudulle. En ostais ihan vaan sen takia että myyjä pillittää tilannetta lehdille.
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
90- luvun puolivälin jälkeen ja 2000- luvun alussa tuntui, että Suomen talous nousee kohisten ympäri maakuntia.
Ihmiset perustaisivat käsityöläispajoja ja pieniä luomumaatiloja, internetin yleistyessä rummutettiin etätyön puolesta.
IT- teollisuuden nousuhuuma työllisti elektroniikan alihankintafirmoja ja pieniä metallipajoja.
Padasjoellakin oli piirilevytehdas.
Läheltä liippas kuitenkin. Ruotsissa on tuollaista etevyydellä. Norjalla öljyvarallisuuden turvin. Ruotsin esimerkkiin olisi ollut ehkä rahkeita onnistuneilla poliittisilla päätöksillä. Surkeinta oli ehkäpä Nokian romahduksen jälkeen se, että koko Suomi keskittyi pelastamaan pääkaupunkiseudun romahdukselta ja katastrofilta. Ruotsissa näin ei ole tarvinnut tehdä. Eikä Tukholman eteläpuolinen Ruotsi olisi toki sellaiseen ikinä suostunutkaan. Suomen ongelma on, että pääkaupungin toilailuille ja tuottamattomalle tuhlaukselle ei ole vastavoimaa.
Suomen ongelma on päinvastoin se, että ei ole Ruotsin tavoin luovuttu "pidetään koko maa asuttuna" politiikasta, vaan Suomi vetää edelleen kivirekeä mukanaan, kun koko maa pidetään tekohengityksellä asuttuna, kiitos kepulipolitiikan.
Ruotsi on siis Tukholman eteläpuoliselta osaltaan hyvin tiheästi asutettu sekä pohjoisosaltaan rannikkoa myöten. Suomi siis toki huonommin. Mutta pointti se, että Ruotsissa on tautisen paljon muutaman kymmenentuhannen asukkaan kaupunkeja.
Suomessa ja Ruotsissa on molemmissa 9 yli 100 000 asukkaan kaupunkia, jännä yhteneväisyys. Muutenkin muutaman kymmenen tuhannen kaupunkeja on samanlaiset määrät.
Tukholma, Göteborg (ja Malmö) on ne jotka vetää porukkaa Ruotsissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_urban_areas_in_Sweden_by_populati…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_v%C3%A4kiluvun_m…;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan laittaa vuokralle. Ongelma on siinä että nykyään pitää olla isot säästöt ja vakituinen työ jotta saa lainaa. Mekin asutaan vastaavanlaisesta talossa vuokralla koska talon omistaja ei ollut saanut sitä myytyä remonteista huolimatta. Toivotaan että pystytään ostamaan tämä omaksi mutta en tiedä saadaanko ikinä säästettyä 20 000. Tuntuu että aina kun on vähän ylimääräistä tilillä niin auto tai jokin muu hajoaa.
Kannattaa omistaa joku asunto jo ennen kuin tekee lapsia ja muuttaa omakotitaloon. Se on sitten pesämunana isompaa ostaessa...
Meidän kunnassa maksaa halvin omakotitalo 60000€ ja halvin kerrostalo kaksio 128000. Voit ehkä arvata miksi meidän on edullista asua vuokralla omakotitalossa. Katsoin kerran kerrostalo kolmioita (4 henkinen perhe) ja ne maksaa paljon enemmän kuin meidän 5 h omakotitalo jopa lämmityskulut huomioiden.
Pointti olikin siinä, että ostaa asunnon jo ennen kuin hankkii lapsia. Sinkkukämpästä saa sen 20 000 euroa pesämunaa, jos sellaisen on ymmärtänyt hankkia.
Paitsi jos sen kämpän arvo on laskenut reilusti alle ostohinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan jälkeen kansaa asutettiin kirjaimellisesti korpeen. Ei luovutettujen alueiden evakkoja mihinkään pakolaisleireihin ahdettu vaan asutusalueille, ja siltä ajalta on paljon nyt autioituneita taloja. Tuokin on alun perin rintamamiestalo, ehkä peräisin siltä ajalta.
Ei Suomen maaseutu ole ollut aina näin hiljainen. Nuo talot on rakennettu siihen aikaan, kun niille oli käyttöä. Ei niitä varsinaisesti ole "hankittu" vaan ehkä saatu perinnöksi, tai asuttu siinä silloin, kun oli enemmän perhettä.
