Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle? (deittailu, kumppaninhaku)
06.08.2019 |
Olen sinkku joka toivoisi suhdetta. Minulla on tällaisia ulkoisia kriteerejä/toiveita miehelle:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä
- Urheilullinen
- Miellyttävät kasvot
- 185 cm tai pitempi
- Vakaassa ja vähintään keskituloisessa työssä, tai valmistumassa sellaiseen
- Ei lapsia aiemmista suhteista, mutta haluaa niitä minun kanssani
- Haluaa sitoutua, mennä naimisiin, perustaa perheen
- Ei tupakoi, käyttää alkoholia harvoin tai ei ollenkaan.
... ja tässä olivat vain ulkoiset kriteerit, näiden lisäksi pitää tietysti olla henkinen yhteys, se kokemus että me "klikkaamme" ja sovimme persooniltamme yhteen.
Tällainen minä itse olen:
- 26v
- 165 cm / 55 kg, timmi, urheilen paljon, kroppa on mielestäni paras asia ulkonäössäni
- Kasvoiltani olen ilman meikkiä tavallinen/perusnätti, meikattuna kaunis
- Valmistuin vuosi sitten korkeakoulusta hyvintyöllistettyyn ja -palkattuun ammattiin, sain heti töitä
- Ei lapsia, mutta haluan niitä
- En tupakoi, juon alkoholia ehkä 2 kertaa vuodessa
- Elän terveellisesti ylipäätään ja pientä yksinäisyyttä lukuunottamatta voin hyvin ja olen fyysisesti & psyykkisesti terve.
Mitä sanotte? Ovatko vaatimukseni miehelle kohtuulliset sen kanssa, millainen itse olen? Tiedän että vaadin mieheltä paljon ja tavoittelen varmaankin sitä top kymmentä prosenttia kaikin tavoin, mutta toisaalta olen itsekin omasta mielestäni "tasokas" (kauheaa käyttää tuollaista sanaa ihmisistä, mutta en tiedä miten tuon muutenkaan ilmaisisin!).
Tuollaista toiveeni täyttävää miestä ei ole helppo löytää. Olen nyt ollut edellisen suhteen jäljiltä sinkkuna jo pian kolme vuotta, vaikka olen silloin tällöin käyttänyt deittipalveluitakin eli ollut sillä tavalla aktiivinen kumppaninhaussa.
Eksäni täytti kaikki nuo kriteerini lukuunottamatta sitä, että hän tiesi vakaasti ettei halua lapsia. Tämän takia suhteemme päättyikin. Olen nyt alkanut miettiä, enkö löydä miestä siksi että odotan liikoja. Olen noissa deittipalveluissa, sekä livenäkin saanut todella paljon lähestymisiä, mutta kukaan ei vain sytytä. Haikailenko minä jotain haavekuvaa joka ei voi koskaan toteutua oikeassa ihmisessä?
Koska tiedän, että läheskään kaikki eivät jaksa kirjoittaa kommenttia, lisään myös kyselyn tähän, niin saa vähällä vaivalla ilmaistua mielipiteensä. Olisin silti tosi iloinen sanallisista kommenteista :)
Kommentit (571)
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Plussana voisin sanoa että ap kirjoittaa loogisesti ja selkeästi. Siis tämän keskustelun kannalta, miehen etsinnässä tuollainen ilmaisutapa ei ole eduksi.
Sopiva mies voisi olla yksinäinen nörtti jolla on epäilty Aspergerin oireyhtymää tms. Paras toivo olisi jos ap löytäisi pitkähkön mutta yksinäisen naisettoman miehen joka työskentelee esim. insinööritoimistossa ja tienaa yli keskipalkan.
Jos tällainen kelpaisi ap:lle, arvioisin että ap:n mahdollisuudet pariutua ovat 5%.
Ai että normaalin, omillaan toimeen tulevan ja korkeasti koulutetun naisen pitäisi ottaa joku asperger, että voisi löytää miehen?
