Lue keskustelun säännöt.
Pääsisin opiskelemaan
07.08.2019 |
Aikuisten puolelle erityisoppilaitokseen. Mies vaan ei tykkää. Lähtisitkö?
Kommentit (36)
Mene hyvä ihminen opiskelemaan ja hanki itsellesi omat rahat. Usein aikuisena ne opinnot myös sujuvat paremmin kun on vakaata harkintaa ja ongelmanratkaisukykyä enemmän kuin nuorena. Se on tosi paha tilanne olla toisen elätettävänä, usein siinä tilanteessa mies vielä alkaa kuvitella omistavansa koko ihmisen. Mulle kävi niin ja lopulta se yritti tap paa mut. Nykyään olen maisteri ja oma iso tilipussi takaa itsenäisyyden. Tsemppiä! Älä kuuntele mollaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kerta aiemminkaan pärjännyt niin miksi luulet pärjääväsi nyt? Vanhempana ja perheellisenä ajatukset eivät varmasti kanavoidu ainakaan tehokkaammin opiskeluun kuin nuorempana. Taidat haluta vain pakoilla perheelämän vastuuta lähtemällä opiskelemaan aivan kuin nuorena. Opiskeluun kuuluu toki iltatapahtumat ja opiskelijbileet, joissa voi tavata ihania opiskelijamiehiä. Opiskelukämpässä sitten voi näiden miesten kanssa ihan pikaisesti kiksauttaa ja tuntea olevansa taas nuori.
Samalla mies hoitaa lapsen ja talouden kunnes jaksat taas palata normaaliarkeen irtiottosi jälkeen. Kuulostaa huonolta diiliktä miehesi kannalta.
En halua että joudun koko elämän ns pokkuroimaan miestä kun hän on ainoa joka tienaa. Haluan elämässä eteenpäin.
Oikein!
Mutta miksi sinulla on mies, jota pitää ”pokkuroida”? Onko miehellä taloudellinen ylivoima suhteessa ja hän kiristää ja pitää sinua vallassaan sillä?
Tietysti menet opiskelemaan. Teillä on toinen aikuinen joka jää lapsia hoitamaan, joten tuo on aivan ihanteellinen tilanne sinulle.
Ei taloudelliselle väkivallalle! kirjoitti:
Mene hyvä ihminen opiskelemaan ja hanki itsellesi omat rahat. Usein aikuisena ne opinnot myös sujuvat paremmin kun on vakaata harkintaa ja ongelmanratkaisukykyä enemmän kuin nuorena. Se on tosi paha tilanne olla toisen elätettävänä, usein siinä tilanteessa mies vielä alkaa kuvitella omistavansa koko ihmisen. Mulle kävi niin ja lopulta se yritti tap paa mut. Nykyään olen maisteri ja oma iso tilipussi takaa itsenäisyyden. Tsemppiä! Älä kuuntele mollaajia.
Hyvä sinä! Hieno tsemppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kerta aiemminkaan pärjännyt niin miksi luulet pärjääväsi nyt? Vanhempana ja perheellisenä ajatukset eivät varmasti kanavoidu ainakaan tehokkaammin opiskeluun kuin nuorempana. Taidat haluta vain pakoilla perheelämän vastuuta lähtemällä opiskelemaan aivan kuin nuorena. Opiskeluun kuuluu toki iltatapahtumat ja opiskelijbileet, joissa voi tavata ihania opiskelijamiehiä. Opiskelukämpässä sitten voi näiden miesten kanssa ihan pikaisesti kiksauttaa ja tuntea olevansa taas nuori.
Samalla mies hoitaa lapsen ja talouden kunnes jaksat taas palata normaaliarkeen irtiottosi jälkeen. Kuulostaa huonolta diiliktä miehesi kannalta.
En halua että joudun koko elämän ns pokkuroimaan miestä kun hän on ainoa joka tienaa. Haluan elämässä eteenpäin.
Oikein!
Mutta miksi sinulla on mies, jota pitää ”pokkuroida”? Onko miehellä taloudellinen ylivoima suhteessa ja hän kiristää ja pitää sinua vallassaan sillä?
Tietysti hänellä on taloudellinen ylivoima kun olen 46v enkä ole työelämään päässyt mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin harjoittelijana erityisoppilaitoksessa niin työntekijä kysy "ootko siis tässä koulussa opiskelemassa?"
Hyvä! Lähde ihmeessä opiskelemaan.
Mietin, että olisiko tuossa oppilaitoksessa mahdollista suorittaa osaa opinnoista etäopiskeluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kerta aiemminkaan pärjännyt niin miksi luulet pärjääväsi nyt? Vanhempana ja perheellisenä ajatukset eivät varmasti kanavoidu ainakaan tehokkaammin opiskeluun kuin nuorempana. Taidat haluta vain pakoilla perheelämän vastuuta lähtemällä opiskelemaan aivan kuin nuorena. Opiskeluun kuuluu toki iltatapahtumat ja opiskelijbileet, joissa voi tavata ihania opiskelijamiehiä. Opiskelukämpässä sitten voi näiden miesten kanssa ihan pikaisesti kiksauttaa ja tuntea olevansa taas nuori.
