Lue keskustelun säännöt.
Lavatansseissa käyminen yksin, siis ei oman puolison kanssa, muita tanssittamassa; olisiko teille ok?
06.08.2019 |
Miten tähän pitäisi suhtautua?
Itse koen paritanssin tosi intiimiksi, ja minulle olisi kyllä aika ylitsepääsemätön ajatus, että avomieheni lähtisi yksin lavalle tanssittamaan muita naisia. Tiedän että se on intiimiä kyllä hänellekin.
Ollaan vasta reilut pari vuotta oltu varsinaisesti yhdessä ja toistaiseksi käyty yhdessä tanssimassa jos on käyty, seurustelun ihan silloin alkuaikoina kumpikin kävi kerran erikseen.
Asia tullut puheeksi tässä kevään/kesän aikaan pari kertaa, ja olen kertonut että se minusta tuntuisi viakealta, lähes uskottomuudelta.
Olenko nyt ihan hullu tässä asiassa?
Tuntuu että hän haluaisi mennä joskus yksinkin, ja varmaan kai aikookin mennä jos tulee hetki että en ole ns. "paikalla".
ETenkin kun meillä on ihan kauheasti muita ongelmia jatkuvasti tässä uudessa parisuhteessa ja uusperheessä, tuntuu että tuollainen käytös olisi minua tosi loukkaava niitti; haluta jakaa mieluummin joidenkin vieraiden naisten kanssa kokemus, joka jossain vaiheessa oli meidän yhteinen harrastus (ollaan käyty kursseillakin jne.)
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen käytös on nyt sellaista, että se ei liity tanssiharrastukseen vaan siihen, että kävi hän missä vaan, hänen selittelyt on epäilyttäviä.
Niin, ja tämä että hän menisi yksin, on nyt tullut viime aikoina esille, kevään/kesän muiden ongelmien jälkeen...
ap
Eikö teidän kannattaisi nyt tarttua niihin ongelmiin ja ratkaista ne? Vai kuvitteletteko, että ne häviävät itsestään?
No onhan näitä yritetty... ei ole niin helposti ratkaistavissa noin vain. Ongelmia on syvällä, kummankin omassa toiminnassa, odotuksissa, ehkä siinä millaista elämää haluaa, mikä on käsitys uusperheestä, miten usein haluaa seksiä, mikä on parisuhteen merkitys kummallekin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet käy lavatansseissa ihan vaan tanssimisen halusta, en minä näe siinä mitään intiimiä.
Onko teillä muita erillisiä harrastuksia vai teettekö kaiken yhdessä? Onko se juuri tanssiminen joka tuntuu sinusta pahalta vai se että mies ylipäätään menisi yksin?
Tuo on täyttä soopaa. En ole koskaan nähnyt heteromiehen tanssivan toisen miehen kanssa ja syynä on tasan tarkkaan se, että tanssimisessa ei ole kyse pelkästä tanssimisen halusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen käytös on nyt sellaista, että se ei liity tanssiharrastukseen vaan siihen, että kävi hän missä vaan, hänen selittelyt on epäilyttäviä.
Niin, ja tämä että hän menisi yksin, on nyt tullut viime aikoina esille, kevään/kesän muiden ongelmien jälkeen...
ap
Eikö teidän kannattaisi nyt tarttua niihin ongelmiin ja ratkaista ne? Vai kuvitteletteko, että ne häviävät itsestään?
No onhan näitä yritetty... ei ole niin helposti ratkaistavissa noin vain. Ongelmia on syvällä, kummankin omassa toiminnassa, odotuksissa, ehkä siinä millaista elämää haluaa, mikä on käsitys uusperheestä, miten usein haluaa seksiä, mikä on parisuhteen merkitys kummallekin...
ap
Eli mitä siis teette? Jatkatte suhdetta, jossa on syviä ongelmia, joita ette onnistu ratkaisemaan? Miksi? Mitä kuvittelet tapahtuvan? Oletteko onnellisia? Oletteko rakastuneita? Nautitteko toisistanne ja elämästä yhdessä? Onko elämä yhdessä parempaa kuin yksin tai kuin se voisi olla jonkun toisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet käy lavatansseissa ihan vaan tanssimisen halusta, en minä näe siinä mitään intiimiä.