Ketjun perusteella ap:lla on itsellään aspergerimaisia piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
matemaatikko kirjoitti:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä -> 5% populatiosta
- Urheilullinen -> 20% populatiosta
- Miellyttävät kasvot -> 20% populatiosta
- 185 cm tai pitempi -> 20% populatiosta0,05*0,2*0,2*0,2 = 0,0004 * 2800000 miehiä suomessa = 1120 sellaista miestä pitäisi löytyä tästä maasta. Jos asut pääkaupunkiseudussa niin niitä on ehkä parisataa - josta ehkä 80% varattuja, joten jäljelle jää 40 kpl :)
Mutta kun se yksikin riittää.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
matemaatikko kirjoitti:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä -> 5% populatiosta
- Urheilullinen -> 20% populatiosta
- Miellyttävät kasvot -> 20% populatiosta
- 185 cm tai pitempi -> 20% populatiosta0,05*0,2*0,2*0,2 = 0,0004 * 2800000 miehiä suomessa = 1120 sellaista miestä pitäisi löytyä tästä maasta. Jos asut pääkaupunkiseudussa niin niitä on ehkä parisataa - josta ehkä 80% varattuja, joten jäljelle jää 40 kpl :)
Urheilullisia on <5%. Liikunnallisia ehkä tuo 20%.
Kun lisäät listaan korkeakoulutuksen, ap:n vaatiman tulotason/kunnianhimoisuuden työelämässä, halukkuuden vakiintua, perhekeskeisyyden ja luotettavuuden, melko konservatiiviset arvot, jne ap:n minimikriteerit - on tuo 40kpl rankasti yläkanttiin.
Tilannetta pahentaa entisestään se että korrelaatiot toimivat ap:ta vastaan. Esimerkiksi tuollainen lista haluttuja ominaisuuksia, perhekeskeisyys, luotettavuus ja halu vakiintua korreloivat negatiivisesti sen kanssa että ap:n etsimä unelmamies olisi tuossa iässä sinkkumarkkinoilla.
Kun tähän lisätään se ettei ap perusnättinä ja tylsänä/yksinäisenä suorittajana todellakaan edusta naisten huippuluokkaa miesten silmissä (etenkään parisuhdemielessä), käytännössä mahdollisuudet löytää haluttu mies ovat 0%.
Jos ap olisi erittäin kaunis, mukava, hauska, sosiaalinen ja suosittu + iältään <25v, tilanne saattaisi olla hieman parempi. Olen pahoillani, ennustan ettei ap pääse näyttämään niille kouluaikojen suosituille tytöille että ähäkutti sainpas tasokkaamman miehen kuin te.
Eli aiis kiltti kunnollinen nainen ei kelpaa? Jännänainen olisi sitä huippuluokkaa?
Kiltti ja kunnollinen nainen ei listaile pinnallisia kriteerejä miehelle kuin olisi ostamassa uutta autoa.
Mutta kiltti mies näin saa kenenkään puuttumatta uliista vaikka sadassa ketjussa?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua haittaa vaikka joku täällä palstalla mollaisi. Minua sanovat täällä tylsäksi (joku jopa kuolettavan tylsäksi :D), mauttomaksi, pinnalliseksi, vaatimattomaksi ja tavalliseksi ihmiset, jotka eivät ole koskaan minua nähneet eivätkä tavanneet. En anna sellaisille kommenteille arvoa. Ei tarvitse siis muidenkaan hermostua puolestani. :)
Ap
Kerroit avausviestissä olevasi yksinäinen.
Mistä arvioisit tämän johtuvan?
En kärsi mistään laajasta yksinäisyydestä. Aloituksessa käytin sanoja "pientä yksinäisyyttä lukuunottamatta voin hyvin". Tuo ei tarkoita että olisin yksinäinen, suurin piirtein syrjäytynyt ihminen, jollaiseksi olet viesteissäsi yrittänyt minua maalailla.
Tuo tarkoittaa sitä, että koen, että olisin onnellisempi jos minulla olisi kumppani, verrattuna tämänhetkiseen sinkkuuteen ja yksin asumiseen. Eiköhän yksin asuvan, suhdetta toivovan sinkun ole aivan normaalia tuntea joskus yksinäisyyden tunteita.
Minulla on ystäviä ja sukulaisia - tuo mainitsemani yksinäisyys liittyy siis vain parisuhteen puuttumiseen ja nostaa päätään välillä ollessani yksin kotona, hetkinä jolloin haluaisin jakaa asioita oman kumppanin kanssa. Muutoin sosiaalinen elämäni on aivan normaalia.