No silloinhan ei muodostu tappiota kun myy ne halvalla jos kerran itsekkin on saanut halvalla.
Mutta kun omistajat haluavat saada satsaamansa takasin ja vielä pienen voitonkin myydessä.
Kyllä tämä tilanne on aika äkkiä mennyt paljon huonompaan suuntaan. Tiedän tapauksen, että niinkin läheltä Helsinkiä kuin Nurmijärveltäkään ei saa asuntoa kaupaksi.
Tuttavapariskunta on yrittänyt myydä n 10v vanhaa perhe-asuntoa (4h), joka on vielä hyväkuntoinen, jo tovin aikaa. Hintaa on pudotettu alaspäin, ja se on jo alueen neliöhintoihin nähden halpa, mutta kun edes näytöillä ei käy käytännössä ketään.
Kaksi-kolme vuotta sitten kun samalla alueella oli asuntoja myynnissä, paikalla kävi paljonkin nuoria lapsiperheitä, joita kiinnosti alue ja sopivan hintainen perheasunto. Ja kauppoja syntyi.
Tänä vuonna tilanne on se, että Nurmijärvi ei kiinnostaa asuinalueena nuoria, vaan he haluavat olla ja asua enemmin Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla kalliimmalla ja pienemmissä neliöissä. Sijainti menee ihan kaiken muun edelle.
Uskon, että sama kohtalo on pikkuhiljaa käymässä Tuusulalle, Sipoolle, Kirkkonummelle ja kaikille muille kehyskunnille. Ainoastaan radanvarsien paikkakunnilla lähellä Helsinkiä voi olla pientä toivoa tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
90- luvun puolivälin jälkeen ja 2000- luvun alussa tuntui, että Suomen talous nousee kohisten ympäri maakuntia.
Ihmiset perustaisivat käsityöläispajoja ja pieniä luomumaatiloja, internetin yleistyessä rummutettiin etätyön puolesta.
IT- teollisuuden nousuhuuma työllisti elektroniikan alihankintafirmoja ja pieniä metallipajoja.
Padasjoellakin oli piirilevytehdas.
Läheltä liippas kuitenkin. Ruotsissa on tuollaista etevyydellä. Norjalla öljyvarallisuuden turvin. Ruotsin esimerkkiin olisi ollut ehkä rahkeita onnistuneilla poliittisilla päätöksillä. Surkeinta oli ehkäpä Nokian romahduksen jälkeen se, että koko Suomi keskittyi pelastamaan pääkaupunkiseudun romahdukselta ja katastrofilta. Ruotsissa näin ei ole tarvinnut tehdä. Eikä Tukholman eteläpuolinen Ruotsi olisi toki sellaiseen ikinä suostunutkaan. Suomen ongelma on, että pääkaupungin toilailuille ja tuottamattomalle tuhlaukselle ei ole vastavoimaa.
Suomen ongelma on päinvastoin se, että ei ole Ruotsin tavoin luovuttu "pidetään koko maa asuttuna" politiikasta, vaan Suomi vetää edelleen kivirekeä mukanaan, kun koko maa pidetään tekohengityksellä asuttuna, kiitos kepulipolitiikan.
Ruotsi on siis Tukholman eteläpuoliselta osaltaan hyvin tiheästi asutettu sekä pohjoisosaltaan rannikkoa myöten. Suomi siis toki huonommin. Mutta pointti se, että Ruotsissa on tautisen paljon muutaman kymmenentuhannen asukkaan kaupunkeja.
Suomessa ja Ruotsissa on molemmissa 9 yli 100 000 asukkaan kaupunkia, jännä yhteneväisyys. Muutenkin muutaman kymmenen tuhannen kaupunkeja on samanlaiset määrät.
Tukholma, Göteborg (ja Malmö) on ne jotka vetää porukkaa Ruotsissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_urban_areas_in_Sweden_by_populati…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_v%C3%A4kiluvun_m…;
Ja näistä Göteborg ja Malmö ovat hyvin kaukana Tukholmasta, mutta etelässä lähellä merireittejä ja Eurooppaa. Ruotsissa pääkaupunki sijaitsee melko pohjoisessa. Tukeeko se tasaisempaa maan kehittymistä? Jos Suomessa esim. Oulu olisi pääkaupunki, vetäisikö Helsinki ja Tampere silti väkeä eteläisemmän sijaintinsa vuoksi vaikka olisivat kaukana pääkaupunkista? Ehkä, mutta tuskin Espoo ja Vantaa. Sen sijaan esim. Kempele tai Kemi voisi olla nykyistä isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, mutta: kysynnän ja tarjonnan laki.
