Kun elämä ja arki puuduttaa

En meinaakaan jaksaa. Elämä tuntuu lipuvan ohi. Kai sitä pitäisi aina keksiä vähän jotain uutta, vaikka opiskella jotain tai aloittaa uusia harrastuksia. Mutta olen ihan liian mukavuudenhaluinen, kun tosiaan peruspalikat itsellänikin ovat kunnossa.

Joo ,sitähän se elämä on. Varsinkin jos muksuja tekee jne. Ihan normi elämää että se puuduttaa ja väsyttää. Eihän tuossa nyt ole mitään yllättävää eikä uutista! Kyllä se siitä helpottaa kun tenavat lentää pesästä, itse heitin silloin myös ukon, niin kyllä alkoi kummasti helpottaan :D Nyt elän elämäni parasta aikaa, saa olla pitkin ja poikin ja tehä mitä lystää, ei puuduta yhtään ;) 

Vierailija kirjoitti:

En meinaakaan jaksaa. Elämä tuntuu lipuvan ohi. Kai sitä pitäisi aina keksiä vähän jotain uutta, vaikka opiskella jotain tai aloittaa uusia harrastuksia. Mutta olen ihan liian mukavuudenhaluinen, kun tosiaan peruspalikat itsellänikin ovat kunnossa.

Täsmälleen samat ajatukset itsellä. Aina välillä innostun jostain tyyliin että pyrkisin opiskelemaan jotain oikein haastavaa, tai muuttaisimme ulkomaille tms. Mutta sitten tajuaa, että nämä vaatisivat rahallisia järjestelyjä ja hirveästi hommaa muutenkin ja innostus hiipuu. Ap

Olkaa hyvät ihmiset kiitollisia että teillä on hyvää normaalia arkea. Se on oikeasti parasta, mitä elämä koskaan saattaa tarjota. 

Kun kuolema käy ja sairaudet näännyttää, mitään muuta ei koskaan voisi toivoa kuin sitä ihanaa tavallista arkea. 

Vierailija kirjoitti:

Joo ,sitähän se elämä on. Varsinkin jos muksuja tekee jne. Ihan normi elämää että se puuduttaa ja väsyttää. Eihän tuossa nyt ole mitään yllättävää eikä uutista! Kyllä se siitä helpottaa kun tenavat lentää pesästä, itse heitin silloin myös ukon, niin kyllä alkoi kummasti helpottaan :D Nyt elän elämäni parasta aikaa, saa olla pitkin ja poikin ja tehä mitä lystää, ei puuduta yhtään ;) 

No täällä lapset ovat vielä ainakin 10 vuotta kotona ja toistaiseksi mieskin on sellainen, ettei tee mieli vaihtaa. Vaikea sanoa tuleeko jossain joku villiintyminen. Ap

Just niin ! Olkaa onnellisia AINA siitä mitä teillä on, älkää murehtiko sitä mitä teillä ei ole. Arki on ihmisen parasta aikaa :) 

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvät ihmiset kiitollisia että teillä on hyvää normaalia arkea. Se on oikeasti parasta, mitä elämä koskaan saattaa tarjota. 

Kun kuolema käy ja sairaudet näännyttää, mitään muuta ei koskaan voisi toivoa kuin sitä ihanaa tavallista arkea. 

Tuo on varmasti ihan totta. On meilläkin ollut hankalia kausia, eikä niitä ole ikävä. Mutta sitä on ikävä, että elämää eläisi täydemmin ja enemmän tunteella ja fiiliksellä. Ap

Niin sama!! Olisi vaan pitänyt tajuta olla tekemättä lapsia, koska iso osa elämästä oikeasti lipui ohi ruuhkavuosissa👎🏿 Mutta minkäs teet, meni jo. Ja ehkä en osaisi nauttia omasta ajasta niin paljoa kuin nautin ilmannnoita lapsivuosia? Mutta juuri NYT, kaikki on täydellisesti!

Vierailija kirjoitti:

Just niin ! Olkaa onnellisia AINA siitä mitä teillä on, älkää murehtiko sitä mitä teillä ei ole. Arki on ihmisen parasta aikaa :) 

En kyllä ihan tuotakaan allekirjoita. Jos ihminen ei yhtään haikaile mitään uutta ja parempaa, ei tapahdu henkistä kehitystä ja tulee se jämähdys.

Tämä!! Oma valinta tietysti, mutta eipä tätä tullut kyseenalaistettua, koska kaikki toimivat näin.

Ihana loppuelämä kirjoitti:

Niin sama!! Olisi vaan pitänyt tajuta olla tekemättä lapsia, koska iso osa elämästä oikeasti lipui ohi ruuhkavuosissa👎🏿 Mutta minkäs teet, meni jo. Ja ehkä en osaisi nauttia omasta ajasta niin paljoa kuin nautin ilmannnoita lapsivuosia? Mutta juuri NYT, kaikki on täydellisesti!

Minä en oikeastaan koe lapsia edes jarruna mihinkään. Meillä kumpikin hoitaa lasten asioita, ja tukiverkot löytyy eli aina on mahdollisuus ottaa omaakin aikaa. Ja nautin lapsistani kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvät ihmiset kiitollisia että teillä on hyvää normaalia arkea. Se on oikeasti parasta, mitä elämä koskaan saattaa tarjota. 