Ap
Vaadit aivan oikeita asioita mieheltä. Okei, tuo pituus on aika jyrkkä vaatimus, mutta ihmiset tykkäävät mistä tykkäävät, sinulle tuo pituus on selvästi merkittävä mieltymys. Ei siinä mitään väärää ole. Turha mennä lyhyen miehen kanssa yhteen jos ei miellytä. Ihan sama kuin miehen on turha mennä lyhyen/pitkän/lihavan/laihan naisen kanssa yhteen, jos sellainen ei miellytä.
Kyllä sen kumppanin tulee iskeä kunnolla. Jos joudut ajattelemaan että "hän on kaikin puolin niin hyvä, MUTTA...", niin silloin et ole kohdannut sitä oikeaa. Jatka eteenpäin vain. Ja pidä tasoa, se on liian monta kertaa nähty millaisia ne suhteet sitten on, kun tyydytään johonkuhun. Ikävä homma kummallekin osapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tämä on trolli, mutta nyky-yhteiskunnan tietäen ei valitettavasti niin taida olla.
Oletteko huomanneet, että ne, jotka asettavat kumppaneilleen mitä omituisempia kriteereitä erityisesti ulkonäön suhteen - ennenkuin ovat edes tutustuneet ihmisiin sen ulkokuoren takana - ovat yleensä niitä, jotka jäävät yksin tai ovat kaikkein onnettomimpia?
Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi ihastua tai rakastua ja sitten toinen sanoisikin, että valitettavasti sinulla on väärän väriset hiukset, liian iso nenä, liian korkea otsa tai työpaikkasi ei ole hänen statukselleen sopiva?
Tutustukaa ihmisiin avoimin mielin, ilman ulkonäköön, harrastuksiin tai työhön liittyviä vaatimuksia. Tulette yllättymään miten mukavia ja rakastettavia ihmisiä maailmasta löytyykään, ja saatatte jopa tajuta miten pinnallisesti ajattelette asioista.
"Tutustukaa ihmisiin avoimin mielin, ilman ulkonäköön, harrastuksiin tai työhön liittyviä vaatimuksia."
No minä olen kuten AP, rakastan pitkiä miehiä. En kulje tuolla lista kädessä tai mitään, mutta yksinkertainen totuus on se että ei minun tule edes tutustuttua "siinä mielessä" lyhyisiin miehiin, koska EN VAIN VIEHÄTY heistä. En tajua miksi minun pitäisi tai miten edes voisin "antaa mahdollisuuden" lyhyille miehille kun he eivät vain herätä minussa mitään seksuaalista mielenkiintoa/halua tutustua lähemmin kuin ystävinä. Pitäisikö vastentahtoisesti seukkailla epäkiinnostavan miehen kanssa vain ollakseen "reilu" tai jotain? Kuka tuossa voittaisi mitään? Ei mies, enkä minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tutustukaa ihmisiin avoimin mielin, ilman ulkonäköön, harrastuksiin tai työhön liittyviä vaatimuksia."
No minä olen kuten AP, rakastan pitkiä miehiä. En kulje tuolla lista kädessä tai mitään, mutta yksinkertainen totuus on se että ei minun tule edes tutustuttua "siinä mielessä" lyhyisiin miehiin, koska EN VAIN VIEHÄTY heistä. En tajua miksi minun pitäisi tai miten edes voisin "antaa mahdollisuuden" lyhyille miehille kun he eivät vain herätä minussa mitään seksuaalista mielenkiintoa/halua tutustua lähemmin kuin ystävinä. Pitäisikö vastentahtoisesti seukkailla epäkiinnostavan miehen kanssa vain ollakseen "reilu" tai jotain? Kuka tuossa voittaisi mitään? Ei mies, enkä minä.
Minä en ihan ymmärrä tätä. Siis että ei tule tutustuttua siinä mielessä lyhyisiin miehiin. Ehkä kuitenkin tutustuttuasi ihan normaalisti etkä "siinä mielessä" huomaatkin ihastuneesi. Minäkin ihastuin 160 senttiseen mieheen, kun satuin tuntemaan hänet opiskelujen kautta ja tutustumaan ihan ilman mitään taka-ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, ap:n kuvailema mies ei ole mikään huippumies vaan aivan keskinkertainen tavismies. Ihan realistinen tavoite ap:lle.
