Lue keskustelun säännöt.
Anopin touhut käy voimille... Kuinka usein kävisitte visiitillä?
05.08.2019 |
Asuu yksin 500 km päässä pikkukylässä. Meidän perhe asuu kaupungissa, oma arki rullaa ja elämässä olisi suoraan sanottuna muitakin murheita kuin tämä asia.
Anoppi keksii tikusta milloin mitäkin ongelmia, jotta saisi poikansa kiitämään vanhan äitinsä luokse yökyläilemään pariksi päiväksi. Milloin on selkävaivoja niin, ettei kodinhoito suju (lääkärit eivät ole löytäneet selästä MITÄÄN vikaa, mutta sopivalla hetkellä kipuja kummasti silti ilmaantuu), milloin on joku kodin tuiki tärkeä juttu rempallaan ja poikaa tarvittaisiin.
Suuttuu, jos emme vietä vähintään kahta-kolmea yötä perillä ja puuhaile hänen kanssaan hänen mielipuuhiaan ja tee kaikkea hänen toiveidensa mukaisesti.
Nostaa myrskyn, jos emme käy kyläilyllä vähintään neljä kertaa vuodessa: keväällä, kesällä, syksyllä ja joulun pyhinä.
On jopa avautunut pojalleen (eli miehelleni) siitä, miten hänen mielestään on loukkaavaa, jos kylässä käydään harvoin. Kuulemma 2kk välein olisi sopiva vierailutahti!!!
Olenko kohtuuton, että minusta neljä kertaa vuodessa muutaman yön vierailu on yksinkertaisesti liikaa?
Riitelemme tästä toistuvasti mieheni kanssa. Hänen mielestään olen itsekeskeinen ja en ymmärrä sitä, että vanha äiti parka on yksinäinen. Ehkä näin on, mutta kysynpä vain, miksi äidin täytyy asua keskellä metsää maaseudulla, jos siellä ei ole seuraa...
Muilla vastaavia ongelmia suvun kanssa?
Kommentit (48)
Vain 500 km, johan sen ajaa hurauttaa muutamassa tunnissa. Olen ajanut pitempää työmatkaa viikoittain useamman vuoden. Julkisilla matkanteko olisi tosin helpompaa.
Oikeasti äidille pitäisi saada apua. Kuntaan yhteyttä ja seuraavan selkäkipukohtauksen yllättäessä on pyydettävä kotiapua.
Et ehkä ymmärrä sitä, että eräät haluavat asua kotonaan. Viis siitä, onko seuraa vai ei, kunhan saa olla omissa oloissaan. Ei kaikki minun äitini lapset sitä ymmärtäneet vaan joku olisi ollut valmis hankkimaan vaikka omilla rahoillaan äidille paremman asunnon mukavammasta paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni mies voisikin oikein mainiosti käydä yksin, mutta kun hän ei itsekään jaksa olla siellä yksin ja puolestaan suuttuu minulle, jos en tule mukaan.
Jos kyse olisi yhdestä yöstä kerrallaan niin mikä jottei, mutta pari kolme yötä pienessä talossa hankalassa seurassa tulee joka kerta korvista ulos.
Vaatii meitä käymään kanssaan sukulaisten haudoilla kirkonkylällä, joita edes mieheni ei enää muista (tavannut viimeksi ala-asteella 80-luvulla), ja läsäyttää muutenkin raskasta työtä tekevälle miehelleni joka kerta hirvittävästi hommia isossa vanhassa talossa.
Kaipaisin lähinnä ovelia vinkkejä miten saisin mieheni ymmärtämään ilman riitautumista, että anoppi ei voi sanella kaikkea omien toiveidensa mukaan.
Ja joo, olen varmasti paha akka. Aivan kerta kaikkiaan hirveä.
Oli skutassa tai ei, asunto on anopin koti. Älä vaadi toista jättämään omaa kotiaan.
Neljä kertaa vuodessa ei todellakaan ole monta kertaa.
Ps: vähän empatiaa
Eikös kirkonkylältä löytys jotain sopivaa asuinpaikkaa? Vaikuttaa kun anopilla olisi vaan teidät. Talo myyntiin ja mummo ihmisten ilmoille.
Siis kumpi se nyt on: pieni vai iso talo? Kun ensin sanot, että yöpyminen pienessä talossa ahdistaa ja sitten miehelle läjäytetään paljon töitä isossa vanhassa talossa... pr.o.v.oko tää olikin taas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustele asiasta miehesi kanssa ja anna hänen käydä yksin jos et itse halua mennä. ei ole paljon 4 kertaa vuodessa, itse pyrkisin käymään useammin. avioliiton tragedia on siinä kun toisen äiti on toisen anoppi.
