Mieheni ei halua esitellä minua vanhemmilleen
Olen seurustellut/tapaillut poikaystäväni kanssa yli 1,5 vuotta eikä hän missään nimessä halua esitellä minua perheelleen. Olemme riidelleet asiasta ja hän ei silti halua esitellä minua. Olemme etäsuhteessa. Olen saanut sen käsityksen, että hän vaikka lopettaa suhteen mieluummin kuin esittelee minut vanhemmilleen.
Minua ei haittaa vaikka vanhemmilla olisi omat ongelmat elämässään tai kotona sotkuista tms.
Olemme etäsuhteessa ja asumme käytännössä eri puolilla Suomea. Tapasimme netissä. Vietämme silti yhdessä ainakin yhden viikonlopun kuukaudessa ja lomalla viikkojakin joskus.
Hän olisi halunnut, että nukumme hotellissa kun olemme hänen kotiseudullaan. Hän asuu vanhempiensa luona tilapäisesti, eikä missään nimessä halunnt, että tulisin heidän kotiinsa yöksi.
Tapaamme siis muutoin aina minun luonani.
Myöskään kavereilleen hän ei minua mielellään esittele. Hän esitteli minut vain sanomalla puhelimessa, että ollaan tulossa käymään ja on "yks Veera mukana" (nimi muutettu).
Tästä tulee minulle idiootti olo ja se kuulostaa vielä idiootimmalta kun sen kirjottaa ja sitä yrittää järjellä ajatella. Idiootti ei ole edes riittävä sana. Olen surullinen, pettynyt ja loukkaantunut.
Hän ei asiaa ymmärrä, koska hänen mielestään tässä ei ole mitään ongelmaa. Hänen mielestään minulla ei ole juuri mitään syytä loukkaantua. Toisaalta hänellä ei ole mitään selitystäkään, miksi ei halua esitellä. Hän vetoaa siihen, ettei ole edes tapana puhua kavereiden kanssa naisista, vaikka niillä on tyttöystävät ja lapsia ym.
Tunnen itseni aika avuttomaksi, koska olen yrittänyt monta kertaa puhua asiasta hyvässä ja pahassa. Tällä hetkellä olen vain päättänyt keskittyä muihin asioihin elämässä, koska muutenkin on uusia asioita edessä omassa elämässä. En saa silti mielenrauhaa tästä asiasta. Hän ei tule vastaan.
Ja jos poikaystäväni sattuu lukemaan tämän ja kommentit, olisin tyytyväinen, jos hän pystyisi asettumaan vähän minunkin asemaani tässä.
Hän on muuten tosi hyvä minulle, mutta tämä ei ole mikään pieni asia, eikä taida muuksi muuttua. Tiedän, että on aina sekin mahdollisuus, että minun ei pitäisi olla ollenkaan koko ihmisen kanssa. Pelkään pahinta, mutta silti olen vielä tässä ja yritän olla hyväuskoinen.
Minulla on huono itsetunto ja hän, toivoo, että itsetuntoni paranisi vähän. Tällainen asia sitä juuri painaa alas. Se ei tietenkään ole pääsyy huonolle itsetunnolleni, mutta ei itsetuntoni tai masennukseni ole seurustelun myötä parantunut.
Haluan olla hänen kanssaan, enkä haluaisi jättää häntä. Kai sitä voisi aina toivoa, että parempikin mies löytyisi. En uskonut, että tässä kävisi näin. En uskonut, että ryhtyisin toisaalta etäsuhteeseenkaan. Haluaisin sitoutua, mutta on vaikea katsoa tulevaisuuteen. Olemme suunnilleen 25-vuotiaita.
En tiedä, miten kysymyksen muotoilisi. Miten tässä kannattaisi toimia ja ajatella? Aina kun ajattelen asiaa tulen vain surulliseksi, nykyään myös vihaiseksi.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Parempi vain lopettaa se hyväuskoisuutesi. Sinua vedätetään 6-0. Miehellä on naisystävä ja sinä olet vain sivusuhde. Siksi sinua ei voi esitellä kenellekään.
