Mitä muistat omasta ekasta koulupäivästäsi?

Ei ollut peruskoulua. En mitään. 1969.

Muistan, että sain uuden jenkkikassin, tummansini/valkoisen. Naapurin tyttö itki, ei olisi halunnut että äiti lähtee. Minä olin itsekseni. Meteli oli kova. Pojat juoksentelivat ja huusivat. Rehtori tuli rappusille huutamaan, että ekaluokkalaiset kaikki tähän riviin. Ensimmäisten luokkien opettajia tuli rapuille kaksi. Toinen oli lyhyttukkainen nainen teryleeniverkkareissa ja toinen pitkä hoikka nutturapää jakkupuvussa ja aurinkolaseissa. Näytti mielestäni elokuvatähdeltä. 70-lukua elettiin.

Vuonna 1971. Koulukyydillä kouluun. Naapurissa asuva tokaluokkalainen tyttö esitteli minulle kavereita välitunnilla. Luokasta ja opettajasta en muista mitään. Kyseessä oli yhdistetty 1-3 luokka. Ekaluokkalaisia oli 6, tokaluokkalaisia 12. Kolmasluokkalaisia kymmenkunta tai enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1971. Koulukyydillä kouluun. Naapurissa asuva tokaluokkalainen tyttö esitteli minulle kavereita välitunnilla. Luokasta ja opettajasta en muista mitään. Kyseessä oli yhdistetty 1-3 luokka. Ekaluokkalaisia oli 6, tokaluokkalaisia 12. Kolmasluokkalaisia kymmenkunta tai enemmän.

Kenenkään vanhempia ei ollut koululla.

Kukaan ei muista mitään? Eipä sillä, en itsekään muista melkein mitään. Sellaisen tilanteen muistan, että seisottiin koulun pihalla ja meidät jaettiin ryhmiin eli luokkiin. Vanhemmat saivat vielä siinä tilanteessa olla mukana.

Muistan vain että isoveli saattoi kouluun, itse päivästä en muista mitään.

Muistan kun äidin kanssa käveltiin kouluun, vuosi oli 1990. Muistan vaaleanpunaisen pahviavaimen, ja samalla luokalla olevilla oli samanväriset.

Vuonna 1975 meillä oli sellaiset paripulpetit. Mun viereen tuli tyttö joka yhtäkkiä oksensi siihen pulpetin päälle mansikkakiisseliä. Kokonaiset mansikat oli vielä hyvin näkyvissä. 

En muista mitään. Vuosi oli -77

Muistan hämärästi jännityksen ja odotuksen tunnun. Pelotti miten selviän isossa laumassa vieraita lapsia. Muistan hämärästi kun saimme omat pulpettimme ja ensimmäiset koulutarvikkeemme (oisko puna/sini-kynä, lyijykynä, kumi ja vihko?).

Ruokalassa käynti oli jännää kun jonotettiin ruokaa.

muistan sen kun olin huolissani siitä tullaanko minua kiusaamaan reppuni takia koska ensimmäinen koulureppuni oli kiirpparilta ostettu jo valmiiksi vähän rähjäinen ja rikkinäinen tiimarireppu jossa oli jonkun tosinolon piirossarjan elukoita selässä. en olisi halunnut itse edes koko reppua enkä siitä tykännyt koska se oli epäkäytännöllinen siinä suhteen ettei kaikki kirjat edes mahtuneet sinne. Äitini oli ostanut sen repun koska se oli ollut kirpparilla myynissä kahdella markalla, puhistanut siitä hiirenkakat ja pessyt sen koneessa ennen kuin sain sen käyttööni. Myöhemmin sitten sain isältäni synttärilahjaksi paremman repun suoraan Citymarketista mikä tosin hierti vanhempieni välejä entisestään.

1991. Äiti saattoi kouluun, en olisi halunnut jäädä sinne ja aloin itkeä. Opettaja lohdutti, kun äiti lähti ja päivä oli varmaan ihan kiva lopulta.

Muistan uudet hienot kenkäni. Keltaiset tarralenkkarit, jossa oli muoviset, hopeat "tiikerinraidat" reunoissa ja pohjissa keltaisia kuvioita. Olin niiiiiiin ylpeä.

