Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle? (deittailu, kumppaninhaku)
06.08.2019 |
Olen sinkku joka toivoisi suhdetta. Minulla on tällaisia ulkoisia kriteerejä/toiveita miehelle:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä
- Urheilullinen
- Miellyttävät kasvot
- 185 cm tai pitempi
- Vakaassa ja vähintään keskituloisessa työssä, tai valmistumassa sellaiseen
- Ei lapsia aiemmista suhteista, mutta haluaa niitä minun kanssani
- Haluaa sitoutua, mennä naimisiin, perustaa perheen
- Ei tupakoi, käyttää alkoholia harvoin tai ei ollenkaan.
... ja tässä olivat vain ulkoiset kriteerit, näiden lisäksi pitää tietysti olla henkinen yhteys, se kokemus että me "klikkaamme" ja sovimme persooniltamme yhteen.
Tällainen minä itse olen:
- 26v
- 165 cm / 55 kg, timmi, urheilen paljon, kroppa on mielestäni paras asia ulkonäössäni
- Kasvoiltani olen ilman meikkiä tavallinen/perusnätti, meikattuna kaunis
- Valmistuin vuosi sitten korkeakoulusta hyvintyöllistettyyn ja -palkattuun ammattiin, sain heti töitä
- Ei lapsia, mutta haluan niitä
- En tupakoi, juon alkoholia ehkä 2 kertaa vuodessa
- Elän terveellisesti ylipäätään ja pientä yksinäisyyttä lukuunottamatta voin hyvin ja olen fyysisesti & psyykkisesti terve.
Mitä sanotte? Ovatko vaatimukseni miehelle kohtuulliset sen kanssa, millainen itse olen? Tiedän että vaadin mieheltä paljon ja tavoittelen varmaankin sitä top kymmentä prosenttia kaikin tavoin, mutta toisaalta olen itsekin omasta mielestäni "tasokas" (kauheaa käyttää tuollaista sanaa ihmisistä, mutta en tiedä miten tuon muutenkaan ilmaisisin!).
Tuollaista toiveeni täyttävää miestä ei ole helppo löytää. Olen nyt ollut edellisen suhteen jäljiltä sinkkuna jo pian kolme vuotta, vaikka olen silloin tällöin käyttänyt deittipalveluitakin eli ollut sillä tavalla aktiivinen kumppaninhaussa.
Eksäni täytti kaikki nuo kriteerini lukuunottamatta sitä, että hän tiesi vakaasti ettei halua lapsia. Tämän takia suhteemme päättyikin. Olen nyt alkanut miettiä, enkö löydä miestä siksi että odotan liikoja. Olen noissa deittipalveluissa, sekä livenäkin saanut todella paljon lähestymisiä, mutta kukaan ei vain sytytä. Haikailenko minä jotain haavekuvaa joka ei voi koskaan toteutua oikeassa ihmisessä?
Koska tiedän, että läheskään kaikki eivät jaksa kirjoittaa kommenttia, lisään myös kyselyn tähän, niin saa vähällä vaivalla ilmaistua mielipiteensä. Olisin silti tosi iloinen sanallisista kommenteista :)
Kommentit (571)
Asunnoissakin on turha surkutella jos on rakennuttanut miljoonalukaalin huonolle sijainnille niin ei siitä todennäköisesti saa omiansa takaisin. Mielestäni ihmisiä voi tämän ketjun kontekstissa verrata asuntoihin, koska AP arvostaa vain ihmisen ulkoisia statuksen jne merkkejä. Ihminen on hyödyke siinä missä asunto. Toisaalta tässä maailmankuvassa on sitten turha vaatia, että itseä ei kohdella vain välinearvona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasokkaan ihmisen pitäisi löytää partneri helposti koska hän on niin tasokas eli haluttua tavaraa markkinoilla? Toisaalta eikö markkinat määrää sen lopullisen tason. Jos AP löytää haluamansa miehen niin sittenhän nämä kriteerit eivät olleet epärealistiset suhteutettuna hänen omaan tasoonsa.