Jos joku luulee tuollaista miestä top 10 mieheksi, niin on viettänyt aikaa melko surkeassa seurassa. Eli luetellut kriteerit ovat ihan ok ap:lle.
Aha. Keskivertomies on 185cm, komeakasvoinen, urheilullinen, korkeakoulutettu, tienaa jo 25-32v iässä yli keskipalkan, luotettava ja perhekeskeinen, raitis ja ei tupakoi, jne.
Minkähänlainen keskivertonainen mahtaa olla? Olisiko 165cm, timmi ja siro, kauniskasvoinen, hyvätissinen ja pyöreäpeppuinen, hauska, empaattinen, naisellinen, tyylikäs, taustalla nolla kevytsuhdetta, ja halukas sitoutumaan jo nuorena?
Kun sinä et ole lähelläkään keskiverto miestä niin nämä on tosi harvinaisia? Yliopistolla noita mahtui kolmetoista tusinaan. Sieltä muuten poimin omankin pitkän , tumman ja komean siippani.
Sinun on pakko olla humanisti jos et kykene hahmottamaan ettei keskivertoa pidempi, keskivertoa paremmin tienaava, keskivertoa urheilullisempi ja keskivertoa komeakasvoisempi ole keskiverto.
Tämä on ongelma kaikilla naisilla, jotka täällä kommentoivat. Tuijottavat yksittäisiä kriteereitä, eivätkä ymmärrä, että piiiitkä listas ”tavallisia” kriteereitä karsii 99,9 % miehistä pois. Kuten kävi ap:n ex-poikaystävän kanssa: muuten sopi, mutta yksi ehto sitten ei ja se oli siinä.
Ymmärrän, että todennäköisyyslaskenta on palstan pirkoille vaikeaa, joten kannattaa kuunnella järjen ääntä kun joku on sitä täällä tarpeeksi avulias antamaan.
Osa naisista näyttää ajattelevan, että halutessaan esimerkiksi kymmenellä eri kriteerillä vähintään keskimääräisen tasoisen miehen he haluavat ihan tavallisen miehen, vaikka itseasiassahan he ovat rankanneet kymmeneen kertaan puolet miehistä pois pelistä. Laskennallisesti näitä unelmamiehiä on siis oikeasti - ei kymmentä prosenttia, ei paria tai edes yhtä prosenttia vaan ALLE PROMILLE miehistä. Olettaen tietysti, etteivät kyseiset ominaisuudet liity toisiinsa, mikä ei toki aivan pidä ap:n kriteereissä paikkaansa mutta lasku antanee vähän osviittaa siitä miten paljon niitä jokaisella mittarilla vähintään keskimääräisiä miehiä on. Niitä on vähän.
Mikä v*tun "unelmamies"?Ei tuossa etsitä mitään miljardölrirokkistara-astronauttia, vaan ihan kohtuullisia asioita. Itse en aio enää tinkiä tietyistä asioista, huonon suhteen saa pyytämättäkin mieluummin sitten yksin.Miksi naiset eivät saa esittää miehen ulkonäköön liittyviä asioita?Varsinkin Tämä pituus tuntuu olevan "punainen vaate" miehille.Tunnen miehiä, jotka eivät koskaan voisi olla pienirintaisrn naisen kanssa, vaikka Tämä olisi miten ihana tahansa, joten....
Niin että jos miehellä on pinnalliset ja lapselliset vaateet, täytyy naisellakin saada olla? Ei sitä "tasa-arvoa" kannata noudattaa idi ooteissa asioissa...
ps. minulla on isot rinnat, mieheni unelmanaisen tissit on pienehköt... mitä väliä, ei kai me aikuiset oikeasti mennä vain unelmien mukaan ;) Jokainen joutuu tinkimään jostain, ulkonäköasiat on usein helpoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaadit aivan oikeita asioita mieheltä. Okei, tuo pituus on aika jyrkkä vaatimus, mutta ihmiset tykkäävät mistä tykkäävät, sinulle tuo pituus on selvästi merkittävä mieltymys. Ei siinä mitään väärää ole. Turha mennä lyhyen miehen kanssa yhteen jos ei miellytä. Ihan sama kuin miehen on turha mennä lyhyen/pitkän/lihavan/laihan naisen kanssa yhteen, jos sellainen ei miellytä.
