Mitä muistat omasta ekasta koulupäivästäsi?

Vuosi oli -77. Muistan punaisen upouuden koululaukkuni. Muistan myös sen, että myöhästyin, koska en halunnut kouluun ja harasin vastaan, mutta äitini sai minut raahattua sinne kuitenkin. Inhosin koulua ensimmäisestä päivästä viimeiseen ja pyrin aina olemaan mahdollisimman hyvä oppilas saadakseni olla rauhassa. Taktiikka toimi ihan hyvin, suorastaan sulauduin seiniin. 

Muistan vain ekasta koulupäivästä sen, että silloin oli ruokana pinaattikeittoa.

Faith kirjoitti:

Oli 80-luvun puoliväli. Muistan pelon ja sekasorron. Koulun tilat tuntuivat tosi suurilta ja monimutkaisilta.

Tutustumiskierroksella, jolla kierrettiin aula, wc:t, terveydenhoitajan tilat, ruokasali yms. oman luokanopettajan johdolla, eksyin monta kertaa, kun lähdin seuraamaan väärää jonoa. Kaikki ekaluokkalaisjonot risteilivät tiloissa yhtä aikaa, ja oli kauhea meteli. Yritin seurata katseellani opettajaamme, jonka tunnistin puserosta. Olin hädissäni ja itkin monta kertaa.

Muut uudet oppilaat näyttivät tosi rennoilta ja juttelivat ja hassuttelivat keskenään, mikä sai minut tuntemaan oloni ulkopuoliseksi ja pelkäämään vielä enemmän.

Päivä oli kauhea minulle, ja oikeastaan koko ensimmäinen vuosi ja ehkä vielä toinenkin kouluvuosi. Kun äitini ensimmäisen päivän jälkeen tuli hakemaan minua, en meinannut edes uskoa, että jotain niin hyvää voi tapahtua, että pääsen kotiin!

Olikin kauheaa tajuta, että seuraavana päivänä piti taas mennä kouluun. Kouluumme oli onneksi tullut sinä vuonna ns. pehmeä lasku -käytäntö, eli ensimmäisten parin viikon ajan ekaluokkalaisten koulupäivät olivat vain muutaman tunnin mittaisia.

Teillähän ollut leppoisaa, onkohan pehmeä lasku sittemmin unohtunut 2000-luvulla? Sillä muistan edelleenkin ekanluokan lukujärjestyksen niin että ekana ja tokana päivänä meillä oli kuusi tuntia, keskiviikko ja torstai oli nelituntisia ja perjantai taas kuusituntinen. Tästä ekanviikon lukkarista sitten tuli koko loppuvuoden lukujärjestys ja minulle tuli silloin shokkina kun meillä alkoi englannin opiskelu jo ekan luokan ekalla viikolla ja se oli perjantaina aina päivän viimeinen tunti. Ekasta päivästä en muista paljoakaan muuta kuin että kiersimme tutustumassa pienen maalaiskoulumme tiloja ja kävimme läpi koulun järjestyssääntöjä, välitunnit taas meni uusiin luokkakavereihin tutustumiseen vielä monta kuukautta sillä en nähnyt muita koskaan kouluajan ulkopuolella. Sen kuitenkin muistan että meillä eka päivä alkoi jo 8 eikä klo 9 tai 10 kuten nykyään tuntuu olevan tapana kouluissa.

Muistan uuden verkkapuvun ja repun. Vuosi oli 1986. Se oli sitä maailmanaikaa, kun vanhemmat eivät tehneet mitään lasten juttuja lastensa kanssa (ei ainakaan meillä). Ruokaa saatiin ja illalla patisteltiin ajoissa nukkumaan, siinä suunnilleen kaikki, ja siksi oli TODELLA outoa, kun äiti saattoi kouluun ja jäi vielä koulun pihalle odottelemaan kellojen soittoa. Muistan ajatelleeni, että menisi jo, oli outo ja vaivautunut olo. Olin vanhin sisaruksista ja varmaan ensimmäistä kertaa äidin kanssa ihan kaksin missään.

1987. Koulun pihassa ei oikein tiennyt, mihin pitää mennä. Vanhemmat tulivat mukaan luokkaan ensimmäiselle tunnille. Lähtivät sitten jossain vaiheessa kotiin. Leikittiin piirileikkiä jumppasalissa ja tehtiin pahvista nimilaput pulpetille. 

Enpä juuri mitään. Muistan vain, että jalassa oli uudet kengät, mun ekat nauhakengät.

Vuosi oli-92.