Toinen asia minkä muistan on koulureppujen jako. Saatiin siis ekaluokkalaislippisten lisäksi ABC-reput. Jako tapahtui niin, että opettaja kutsui nimeltä luokan eteen hakemaan repun, yksi kerrallaan. Opettaja sanoi nimen, joka muistutti omaa nimeäni, ja jännitystä ja intoa puhkuen pomppasin ylös. Otettuani pari askelta tajusin, ettei kyse ollutkaan minusta, ja häpesin virhettäni niin paljon, että esitin halunneeni vain ihailla (vielä tuntemattoman) luokkakaverini penaalia. En siis kehdannut palata takaisin paikalleni, sillä silloinhan kämmini olisi paljastunut kaikille. Se häpeä on jotenkin piirtynyt aivosoluihini varmaan ikuisiksi ajoiksi.

Vuosi oli -99.

Oli 80-luvun puoliväli. Muistan pelon ja sekasorron. Koulun tilat tuntuivat tosi suurilta ja monimutkaisilta.

Tutustumiskierroksella, jolla kierrettiin aula, wc:t, terveydenhoitajan tilat, ruokasali yms. oman luokanopettajan johdolla, eksyin monta kertaa, kun lähdin seuraamaan väärää jonoa. Kaikki ekaluokkalaisjonot risteilivät tiloissa yhtä aikaa, ja oli kauhea meteli. Yritin seurata katseellani opettajaamme, jonka tunnistin puserosta. Olin hädissäni ja itkin monta kertaa.

Muut uudet oppilaat näyttivät tosi rennoilta ja juttelivat ja hassuttelivat keskenään, mikä sai minut tuntemaan oloni ulkopuoliseksi ja pelkäämään vielä enemmän.

Päivä oli kauhea minulle, ja oikeastaan koko ensimmäinen vuosi ja ehkä vielä toinenkin kouluvuosi. Kun äitini ensimmäisen päivän jälkeen tuli hakemaan minua, en meinannut edes uskoa, että jotain niin hyvää voi tapahtua, että pääsen kotiin!

Olikin kauheaa tajuta, että seuraavana päivänä piti taas mennä kouluun. Kouluumme oli onneksi tullut sinä vuonna ns. pehmeä lasku -käytäntö, eli ensimmäisten parin viikon ajan ekaluokkalaisten koulupäivät olivat vain muutaman tunnin mittaisia.

14.8.1986. Muistan yhden tapahtuman siitä päivästä, mutta en voi kertoa sitä, koska liian tunnistettavaa. Muisto liittyy opettajaani.

Ekalla olin 2003-2004. Muistan sen miten meidän piti koulun pihalla asettua koulun ovien eteen jonoiksi sen mukaan mille maalaiskoulun luokalle oli menossa, kerrottiin että aina piti muodostaa jono ja siirtyä rauhassa sisälle kun kello soi välitunnin päättymisen merkiksi. Muita outoja sääntöjä oli esim ettei koulun vasta aloittaneet saaneet mennä ollenkaan viitos ja kuutosluokkalaisten puollelle rakennusta ollenkaan koska nämä "tarvitsivat opiskelurauhaa". Oli myös outoa että vessaan piti viitata ja pyytää erikseen aina lupaa ja muistan kuinka opettaja aina kysyin pystyisinkö mitenkään pidättämään tunnin loppuun ja käymään vessassa vasta välitunnilla eikä vessaankaan saanut poistua luokasta kuin aina yksi oppislas kerrallaan. Tokana koulupäivänä sitten kävi niin että pissin housuun koska pelkäsin liikaa luvanpyytämistä ja vessassa käymistä. Onneksi näistä säännöistä lopulta oli jo luovuttu kevätlukukaudella ja tuli paljon muitakin höllennyksiä kun meidön oma opettaja jäi äitiyslomalle ja tilalle tuli eläkkeeltä tuuraamaan joku mukava vanha kansakoulunopettaja joka oli todella leppoisa ja ystävällinen.

Itkin, oli 80-luvun alkua.

Taisi olla et äiti vei koululle, lapset seiso jonossa ja sit mentiin sisälle, naulakot oli luokkien ulkopuolella. Loput on aika hämärää.

En muista yhtään mitään. Ylipäänsä muistan lapsuudestani hyvin vähän koska se oli niin pas ka.

Odottelin isän kanssa koulun ulko-ovella katoksessa. Jännitti vähän. Siihen oli kerääntynyt muitakin ekaluokkalaisia vanhempineen. Moikkasin päiväkotikaveria. Päiväkoti sijaitsi samassa rakennuksessa kuin ala-astekin. Luokkakaverit olivat muutamaa lukuunottamatta samat pienen kylän lapset kuin päiväkodissakin, joten tunsin melkein kaikki entuudeltaan. Meitä oli n. tusinan verran. Vuosi oli 1988.