Samalla mies hoitaa lapsen ja talouden kunnes jaksat taas palata normaaliarkeen irtiottosi jälkeen. Kuulostaa huonolta diiliktä miehesi kannalta.
En halua että joudun koko elämän ns pokkuroimaan miestä kun hän on ainoa joka tienaa. Haluan elämässä eteenpäin.
Oikein!
Mutta miksi sinulla on mies, jota pitää ”pokkuroida”? Onko miehellä taloudellinen ylivoima suhteessa ja hän kiristää ja pitää sinua vallassaan sillä?Tietysti hänellä on taloudellinen ylivoima kun olen 46v enkä ole työelämään päässyt mukaan.
Kiristääkö mies tällä ylivoimalla? Hän määrää, koska tienaa rahat?
Lähde ihmeessä opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kerta aiemminkaan pärjännyt niin miksi luulet pärjääväsi nyt? Vanhempana ja perheellisenä ajatukset eivät varmasti kanavoidu ainakaan tehokkaammin opiskeluun kuin nuorempana. Taidat haluta vain pakoilla perheelämän vastuuta lähtemällä opiskelemaan aivan kuin nuorena. Opiskeluun kuuluu toki iltatapahtumat ja opiskelijbileet, joissa voi tavata ihania opiskelijamiehiä. Opiskelukämpässä sitten voi näiden miesten kanssa ihan pikaisesti kiksauttaa ja tuntea olevansa taas nuori.
Samalla mies hoitaa lapsen ja talouden kunnes jaksat taas palata normaaliarkeen irtiottosi jälkeen. Kuulostaa huonolta diiliktä miehesi kannalta.
En halua että joudun koko elämän ns pokkuroimaan miestä kun hän on ainoa joka tienaa. Haluan elämässä eteenpäin.
Oikein!
Mutta miksi sinulla on mies, jota pitää ”pokkuroida”? Onko miehellä taloudellinen ylivoima suhteessa ja hän kiristää ja pitää sinua vallassaan sillä?Tietysti hänellä on taloudellinen ylivoima kun olen 46v enkä ole työelämään päässyt mukaan.
Kiristääkö mies tällä ylivoimalla? Hän määrää, koska tienaa rahat?
Lähde ihmeessä opiskelemaan.
Ei mutta olen vain kyllästynyt tähän tilanteeseen. Jännittää kyllä, koska olen useasti yrittänyt opiskeluja mutta ne olleet aina liian hankalia vaikka olen saanut tukea yms ehkä siksi mies ns himmailee koska tietää, miten masennun jos en onnistu. Olisi vaan muutenkin hyvä pitää taukoa parisuhteesta ja kenties erota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kerta aiemminkaan pärjännyt niin miksi luulet pärjääväsi nyt? Vanhempana ja perheellisenä ajatukset eivät varmasti kanavoidu ainakaan tehokkaammin opiskeluun kuin nuorempana. Taidat haluta vain pakoilla perheelämän vastuuta lähtemällä opiskelemaan aivan kuin nuorena. Opiskeluun kuuluu toki iltatapahtumat ja opiskelijbileet, joissa voi tavata ihania opiskelijamiehiä. Opiskelukämpässä sitten voi näiden miesten kanssa ihan pikaisesti kiksauttaa ja tuntea olevansa taas nuori.
Samalla mies hoitaa lapsen ja talouden kunnes jaksat taas palata normaaliarkeen irtiottosi jälkeen. Kuulostaa huonolta diiliktä miehesi kannalta.
En halua että joudun koko elämän ns pokkuroimaan miestä kun hän on ainoa joka tienaa. Haluan elämässä eteenpäin.
Toki työllistymisessä kaikki koulutus on tyhjää parempi, mutta jotenkin tuntuu jännältä ajatukselta, että erityisammattikoulu auttaisi merkittävästi elämässä eteenpäin. Sellaiseen oppilaitokseen ei taideta nykyään ottaa muita kuin sellaisia ihmisiä, joilla on aika vakavia vaikeuksia elämässään ja jotka eivät pärjäisi tavallisessa amiksessa. Tällaiset ihmiset eivät välttämättä ole kovin kysyttyjä avoimilla työmarkkinoilla. Jotain tuettua pätkää voi toki irrota. Vai onko minulla totaalisen väärä kuva näistä asioista?
Mun lapseni on käynyt erityisammattikoulun. Koulutus oli hyvä ja oppi meni hyvin perille. Itselläni on samalta alalta maisteritasoinen koulutus, joten pystyn arvioimaan koulutuksen ja oppimisen tason.
Suurin este on ihmisten asenteet. Vammattomilla, tavallisen ammattikoulun käyneillä on vaikeuksia työllistyä, joten vammaisella se on vielä vaikeampaa, vaikka tiedollinen osaaminen olisi jopa parempi. Mutta ei koulutus hukkaan mene. Jos töitä ei ole tähän mennessä ollut, niin koulutus ei ainakaan huononna työnsaantimahdollisuuksia.