Onko teillä muita erillisiä harrastuksia vai teettekö kaiken yhdessä? Onko se juuri tanssiminen joka tuntuu sinusta pahalta vai se että mies ylipäätään menisi yksin?Tuo on täyttä soopaa. En ole koskaan nähnyt heteromiehen tanssivan toisen miehen kanssa ja syynä on tasan tarkkaan se, että tanssimisessa ei ole kyse pelkästä tanssimisen halusta.
Tervetuloa käymään joskus tanssilavalla. Mä olen kokeillut tanssia toisen miehen kanssa, mutta se on aika vaikeaa. Paritansseja kun harjoitellaan niin, että mies ja nainen tekevät eri asioita samaan aikaa ja yleensä vielä askeleet menevät eri päin. Näin ollen mun on aika vaikea heittäytyä nauttimaan paritanssista naisen roolissa. Sekin on mahdollista, mutta ei kovin yleistä ja kun tuntee suomalaisten mielenlaadun, niin ainakaan minussa ei ole niin paljon miestä, että uskaltaisin hakea toista vierasta miestä tangolla...
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen käytös on nyt sellaista, että se ei liity tanssiharrastukseen vaan siihen, että kävi hän missä vaan, hänen selittelyt on epäilyttäviä.
Niin, ja tämä että hän menisi yksin, on nyt tullut viime aikoina esille, kevään/kesän muiden ongelmien jälkeen...
ap
Eikö teidän kannattaisi nyt tarttua niihin ongelmiin ja ratkaista ne? Vai kuvitteletteko, että ne häviävät itsestään?
No onhan näitä yritetty... ei ole niin helposti ratkaistavissa noin vain. Ongelmia on syvällä, kummankin omassa toiminnassa, odotuksissa, ehkä siinä millaista elämää haluaa, mikä on käsitys uusperheestä, miten usein haluaa seksiä, mikä on parisuhteen merkitys kummallekin...
ap
Eli mitä siis teette? Jatkatte suhdetta, jossa on syviä ongelmia, joita ette onnistu ratkaisemaan? Miksi? Mitä kuvittelet tapahtuvan? Oletteko onnellisia? Oletteko rakastuneita? Nautitteko toisistanne ja elämästä yhdessä? Onko elämä yhdessä parempaa kuin yksin tai kuin se voisi olla jonkun toisen kanssa?
No toki me välillä keskustellaan ja yritetään löytää jotain keinoja joilla asiat vähitellen paranisi, esim. enemmän kommunikaatiota ylipäänsä. Ja kai se pitää olla kärsivällinen uusperheen muotoutumisen suhteen.
Välillä tietty usko menee kai kummaltakin, en tiedä aina miksi me ollaan tässä. Ehkä se on pelkoa, ja ettei jaksa alkaa järjestellä asuntoasioita, tai pientä toivon kipinää että tää paranisi tästä vielä kun opitaan enemmän toisistamme ja jos luottamus kasvaisi vuosien varrella.
Ja itsellä ainakin ihan toivoton olo luovuttaa tästä, koska erosin pitkästä liitosta, ja tämä on elämäni toinen oikea suhde; vaikeiden vuosien jälkeen niin uskoin ja toivoin että saan jotain parempaa, ansaitsen sitä. En vaan pysty jotenkin luovuttamaan, ja pelkään että menisi taas vielä huonompaan suuntaan jos nyt tästä luovutan.
Tuntuu että kaikki vapaana olevat 40+ on joka tapauksessa enemmän vähemmän sitoutumiskyvyttömiä ja tunnevajeisia, sen mitä niitä tapasi tuossa sinkkuaikana. Että pitäisikö nyt vaan tässäyrittää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet käy lavatansseissa ihan vaan tanssimisen halusta, en minä näe siinä mitään intiimiä.