Ystäväni oli vastaavassa tapauksessa mukana miehen kolmantena naisena. Yhden kanssa oli avoliitossa. Kaksi muuta naista asuivat muilla paikkakunnilla ja heitä tavattiin säännöllisesti harvakseltaan ja luulivat olevansa miehen ainoa naisystävä ja olivat vakavissaan suhteessa.
Olen itse vastaavassa tilanteessa ja kokeilin hakua, että löytyisikö aiheesta ketjuja....
Terapeuttinen ketju itselleni siitä, että on aika lopettaa sinisilmäisyys.
Piilottelu ja salailu on satuttanut jo todella paljon, mutta aina miehellä on ollut jokin "hyvä syy" kaikkeen.
Ja kun on itse rehellinen, kiltti ja melko hyväuskoinen, niin on vaikea kuvitella, että joku tekisi näin. Eli piilottelisi tyttöystävää, koska jostain syystä tätä häpeää/pitää useampaa tyttöystävää yhtä aikaa...
Kauhean paha mieli, sen voi sanoa vain nyt...
Ehkä joku päivä vielä helpottaa 😔
Itsetuntosi paranee vielä ajan myötä. On selvää, että asia on tärkeä sinulle. Tuntuu silti kuin olisi pakkomielle ja yrität saada toisen "väkisin" esittelemään itsesi, se ei ole hyvä. Tyrkytät asiaa ja jumitat siihen. Et voi riidellä ja häiritä toista tuolla asialla, häiriten toista ja hänen elämänrauhaa. Ei ole olemassa täydellistä suhdetta kaikilla, jossa menee jonkin käsikirjoituksen mukaan. Jos asia häiritsee noin paljon, eroa ja ota myöhemmin varmempi suhde. Tuskin nainenkaan pitäisi jos mies väkisin haluaisi suhteessa jotain, mitä ei itse halua ja jankuttaisi siitä. Harmin saa mielestä pois joku päivä. Itseensä uskoa voi kehittää, että ON tarpeeksi hyvä (se ei ole vanhemmille esittelystä kiinni) ja ei ole pakko olla epävarmassa suhteessa tai epävarmana. Käyttäytyykö mies muuten niin että tulee epävarma olotila. Alkoholi voi voimistaa epävarmuuksia ja epäilyksiä, entä e-pillerien vaikutus, kun osasta tuntuu että on vaikutusta.
Jotkut vanhemmat eivät hyväksy myös tyttöystäviä, ainakaan automaattisesti tai ei ole suurempaa kiinnostusta ottaa kotiinsa. Vaikka ulospäin hymyillään. Osa voi olla iloisia. Naisillakin on erikseen ihmissuhde äitiinsä ja erikseen miesystävään. Ei niitä pidä aina yhdistää.
Kuulostaa sille, että hän ei ole oikeasti poikaystäväsi.
Ansaitset paremempaa. Päätä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntosi paranee vielä ajan myötä. On selvää, että asia on tärkeä sinulle. Tuntuu silti kuin olisi pakkomielle ja yrität saada toisen "väkisin" esittelemään itsesi, se ei ole hyvä. Tyrkytät asiaa ja jumitat siihen. Et voi riidellä ja häiritä toista tuolla asialla, häiriten toista ja hänen elämänrauhaa. Ei ole olemassa täydellistä suhdetta kaikilla, jossa menee jonkin käsikirjoituksen mukaan. Jos asia häiritsee noin paljon, eroa ja ota myöhemmin varmempi suhde. Tuskin nainenkaan pitäisi jos mies väkisin haluaisi suhteessa jotain, mitä ei itse halua ja jankuttaisi siitä. Harmin saa mielestä pois joku päivä. Itseensä uskoa voi kehittää, että ON tarpeeksi hyvä (se ei ole vanhemmille esittelystä kiinni) ja ei ole pakko olla epävarmassa suhteessa tai epävarmana. Käyttäytyykö mies muuten niin että tulee epävarma olotila. Alkoholi voi voimistaa epävarmuuksia ja epäilyksiä, entä e-pillerien vaikutus, kun osasta tuntuu että on vaikutusta.
Miksi sitten on niin kamala ajatus esitellä kumppani perheelle, jos asialla ei ole niin väliä?