Harmi etteivät ymmärrä, ettei tässä ole epätasa-arvosta ja kenenkään epäreiluudesta tai kiusaamisesta kysymys, vaan ihan vain siitä, ettei halukkaita muuttajia tuonne ole.
Eläkeläispariskunta on ostanut kaksikerroksisen omakotitalon pieneltä paikkakunnalta vain viisi vuotta sitten loppuelämänsä kodiksi. Ei ole silloin ajateltu lainkaan, miten talossa pärjää, kun ikää tulee lisää ja palveluiden tarve kasvaa. Onko talo heidän ensimmäinen omistusasuntonsa eli talosta vielä velkaa remonttivelan lisäksi? Ja miten he olivat ajatelleet asuntolainansa maksaa eläkkeellä? Jos velkaa on vain remontin verran eli 20 000 €, pariskunta on velaton, jos saa talon myytyä 20 000 eurolla.
Yleensä eläkeikää lähestyvät, joiden lapset ovat muuttaneet omilleen, ostavat perheasuntoa pienemmän asunnon lähellä palveluita ja taloyhtiöistä, jolloin huoltoyhtiö hoitaa pihat ja kattoremontit. Joskus perheasunnon arvo on sama kuin paikkakunnalla kerrostalokaksion arvo, mutta asuntolainaa ei silti tarvitse ottaa. Usein kuitenkin perheasunnon myynnistä jää vielä rahaa eikä kaikki raha siis uppoa kaksion ostamiseen. Olen asunut kohta 30 vuotta samassa kaksikerroksisessa rivitaloyhtiössä ja tästä ovat ikääntyvät naapurit muuttaneet isoista perheasunnoistaan pieniin kerrostaloasuntoihin eivätkä suinkaan omakotitaloihin. Maaseudun rauhaa he ovat saaneet kesämökeistään. Monet nykyisistäkin noin 60-vuotiaista naapureistani viettää paljon aikaansa mökeillään ja moni suunnittelee pienemmän asunnon hankkimista kerrostalosta.
Tämä pariskunta on tehnyt alunperinkin tehnyt aika järjettömän ratkaisun eli ostettu eläkeiässä suuritöinen omakotitalo, kun järkevämpää olisi ollut pieni kerrostaloasunto ja vaikka kesämökki, jos tykkää kuopia multaa ja hakata halkoja. Kesämökin olisi voinut antaa lasten ja lastenlasten käyttöön, kun itse ei jaksa/pysty enää siellä olla ja puuhastella, ja silti olisi ollut ikääntyvälle sopiva koti palveluiden lähellä ja huoltoyhtiö hoitaa suurimmat työt. Olen joskus haaveillut omakotitalosta pikkupaikkakunnalla, mutta aiemmin en töiden vuoksi olisi voinut muuttaa ja kun ikää tuli lisää, ymmärsin, että omakotitalon aika meni jo. Jos tästä jonnekin vielä muutan, asunnon esteettömyys ja helppohoitoisuus sekä palveluiden läheisyys on tärkein asunnon ostokriteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun itse Helsingin reunalla rivitalossa, ja olen huomannut kuinka täälläkään ei asuntonäytöillä ole mitenkään ruuhkaista. Toista oli vielä jokin aika sitten.
Olen henkisesti jo varautunut siihen, että joudun jossain vaiheessa muuttamaan tästä pois, ja en tule saamaan mitään ihmeellistä hintaa asunnostani.
Plussana on toki se, että tontti on taloyhtiön oma, ja Helsingissä näitä omia tontteja grynderit jahtaavat. Eli tontin arvo ylittää vanhahkon rakennuksen arvon reippaasti.
Voin vain kuvitella kuinka ahdistava tilanne asunnon myyjillä jossain syrjäseuduilla.
Täällä "pohjoisen kasvukeskuksessa" on vanhojen asuntojen kauppa pysähtynyt (kerros- ja rivitaloja olen seurannut), samat kämpät on myynnissä kuukaudesta toiseen - mietin asunnon ostamista, yksin ei ole tosin varaa ostaa uutta ja vanhat näyttävät olevan sellaisia että niitä on hankala tulevaisuudessa myydä eteenpäin jos sellaiseen on tarvetta. Ostaisitteko ns. neukkukuutiota taikka osaketta vanhasta kerrostalosta (vaikka olisi hyväkuntoinen) joka on ollut esim. 9 kuukautta myynnissä? Vähän OT mutta mielelläni kuulisin mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tässä on kyse siitä politiikasta joka on johtanut tilanteeseen, jossa pakkautuu vain muutamaan kaupunkiin?