Kun kuolema käy ja sairaudet näännyttää, mitään muuta ei koskaan voisi toivoa kuin sitä ihanaa tavallista arkea. 

Helvetti tää on niin totta. Olkaa ihmiset ja ap onnellisia siitä normaalista arjesta mitä elätte. Minulle se ei enää ikinä tule takaisin. Mä en mitään muuta toivo kun että saisi sen ajan ja arjen takaisin, mutta sitä haavetta on turha elätellä, katkeroittaa ja itkettää vaan niin että sydän pakahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just niin ! Olkaa onnellisia AINA siitä mitä teillä on, älkää murehtiko sitä mitä teillä ei ole. Arki on ihmisen parasta aikaa :) 

En kyllä ihan tuotakaan allekirjoita. Jos ihminen ei yhtään haikaile mitään uutta ja parempaa, ei tapahdu henkistä kehitystä ja tulee se jämähdys.

No juuri tämä. Unelmien tavoittelu tekee onnelliseksi, on ne sitten pieniä tai suuria. Mutta nyt ei oikein ole edes unelmia tai niiden tavoittelu kaatuu omaan laiskuuteen. Ap

Huonosti jaksan ja matkustaminen on henkireikä. Huono yhtälö, kun arkea on joka päivä ja happea eli matkustamista korkeinkaan kerran vuoteen. Mies oli sitä mieltä, että ensi talvena ei mennä minnekään. Kannattaisi ukon miettiä onko järkeä tunkea purkkaa mun snorkkeliin. Moni juttu jää tässä talossa tekemättä, jos multa loppuu happi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvät ihmiset kiitollisia että teillä on hyvää normaalia arkea. Se on oikeasti parasta, mitä elämä koskaan saattaa tarjota. 

Kun kuolema käy ja sairaudet näännyttää, mitään muuta ei koskaan voisi toivoa kuin sitä ihanaa tavallista arkea. 

Helvetti tää on niin totta. Olkaa ihmiset ja ap onnellisia siitä normaalista arjesta mitä elätte. Minulle se ei enää ikinä tule takaisin. Mä en mitään muuta toivo kun että saisi sen ajan ja arjen takaisin, mutta sitä haavetta on turha elätellä, katkeroittaa ja itkettää vaan niin että sydän pakahtuu.

Olen pahoillani puolestasi, toivottavasti löydät uuden tavan elää vielä onnellisena. Kaikille voi tulla vastoinkäymisiä, mennä terveys tms mutta silti se ei poista sitä, että voi kaivata sen tasaisen arjen olevan jotenkin merkityksellisempää ja että itse jaksaisi innostua ja unelmoida ja mennä eteenpäin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Huonosti jaksan ja matkustaminen on henkireikä. Huono yhtälö, kun arkea on joka päivä ja happea eli matkustamista korkeinkaan kerran vuoteen. Mies oli sitä mieltä, että ensi talvena ei mennä minnekään. Kannattaisi ukon miettiä onko järkeä tunkea purkkaa mun snorkkeliin. Moni juttu jää tässä talossa tekemättä, jos multa loppuu happi.

Matkustelu on meilläkin se vuoden kohokohta ja sekin tympäisee, että 48-50 viikkoa vuodesta vaan on muttei elä kunnolla. Ap

Hienosti, kun tosiaan käyttää sen ylimääräisen ajan sellaisiin asioihin jotka ovat palauttavia. Minulla nuo ovat milloin mitäkin, parheiten toimivat sellaiset mitä ei ole hetkeen tehnyt. Viime talvena mieleeni on jäänyt eräs talvilenkki kuunnellen jotain hyvää podcastia ja pakkasta oli reippasti yli kahdenkymmenen. Kesällä olen kävellyt metsässä, vaneillyt, valokuvannut, kunnostanut vanhempien mökkiä, leikkinyt puutarhuria. Usein lapset ovat mukana, mutta saan silti akkuni ladattua. Olisiko aika ottaa selvää erilaisista aktiviteeteistä? Koita vaikka löytää sellaisia mistä et pidä, tuossa yllättyy positiivisesti miten hienoa kaikki lopulta onkaan. Halvalla tai ilmaiseksi voi kuitenkin tehdä vaikka mitä, kun ei ennakkoasenteiden vuoksi sulje niitä pois. M35

Ai kauhea. Minulla ei ole enää perhettä, mies jätti ja vei lapsemme mukanaan. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Ystäviä ei ole.

En silti koe elämää puuduttavana. Uskon Jumalaan.

Meilläkin on aina ollut jotain isompaa tekeillä. On rakennettu taloa, tehty lapsia, asuimme välillä ulkomailla, oli opiskelut yms. Nyt on ollut pari vuotta vaan tasaista samaa olemista ja kieltämättä itse tunnistan hyvin ap:n fiilikset vaikka olen monella tavalla hyvinkin onnellinen. Nyt haen uusia töitä, siitä ainakin saisi taas hetkeksi buustia. Kyllä ihminen kaipaa minusta jotain mikä pitää mieltä aktiivisena, hieman epämukavuusalueella käymistä toisinaan ja onnistumisia, jotta into säilyy.

Hanki rakastaja