Onko teillä muita erillisiä harrastuksia vai teettekö kaiken yhdessä? Onko se juuri tanssiminen joka tuntuu sinusta pahalta vai se että mies ylipäätään menisi yksin?On meillä jotain omiakin harrastuksia, eikä mua muuten haittaa omat menot.
Tanssissa koen kuitenkin että siinä ollaan todella lähellä toista, myötäillään liikkeitä, se on melkein kuin rakastelua, siinä tehdään yhdessä taidetta.
Jotenkin mulle tuntuisi samalta kuin että haluaisi myös sitten rakastella muiden kanssa. Voisinko mä sitten teoriassa ehdottaa myös jotain avointa suhdetta (no en nyt oikeasti haluaisi tosiaankaan), ja ajatella vaikka että oppii paremmin ja uusia kikkoja kun sekstaa välillä muidenkin kanssa?
Ja onhan siinä toki se, että äkkiäkös sieltä löytyykin joku äkkiseltään "hauskemmalta" vaikuttava kuin minä; mies osaa olla aika flirtti / puhelias myös. Vaikka ei nyt lähtökohtaisesti varmaan olisikaan siellä seuran hakemisen takia.
Tai mistä sen tietää.... on tullut pari kertaa ilman sormusta kotiin viihteeltään, ihmeselityksin että "pesi käsiä" tms. ::(
ap
Uusperheen ihanuutta! ❤️
Lapset tanssii siinä sivussa. Mitäs pienistä.
Lavatansseissa ollaan nykyään vaintanssimassa, siis suorittamassa tanssia teknisissä paidoissa. Siihen ei liity mitään eroottista tai miehen ja naisen välistä jännitettä. Vain liikuntaharrastus. Olet siis täysin turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen käytös on nyt sellaista, että se ei liity tanssiharrastukseen vaan siihen, että kävi hän missä vaan, hänen selittelyt on epäilyttäviä.
Niin, ja tämä että hän menisi yksin, on nyt tullut viime aikoina esille, kevään/kesän muiden ongelmien jälkeen...
ap
Eikö teidän kannattaisi nyt tarttua niihin ongelmiin ja ratkaista ne? Vai kuvitteletteko, että ne häviävät itsestään?
No onhan näitä yritetty... ei ole niin helposti ratkaistavissa noin vain. Ongelmia on syvällä, kummankin omassa toiminnassa, odotuksissa, ehkä siinä millaista elämää haluaa, mikä on käsitys uusperheestä, miten usein haluaa seksiä, mikä on parisuhteen merkitys kummallekin...
ap
Eli mitä siis teette? Jatkatte suhdetta, jossa on syviä ongelmia, joita ette onnistu ratkaisemaan? Miksi? Mitä kuvittelet tapahtuvan? Oletteko onnellisia? Oletteko rakastuneita? Nautitteko toisistanne ja elämästä yhdessä? Onko elämä yhdessä parempaa kuin yksin tai kuin se voisi olla jonkun toisen kanssa?
No toki me välillä keskustellaan ja yritetään löytää jotain keinoja joilla asiat vähitellen paranisi, esim. enemmän kommunikaatiota ylipäänsä. Ja kai se pitää olla kärsivällinen uusperheen muotoutumisen suhteen.
Välillä tietty usko menee kai kummaltakin, en tiedä aina miksi me ollaan tässä. Ehkä se on pelkoa, ja ettei jaksa alkaa järjestellä asuntoasioita, tai pientä toivon kipinää että tää paranisi tästä vielä kun opitaan enemmän toisistamme ja jos luottamus kasvaisi vuosien varrella.