Jos ollaan sitä mieltä, ettei valtion tule puuttua asuntomarkkinoihin, niin miksi on kehitelty kaiken maailman puolijulkisia järjestöjä ja tukisysteemejä, asuntojen tarjonnan lisäämiseksi ja hintakehityksen hillitsemiseksi pääkaupunkiseudulla? Eikö ne hinnat voi sielläkin määräytyä ihan markkinaehtoisesti? Ne kenellä ei ole varaa siellä asua, muuttavat sitten muualle. Lopulta palkkojen on pakko nousta, asuntohintojen laskea tai työpaikkojen siirtyä muualle.
Jostain syystä on epäreilua aluepolitiikkaa vain se kun poliittiset päätökset tukevat maaseutua. Jos julkisen puolen työpaikkoja syntyy tai siirtyy poliittisten päätösten seurauksena pääkaupunkiseudulle, sitä pidetään normaalina. Ihan samanlaista tietyn alueen tukemista se on sekin.
Kerroppa miten poliittisilla päätöksillä on tuettu Helsinkiä ?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tilanne on aika äkkiä mennyt paljon huonompaan suuntaan. Tiedän tapauksen, että niinkin läheltä Helsinkiä kuin Nurmijärveltäkään ei saa asuntoa kaupaksi.
Tuttavapariskunta on yrittänyt myydä n 10v vanhaa perhe-asuntoa (4h), joka on vielä hyväkuntoinen, jo tovin aikaa. Hintaa on pudotettu alaspäin, ja se on jo alueen neliöhintoihin nähden halpa, mutta kun edes näytöillä ei käy käytännössä ketään.
Kaksi-kolme vuotta sitten kun samalla alueella oli asuntoja myynnissä, paikalla kävi paljonkin nuoria lapsiperheitä, joita kiinnosti alue ja sopivan hintainen perheasunto. Ja kauppoja syntyi.
Tänä vuonna tilanne on se, että Nurmijärvi ei kiinnostaa asuinalueena nuoria, vaan he haluavat olla ja asua enemmin Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla kalliimmalla ja pienemmissä neliöissä. Sijainti menee ihan kaiken muun edelle.
Uskon, että sama kohtalo on pikkuhiljaa käymässä Tuusulalle, Sipoolle, Kirkkonummelle ja kaikille muille kehyskunnille. Ainoastaan radanvarsien paikkakunnilla lähellä Helsinkiä voi olla pientä toivoa tulevaisuudessa.
Ja voi sitä valituksen määrää kun tämä tapahtuu. Silloin on hyvä kommentoida, että mitäs ostitte sieltä turhista lähiöistä.
Onhan tuo melkoista arpapeliä. Miten on asuntojen hinnat heitelleet vaikka länsi-metron vuoksi? Tai kuka ennustaa mikä tunnin junayhteys rakennetaan ja mikä sen tarkka linjaus on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt olisin asuntomarkkinoilla asuntoa hankkimassa, niin ostaisin sellaisen omaksi vain Helsingistä tai Tampereelta. Mistään muualta en ostaisi omaksi, vaan asuisin vuokralla.
Tilanne muuttuu hurjaa vauhtia, kun asunnon tarvitsijoiden määrä tippuu vuosi vuodelta valtakunnallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Taannoin ehdotettiin että valtio tulisi apuun. Maksaisi korvausta kun syrjäkyliltä ei mene kaupaksi. Eilen oli uutinen kun joku mies on velkahelvetissä pikavippien , avioeron ja liian ison asunnon 150 neliötä takia. Ei joudu pakkomyymään taloaan , taisi päästä johonkin velkajärjest.mutta saa edelleen asua yksin isossa talossaan.
Tämä ehdotus sisältyy nykyiseen Rinteen hallitusohjelmaan. Siinä luvataan myyntitukia maaseudun talojen omistajille, joilla taloa ei ole helppo myydä.
Minusta se on väärin, kallis talo siellä on ollut oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tilanne on aika äkkiä mennyt paljon huonompaan suuntaan. Tiedän tapauksen, että niinkin läheltä Helsinkiä kuin Nurmijärveltäkään ei saa asuntoa kaupaksi.