Jos se perheelle esittely on toiselle niin iso asia, että eroaa jos sitä puolin ja toisin esittelyä ei tapahdu, niin mieluummin valitset eron?
Ja siitä herääkin ajatus, ettei suhde ole tainnut sinulle alkujaankaan paljoa merkitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntosi paranee vielä ajan myötä. On selvää, että asia on tärkeä sinulle. Tuntuu silti kuin olisi pakkomielle ja yrität saada toisen "väkisin" esittelemään itsesi, se ei ole hyvä. Tyrkytät asiaa ja jumitat siihen. Et voi riidellä ja häiritä toista tuolla asialla, häiriten toista ja hänen elämänrauhaa. Ei ole olemassa täydellistä suhdetta kaikilla, jossa menee jonkin käsikirjoituksen mukaan. Jos asia häiritsee noin paljon, eroa ja ota myöhemmin varmempi suhde. Tuskin nainenkaan pitäisi jos mies väkisin haluaisi suhteessa jotain, mitä ei itse halua ja jankuttaisi siitä. Harmin saa mielestä pois joku päivä. Itseensä uskoa voi kehittää, että ON tarpeeksi hyvä (se ei ole vanhemmille esittelystä kiinni) ja ei ole pakko olla epävarmassa suhteessa tai epävarmana. Käyttäytyykö mies muuten niin että tulee epävarma olotila. Alkoholi voi voimistaa epävarmuuksia ja epäilyksiä, entä e-pillerien vaikutus, kun osasta tuntuu että on vaikutusta.
Miksi sitten on niin kamala ajatus esitellä kumppani perheelle, jos asialla ei ole niin väliä?
Jos se perheelle esittely on toiselle niin iso asia, että eroaa jos sitä puolin ja toisin esittelyä ei tapahdu, niin mieluummin valitset eron?
Ja siitä herääkin ajatus, ettei suhde ole tainnut sinulle alkujaankaan paljoa merkitä.
Oikeastaan tarkennan kysymystäni, että
Miksi et halua esitellä seurustelukumppaniasi perheellesi?
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Mies ei välitä sinusta tarpeeksi.
Olen pahoillani. Parempi päättää suhde ennemmin kuin myöhemmin.
Outoa tyrkyttää itseään toisen sukuun.
Sama kokemus täällä. Kannattaa lopettaa suhde. Vuosi erosta" ja nyt jo huvittaa, miten hyväuskoinen olin.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Outoa tyrkyttää itseään toisen sukuun.
Jos tarvitsee "tyrkyttää", niin kertonee tarpeeksi siitä, kuinka vakavana toinen suhdetta pitää.
Itselleni asia on sen verran iso, etten jatkaisi suhdetta jos minua ei voi perheelle esitellä. Koen olevani silloin jokin hetkellinen tyttöystävä, jonka ei ole tarkoitus olla kuvioissa pitkään, joten turha kummemmin keneenkään tutustuttaa.
Olisipa kiva tietää, selvisikö asia koskaan ap:lle. Aloitus on vuodelta 2019.
No ei tuollaista tapailu-/seksikumppania esitellä vanhemmille tai kavereille vielä.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus täällä. Kannattaa lopettaa suhde. Vuosi erosta" ja nyt jo huvittaa, miten hyväuskoinen olin.
Itse olen siinä kohdassa, että alan vasta hiljalleen myöntää itselleni kuinka vedätetyksi olen tullut.
Minua ei ole voitu esitellä kenellekään. Miehellä usein todella pitkiä työpäiviä, joskus viikonloppujakin kiinni.
Kun lähdetään yhdessä ulos, niin puhelin jätetään kotiin. Ja muutamia muitakin juttuja...
Että voi ihminen (siis minä) olla tyhmä...
Toivottavasti vielä jonain päivänä pystyn itsekin nauramaan hyväuskoisuudelleni.
Kuinka paljon olette jutelleet yhteisestä tulevaisuudestanne? Kumman on tarkoitus muuttaa toisen paikkakunnalle ja milloin? Oletteko puhuneet, missä haluatte yhdessä asua, millaisen asunnon hankitte (oma- vai vuokra, kerros-, rivi- vai omakotitalo) , maalla vai kaupungissa jne jne jne? Eli maillaisia yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?