Ja itsellä ainakin ihan toivoton olo luovuttaa tästä, koska erosin pitkästä liitosta, ja tämä on elämäni toinen oikea suhde; vaikeiden vuosien jälkeen niin uskoin ja toivoin että saan jotain parempaa, ansaitsen sitä. En vaan pysty jotenkin luovuttamaan, ja pelkään että menisi taas vielä huonompaan suuntaan jos nyt tästä luovutan.
Tuntuu että kaikki vapaana olevat 40+ on joka tapauksessa enemmän vähemmän sitoutumiskyvyttömiä ja tunnevajeisia, sen mitä niitä tapasi tuossa sinkkuaikana. Että pitäisikö nyt vaan tässäyrittää.
ap
Hakekaa ulkopuolista apua. Seurakuntien perheneuvonta on ilmaista. Helsingissä siihen on äärimmäisen vaikeaa päästä, mutta siellä apua voi saada esim. Valkonauhaliitosta. Muissa kunnissa seurakunnan perheneuvontaan yleensä pääsee, ainakin jos on lapsia. Ei sisällä mitään uskonnollista.
Tanssi on harrastus, jota hän haluaa toteuttaa joskus yksinkin. Siinä ei ole mitään väärää. Vähän kuin lenkkeily, kiva joskus puolison kanssa käydä, mutta kiva käydä myös yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä sinulla on erikoinen käsitys tanssimisesta. Ehkä sinulla on oman miehesi kanssa ollut jotain paljon tulisempaa tanssia kuin meillä muilla.
Totta kyllä, että menneellä vuosisadalla lavatanssit oli oiva paikka löytää pari ja jopa aviopuoliso. Ei se kuitenkaan siitä johtunut, että tanssiminen olisi niin intiimiä ollut! Tästä voin vakuuttaa tietäväni aika paljon. Siksi monen kanssa olen tanssinut ja hyvin haikeasti muistelen montakin sellaista tanssikumppania, joiden kanssa ei todellakaan mitään intiimiä ollut, vain kivaa. Omakin mies löytyi tansseista, mutta tänäkään päivänä emme tanssi keskenämmä kovin intiimisti ja aivan hyvin ovat voineet olla lapsetkin meidän tanssia katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen käytös on nyt sellaista, että se ei liity tanssiharrastukseen vaan siihen, että kävi hän missä vaan, hänen selittelyt on epäilyttäviä.
Niin, ja tämä että hän menisi yksin, on nyt tullut viime aikoina esille, kevään/kesän muiden ongelmien jälkeen...
ap
Eikö teidän kannattaisi nyt tarttua niihin ongelmiin ja ratkaista ne? Vai kuvitteletteko, että ne häviävät itsestään?
No onhan näitä yritetty... ei ole niin helposti ratkaistavissa noin vain. Ongelmia on syvällä, kummankin omassa toiminnassa, odotuksissa, ehkä siinä millaista elämää haluaa, mikä on käsitys uusperheestä, miten usein haluaa seksiä, mikä on parisuhteen merkitys kummallekin...
ap
Eli mitä siis teette? Jatkatte suhdetta, jossa on syviä ongelmia, joita ette onnistu ratkaisemaan? Miksi? Mitä kuvittelet tapahtuvan? Oletteko onnellisia? Oletteko rakastuneita? Nautitteko toisistanne ja elämästä yhdessä? Onko elämä yhdessä parempaa kuin yksin tai kuin se voisi olla jonkun toisen kanssa?
No toki me välillä keskustellaan ja yritetään löytää jotain keinoja joilla asiat vähitellen paranisi, esim. enemmän kommunikaatiota ylipäänsä. Ja kai se pitää olla kärsivällinen uusperheen muotoutumisen suhteen.
Välillä tietty usko menee kai kummaltakin, en tiedä aina miksi me ollaan tässä. Ehkä se on pelkoa, ja ettei jaksa alkaa järjestellä asuntoasioita, tai pientä toivon kipinää että tää paranisi tästä vielä kun opitaan enemmän toisistamme ja jos luottamus kasvaisi vuosien varrella.