Tuttavapariskunta on yrittänyt myydä n 10v vanhaa perhe-asuntoa (4h), joka on vielä hyväkuntoinen, jo tovin aikaa. Hintaa on pudotettu alaspäin, ja se on jo alueen neliöhintoihin nähden halpa, mutta kun edes näytöillä ei käy käytännössä ketään.
Kaksi-kolme vuotta sitten kun samalla alueella oli asuntoja myynnissä, paikalla kävi paljonkin nuoria lapsiperheitä, joita kiinnosti alue ja sopivan hintainen perheasunto. Ja kauppoja syntyi.
Tänä vuonna tilanne on se, että Nurmijärvi ei kiinnostaa asuinalueena nuoria, vaan he haluavat olla ja asua enemmin Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla kalliimmalla ja pienemmissä neliöissä. Sijainti menee ihan kaiken muun edelle.
Uskon, että sama kohtalo on pikkuhiljaa käymässä Tuusulalle, Sipoolle, Kirkkonummelle ja kaikille muille kehyskunnille. Ainoastaan radanvarsien paikkakunnilla lähellä Helsinkiä voi olla pientä toivoa tulevaisuudessa.
Jos asunto sijaitsisi 500m päässä juna-asemalta, niin ongelmia tuskin olisi. Ai niin, eihän Nurmijärvi olekkaan radanvarrella.
Lisäksi bussilla Nurmijärveltä Helsinkiin kestää tuhottoman kauan ja se on kallista.
Ja pitää ottaa huomioon, että vuosi vuodelta pienemmät ja pienemmät ikäluokat ajavat enää ajokortin.
Nurmijärvi on näin ollen mahdoton paikka asua monelle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tilanne on aika äkkiä mennyt paljon huonompaan suuntaan. Tiedän tapauksen, että niinkin läheltä Helsinkiä kuin Nurmijärveltäkään ei saa asuntoa kaupaksi.
Tuttavapariskunta on yrittänyt myydä n 10v vanhaa perhe-asuntoa (4h), joka on vielä hyväkuntoinen, jo tovin aikaa. Hintaa on pudotettu alaspäin, ja se on jo alueen neliöhintoihin nähden halpa, mutta kun edes näytöillä ei käy käytännössä ketään.
Kaksi-kolme vuotta sitten kun samalla alueella oli asuntoja myynnissä, paikalla kävi paljonkin nuoria lapsiperheitä, joita kiinnosti alue ja sopivan hintainen perheasunto. Ja kauppoja syntyi.
Tänä vuonna tilanne on se, että Nurmijärvi ei kiinnostaa asuinalueena nuoria, vaan he haluavat olla ja asua enemmin Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla kalliimmalla ja pienemmissä neliöissä. Sijainti menee ihan kaiken muun edelle.
Uskon, että sama kohtalo on pikkuhiljaa käymässä Tuusulalle, Sipoolle, Kirkkonummelle ja kaikille muille kehyskunnille. Ainoastaan radanvarsien paikkakunnilla lähellä Helsinkiä voi olla pientä toivoa tulevaisuudessa.
Totta tuo, että Nurmijärvi-ilmiö alkoi yhtäkkiä ja loppui 10 vuotta myöhemmin yhtä yhtäkkiä. Ei kukaan varmaan osannut ennakoida kumpaakaan.
Ei sitä omistusasumista tarvitse pelätä mutta siihen omaan tupaan pitää suhtautua siten että böndellä sillä on käyttöarvo, ei sijoitusarvoa.
Me ostettiin vähän aikaa sitten Etelä-Suomessa 10 vuotta vanha omakotitalo pienestä kunnasta 230 te. Ei varmana tulla saamaan puoliakaan siitä tulevaisuudessa myydessä, mutta se ei haittaa. Ei se asuminen ilmaista vuokrallakaan ole.
Asumme tässä seuraavat 20 vuotta ja myymme sitten kun lapset ovat isoja. Laina on siinä vaiheessa maksettu, remontteihin menee varmaan pitoaikana 40-50te. Eli jos ja kun myymme tämän 100te niin jäämme "voitolle" 50-60te. Pidän tulevaisuudessa 100 te realistisena 30 vuotta vanhalle omakotitalolle, nykyisellään sellaisia myydään 150 te eli lasken 33% arvonpudotuksen seuraavalle 20 vuodelle.
Asuntoihin pitäisikin maantieteellisestk suurimmassa osassa Suomea (pl. Kasvukeskukset) suhtautua juuri em. tavoin, investointina jolla on kuoletusaika 20-30 vuotta, jos siitä saa sen jälkeen jotakin niin sittenhän se on vain positiivista.
