Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei halua esitellä minua vanhemmilleen
piilotettu tyttöystävä
06.08.2019 |
Olen seurustellut/tapaillut poikaystäväni kanssa yli 1,5 vuotta eikä hän missään nimessä halua esitellä minua perheelleen. Olemme riidelleet asiasta ja hän ei silti halua esitellä minua. Olemme etäsuhteessa. Olen saanut sen käsityksen, että hän vaikka lopettaa suhteen mieluummin kuin esittelee minut vanhemmilleen.
Minua ei haittaa vaikka vanhemmilla olisi omat ongelmat elämässään tai kotona sotkuista tms.
Olemme etäsuhteessa ja asumme käytännössä eri puolilla Suomea. Tapasimme netissä. Vietämme silti yhdessä ainakin yhden viikonlopun kuukaudessa ja lomalla viikkojakin joskus.
Hän olisi halunnut, että nukumme hotellissa kun olemme hänen kotiseudullaan. Hän asuu vanhempiensa luona tilapäisesti, eikä missään nimessä halunnt, että tulisin heidän kotiinsa yöksi.
Tapaamme siis muutoin aina minun luonani.
Myöskään kavereilleen hän ei minua mielellään esittele. Hän esitteli minut vain sanomalla puhelimessa, että ollaan tulossa käymään ja on "yks Veera mukana" (nimi muutettu).
Tästä tulee minulle idiootti olo ja se kuulostaa vielä idiootimmalta kun sen kirjottaa ja sitä yrittää järjellä ajatella. Idiootti ei ole edes riittävä sana. Olen surullinen, pettynyt ja loukkaantunut.
Hän ei asiaa ymmärrä, koska hänen mielestään tässä ei ole mitään ongelmaa. Hänen mielestään minulla ei ole juuri mitään syytä loukkaantua. Toisaalta hänellä ei ole mitään selitystäkään, miksi ei halua esitellä. Hän vetoaa siihen, ettei ole edes tapana puhua kavereiden kanssa naisista, vaikka niillä on tyttöystävät ja lapsia ym.
Tunnen itseni aika avuttomaksi, koska olen yrittänyt monta kertaa puhua asiasta hyvässä ja pahassa. Tällä hetkellä olen vain päättänyt keskittyä muihin asioihin elämässä, koska muutenkin on uusia asioita edessä omassa elämässä. En saa silti mielenrauhaa tästä asiasta. Hän ei tule vastaan.
Ja jos poikaystäväni sattuu lukemaan tämän ja kommentit, olisin tyytyväinen, jos hän pystyisi asettumaan vähän minunkin asemaani tässä.
Hän on muuten tosi hyvä minulle, mutta tämä ei ole mikään pieni asia, eikä taida muuksi muuttua. Tiedän, että on aina sekin mahdollisuus, että minun ei pitäisi olla ollenkaan koko ihmisen kanssa. Pelkään pahinta, mutta silti olen vielä tässä ja yritän olla hyväuskoinen.
Minulla on huono itsetunto ja hän, toivoo, että itsetuntoni paranisi vähän. Tällainen asia sitä juuri painaa alas. Se ei tietenkään ole pääsyy huonolle itsetunnolleni, mutta ei itsetuntoni tai masennukseni ole seurustelun myötä parantunut.
Haluan olla hänen kanssaan, enkä haluaisi jättää häntä. Kai sitä voisi aina toivoa, että parempikin mies löytyisi. En uskonut, että tässä kävisi näin. En uskonut, että ryhtyisin toisaalta etäsuhteeseenkaan. Haluaisin sitoutua, mutta on vaikea katsoa tulevaisuuteen. Olemme suunnilleen 25-vuotiaita.
En tiedä, miten kysymyksen muotoilisi. Miten tässä kannattaisi toimia ja ajatella? Aina kun ajattelen asiaa tulen vain surulliseksi, nykyään myös vihaiseksi.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
tulee mieleen että poikaystävän vanhemmat ei ole kovin mukavia ihmisiä. Alkoholisteja tai muuten huonostikäyttäytyviä ehkä?
Tuo ei selitä sitä, miksi poikaystävä ei halua esitellä tyttöystävää kavereilleenkaan.