Satoi. Kokoonnuttiin isoon aulaan, jännitti kovasti. Opettajat pitivät nimenhuutoa. Petyin, kun en päässyt kauniin, vaalean pitkätukkaisen herttaisen näköisen nuoren naisopettajan luokalle, vaan opettajakseni tuli rasvatukkainen vanha lihava kärttyinen täti. 70-luvun alkua.

Vuosi oli 2003 ja koulussa ei ollut vielä yhden yhtä tietokonetta, ei edes rehtorilla! Meillä oli ollut kotona jo ensimmäinen tietokone -88 ja vasta siihen aikaan oltiin hommattu uusin malli markkinoilta. Naureskelin ja hämmästelin sille miten kivikaudella siinä koulussa vielä tuolloin elettiin. Se tietokone kun oli minulle siihen aikaan niin iso juttu kun pieni olin.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Oli 80-luvun puoliväli. Muistan pelon ja sekasorron. Koulun tilat tuntuivat tosi suurilta ja monimutkaisilta.

Tutustumiskierroksella, jolla kierrettiin aula, wc:t, terveydenhoitajan tilat, ruokasali yms. oman luokanopettajan johdolla, eksyin monta kertaa, kun lähdin seuraamaan väärää jonoa. Kaikki ekaluokkalaisjonot risteilivät tiloissa yhtä aikaa, ja oli kauhea meteli. Yritin seurata katseellani opettajaamme, jonka tunnistin puserosta. Olin hädissäni ja itkin monta kertaa.

Muut uudet oppilaat näyttivät tosi rennoilta ja juttelivat ja hassuttelivat keskenään, mikä sai minut tuntemaan oloni ulkopuoliseksi ja pelkäämään vielä enemmän.

Päivä oli kauhea minulle, ja oikeastaan koko ensimmäinen vuosi ja ehkä vielä toinenkin kouluvuosi. Kun äitini ensimmäisen päivän jälkeen tuli hakemaan minua, en meinannut edes uskoa, että jotain niin hyvää voi tapahtua, että pääsen kotiin!

Olikin kauheaa tajuta, että seuraavana päivänä piti taas mennä kouluun. Kouluumme oli onneksi tullut sinä vuonna ns. pehmeä lasku -käytäntö, eli ensimmäisten parin viikon ajan ekaluokkalaisten koulupäivät olivat vain muutaman tunnin mittaisia.

Teillähän ollut leppoisaa, onkohan pehmeä lasku sittemmin unohtunut 2000-luvulla? Sillä muistan edelleenkin ekanluokan lukujärjestyksen niin että ekana ja tokana päivänä meillä oli kuusi tuntia, keskiviikko ja torstai oli nelituntisia ja perjantai taas kuusituntinen. Tästä ekanviikon lukkarista sitten tuli koko loppuvuoden lukujärjestys ja minulle tuli silloin shokkina kun meillä alkoi englannin opiskelu jo ekan luokan ekalla viikolla ja se oli perjantaina aina päivän viimeinen tunti. Ekasta päivästä en muista paljoakaan muuta kuin että kiersimme tutustumassa pienen maalaiskoulumme tiloja ja kävimme läpi koulun järjestyssääntöjä, välitunnit taas meni uusiin luokkakavereihin tutustumiseen vielä monta kuukautta sillä en nähnyt muita koskaan kouluajan ulkopuolella. Sen kuitenkin muistan että meillä eka päivä alkoi jo 8 eikä klo 9 tai 10 kuten nykyään tuntuu olevan tapana kouluissa.

Muistan että pehmeä lasku oli silloin ihan uusi juttu, ja äitini kehui sitä opettajallemme. Vuotta vanhemmalla isosiskollani, joka oli samassa koulussa, ei ollut ollut sitä. Ehkä siitä myöhemmin luovuttiin meidänkin koulussamme, eli ehkä se oli vain kokeilu.

En muista MITÄÄN. 1lk 2001

Minusta oli silloin kuva paikallislehdessä, jonka äitini on säästänyt, joten siitä muistan mikä mekko mulla oli päällä. Muistan sen kun opettajat jakoivat meidät eri luokkiin ja kutsuivat kutakin nimeltä. Muista sen jännittyneen tunnelman.

Enpä periaatteessa mitään...

M 42

Mun ainoa muisto ensimmäisestä koulupäivästä on se, kun koulupäivän jälkeen istuin keittiössä ja katsoin ikkunasta sinistä taivasta ja ajattelin olevani kovinkin iso tyttö jo, olinhan jo KOULULAINEN. Kuulemma aamulla olin koko koulumatkan jännittänyt niin että puristin vanhempien kädet kipeiksi, mutta siitä en kyllä muista mitään. Vuosi oli -92.