Oman asunnon hankinta on monelle elämän suurin kustannus ja samalla yksi suurimmista päätöksistä. Siinä on luonnollisesti tunteet pelissä.
Kuinka monelle on asunnonvälittäjä tai pankin virkailija sanonut lainaa nostaessa, että tajuathan nyt varmasti, että kyseessä on samalla sijoittaminen johon liittyy sijoittamisen riski? Tuskinpa kovinkaan monelle.
Vaikka järki sanoo, että riskejä on olemassa, sydän ei sitä aina sisäistä. Oma piha, oma talo ja omien mieltymysten mukaan sisustettuna on aina omassa mielessä arvokkaampi kuin se ehkä todellisuudessa on.
Niinpä kun siitä ei kukaan muu olekkaan valmis maksamaan edes lähelle pyydettyä hintaa, tuntuu se asunnon omistajasta henkilökohtaiselta loukkaukselta.
Ja näitä loukattuja sieluja alkaa olla Suomi täynnä. Taloa maaseudulta ei halua kuin harva, ja hekin todella halvalla. Pahimmassa tapauksessa on ajateltu, että sitten vanhuksina muutetaan kaupunkiin palveluiden äärelle sen talosta saadun myyntitulon turvin. Nythän tätä turvaa ei sitten tullutkaan, kun taloa ei halua kukaan.
Väki pakkautuu isoihin kaupunkeihin, ja sitä ei muuta enää mikään. Ei miellä eikä muualla.
Ei kannata rakennuttaa mitään ökytaloa korpeen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tilanne on aika äkkiä mennyt paljon huonompaan suuntaan. Tiedän tapauksen, että niinkin läheltä Helsinkiä kuin Nurmijärveltäkään ei saa asuntoa kaupaksi.
Tuttavapariskunta on yrittänyt myydä n 10v vanhaa perhe-asuntoa (4h), joka on vielä hyväkuntoinen, jo tovin aikaa. Hintaa on pudotettu alaspäin, ja se on jo alueen neliöhintoihin nähden halpa, mutta kun edes näytöillä ei käy käytännössä ketään.
Kaksi-kolme vuotta sitten kun samalla alueella oli asuntoja myynnissä, paikalla kävi paljonkin nuoria lapsiperheitä, joita kiinnosti alue ja sopivan hintainen perheasunto. Ja kauppoja syntyi.
Tänä vuonna tilanne on se, että Nurmijärvi ei kiinnostaa asuinalueena nuoria, vaan he haluavat olla ja asua enemmin Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla kalliimmalla ja pienemmissä neliöissä. Sijainti menee ihan kaiken muun edelle.
Uskon, että sama kohtalo on pikkuhiljaa käymässä Tuusulalle, Sipoolle, Kirkkonummelle ja kaikille muille kehyskunnille. Ainoastaan radanvarsien paikkakunnilla lähellä Helsinkiä voi olla pientä toivoa tulevaisuudessa.
Kirkkonummi on radanvarsikunta. Kirkkonummi on itse asiassa läntisin kunta josta voi hyvin kulkea julkisilla töihin. Bussit ja junat kulkee. Omalla autolla 20 min Keilaniemeen esim.
Mutta totta on että kannattaa olla radanvarsikunta, josta säännöllinen lähijunaliikenne,
Nurmijärvessä mättää se että Nurmijärvi on hyvin ruuhkaisten väylien päässä.
Ehkäpä tässä on kyse siitä politiikasta joka on johtanut tilanteeseen, jossa pakkautuu vain muutamaan kaupunkiin?
Jos ollaan sitä mieltä, ettei valtion tule puuttua asuntomarkkinoihin, niin miksi on kehitelty kaiken maailman puolijulkisia järjestöjä ja tukisysteemejä, asuntojen tarjonnan lisäämiseksi ja hintakehityksen hillitsemiseksi pääkaupunkiseudulla? Eikö ne hinnat voi sielläkin määräytyä ihan markkinaehtoisesti? Ne kenellä ei ole varaa siellä asua, muuttavat sitten muualle. Lopulta palkkojen on pakko nousta, asuntohintojen laskea tai työpaikkojen siirtyä muualle.
Jostain syystä on epäreilua aluepolitiikkaa vain se kun poliittiset päätökset tukevat maaseutua. Jos julkisen puolen työpaikkoja syntyy tai siirtyy poliittisten päätösten seurauksena pääkaupunkiseudulle, sitä pidetään normaalina. Ihan samanlaista tietyn alueen tukemista se on sekin.