Ap on mitä luultavammin toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on useampi nainen kierroksessa. Vanhemmille ei esitellä ketään ja kavereille puhutaan ympäripyöreästi "yks Veera, eiku se Kaisa oli Tampereelta, no nyt sä sekotit siihen Sannaan, joka taas oli Turusta..." Kaverit siis tietoisia, että hän pyörittää useaa naista samanaikaisesti, mutteivat viitsi kertoa näille naisille itselleen tästä kuviosta. Näkevät sen verran harvoin, ehkä jopa vain yhden kerran, joten ei ole mitään tunnontuskia tuntemattomien naisten suhteen.
Outo tyyppi. Etsi parempi tai ainakin normaalimpi.
Tämä samantyyppinen provo oli täällä joku aika sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme puhuneet asiasta ja hänen äitinsä on ainakin ihan mukava ihminen. Puhuvat puhelimessakin aina välillä. Olen sanonut, että ei tarvitse vanhempia hävetä. Eikä hän heidän luona vapaaehtoisesti asuisi, jos ne vanhemmat niin huonoja ihmisiä olisivat.
Ollaan puhuttu tulevaisuudesta ja yhteenmuuttamisesta, mutta ei sen tarkemmin milloin, koska hän ei halua töistä ja voi joskus tehdä etätöitä.
Hänellä ei ole facebookkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko sinussa on jotain hävettävää ettei sinua voi esitellä tai sitten et ole sittenkään tyttöystävä, vaan jotain vähemmän. Kuulostaa kyllä siltä että joku toinen on jo esitelty.
Tylyä, mutta laittaisin tiukat ehdot. Tämä oli tässä tai sitten suhteen on oltava normaali ja sinua ei piilotella.
Minä kyllä yrittäisin etsiä miestä Facebookista vaikka sanookin ettei sitä ole. Jos kuitenkin löytyisi profiili ja kenties vaimon yhteystiedot... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ollaan asiasta puhuttu ja hän ilmeisesti käyttäisi itseksin sanaa seurustellaan. Minusta tämä vaan tuntuu ristiriitaiselta, koska ei tunneta toistemme kavereita eikä perhettä, ekkä meillä ole ketään yhteisiä kavereita. Ja joudumme tapaamaan viikonloppuisin, joten tuntuu tapailulta. Se ei kyllä tunnu hyvältä, koska on mielestäni jatkunut tällä tasolla liian pitkään.
Hän ei ymmärrä, mikä siinä on ongelma minulle. Ja ihmettelee, että tuntuuko musta, etten oo ollu hänelle rehellinen ja sanoo: "Usko pois, kyllä mä yritän aina sun parasta ajattella."
En tiedä, pitäskö näyttää tää keskustelu sille ja sanoa: "Katos nyt, en oo ainoo kenen mielestä tää on outoo ja herättää epäilyksiä".
Kiva kun mua täällä epäillään trolliksi. Hän taas varmaan sanoo, että ihmiset ne haluu provosoida ja tietenki sanoo noin... pla pla pla 🙄🙄🙄🙄 Aina se on mussa vika. Muka.
Ei ole sentään. Ei ole facebookprofiilia🙂 Se nyt on varma asia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sulla 1,5 v jälkeen pitäsi jo jokin sija olla miehen elämässä... On se jo sen verran pitkä aika että vanhemmille pitäisi ainakin olla asiasta kerrottuna.
Kun puhuu äitinsä kanssa puhelimessa, mainitseeko mies koskaan sinua? Jos, niin miten? Siinä on sulle vastaus.
Ärsyttävä kitisijä ap. Minä en esim ole koskaan voinut esitellä ketään vanhemmilleni. Kyse ei oel mistään vanhempien sotkuisesta kodista, vaan siitä että isäni käy kimppuun ja tulee kuristamaan kurkusta jos menen käymään. Isäni on erittäin pahasti persoonallisuushäiriöinen ja varmaan lisänä muitakin mt ongelmaa. Aivan raivohullu, kilahtaa ihan pienestä tai jop ilman syytä, käy päälle ilman varoitusta.
Tmmärtääkö ap että minä HÄPEÄN vanhempiani enkä halua ketään viedä kotiini sillä välilohtaus on taattu.