Mutsi ja faija asuu hieman lyhyemmän matkan päässä. Me käymme korkeintaan kaksi kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapeenä en kävisi siellä ollenkaan. Anoppini asuu 20km päässä, käyn siellä perheen kanssa 1-2 kertaa vuodessa. Mies on oppinut käymään siellä yksin, mutta mun ei tarvi sietää negatiivista anoppia.
Äitini tykkää miehestäni ja siellä kyläillään perheen voimin 2-4 krt/v. Yleensä mun vanhemmat tulee meille, mielellään lapsia hoitamaan ja tilaa on.
Olin vähän sekava. Piha on valtava ja siellä riittää hommaa. Talo itsessään kohtuu pieni.
5; anoppi ei suostu myydä, ei halua muuttaa, ja joo, me ollaan käytännössä ainoat jotka auttaa ja tapaa häntä. Kurjaa totta kai, mutta vuosien mittaan olen alkanut ymmärtää sananlaskun "niin makaa kuin petaa" merkityksen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari tuntia kerran vuodessa on ihan maksimi.
Paha akka kirjoitti:
Mielestäni mies voisikin oikein mainiosti käydä yksin, mutta kun hän ei itsekään jaksa olla siellä yksin ja puolestaan suuttuu minulle, jos en tule mukaan.
Jos kyse olisi yhdestä yöstä kerrallaan niin mikä jottei, mutta pari kolme yötä pienessä talossa hankalassa seurassa tulee joka kerta korvista ulos.
Vaatii meitä käymään kanssaan sukulaisten haudoilla kirkonkylällä, joita edes mieheni ei enää muista (tavannut viimeksi ala-asteella 80-luvulla), ja läsäyttää muutenkin raskasta työtä tekevälle miehelleni joka kerta hirvittävästi hommia isossa vanhassa talossa.
Kaipaisin lähinnä ovelia vinkkejä miten saisin mieheni ymmärtämään ilman riitautumista, että anoppi ei voi sanella kaikkea omien toiveidensa mukaan.
Ja joo, olen varmasti paha akka. Aivan kerta kaikkiaan hirveä.
Minä ymmärrän sinua. Käy itse siellä vaikka 1-2 kertaa vuodessa, kutsu anoppi teille samoin pari kertaa vuodessa. Laita vaan mies menemään yksin. Jos hän suuttuu niin mitä sitten? Ei hänellä ole oikeutta sanella sinun ajankäyttöäsi. Mutta et pysty asiaa välttämättä riitelemättä hoitamaan. Ehkä näin: sano rauhallisena hetkenä ystävällisesti ja asiallisesti, että ymmärrän, että haluat huolehtia äidistäsi ja se on oikein. Mutta mulla on niin paljon päivittäisessä elämässä, että en veny useampiin vierailuihin kuin __ määrä vuodessa. Ymmärrän että se harmittaa sinua mutta olen päättänyt näin oman hyvinvointini takia. Äitisi on tervetullut meille. *end of discussion* Pysy itse rauhallisena koko ajan, vaikka hän suuttuisi. Hänen suuttumuksensa ei tarkoita että sinun pitäisi totella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten anopin kanssa sujuu muuten? Kohtaatteko missään muualla? Jos et halua mennä niin ei ole pakko. Ehkä kerran tai kaksi joustamisen takia. Yksinäiseltä kuulostaa, käykö anoppi missään itekseen?
Ymmärrän tietyllä tavalla molempia osapuolia:
Tavata vain 4 kertaa vuodessa oma, rakas poika ja pojan perhe. Tosiaankin vain. Jos hiemankin rakastaa lapsiaan, niin toki heidät haluaisi nähdä edes kuukausittain, mieluummin viikottain.
Omassa kodissa on kiva asua, on muistot, on haaveet, on unelmat täyttyneet siellä. Lapset kasvaneet isoiksi. Muisto puolisosta. Hautausmaalla on kivempi käydä omien rakkaiden kanssa. vaikka se oma lapsi ei muista kuolleita, niin ovat myös lapsen henkistä perintöä. Toisen kanssa on henkisesti helpompi mennä sinne hautausmaalle.
Kolottaa, on ikävä omasta rakasta poikaa. Vanhana ihan varmasti on jo kulumista johtuvia kipuja, jotka yleensä helpottuvat, kun saa kokea itsensä rakastetuksi. Näinhän se on lapsilla ja aikuisillakin.
Ymmärrän miestäsi. Haluaa auttaa rakasta, vanhaa äitiään. Ymmärtää äitinsä halun asua kodissaan. Matka on pitkä, ja tuntuu tylsältä. Haluaisi seuraa matkalleen. Sen oman rakkaan vaimon. Lisäksi on kerta kerralta vaikeampaa kohdata sen ennen niin vahvan, auttavaisen ja fiksun äidin vanheneminen. Jonain päivänä ei äitiä ole. Silloin ei ole ketään itsen ja kuoleman välissä. Kun on vaimo mukana, niin kamalat ajatukset eivät pyöri päässä niin paljon. On äidin heikkous helpompi kestää.