Ap aloituksessaan viittaa tasoteoriaan, joten olisi mielenkiintoista kuulla, mitä hän tästä ajattelee. Markkina-arvoteoria ei perustu subjektiiviseen käsitykseen omasta tasosta, vaan kysyntä määrää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti rakastuu johonkuhun, ei siinä enää esim. työpaikka paina. Sitä tunnetta vastaan ei voi tapella vaikka kuinka harmittaisi se ettei toinen ole lääkäri tai omista kesämökkiä. Voit tietysti kieltäytyä suhteeseen ryhtymisestä jos et pysty elämään sellaisen ihmisen kanssa.
Nythän ihmiset enemmän etsivät kumppania jota kehtaa esitellä muille, ja muutenkin ihmiset seurustelevat enemmän siksi kun se on tapana tai kun eivät halua olla yksin. Inhimillistä, mutta ei siinä rakkaudesta loppujen lopuksi ole kyse. Miksi onkin yleistä että ihmiset eroaa kun lapsi täyttää 2-3 vuotta.
Ajatustapasi on melkoisen kummallinen. Mistä sinä tiedät, miksi kukakin seurustelee ja ovatko rakastuneita. Eroavat parit ovat juuri sellaisia, jossa rakastutaan päättömästi sellaiseen, jonka kanssa ei ole yhteisiä arvoja ja tavoitteita. Ap ei ole vaatinut mitään lääkäriä, vaan opiskelevaa tai työssäkäyvää kumppania. Ja mitä ihmettä vihjaat tuolla mustatulla lauseella? Eiköhän jokaisella ole velvollisuus kieltäytyä suhteesta sellaisen kanssa, joka ei kaikissa suhteissa ole halutunlainen. Ajan myötä suhteessa ollessa toisesta löytyy kuitenkin vikoja. Jos niitä on jo alussa paljon, niin ei kannata edes yrittää. Kenenkään kanssa ei pidä ruveta säälistä olemaan.
En sanonut tuota mustattua lausetta halveksuen, se oli toteamus että totta kai järjen voi laittaa rakkauden edelle jos tuntuu että on vaikea elää rakastamansa ihmisen kanssa, varsinkin jos tuntuu että oma hyvinvointi ja elämänlaatu paranee niin. Mutta ei se tarkoita että sen tunteen itsensä voi kuolettaa. Eikä tietenkään kenenkään kanssa pidä olla säälistä, olen kokoajan puhunut rakastamansa ihmisen kanssa olemisesta tai olematta olemisesta.
Ja tuo lääkärijuttu nyt vain oli kärjistys, tarkoitin että saahan sitä haaveilla vaikka mistä mutta se kenen kanssa klikkaa tosissaan ei välttämättä täytä kaikkia listavaatimuksia. En ole missään vaiheessa sanonut että ap ei saa hankkia kumppaniaan millä perusteilla haluaa. Mutta hän silti nimenomaan hankkii kumppaniaan järjellä, senhän jo listan laatiminen todistaa. Se nyt vaan on tosiasia että todellinen rakkaus ei katso jotain luokkaeroja tai lue jotain listaa, koska se tunne tulee jostain ihan muusta kuin järjellisistä asioista. Yleensä "samalla aaltopituudella" olevat ihmiset kyllä tuntevat sen tavatessaan toisensa ja siitä se rakastuminen alkaa, siihen lisätään ystävyys (mikä kuuluu osaksi syvää rakkautta) mikä syventää tunnetta ja jossain vaiheessa sitä huomaa että hups.
Ja himoihastuminen on asia erikseen mutta en näitä ala erittelemään sen enempää, niissä kuitenkin on vissi ero. Tää nyt vaan on mun näkemys ja saa olla eri mieltä, mutta halusin tarkentaa koska en missään vaiheessa esim. väittänyt että jonkun kanssa täytyy olla säälistä. Mutta en vaan allekirjoita sitä että rakkaus olisi jotain mihin voi itse vahvasti järjellä vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti rakastuu johonkuhun, ei siinä enää esim. työpaikka paina. Sitä tunnetta vastaan ei voi tapella vaikka kuinka harmittaisi se ettei toinen ole lääkäri tai omista kesämökkiä. Voit tietysti kieltäytyä suhteeseen ryhtymisestä jos et pysty elämään sellaisen ihmisen kanssa.
