Isänmaan toivoille

Niin se on kuulkaa lapset. Kohta alkaa se vähintään yhdeksän vuotta homeisissa koulutaloissa tai hätäisesti kyhätyissä viipalekouluissa lusiminen. Siellä kärvistelette ylisuurissa opetusryhmissä, erityistarpeisten luokkatoverienne häiritseminä, väsyneen ja kyynistyneen opettajan luotsaamina yrittäen epätoivoisesti oppia itse jotain, sillä kellään ei ole aikaa teitä opettaa. Pahimmassa tapauksessa teitä kiusataan sekä koulussa että koulumatkalla ilman että koululla on mitään keinoja siihen puuttua. Kun sitten kumiperunoilla ja vetisellä kastikkeella ravittuna pääsette peruskoulusta, pitäisi hankkia ammatti. Kilpailu on kovaa ja urasuunnitelman on oltava kirkkaana mielissänne viimeistään 12-vuotiaina. Sitten on valmistuttava ennätysajassa, vaikkei mitään voi oppia, sillä opetusta ei juurikaan varojen puutteessa ole. Sitten ylikilpailluille työmarkkinoille niskassa opintovelat, ilmastokriisi, maailmanpolitiikan epävarmuus ja syyllistäminen siitä, että ette tee lapsia tulevaisuuden vanhustenhoitajiksi. Eipä käy kateeksi