Ymmärrän sinua, miniää. 4 kertaa vuodessa, automatkat, pienessä talossa ei ole yksityisyyttä. Mies kiukuttelee, jos en mene mukaan. Jos menen, niin koko viikonloppu menee. Tuolla viikolla ei sitten rentouduta. Ennen rankkaa viikonloppua on rankkaa töissä ja ja rankkaa kotona. Pakkaaminen ja pakkauksien purkaminen... entä oma äiti? Häntäkin pitää auttaa, omat ystävät, opiskelut jne. Kun käy kerran kolmessa kuukaudessa, niin yli viikko menee vuodessa pelkästään anopin asioihin. Onko edes itselle sitä aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma lapsesi asuisi 500 km päässä, riittäisikö että näette neljästi vuodessa?
Ja kodinhoitoon on saatavissa apua, teidän/miehesi ei tarvitse hoitaa kahta kotia.
Jos haluaa asua omassa talossa, hankkii siihen ulkopuolista apua. Jos ei halua ulkopuolista apua, muuttaa asuntoon missä pärjää.
Käytte, viivytte yhden yön tai yövytte hotellissa tms. Ymmärrän että 2-3 yötä toisen nurkissa on raskasta.
Ihanaa, edes jotkut ymmärtävät tätä piinaa!
Anoppi ei käy missään oman kylänsä ulkopuolella. Sekin oli iso juttu, kun hän lähti viime vuonna kanssamme 50km päähän yhdessä autolla yksiin sukujuhliin. Ennen menoa valitti koko ajan ettei olisi halunnut mennä ja haluaisi vain olla meidän kanssa omassa kodissaan. Jälkikäteen olikin iloinen kun mentiin (yllätys).
Kerran saimme hänet suostumaan meille kylään, mutta vierailu ei ollut suuri menestys. Sai parikin kertaa dramaattisen itkukohtauksen. Kuulemma meidän kanssa on niin mukavaa, että ahdistaa mennä takaisin kotiin.
En ole sydämetön ja tietysti toisen ilmiselvä yksinäisyys koskettaa. Hän ei kuitenkaan tee oman tilanteensa eteen yhtään mitään, mikä muuttaisi mitään. Olemme ehdottaneet, että hän muuttaisi lähemmäs meitä, jotta hän voisi olla lastenlasten kanssa enemmän. Ei kuulemma käy. Sen sijaan hän vihjailee lähes joka vierailulla, että oman kunnan pitäjällä olisi myynnissä hienoja perhetaloja (kysymyksen siitä, missä sitten tekisimme mieheni kanssa töitä, sivuuttaa hän täysin).
Että sellaista.
14, kaunis viesti ja juuri noin asia taitaa olla. <3
Ap
En nyt kommentoi muuhun kuin tuohon selkä asiaan. Siellä voi olla vikaa, vaikkei sieltä mitään lääkärit löydä.
Minulla on lapsesta asti ollut pahoja selkäkipuja, jotka haittaavat merkittävästi kaikkea tekemistäni. Vikaa on yritetty löytää lukuisilla testeillä ja kuvauksilla jo pari vuosikymmentä, mutta mitään ei löydy. Kivut ovat silti pahoja, mutta hammasta purren kykenen tekemään asioita, tosin jotkin päivät en vain pääse sängystä ylös kivuiltani. Jokin siellä ne kivut aiheuttaa, vaikkei syytä tunnukaan löytyvän. Kerran kävin yksityisellä, joka epäili kipujärjestelmän herkistymistä selästä, mutta tutkimukset olivat liian kalliita, joihin yritän nyt säästää.
Ja joku kirjoitti noista kotiavustajista ynnä muusta ...
Perinteisenä "maalais" ihmisenä hän ei ota kuuleviin korviinsa, että joku ULKOPUOLINEN tulisi tekemään oman talon työt. Pahempaa nöyryytystä hän ei saata kuvitella. Että silleen...
No vierailu 4 kertaa vuodessa (= 3 kuukauden välein) ei ole paljon. Kyseessä on miehesi äiti.
Ei se anoppi ole kilpailijasi, ei sille tarvitse olla mustasukkainen. Jos sinua ahdistaa, niin voihan mies käydä välillä katsomassa äitiään ilman sinua?
Kuulostat lapselliselta ja itsekeskeiseltä. Tähän lisäksi pakko sanoa, että kärsin jokin aina sitten sellaisista selkäkivuista, etten pystynyt tekemään mitään. Lääkärit eivät löytäneet selästä mitään vikaa. Silti kipu ei ollut keksittyä tai kuviteltua.