Kyllä sen kumppanin tulee iskeä kunnolla. Jos joudut ajattelemaan että "hän on kaikin puolin niin hyvä, MUTTA...", niin silloin et ole kohdannut sitä oikeaa. Jatka eteenpäin vain. Ja pidä tasoa, se on liian monta kertaa nähty millaisia ne suhteet sitten on, kun tyydytään johonkuhun. Ikävä homma kummallekin osapuolelle.
On kaksi asiaa jotka tekevät pariutumisesta haasteellisempaa:
1. Tiukka lista pinnallisista vaatimuksista
2. Tilanne jossa sopivaa ei meinaa löytyä ja kysellään keskustelupalstalta mahtaako oma taso riittää
Kun nuo molemmat yhdistyvät, on tulevaisuus kissamummona taattu.
Muistetaan että ap on kuitenkin vasta 26v. Hänellä on vielä aikaa tavata kasapäin miehiä, ja tulee tapaamaankin. Vaikka on perheenperustamishaaveita, niin niidenkin valossa ap.lla on vielä ainakin 5 vuotta aikaa ennen kuin kannattaa alkaa hätäillä. Tulet kyllä löytämään sen miehen joka kolahtaa ap, älä ressaa. Ehkä hän vastaa noita kriteerejäsi, ehkä ei, sillä ei ole väliä siinä kohtaa kun oikeasti kolahtaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä miehessä ihaninta on se, että pitää nousta varpailleen pussatessa. Ehkä jonain päivänä kohtaan lyhyen miehen, jota himoitsen, mutta usko on vähissä, kun ikää on yli 40 vuotta.
Minulla ei onneksi ole kiirettä löytää pitkää unelmien miestä, olen ihan tyytyväinen sinkkuna. Lapset on jo tehty (perivät onneksi isänsä pituuden) ja arki järjestyksessä. Ymmärrän, että kriteerini, jotka ovat hyvin samanlaiset kuin aplla, rajaavat miesjoukon hyvin pieneksi. Lisäksi miehen pitäisi olla empaattinen, positiivinen, fiksu ja viihdyttävä. Mutta minulla loppuelämä aikaa, aplla n. viisi vuotta.
"Miehen jota himoitsen"?
Minusta avioliitto ei voi perustua himolle tai sille että toinen on seksiobjekti, vaan ennen muuta ystävyydelle, kumppanuudelle, samoille arvoille, samansuuntaisille tulevaisuuden unelmille. ..Tottakai täytyy fyysistäkin vetovoimaa olla. Mutta himoitseminen kertoo mielestäni aikamoisesta epäsyvällisyydestä ja wt-ajattelusta, sorry ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutustukaa ihmisiin avoimin mielin, ilman ulkonäköön, harrastuksiin tai työhön liittyviä vaatimuksia."
No minä olen kuten AP, rakastan pitkiä miehiä. En kulje tuolla lista kädessä tai mitään, mutta yksinkertainen totuus on se että ei minun tule edes tutustuttua "siinä mielessä" lyhyisiin miehiin, koska EN VAIN VIEHÄTY heistä. En tajua miksi minun pitäisi tai miten edes voisin "antaa mahdollisuuden" lyhyille miehille kun he eivät vain herätä minussa mitään seksuaalista mielenkiintoa/halua tutustua lähemmin kuin ystävinä. Pitäisikö vastentahtoisesti seukkailla epäkiinnostavan miehen kanssa vain ollakseen "reilu" tai jotain? Kuka tuossa voittaisi mitään? Ei mies, enkä minä.
Minä en ihan ymmärrä tätä. Siis että ei tule tutustuttua siinä mielessä lyhyisiin miehiin. Ehkä kuitenkin tutustuttuasi ihan normaalisti etkä "siinä mielessä" huomaatkin ihastuneesi. Minäkin ihastuin 160 senttiseen mieheen, kun satuin tuntemaan hänet opiskelujen kautta ja tutustumaan ihan ilman mitään taka-ajatuksia.
No niinhän juuri sanoin, että ei kiinnosta enempää kuin kavereina. Olen minä lukuisiin lyhyisiin miehiin tutustunut kaveripohjalta tai esim. töissä asiallisissa väleissä. Kehenkään heistä ei ole seksuaalinen kiinnostus herännyt tutustumisenkaan myötä. Kyllä se ulkoinen habitus vaan on aika isossa roolissa seksuaalisessa vetovoimassa, vaikkakaa ei merkitse kaikkea.