Ap miehellä ei varmaankaan ole normaalit vanhemmat.
Minä en voi kutsua omia vanhempiani mihinkään eli kaikki juhlani (valmistujaiset, häät, lasteni ristiäisiet) joudun aina pitämään ilman vanhempiani. Appivanhemmat eivät ole nähneet vanhempiani koskaan eivätkä rule näkemään.
Kaikilla ei ole kivaa lapsuudenperhettä niinkuin ap olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä luulen, että jos olisi lapsia olisi jotain puheluja tullut, kun on välillä pari viikkoa ollut pois kotoa. Tai jotain piilottelua niin, että olisin huomannut...
Mutta kyllä se silti jättää kysymyksiä auki tahallaan ja herättää epäluottamusta. Se vaikuttaa epäsuorasti ihan kaikkeen ja ei synny vahvaa suhdetta. Olen jäänyt roikkumaan. Hänen mielestä ollaan ihan tasapinossa ja mennään yhdessä eteenpäin yhteiseen tahtiin.
Olen kyllä puhunut oman jaksamiseni ihan loppuun. Ihmettelen, että olen näinkin paljon yrittänyt. 🙃 Välitän hänestä tosi paljon... Ei kai siinä muuten mitään. En jaksaisi alkaa rakentaa elämää alusta, kun tuntuu että olen niin paljon tähän panostanut henkisesti. Liikaakin. Ilmeisesti.
Onko sinussa jotain mitä mies voisi hävetä? Ylipaino? Matalampi koulutus? Liikaa tatuointeja ja lävistyksiä?
Jos homma on noin vaikeaa, asutte noin kaukana toisista ja näette noin harvoin, niin onko tuossa mitään järkeä? Todennäköisintä on, että miehellä on jo suvulle esiteltynä toinen nainen.
piilotettu tyttöystävä kirjoitti:
Niin ollaan asiasta puhuttu ja hän ilmeisesti käyttäisi itseksin sanaa seurustellaan. Minusta tämä vaan tuntuu ristiriitaiselta, koska ei tunneta toistemme kavereita eikä perhettä, ekkä meillä ole ketään yhteisiä kavereita. Ja joudumme tapaamaan viikonloppuisin, joten tuntuu tapailulta. Se ei kyllä tunnu hyvältä, koska on mielestäni jatkunut tällä tasolla liian pitkään.
Hän ei ymmärrä, mikä siinä on ongelma minulle. Ja ihmettelee, että tuntuuko musta, etten oo ollu hänelle rehellinen ja sanoo: "Usko pois, kyllä mä yritän aina sun parasta ajattella."
En tiedä, pitäskö näyttää tää keskustelu sille ja sanoa: "Katos nyt, en oo ainoo kenen mielestä tää on outoo ja herättää epäilyksiä".
Kiva kun mua täällä epäillään trolliksi. Hän taas varmaan sanoo, että ihmiset ne haluu provosoida ja tietenki sanoo noin... pla pla pla 🙄🙄🙄🙄 Aina se on mussa vika. Muka.
Turhaan näytät hänelle mitään keskusteluja. Uskot joka tapauksessa kaiken, mitä hän sinulle sanoo.
Tää on jatkoa sille eiliselle provolle missä 40v mies ei halunnut esitellä 24v tyttöystäväänsä vanhemmille koska oli valehdellut ikäänsä.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa kyllä todella oudolta. Olisiko niin, ettei poikaystäväsi ole kovinkaan vakavissaan kanssasi? Puhuuko koskaan yhteisestä tulevaisuudesta tai onko teillä yhteisiä haaveita? Ja tosiaan jo edellä kysytty Facebook-parisuhdestatus olisi myös mielenkiintoinen, haluaako sielläkään näyttää olevansa kanssasi parisuhteessa?
Olet kuitenkin tavannut hänen kavereitaan, joten tuskin pojalla mitään ainakaan kovin vakavaa toista suhdetta on. Mutta ehkä ajatuksena etsiä vielä joku muu, joka sitten esitellään virallisesti kavereille ja vanhemmille.
Melkein tekisi mieli sanoa, että unohda koko tyyppi, ansaitset parempaa....