Nythän ihmiset enemmän etsivät kumppania jota kehtaa esitellä muille, ja muutenkin ihmiset seurustelevat enemmän siksi kun se on tapana tai kun eivät halua olla yksin. Inhimillistä, mutta ei siinä rakkaudesta loppujen lopuksi ole kyse. Miksi onkin yleistä että ihmiset eroaa kun lapsi täyttää 2-3 vuotta.
Ajatustapasi on melkoisen kummallinen. Mistä sinä tiedät, miksi kukakin seurustelee ja ovatko rakastuneita. Eroavat parit ovat juuri sellaisia, jossa rakastutaan päättömästi sellaiseen, jonka kanssa ei ole yhteisiä arvoja ja tavoitteita. Ap ei ole vaatinut mitään lääkäriä, vaan opiskelevaa tai työssäkäyvää kumppania. Ja mitä ihmettä vihjaat tuolla mustatulla lauseella? Eiköhän jokaisella ole velvollisuus kieltäytyä suhteesta sellaisen kanssa, joka ei kaikissa suhteissa ole halutunlainen. Ajan myötä suhteessa ollessa toisesta löytyy kuitenkin vikoja. Jos niitä on jo alussa paljon, niin ei kannata edes yrittää. Kenenkään kanssa ei pidä ruveta säälistä olemaan.
Onhan noita mutta aivan yhtä lailla eroavissa on paljon juuri niitä ihmisiä joilla on hyvin suuret vaatimukset kaikelle, niin elämälle kuin sille kumppanillekin. Ja siksi löytyy myös aika vähän mitään joustoa ja ymmärrystä toisen erilaisuudelle. Halutaan asiat juuri niin kuin itselle sopii ja muu ei käy.
Elämä ei sitten yleensä kuitenkaan toimi niin ja sinällään hyvinkin samanlaiset arvot omaavan kumppanin kanssa saa aikaan konflikteja jos pidetään kiinni joka pilkun paikasta. Valitettavasti nämä tämänkin ketjun kaltaiset "listaihmiset" voivat olla juuri niitä joilla on vähän liian tarkat etukäteissuunnitelmat siitä parisuhteesta ja miten se etenee jolloin pettymyksen vaara on suuri. Eikä siinä auta vaikka kuinka olisi raksit joka kohdalla kumppania valitessa.
Nopeasti kun tarkastin, niin miesten keskipituus on 181cm ja keskihajonta 6.06cm. Tämä tarkoittaa, että vain 25% miehistä on 185cm tai yli. Tuo kriteeri siis sulkee 75% pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan ap sinulla on ollut haku päällä ? Onko löytynyt potentiaalisia ehdokkaita?
Ei vaatimuksissa mitään vikaa ole, pituus toki karsii jo joku 85% ehdokkaista pois.
Näyttää vain siltä, että et itse löydä ketään noilla. Korkeakoulutus naisella ei useimpaa miestä niin kiinnosta, ikä kyllä etkä sinä nuorene. Olet saattanut arvioida markkina-arvosi yläkanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 188cm lihaksikas alfa, hyvin toimeentuleva ja valinnan varaa on. Olen myös vaativa ja voin sanoa että tuolla tietomäärällä mahdoton sanoa oletko riittävä kumppani.
Pituus on ainakin liian vähän, painosta en osaa sanoa näkemättä kuntoa. Tissit + peppu kiinnostaa ja siihen ei riitä vain hyvä. Tissien pitää olla isot mutta ei liian ja tietty luonnolliset. Pepun pitää olla treenattu ja riittävän seksikäs. Oletko seksuaalisesti riittävän kokenut, jotta pystyt tyydyttymään miehen? Otatko hyvin suihin ja pidätkö siitä? Pukeudutko naisellisesti ja seksikkäästi? Käytätkö ajan tehokkaasti? Ovatko vanhempasi lihavia? En tekisi lapsia naisen kanssa jonka vanhemmat ovat lihavia, koska silloin naisestakin tulee lihava jopa 40-50 ikävuodessa. Tuossa vaan muutama asia joita naisessa katson ja testaan. Pään pitää olla myös kunnossa, osa naisista ei kestä kilpailua ja sitä väkisinkin syntyy kun mies sattuu olemaan muiden naisten mieleen. Eli ei riitä että on hyvä, vaan pitää myös pysyä hyvänä ja se tarkoittaa jatkuvaa itsensä kehittämistä, uuden oppimista ja helvetin kovaa treeniä.