Ja itsellä ainakin ihan toivoton olo luovuttaa tästä, koska erosin pitkästä liitosta, ja tämä on elämäni toinen oikea suhde; vaikeiden vuosien jälkeen niin uskoin ja toivoin että saan jotain parempaa, ansaitsen sitä. En vaan pysty jotenkin luovuttamaan, ja pelkään että menisi taas vielä huonompaan suuntaan jos nyt tästä luovutan.
Tuntuu että kaikki vapaana olevat 40+ on joka tapauksessa enemmän vähemmän sitoutumiskyvyttömiä ja tunnevajeisia, sen mitä niitä tapasi tuossa sinkkuaikana. Että pitäisikö nyt vaan tässäyrittää.
ap
Hakekaa ulkopuolista apua. Seurakuntien perheneuvonta on ilmaista. Helsingissä siihen on äärimmäisen vaikeaa päästä, mutta siellä apua voi saada esim. Valkonauhaliitosta. Muissa kunnissa seurakunnan perheneuvontaan yleensä pääsee, ainakin jos on lapsia. Ei sisällä mitään uskonnollista.
Ollaan käyty. Ei auttanut. Ehkä se srk terapeutti oli meille vääränlainen.
Olen ehdottanut muita tahoja. Ei suostu lähtemään enää mihinkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä sinulla on erikoinen käsitys tanssimisesta. Ehkä sinulla on oman miehesi kanssa ollut jotain paljon tulisempaa tanssia kuin meillä muilla.
Totta kyllä, että menneellä vuosisadalla lavatanssit oli oiva paikka löytää pari ja jopa aviopuoliso. Ei se kuitenkaan siitä johtunut, että tanssiminen olisi niin intiimiä ollut! Tästä voin vakuuttaa tietäväni aika paljon. Siksi monen kanssa olen tanssinut ja hyvin haikeasti muistelen montakin sellaista tanssikumppania, joiden kanssa ei todellakaan mitään intiimiä ollut, vain kivaa. Omakin mies löytyi tansseista, mutta tänäkään päivänä emme tanssi keskenämmä kovin intiimisti ja aivan hyvin ovat voineet olla lapsetkin meidän tanssia katsomassa.
Niin, tämä. Eli sieltä tosiaan VOI löytää pidempiaikaistakin seuraa....
etenkin jos tykkää esiintyä ilman sormusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet käy lavatansseissa ihan vaan tanssimisen halusta, en minä näe siinä mitään intiimiä.
Onko teillä muita erillisiä harrastuksia vai teettekö kaiken yhdessä? Onko se juuri tanssiminen joka tuntuu sinusta pahalta vai se että mies ylipäätään menisi yksin?Tuo on täyttä soopaa. En ole koskaan nähnyt heteromiehen tanssivan toisen miehen kanssa ja syynä on tasan tarkkaan se, että tanssimisessa ei ole kyse pelkästä tanssimisen halusta.
Tervetuloa käymään joskus tanssilavalla. Mä olen kokeillut tanssia toisen miehen kanssa, mutta se on aika vaikeaa. Paritansseja kun harjoitellaan niin, että mies ja nainen tekevät eri asioita samaan aikaa ja yleensä vielä askeleet menevät eri päin. Näin ollen mun on aika vaikea heittäytyä nauttimaan paritanssista naisen roolissa. Sekin on mahdollista, mutta ei kovin yleistä ja kun tuntee suomalaisten mielenlaadun, niin ainakaan minussa ei ole niin paljon miestä, että uskaltaisin hakea toista vierasta miestä tangolla...
:)
Mutta mainitsemasi asiat johtuvat nimenomaan siitä, että tanssiessa perimmäinen tarkoitus on päästä saatille. Eikä siinä ole mitään väärää. Ei kai kukaan huviksensa itseään keikuttelisi kelvottoman musiikin tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että se sinusta "tuntuu" intiimiltä, ei ole mikään syy kieltää miestäsi. Se on hänelle harrastus, kuten 99 % lavatansseissa kävijöillä on. Kieltäisitkö mieheltä esim. salikäynnit, jos siellä on naisia...paljon paljastavampaa siellä on kuin parketilla?