Huom. Ja minulle ei edes riitä pelkkä se että on pitkä, pitää myös olla muuten isokokoinen. Kiihotun isoista miehistä, en pienikokoisista. Ei tämä ole mikään oma tietoinen päätökseni, vaan tulee jostain syvältä. Kaikki ihastukseni, kaikki poikaystäväni, kaikki seksikumppanini ovat olleet isoja miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
matemaatikko kirjoitti:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä -> 5% populatiosta
- Urheilullinen -> 20% populatiosta
- Miellyttävät kasvot -> 20% populatiosta
- 185 cm tai pitempi -> 20% populatiosta0,05*0,2*0,2*0,2 = 0,0004 * 2800000 miehiä suomessa = 1120 sellaista miestä pitäisi löytyä tästä maasta. Jos asut pääkaupunkiseudussa niin niitä on ehkä parisataa - josta ehkä 80% varattuja, joten jäljelle jää 40 kpl :)
Mutta kun se yksikin riittää.
Vain jos se on kiinnostunut ap:sta.
Mun mielestä aivan kohtuulliset vaatimukset. Mulla oli oikeastaan melko samat vaatimukset (paitsi "vain" noin yli 180cm , itse oon 165cm) kun 27vuotiaana jäin sinkuksi. Tosin ymmärsin melko nopeasti, että ne kaikki vaatimukset täyttävät miehet tosiaan on haluttuja ja monet eivät halua parisuhdetta. Kerran kävi myös niin, että ihastuin aivan täysillä, mutta mies ei kuitenkaan halunnut sitoutua, ainakaan muhun.
2 vuotta kesti ennen kuin löytyi se jättipotti mulle. Ehdin kyllä käydä hurjan monta kertaa treffeillä, noin 50 eri miehen kanssa. Kummasti siinä kun oikeasti toisen kanssa klikkaa, unohtuu listat ;) Löysin nimittäin ihanan miehen lopulta ja vaikka se ei ollut täydellinen mun listan mukaan, niin se on täydellinen mulle!
Eli kannattaa vähän karsia noita kriteereitä ja miettiä mikä on loppuelämän kannalta tärkeintä. Keskittyisin nyt enemmän siihen, että elänäntavat ja tavoitteet sopii yhteen. Mutta toisaalta sulla on aikaa hyvin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutustukaa ihmisiin avoimin mielin, ilman ulkonäköön, harrastuksiin tai työhön liittyviä vaatimuksia."
No minä olen kuten AP, rakastan pitkiä miehiä. En kulje tuolla lista kädessä tai mitään, mutta yksinkertainen totuus on se että ei minun tule edes tutustuttua "siinä mielessä" lyhyisiin miehiin, koska EN VAIN VIEHÄTY heistä. En tajua miksi minun pitäisi tai miten edes voisin "antaa mahdollisuuden" lyhyille miehille kun he eivät vain herätä minussa mitään seksuaalista mielenkiintoa/halua tutustua lähemmin kuin ystävinä. Pitäisikö vastentahtoisesti seukkailla epäkiinnostavan miehen kanssa vain ollakseen "reilu" tai jotain? Kuka tuossa voittaisi mitään? Ei mies, enkä minä.
Minä en ihan ymmärrä tätä. Siis että ei tule tutustuttua siinä mielessä lyhyisiin miehiin. Ehkä kuitenkin tutustuttuasi ihan normaalisti etkä "siinä mielessä" huomaatkin ihastuneesi. Minäkin ihastuin 160 senttiseen mieheen, kun satuin tuntemaan hänet opiskelujen kautta ja tutustumaan ihan ilman mitään taka-ajatuksia.
No niinhän juuri sanoin, että ei kiinnosta enempää kuin kavereina. Olen minä lukuisiin lyhyisiin miehiin tutustunut kaveripohjalta tai esim. töissä asiallisissa väleissä. Kehenkään heistä ei ole seksuaalinen kiinnostus herännyt tutustumisenkaan myötä. Kyllä se ulkoinen habitus vaan on aika isossa roolissa seksuaalisessa vetovoimassa, vaikkakaa ei merkitse kaikkea.