Vierailija kirjoitti:

Ekalla olin 2003-2004. Muistan sen miten meidän piti koulun pihalla asettua koulun ovien eteen jonoiksi sen mukaan mille maalaiskoulun luokalle oli menossa, kerrottiin että aina piti muodostaa jono ja siirtyä rauhassa sisälle kun kello soi välitunnin päättymisen merkiksi. Muita outoja sääntöjä oli esim ettei koulun vasta aloittaneet saaneet mennä ollenkaan viitos ja kuutosluokkalaisten puollelle rakennusta ollenkaan koska nämä "tarvitsivat opiskelurauhaa". Oli myös outoa että vessaan piti viitata ja pyytää erikseen aina lupaa ja muistan kuinka opettaja aina kysyin pystyisinkö mitenkään pidättämään tunnin loppuun ja käymään vessassa vasta välitunnilla eikä vessaankaan saanut poistua luokasta kuin aina yksi oppislas kerrallaan. Tokana koulupäivänä sitten kävi niin että pissin housuun koska pelkäsin liikaa luvanpyytämistä ja vessassa käymistä. Onneksi näistä säännöistä lopulta oli jo luovuttu kevätlukukaudella ja tuli paljon muitakin höllennyksiä kun meidön oma opettaja jäi äitiyslomalle ja tilalle tuli eläkkeeltä tuuraamaan joku mukava vanha kansakoulunopettaja joka oli todella leppoisa ja ystävällinen.

Olin ekalla 10 vuotta aiemmin ja ihan samat säännöt oli jo silloin. Itse asiassa ihmettelen, eikö enää sitten ole? Juurikin tuo jonossa rauhallisesti sisään siirtyminen, vessaan välitunneilla tai ainakin pyydettävä lupa, sekä pienimmillä ei asiaa vitos ja kutosluokkalaisten siipeen.

En mitään, koska olin silloin 7-vuotias. Vuosi oli 2001.

Oli vuosi 1971 eli olin kaksi ensimmäistä luokkaa kansakoulussa, sitten yhden luokan oppikoulussa ja siitä lähtien peruskoulussa.

Opettajalla oli kiharat hiukset, vihreä pitkähihainen, valkopallokuvioinen trikootunika ja tosi leveä lantiovyö. Tykkäsin hänestä kovasti. Petyin kuitenkin pahoin, koska emme saaneet isoa kasaa kirjoja emmekä päässeet työn touhuun, vaan koko päivä leikittiin, lässytettiin ja liikuttiin jotenkin hidastettuna. Koulu, joka on yhä toiminnassa kauniina, punamullalla maalattuna maalaiskouluna, tuoksui ihanalta. Oppilaille oli varattu kaksi suurta ulkovessaa, joissa oli ainakin viisi reikää ja jotka eivät tuoksuneet yhtään ihanilta. Kävin tuota koulua neljä vuotta käyttämättä vessaa kertaakaan.

Isoveljeni oli tuonut minut kouluun, mutta unohti lähtiessään ottaa minut mukaansa. Naapurin tosi iso tyttö (varmaan ainakin viidesluokkalainen) löysi minut ja toi minut bussilla kotiin. Se ei ollut edes jännää, vaan tosissaan pelottavaa.

1991. Ei mitään muistikuvia. Alakouluajasta muutenkin hyvin vähän muistoja. Yksittäisiä välähdyksiä vain.

Muistan kun homo-henkka pisti päätäni vessan pönttöön.

Muistan kun ystäväni käveli edellä ja kompastui portaissa kun käveltiin ylös. Katsoi sen jälkeen minuun ja naurahdettiin molemmat. Ei muuta muistikuvaa vuosi 1997

Vuonna 1999. Oli lämmin, aurinkoinen päivä, ja minulla uudet keltaiset kävelykengät. Isä ja äiti saattoivat minut kouluun. Minusta ja naapurissa asuvasta tytöstä on valokuva koulun pihalta, kun isot reput selässä tuijotamme vakavana kameraan. Emme olleet kavereita, eikä meistä tullut sellaisia samalla luokallakaan.

Sen sijaan parhaaseen ystävääni tutustuin heti tuona ensimmäisenä päivänä, ja bestiksiä olemme yhä edelleen. Muistan myös, että meille kaikille jaettiin luokassa Pommac-mehujäät.