Sitten kun on varaa vaatia niin vaaditaan ja kilpailu on kovaa, joten kannattaa harkita onko beta kuitenkin sinulle helpompi ja turvallisempi.
Hahhahah, niin selvä betan kirjoitus. Tosi noloja mielipiteen muokkausyrityksiä, joista paistaa läpi, etteivät betat ole kovin välkkyjä. Usein he itse olisivat juuri sellaisia síkoja, joiksi yrittävät mustamàalata alfàt.
Vierailija kirjoitti:
Tunnustaudun samanlaiseksi kuin ap; vain pitkä mies houkuttaa, ja minulle mies on pitkä vasta yli 185-senttisenä. Tätä lyhyemmät ovat minun silmissäni lyhyitä, eikä sillä ole sitten mitään väliä, kuinka paljon sillä lyhyellä miehellä mittaa väliltä 160 -180 cm, koska mies on anyway omissa silmissäni jo lyhyt. Mieluummin sitten jopa itseäni lyhyempi kuin surkean sentin parin pidempi. Jokainen sukuni miehistä ylittää tuon 185 cm mitan, olen myös itse pitkähkö naiseksi (175 cm), joten vaikeaa on kokea silmää miellyttäväksi miestä, joka on suurin piirtein samanpituinen kuin minä korkkarit jalassa. Lyhyyden myötä myös muu ruumis on pienikokoinen: sääret ja käsivarret ovat lyhyellä lyhyet ja kädet ja jalat pienet, mikään osa ei ole tarpeeksi pitkä, paitsi ehkä selkä tällä rodúlla, josta voi jo syntyä taaperomainen vaikutelma.
Lyhyiden iesten on ihan turha vääntää tästä, koska hyvin monilla miehillä on samanlainen fetissi naisen painoon; heillekään ei kelpaa normaalipainon ylärajoja lähestyvä tai roteva tyyppi, vaan he etsivät silmillään sitä siroa, hoikkaa ja hentoa naista ja nalkuttavat, jos oma tyttöystävän tai vaimon paino alkaa lähestyä sinänsä ihan terveitä lukemia.
Eipä silti, että pituus mikään ehdoton kriteeri minullekaan olisi, mutta silloin sen kiinnostuksen täytyy kyllä herätä ihan muista kuin fyysisistä jutuista. Vähän sama juttu kuin jos hoikkia naisia rakastava mies tyytyisi ylipainoiseen tmv., mutta niissäkin tapauksissa, joissa hoikkia rakastava mies on huolinut pulskan tai ison naisen, lähestymiskynnys on ylitetty - ja kiinnostus herätetty - ihan muilla avuilla kuin ulkonäöllä.
Kuinka paljon paskaa nämä miehet saavatkaan kuulla siitä, että tavoittelevat mahdottomia, eivät ymmärrä miltä aikuinen nainen näyttää, heillä on vääristynyt kuva terveestä/urheilullisesta naisen kropasta jne.
Ja mielestäni ihan aiheesta. Siksi ihmettelenkin miten moni puolustelee ap:n yhtälailla kovia ulkonäkövaatimuksia. Tietysti jokaisella on omat mieltymyksensä eikä ketä tahansa kannata hyväksyä. Mutta jos ei seuraa löydy ja itsekin miettii onko omat vaatimukset liian kovat, niin kannattaisiko palautetta kuunnella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitää olla vähintään 195 cm
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasokkaan ihmisen pitäisi löytää partneri helposti koska hän on niin tasokas eli haluttua tavaraa markkinoilla? Toisaalta eikö markkinat määrää sen lopullisen tason. Jos AP löytää haluamansa miehen niin sittenhän nämä kriteerit eivät olleet epärealistiset suhteutettuna hänen omaan tasoonsa.