Ap:n tilanteessa lähtisin ehdottomasti opiskelemaan.
Opiskelussa ylipäätään tärkeintä on tehdä parhaansa ja ymmärtää ettei aina onnistu. Päättää, että yritän kunnes onnistun! Jos kurssi menee penkin alle niin pää pystyyn ja uudestaan! Asenne ratkaisee ja se ettei luovuta. Siedä keskeneräisiä asioita, vaikeita uusia juttuja ja aina hoe itsellesi, että lopulta onnistuu kun tarpeeksi monta kertaa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kerta aiemminkaan pärjännyt niin miksi luulet pärjääväsi nyt? Vanhempana ja perheellisenä ajatukset eivät varmasti kanavoidu ainakaan tehokkaammin opiskeluun kuin nuorempana. Taidat haluta vain pakoilla perheelämän vastuuta lähtemällä opiskelemaan aivan kuin nuorena. Opiskeluun kuuluu toki iltatapahtumat ja opiskelijbileet, joissa voi tavata ihania opiskelijamiehiä. Opiskelukämpässä sitten voi näiden miesten kanssa ihan pikaisesti kiksauttaa ja tuntea olevansa taas nuori.
Samalla mies hoitaa lapsen ja talouden kunnes jaksat taas palata normaaliarkeen irtiottosi jälkeen. Kuulostaa huonolta diiliktä miehesi kannalta.
En halua että joudun koko elämän ns pokkuroimaan miestä kun hän on ainoa joka tienaa. Haluan elämässä eteenpäin.
Oikein!
Mutta miksi sinulla on mies, jota pitää ”pokkuroida”? Onko miehellä taloudellinen ylivoima suhteessa ja hän kiristää ja pitää sinua vallassaan sillä?Tietysti hänellä on taloudellinen ylivoima kun olen 46v enkä ole työelämään päässyt mukaan.
Kiristääkö mies tällä ylivoimalla? Hän määrää, koska tienaa rahat?
Lähde ihmeessä opiskelemaan.Ei mutta olen vain kyllästynyt tähän tilanteeseen. Jännittää kyllä, koska olen useasti yrittänyt opiskeluja mutta ne olleet aina liian hankalia vaikka olen saanut tukea yms ehkä siksi mies ns himmailee koska tietää, miten masennun jos en onnistu. Olisi vaan muutenkin hyvä pitää taukoa parisuhteesta ja kenties erota
Ilman muuta lähdet opiskelemaan. Jos sulla on motivaatio kohdallaan, niin varmasti pärjäät. Erityisoppilaitoksessa oppilaat ja heidän oppimisongelmansa
pystytään huomioimaan ihan eri tavalla kuin tavallisessa oppilaitoksessa. Opiskelu ja asuntolassa asuminen antaa sulle hyvän tauon nykyisestä elämästä, josta et juurikaan nauti.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Lähde ihmeessä opiskelemaan.
Mietin, että olisiko tuossa oppilaitoksessa mahdollista suorittaa osaa opinnoista etäopiskeluna.
Harjoittelujaksot, joita ammattiopinnoissa on paljon, voi suorittaa helposti kotipaikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän jännittää kun siitä ei ole kovin montaa vuotta kun opiskelin tuossa tavallisessa ammattikoulussa ja sain 2/5 näyttötutkinnosta suoritettua. Olin silloin tosi masentunut kun en päässyt läpi ja edesmennyt anoppini siitä sanoi ikävästi sekä mieheni. Lapsi oli silloin melkein 3v ja oli pakko vaan jaksaa. Ap
Sinun on hyödynnettävä opiskelupaikka, jos olet sen onnistunut saamaan. Onneksi olkoon! Jos et nyt mene, niin on epätodennäköistä että menisit myöhemminkään. Miehesi kuuluu tukea sinua tutkinnon saavuttamisessa eikä laittaa kapuloita rattaisiin. Olette olleet jo niin kauan yhdessä, että kyllä siinä tärkeimmät asiat on jo puhuttu. Viikot eri paikkakunnilla ei ole mikään iso asia. Älä anna periksi, sillä masennut sitten siitä, että et voinutkaan opiskella tuen puutteen takia. Etukäteen ei pidä pohtia, onnistuuko vai jääkö kesken. Sen näkee sitten. Ainakin pitää yrittää, koska muuten ei mitään saa. On täysin ymmärrettävää, että ihminen haluaa muutakin elämässään kuin olla neljän seinän sisällä. Varsinkin sinun, joka olet varmasti joutunut luopumaan paljosta terveydentilan tähden, on saatava toteuttaa niitä unelmia, jotka on tarjolla. Onnea matkaan!!
Mä yritin opiskella tuossa lähi ammattikoulussa mutta se kyllä tyssäsi liialliseen vaikeuteen matikan ja tietotekniikan osalta. Kävin mä sitä 2,5 vuotta ja sain 2/5 näyttötutkinnosta suoritettua.