Huom. Ja minulle ei edes riitä pelkkä se että on pitkä, pitää myös olla muuten isokokoinen. Kiihotun isoista miehistä, en pienikokoisista. Ei tämä ole mikään oma tietoinen päätökseni, vaan tulee jostain syvältä. Kaikki ihastukseni, kaikki poikaystäväni, kaikki seksikumppanini ovat olleet isoja miehiä.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta ymmärrän tuon hyvin. Minusta ap:n kannattaisi pohtia nimenomaan muita kriteerejään, ja jättää nuo luontaiseen viehtymiseen liittyvät ennalleen. Joku ei yksinkertaisesti ihastu kuin pitkiin, selvä. Itse taas en jostain syystä ihastu kuin poikamaisen söpöihin babyfaceihin. Voin toki päättää hyväksyä ne isot karvaiset köriläät, joihin tunnen vetoa, mutta kun se luku on tasan nolla niin tästä kriteeristä joustaminen ei muuta mitään. Koska keskinäisestä vetovoimasta en kyllä jousta.
Ymmärrän että voi tuollaisia toivoa, mutta vaatiminen on eri juttu. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos sinulla olisi lapsi ja unelmiesi mies haluaisi välttämättä lapsettoman naisen. Esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutustukaa ihmisiin avoimin mielin, ilman ulkonäköön, harrastuksiin tai työhön liittyviä vaatimuksia."
No minä olen kuten AP, rakastan pitkiä miehiä. En kulje tuolla lista kädessä tai mitään, mutta yksinkertainen totuus on se että ei minun tule edes tutustuttua "siinä mielessä" lyhyisiin miehiin, koska EN VAIN VIEHÄTY heistä. En tajua miksi minun pitäisi tai miten edes voisin "antaa mahdollisuuden" lyhyille miehille kun he eivät vain herätä minussa mitään seksuaalista mielenkiintoa/halua tutustua lähemmin kuin ystävinä. Pitäisikö vastentahtoisesti seukkailla epäkiinnostavan miehen kanssa vain ollakseen "reilu" tai jotain? Kuka tuossa voittaisi mitään? Ei mies, enkä minä.
Minä en ihan ymmärrä tätä. Siis että ei tule tutustuttua siinä mielessä lyhyisiin miehiin. Ehkä kuitenkin tutustuttuasi ihan normaalisti etkä "siinä mielessä" huomaatkin ihastuneesi. Minäkin ihastuin 160 senttiseen mieheen, kun satuin tuntemaan hänet opiskelujen kautta ja tutustumaan ihan ilman mitään taka-ajatuksia.
No niinhän juuri sanoin, että ei kiinnosta enempää kuin kavereina. Olen minä lukuisiin lyhyisiin miehiin tutustunut kaveripohjalta tai esim. töissä asiallisissa väleissä. Kehenkään heistä ei ole seksuaalinen kiinnostus herännyt tutustumisenkaan myötä. Kyllä se ulkoinen habitus vaan on aika isossa roolissa seksuaalisessa vetovoimassa, vaikkakaa ei merkitse kaikkea.
Huom. Ja minulle ei edes riitä pelkkä se että on pitkä, pitää myös olla muuten isokokoinen. Kiihotun isoista miehistä, en pienikokoisista. Ei tämä ole mikään oma tietoinen päätökseni, vaan tulee jostain syvältä. Kaikki ihastukseni, kaikki poikaystäväni, kaikki seksikumppanini ovat olleet isoja miehiä.
Kiihotun, himoitsen.. Niinhän siellä alttarillakin luvataan, kiihottua ja himoita kunnen kuolema erottaa ;)
Vakavasti, kyllä on ihmisten ymmärrys hukassa. Hyvin on kapea ymmärrys siitä, mitä rakkaus on. Onko ihme että eroja tulee, kun kumppaneita on kymmeniä ja ei osata olla parisuhteessa?
Tarvitseeko tuollaisia luetteloita tehdä? Sitten kun tutustut mieheen, tiedät kyllä oletko kiinnostunut, vaikka et olisi kirjoittanut mitään toivomuslistaa.
Kerroit avausviestissä olevasi yksinäinen.
Mistä arvioisit tämän johtuvan?