Moni tuntemani kovan luokan harrastaja käy yksinään tansseissa ja paljon myös puolison kanssa, mutta ei aina voi kaikkea tehdä yhdessä.
Tanssi on myös sellainen laji, jossa kehitytään siksi, että tanssitaan joskus muidenkin kanssa. Aina saman parin kanssa tanssiminen muuttuu automaattiseksi liikesarjaksi, jossa ei enää kehitytä.
Mä koen muuten tämän vähän erilailla. Kyllä just oman parin kanssa, kun ollaan käyty kursseilla ja opeteltu sarjoja, niitä olisi kiva YHDESSÄ toteuttaa. Vieraan parin kanssa vaikeaa kun ei tiedä mitä toinen osaa ja mitkä kuviot, kai se silloin on enemmän sitä perusjuttua (paitsi kai jos huomaa että toinen on helposti mukana ja helppo vietävä).
Mutta kyllähän just kaikkiin jatkotason kursseihin ja esim. argentiinalaisen tangon kursseihin yleensä aina pitäisi ilmoittautua OMAN parin kanssa, eli kyllä mä koen että ne hienommat kuviot ja jutut toimii sen tutun parin kanssa juurikin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä sinulla on erikoinen käsitys tanssimisesta. Ehkä sinulla on oman miehesi kanssa ollut jotain paljon tulisempaa tanssia kuin meillä muilla.
Totta kyllä, että menneellä vuosisadalla lavatanssit oli oiva paikka löytää pari ja jopa aviopuoliso. Ei se kuitenkaan siitä johtunut, että tanssiminen olisi niin intiimiä ollut! Tästä voin vakuuttaa tietäväni aika paljon. Siksi monen kanssa olen tanssinut ja hyvin haikeasti muistelen montakin sellaista tanssikumppania, joiden kanssa ei todellakaan mitään intiimiä ollut, vain kivaa. Omakin mies löytyi tansseista, mutta tänäkään päivänä emme tanssi keskenämmä kovin intiimisti ja aivan hyvin ovat voineet olla lapsetkin meidän tanssia katsomassa.
Niin, tämä. Eli sieltä tosiaan VOI löytää pidempiaikaistakin seuraa....
etenkin jos tykkää esiintyä ilman sormusta. Tietenkin voi. Voihan sitä löytyä vaikka ruokakaupasta tai kirjastosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet käy lavatansseissa ihan vaan tanssimisen halusta, en minä näe siinä mitään intiimiä.
Onko teillä muita erillisiä harrastuksia vai teettekö kaiken yhdessä? Onko se juuri tanssiminen joka tuntuu sinusta pahalta vai se että mies ylipäätään menisi yksin?Tuo on täyttä soopaa. En ole koskaan nähnyt heteromiehen tanssivan toisen miehen kanssa ja syynä on tasan tarkkaan se, että tanssimisessa ei ole kyse pelkästä tanssimisen halusta.
Tervetuloa käymään joskus tanssilavalla. Mä olen kokeillut tanssia toisen miehen kanssa, mutta se on aika vaikeaa. Paritansseja kun harjoitellaan niin, että mies ja nainen tekevät eri asioita samaan aikaa ja yleensä vielä askeleet menevät eri päin. Näin ollen mun on aika vaikea heittäytyä nauttimaan paritanssista naisen roolissa. Sekin on mahdollista, mutta ei kovin yleistä ja kun tuntee suomalaisten mielenlaadun, niin ainakaan minussa ei ole niin paljon miestä, että uskaltaisin hakea toista vierasta miestä tangolla...
:)
Mutta mainitsemasi asiat johtuvat nimenomaan siitä, että tanssiessa perimmäinen tarkoitus on päästä saatille. Eikä siinä ole mitään väärää. Ei kai kukaan huviksensa itseään keikuttelisi kelvottoman musiikin tahtiin.