Tätä mietin minäkin. Riittävän laadukkaalla ei ole yleensä ongelmia löytää kumppania
mies51v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän muut, mutta olen vain 175cm. Valitettavasti pitkiä kunnollisia miehiä ei taida riittää kaikille, ja hyvä jos se yksi vielä syttyy tuollaisen listan kanssa deittailevista.
Tuo juuri on vikana siinä kun hakee seuraa jostain nettipalvelusta. Että on tuo lista. Livenä jos tapaat toisen niin sä huomaat ensin sen onko kemiaa ja kiinnostaako, ja jos kiinnostaa niin helposti unohdat että piti olla joku tietyn pituinen tai tietynlaisessa työssä. Ihmisen ottaa sellaisena kuin hän on ja tykkää jos tykkää. Deittipalveluissa liikutaan listat kädessä ja ohitetaan sen takia mielenkiintoiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasokkaan ihmisen pitäisi löytää partneri helposti koska hän on niin tasokas eli haluttua tavaraa markkinoilla? Toisaalta eikö markkinat määrää sen lopullisen tason. Jos AP löytää haluamansa miehen niin sittenhän nämä kriteerit eivät olleet epärealistiset suhteutettuna hänen omaan tasoonsa.
Enpä tiedä. Tiedä yhden - omasta mielestäni - täyden kympin naisen, vähintään ysi, joka vielä nelikymppisenä on sinkku, eikä vähemmän yllättäen kelpuuta minua. Ainoa vika jonka olen havainnut, ja minkä hän itsekin suoraan kertoi; hän osaa olla vaikea.
Mitä hän on parisuhteistaan kertonut olen ymmärtänyt, että hän tietää tehneensä vääriä valintoja miesten suhteen ennen. Ja toki tässä iässä vapaita tasokkaita miehiä on vähemmän liikkeellä, joten sinkkuna ilmeisesti jatkaa.
Tällaisesta vaatimuslistasta ei ole kuin pieni askel siihen että syntymättömälle lapselle tehdään samanlainen. Eli en tahdo lasta ellei se ole tällainen jne.
Mieleen tulee etsimättä viime vuosisadan alkukymmenien kovasti kannatettu eugeniikka. Mitä muuta tämä on? R - sanakin käy mielessä.
Ne, jotka näistä tasoista vouhottaa ovat niitä, jotka jäävät yksin. Me muut eletään oikeassa elämässä oikeine todellisine ongelmineen ja ratkotaan niitä.
Mun mielestä sun vaatimukset on täysin kohtuulliset. Allekirjoitan samat kriteerit täysin. Ei parinvalinnassa tule tyytyä. Mielummin on yksin kuin se, että tyytyy vain johokin.
Ei ole mitään listaa, josta voit ominaisuuksia ruksimalla tilata mieleisesi kumppanin.
Katso omaa suhdehistoriaasi. Löydät sieltä täysin puolueettoman listan siitä, millaisia miehiä sinä vedät puoleesi. Jos historiasi on täynnä yhden illan suhteita tai jännämiehiä, niin sellaisia sinä tuollaisena viehätät.
Jos kumppanihistoriasi ei miellytä, niin jonkun asian pitää muuttua. Sinun. Muita et edes voi muuttaa.
Sinulla itselläsi ei ole minkäänlaista sananvaltaa siitä oletko tasokas vai et. Voit toki olla tasostasi mitä mieltä tahansa mutta markkina-arvosi, tasosi, päättävät ne miehet, jotka voisivat harkita sinua kumppanikseen.
Huutista nykynaisten vaatimuksille
Eikö tasokkaan ihmisen pitäisi löytää partneri helposti koska hän on niin tasokas eli haluttua tavaraa markkinoilla? Toisaalta eikö markkinat määrää sen lopullisen tason. Jos AP löytää haluamansa miehen niin sittenhän nämä kriteerit eivät olleet epärealistiset suhteutettuna hänen omaan tasoonsa.