Ei niin, mutta aika harva siellä huvikseen kelvottoman musiikin tahdissa tanssiikaan. Siellä soitetaan tanssimusiikkia, joka sopii oikein hienosti paritanssien tanssimiseen. Sulla taitaa olla vähän kapea näkemys asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että se sinusta "tuntuu" intiimiltä, ei ole mikään syy kieltää miestäsi. Se on hänelle harrastus, kuten 99 % lavatansseissa kävijöillä on. Kieltäisitkö mieheltä esim. salikäynnit, jos siellä on naisia...paljon paljastavampaa siellä on kuin parketilla?
Moni tuntemani kovan luokan harrastaja käy yksinään tansseissa ja paljon myös puolison kanssa, mutta ei aina voi kaikkea tehdä yhdessä.
Tanssi on myös sellainen laji, jossa kehitytään siksi, että tanssitaan joskus muidenkin kanssa. Aina saman parin kanssa tanssiminen muuttuu automaattiseksi liikesarjaksi, jossa ei enää kehitytä.
Mä koen muuten tämän vähän erilailla. Kyllä just oman parin kanssa, kun ollaan käyty kursseilla ja opeteltu sarjoja, niitä olisi kiva YHDESSÄ toteuttaa. Vieraan parin kanssa vaikeaa kun ei tiedä mitä toinen osaa ja mitkä kuviot, kai se silloin on enemmän sitä perusjuttua (paitsi kai jos huomaa että toinen on helposti mukana ja helppo vietävä).
Mutta kyllähän just kaikkiin jatkotason kursseihin ja esim. argentiinalaisen tangon kursseihin yleensä aina pitäisi ilmoittautua OMAN parin kanssa, eli kyllä mä koen että ne hienommat kuviot ja jutut toimii sen tutun parin kanssa juurikin.
ap
Kursseilla nimenomaan vieras tanssipartneri voi osata vähän enemmän kuin oma pari ja SIINÄ kehittyy. Jos nyt ei puhuta erikoisimmista tansseista, aina opettajat sanovat, että mieluiten ei tanssita aina saman parin kanssa.
Ja näille, jotka näkevät lavatanssit ym. seuranhaku ja parinvaihtotilaisuuksina, sadat tuhannet ihmisetkö läpi vuoden hakevat vain sitä, että pääsisi toisen pöksyihin? Se on yksi suurimmista ihmisiä liikuttavista lajeista Suomessa, musiikki- ja liikuntakulttuuria. Tunnen kyllä pari tyyppiä, joiden mielestä siellä vain "haetaan" sitä yhtä, mutta he ovat myös sitä mieltä, että vaimo hakee kaupasta maitoa, niin se harrastaa kauppiaan kanssa seksiä kaupan siivouskomerossa....
Olen sinkku ja käyn tansseissa nimenomaan tanssimassa. Tosi harvoin saman partnerin kanssa tulee edes tanssittua kahta enempää, vaan seuraavaksi tanssitaan jonkun muun kanssa.
Mä olen harrastanut tanssimista monta vuotta. Talvet käyn kursseilla ja kesät lavatansseissa (toki joskus talvisinkin lavalla). Jos uusi kumppani harrastaisi tanssimista ja oikeasti osaisi tanssia, niin toki hän olisi tervetullut lavalle. Mutta en kyllä kenenkään takia tätä harrastusta lopettaisi.
Ja se on oikeasti kaksi tanssia ja kiitos
Toki vuosien varrella on tullut moniakin tuttuja tanssittajia (joista tietää kuinka hyviä tanssijoita ovat), mutta ei siinä mitään romanttista tai intiimiä ole mukana
Eikö teidän kannattaisi nyt tarttua niihin ongelmiin ja ratkaista ne? Vai kuvitteletteko, että ne häviävät itsestään?